jos ottaa miehen vain saadakseen lapsia? Biologinen kello tikittää niin lujaa, etten enää kuule edes omia ajatuksiani ja nyt olen tavannut mukavan miehen, joka on kiinnostunut ja josta tulisi hyvä isä. Minä en ole hänestä tippaakaan kiinnostunut "siinä mielessä", mutta harkitsen silti suhteen aloittamista. Tekisinkö väärin häntä kohtaan?
Onko se väärin,
tik tak
97374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Saman verran kuin sterilisoitu mies, joka panee sinua kuin tulpatonta mopoa luvaten olla hyvä isä tulevalle lapsellenne. Että ei kai tuo nyt kummoinen synti tässä pahassa maailmassa ole. ;-)
Lisäyksenä, että olen luonnollisesti ottanut selvää, että hän pitää lapsista ja haluaa myös omia.
Koska et ole miehestä "siinä mielessä" kiinnostunut, niin raskaaksi tultuasi alkaisit pihtaamaan, olisit kohta yh ja mies elareita makseleva, katkera etäisä. Jos haet toiminnallesi hyväksyntää, niin kerro miehelle suoraan, mitä hänestä ajattelet ja mitä haluat. Mies voi sitten tehdä päätöksensä. Muutoin pysyn edellisessä vastauksessani.
todella väärin. Sitten kiistelisit lapsen hoitamisesta ja rahasta yhärinä, kun suhde tottakai loppuisi. Miehellä olisi uusi nainen jossain vaiheessa ja hänkin hoitaisi sinun mukulaasi. Mietipä sitä. Ei se vieras nainen hänestä niin välittäisi ja voisi kohdella huonosti. Myös mies saattaisi purkaa vihansa sinuun, kun selviäisi, että hän on ollut vain lapsenhankintaväline.
Jatka sen oikean etsimistä ! Olisiko sinusta kiva, että joku menisi sinun kanssasi yhteen vain hyötyäkseen sinusta, vailla mitään ystävyyttä enempää ? En tajua ajatusmaailmaasi, vaikka olen nainen.
Luulen vain, että suurin osa miehistä lähtisi karkuun, jos kertoisin totuuden... En alkaisi pihtaamaan raskaaksi tultuani, koska haluaisin kaksi lasta, enkä usko että muutenkaan, koska seurustelin aiemmin pitkään miehen kanssa, jonka kanssa seksi oli todella kamalaa, enkä silti koskaan pihdannut. Tajuan toki, että pitääkseni lapsen isän kuvioissa, on pakko pitää seksielämä säännöllisenä. Ja haluaisin lapsella olevan isän, muutenhan menisin spermapankkiin.
Monet tuollaiset liitot kestää, joten en ole erosta huolissani. Enkä koskaan kertoisi miehelle totuutta.
"Jatka sen oikean etsimistä! " Ensinnäkään en usko mihinkään "siihen oikeaan" ja toiseksi mulla ei enää ole aikaa odottaa.
"Olisiko sinusta kiva, että joku menisi sinun kanssasi yhteen vain hyötyäkseen sinusta, vailla mitään ystävyyttä enempää ?" Ei kai, mutta todellisuudessa sellaisia on suurin osa suhteista. Miehet ottaa naisen saadakseen seksiä, nainen miehen saadakseen perheidyllin ja lapsia jne. Molemminpuolisia aitoja tunteita on ehkä yhdessä suhteessa tuhannesta, loput perustuu hyötyyn ja kiintymykseen. Joten en tosiaan jää odottelemaan mitään prinssiä valkoisella ratsulla.
etsisit vapaaehtoisen isän lapsillesi? Ois lastenkin kannalta reilumpaa.
Tai sit sammutat sen kellon! Tikitys loppuu siihen. Ei se lapsi ole mikään jäätelö, jota halutaan, vaan ihminen jolla kuuluu olla isä ja äiti. Vapaaehtoisesti ne molemmat.
Yeah. Heikompi mies ryhtyy isäksi nimenomaan siksi että saisi naisen ja parisuhteen.
Tällöin nainen pettyy mieheen isänä koska mies haluaa enemmän suhdetta ja lapset on sivuroolissa, mies pettyy naiseen kumppanina koska nainen keskittyy lapsiin. Sit tarvitaankin jo psykiatria koko saatanan sakille.
ja koirakin saa traumoja. Kukaties kojaamattomia..
Mies haluaa myös lapsia, en ole hänen selkänsä takana hankkiutumassa raskaaksi! Hän siis olisi vapaaehtoinen isäksi, siitä ei ole kyse!
Kyllä lapsi on jotain jota halutaan, eihän lapsia muuten olisi olemassakaan! Eikä sitä paitsi minullakaan ollut isää ja silti mulla oli hyvä ja normaali lapsuus, vaikka nyt haluankin isän omille lapsilleni.
komps ainoo järkevä teko olis toimia noin...
Eihän sulla sit mitään ongelmaa edes ole? Senkun vaan.. puuhaamaan.
Ongelma oli se, että minulla ei ole mitään tunteita miestä kohtaan, ei se, että vastoin hänen tahtoaan tai selkänsä takana hankkiutuisin raskaaksi.
Mun mielestä sun kannattaa nyt opetella erottamaan ihmissuhde pankkisuhteesta. Ok.. raadollisia tunteiden leimahdellessa kumpikin suhde.
Itse en viittisi katsella lähikontaktissa miestä, jota kohtaan ei ois asiaankuuluvia tunteita.
"Itse en viittisi katsella lähikontaktissa miestä, jota kohtaan ei ois asiaankuuluvia tunteita." Saisin siitä niin hyvän palkkion, että minä kyllä viitsisin.
Ootkos ajatellut että toi toimii lastesi edun vastaisesti?
Parisuhde joka perustuu vain lapsille tulee olemaan helvetin ankea aikuisille ja vääristää mielestäni lasten käsitystä parisuhteista.
Mitä jos olette ihan erillänne ja jos molemmat haluaa vanhemmuutta niin hoidatte asiat yhteistyössä? Lapsille merkitystä on vain sillä että vanhemmat rakastaa heitä. Mun mielestä parisuhdemallia ei pidä opettaa sen kautta että on halunnut poikia ja siksi "on oltava jonkun kanssa yhdessä". Olennaisempaa tavoitteellesi on että saat KANSSAVANHEMMAN lapsillesi.
Jos joku mies olisi kysynyt, että onko ok ottaa nainen vain saadakseen seksiä, niin olisitko tullut moralisoimaan? Ei, et olisi, olisit vastannut, että jokainen nainen on itse vastuussa siitä, millaisen miehen huolii.
"Mitä jos olette ihan erillänne ja jos molemmat haluaa vanhemmuutta niin hoidatte asiat yhteistyössä? " Ja kuinka monen miehen uskot suostuvan tuollaiseen järjestelyyn?
Sitä paitsi suurin osa suhteista on aika huonoja, joten ei musta suhde lasten takia ole lainkaan huono lähtökohta. Lapset joutuu kärsimään niin paljosta paskasta muutenkin; meillä ei olisi alkoholismia tai köyhyyttä tai väkivaltaa tai mitään muutakaan sellaista, ainoa ongelma olisi se, että vanhemmat ei rakasta toisiaan. No, arvaa mitä? Aika suuri osa vanhemmista ei rakasta toisiaan, vaikka suhde olisi alkanut millaisesta tilanteesta!
kuiteskin vanhemmillakin joskus saada osakseen ihan aitoa parisuhderakkauttakin ja mitäs sitten kun semmoinen tarve iskee? Kuinka käy herttasten perheen kulissin ja lasten siinä tohinassa?
"Jos joku mies olisi kysynyt, että onko ok ottaa nainen vain saadakseen seksiä, niin olisitko tullut moralisoimaan?"
Joo, jos kyseessä olisi ollut valehteleminen. Sinun kuviossa kuitenkin on kolmas, kenties neljäs ja viideskin osapuoli eli lapset.
Sä olet itse tekemässä ja haluamassa sellaisia osallistujia joille se mitä nytkin teet ja miten nyt valitset tekee heidän elämälleen ja valinnoilleen laatua tai laaduttomuutta. Tässä vaiheessa vielä moralisoinnilla on merkitystä mikäli sinua kiinnostaa lastesi asema. Asiat joita valitset nyt tulee määrittämään myös lastesi hyvinvointia. Vai eikö se ole mielestäsi millään tavalla oleellista?
Kulississa eläviltä lapsilta kielletään aidot tunteet ja esimerkki siitä mitä ne tarkoittaa parisuhteessa!
Korjaan: Kielletään terve esimerkki aidoista tunteista ja niiden merkitsevyydestä parisuhteessa. Kulissiliitosta tulee herkästi kulissiliittoja pystyttäviä lapsia, tai vaikka ei tulisikaan niin ongelmia parisuhderintamalla tulee varmasti.
Ja luuletko ettei noihin liittoihin, joissa mies on ottanut naisen vain pilluksi, synny lapsia???
Mun lapsista tulee todennäköisesti erittäin onnellisia ja hyvinvoivia, koska heillä on äiti, joille heidän hyvinvointinsa on tärkeintä maailmassa.
ole mikään puhumaan parisuhteesta ja lapsista!
tajuatteko te ihmiset miten harvinaista molemminpuolinen rakkaus parisuhteissa oikeasti on? Ihan vakavasti, jos yhdessä suhteessa tuhannesta on molemminpuolista aitoa rakkautta, olen todella hämmästynyt!
Ja yli puolet kaikista ihmisistä pettää ja silti jäädään yhteen lasten takia, joten jos teidän ohjeita aletaan uskomaan, niin sitten ei enää kukaan voi hankkia lapsia!
samaa tässä just mietin kanssa. Eihän kaikkien alkkisten lapsistakaan tule alkkiksia, koska he kärsivät siitä vanhempien/vanhemman dokaamisesta ja siitä itse fiksumpana toimii toisin. Samoin ei kaikista kulissiliittojen ipanoista tuu kulissin pystyttäjiä, mutta voi tulla ja muksut aistii aikuisten kismat tarkemmin, kun moni arvaakaan. Että kyllä mä kanssa sun tavoin kehottasin miettimään lapsia tässä kohtaa....ja parisuhde ei minusta oo koskaan oikea parisuhde jos siitä rakkaus puuttuu, se on kulissisuhde. Sillä ei oo mitään tekemistä parisuhteen kanssa...
tajutaan, just siks joku vois joskus tehdä viisaan poikkeuksen ja valinnan niiden typerien suhteen. Toki sun elämä, mutta kun ite kerta kysyit niin tässä sulle nyt näkemyksiä :) Vois olla fiksumpaa tosiaan jättää ne kersat tekemättä, jos lähtökohtana on jo kulissi...
Ja joku romanttinen rakkausko on ainoa aito tunne? Siinä tapauksessa noin 90 prosenttia maailman väestöstä on pahoissa vaikeuksissa. Kuinka monta ihmistä tunnet, jotka elää liitossa, jossa on molemminpuolista rakkautta? Ja huom! Rakkautta, EI kiintymystä! Onko heillä lapsia?
Mutta kun suurin osa suhteista on kulissisuhteita. Ja suurimmasta osasta lapsia kasvaa silti ihan normaaleja. Sitä paitsi järkiavioliitot toimii lasten kannalta parhaiten, joten meillä on parempi mahdollisuus olla hyviä vanhempia, kuin jollain naiivilla realiteetit kieltävällä typeryksellä!
Kulissi miehen kanssa, ne lapset ei olisi kulissi, heidät haluan oikeasti.
Kumpi on parempi lapsille heidän normaalin kehityksensä kannalta:
- Kumppaniliitto jossa vanhemmilla on rakkaussuhde toisiinsa ja toimiva suhde lapsiin
- Kulissiliitto jossa vanhemmilla on teennäinen suhde mutta toimiva suhde lapsiin
KUMPI?
Se etten ole elämässäni tehnyt parhaita ratkaisuja ei tarkoita että muiden pitäisi toistaa minun virheitäni tai ettenkö minä tietäisi paremmista ratkaisuista.
onko sun mielestä rakkaus ihan mahdoton realiteetti? Ootko koskaan ollu rakastunut? Toki saattaa kasvaa normaaleja, tuskin ainakaan paranormaaleja. Mutta entäs kun se järki alkaakin jossain vaiheessa haluamaan järjen rinnalle myös tunteita? Toimitko sittenkin vaan kun kone? Entäs haluuko se mies aitoja tunteita niiden lasten lisäksi? Kerrotko sä sitten lapsilles joskus et äiskä oli valehtelija, kun ne kysyy rakastatko sä iskää tms. mitä lapsi voi kysyä?
Naiivia on luulla, ettei lapselle ole vanhempien tunteilla merkitystä.
Ihan varmasti eka, mutta monellako lapsella maailmassa on se tilanne? Jos vain heillä on oikeus hankkia lapsia, niin silloin ihmiskunta tuhoutuu hyvin pian.
Sitä paitsi suurin osa parisuhteista on huonoja, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja.
uskotko sä ihan aikuisten oikeesti ettei lapset honaa sun kulissias? Ja luuletko ihan oikeesti ettei se herätä niissä ihmetystä? Nyt ihan rehellisesti kun oikeen mietit asiaa, muunkin kun se aikapommin kellos kautta. :)
"onko sun mielestä rakkaus ihan mahdoton realiteetti?" Ei mahdoton, mutta niin epätodennäköinen, että siitä tuskin kannattaa edes puhua.
Olen ollut rakastunut, kerran, kauan sitten.
Ei tunteiden perusteella tarvitse toimia.
Kertooko ne lukuisat miehet lapsilleen, että ei, en koskaan rakastanut äiskää, mutta kun halusin pillua. Tosin sitten kyllästyin äidin pilluun ja olen tässä sivussa nainut ainakin kahtakymmentä muuta naista. Siksi äiti aina itkee. ? Ei, ei kerro.
Tottakai vanhempien tunteilla on lapsille merkitystä, mutta ei se ole mikään ratkaiseva tekijä heidän onnellisuutensa suhteen. Ei minunkaan isäni rakastanut äitiäni tai minua, mutta silti minulla oli onnellinen lapsuus.
Mitä sitten jos huomaavatkin? Heidän kaltaisiaan on satoja tuhansia ja edelleen, suurin osa niistäkin lapsista on onnellisia.
Niin?
Sinä valitset mitä lapsiasi kohtaa. Minä annan mielipiteeni siitä miten asioiden kuuluisi olla ja olen täysin varma että tunnistat ajatuksessani laadun. Vaikkakin laatu on harvinaista, kuten on rakkauskin - se ei tee väärästä oikeaa eikä huonosta hyvää.
ja sä teet nyt ite samaa perässä mitä sun vanhempas teki, huomaatko. "Ei minunkaan isäni rakastanut äitiäni tai minua, mutta silti minulla oli onnellinen lapsuus. " sait sieltä hyvän mallin kulissiliitolle. Ja palkaks sen ettei sillä niin väliä rakastaako sitä lasten isää. No eihän ne kerro, mutta lukuisilla miehillä ei oo annettu siihin ees mahiksia tai lukuisat naiset on kanssa vaan halunneet sen lapsen ja sysäsnneet isän huit helvettiin, kun se on siemenet antannu. Ettei se ihan pelkästään isien selkärangattomuuttakaan aina oo...
Tossa teidänki systeemissä on just toi riski, et sun ukkos kyllästyy sun pilluus ja nai ne 20 muuta siinä sivussa ja sä sitten jäät yh:ksi tai te mouruatte lasten kuullen, kuinka paskaa teidän elämä on, just kun ei oo sitä aitoo rakkautta. Nih.
Kuuluisi olla... Niinpä... Maailmassa ei kuuluisi olla myöskään pedofiliaa tai sarjamurhaajia tai muuta pahuutta, mutta kun on. Eikä kuuluisi olla tuhansia alkoholisti ja narkkari -vanhempia, väkivaltaisi isiä, äitejä, jotka tappavat vastasyntyneensä eikä vieraissa juoksevia miehiä.
Minä tiedän, että olisin hyvä äiti, minulla on edellytykset tarjota lapselle hyvä elämä, ainoa vika on, etten rakasta lasten isää. Musta suurimpaan osaan ihmisistä verrattuna mulla on vähän hemmetin hyvät edellytykset hankkia lapsi!
Niin siis, minun isäni lähti kun olin niin pieni, etten edes muista häntä. Äitini oli sen jälkeen yksin, joten en saanut mallia kulissiliitolle kotoa.
"Tossa teidänki systeemissä on just toi riski, et sun ukkos kyllästyy sun pilluus ja nai ne 20 muuta siinä sivussa ja sä sitten jäät yh:ksi tai te mouruatte lasten kuullen, kuinka paskaa teidän elämä on, just kun ei oo sitä aitoo rakkautta. Nih." Joo, mutta kun ihan sama riski on niissä liitoissa, jotka alkaa rakkaudella. Kiellätkö heitäkin hankkimasta lapsia?
Ei ihmiskunta ainakaan ihmisten vähyyteen kuole pitkiin aikoihin. Eli siis et saa planeetanpelastaja-pisteitä kakaroilla.
En minä ole tässä mikään laki. Minä vain vetoan älyllisesti siihen vanhemmuuden osaan joka haluaa huolehtia lapsista parhaansa mukaan ja muistutan mikä se oikeasti paras on. Samoin kyseenalaistan sen lapsentekohalukkuuden - onko se vain ego joka on valmis tekemään uhrauksia? Tehdään lapsia vain siksi että itse koettaisiin jotain? - kyllä niistä lapsistakin tulisi välittää. Rakkaudella. Jos rakastaa silloin koittaa tarjota parasta mahdollista.
Annoin vaihtoehdoksi toisiksi parhaan: Miksi perustaa teatteriin perustuvaa vakiparisuhdetta jos voi olla myös kaksi erillistä vanhempaa jotka osoittavat että sekin on mahdollista? Tällöin lapsille ei muodostu teennäistä kuvaa parisuhteesta vaan ihmissuhteet ovat vanhemman ja lapsen välillä, eikä epätyydyttävää mallia edes yritetä leikkiä. Lapsille katsos sellasiella ei ole väliä. Silloin heistä ei tule välttämättä parisuhde-orientoituneita - mutta toisaalta he suhtautuvat toisiin ihmisiin luontevasti ja perusluottamus tulee vanhemmuuden kautta.
Mihin tarvit parisuhdetta? Sinä tarvit hommansa hoitavan isän, miksi sellaisen kanssa pitäisi leikkiä parisuhdetta alkuunkaan? Miksi esitellä parisuhdetta jota reaalisesti ei kanna mikään henkilökohtainen tunne? Miksei esitellä vanhemmuusmallia jossa ihmiset välittää ja tukee toisiaan vaikka eivät olekaan "yhdessä" - ja jossa lapsista välitetään ja heitä rakastetaan?
sitten tee lapsilla, jos ne on vaan satojen tuhansien kaltaisia? Sä et voi tietää onko just sun muksut onnellisia sun ratkaisuihin ja ootko lopulta itsekkään, katsos kun sekin aika voi koittaa, että säkin rakkautta oikeesti kaipaat. Oikeesti tää asia ei mulle kuulu, enkä ees oleta et joteki voisin asiaan vaikuttaa..mut koitin nyt vaan esittää sulle vaihtoehtoja. Kun sulla on viellä varaa ajatella ja miettiä asiaa muidenkin, kun vaan ittes kantilta. Siinä kun pakosti on muitakin osapuolia kun sä..
Oikeasti paras on se, että lapsella on kaksi hyvää, LAPSIA rakastavaa vanhempaa, joilla on älylliset ja taloudelliset edellytykset antaa lapsille hyvä elämä. Muu on täysin epäolennaista.
Luuletko, etten välittäisi lapsistani? Oletko koskaan kuullut äidinrakkaudesta?
"Miksi perustaa teatteriin perustuvaa vakiparisuhdetta jos voi olla myös kaksi erillistä vanhempaa jotka osoittavat että sekin on mahdollista?" Ja kuka mies sellaiseen suostuu? Kyllä, tuo olisi ihan täydellinen tilanne mulle, mutta kun ei miehet suostu tuollaiseen järjestelyyn!
"Miksi esitellä parisuhdetta jota reaalisesti ei kanna mikään henkilökohtainen tunne? " Tätä voisi kysyä suurimmalta osalta ihmisiä!
Tuossa yhdessä suhteessa satojen tuhansien kaltaisia. Eikä sitä voi tietää kukaan muukaan. Ei nekään, jotka elää siinä täydellisessä rakkausliitossa, joita ei, by-the-way, ole olemassakaan.
"katsos kun sekin aika voi koittaa, että säkin rakkautta oikeesti kaipaat" Voi hyvä ihminen... Luuletko, että aitoa rakkautta on tarjolla ihan noin vain, kunhan käy kaupasta hakemassa?
käsitä väärin, emmä mitään kiellä. Miten mä voisinkaan, kun ei mulla ole semmoseen valtaa :) Mutta mä vaan koitan sulle esittää vaihtoehtoja, jossä miettisit muitakin kun ittees tässä asiassa. :) Tottakai riskit on aina olemassa rakkaudellakin alkaneessa suhteessa, mutta mun mielestä tossa ollaan rakentamassa ehdoin tahdoin korttitaloa....kun ei ihminen oo otus joka ei tartte koskaan rakkautta ja aitoja tunteita. Jos on se on tunnekuollu ja kylmä robotti.
Nii sun iskä lähti...parempi et lähti, jos se kerta oli kulissia alkajaanki. Eipähän jääny veteleen pellen roolia suhteeseen jota ei ees oikeesti ole.
mutta mä väitän silti, että tarkotusperillä on merkitystä alun alkajaankin. Jos sä rakennat talon juostenkustulle kivijalle, se sortuu ennen pitkään..samoin käy ihmissuhteille, rakkaus on kuiteki asia jota ei ole mahdotonta löytää ja tuntea. Ja kyllä aitoja rakkausliittoja on olemassa....sä et luota rakkauteen. Sulla on särö sisälläs..?
Toki minä mietin muitakin kuin itseäni, mutta kokonaisuuden huomioon ottaen, olen sitä mieltä, että pystyisin antamaan lapsilleni hyvän elämän, vaikka en rakastakaan heidän isäänsä. Pidän kuitenkin hänestä ja kunnioitan häntä.
"kun ei ihminen oo otus joka ei tartte koskaan rakkautta ja aitoja tunteita. Jos on se on tunnekuollu ja kylmä robotti." Joo-o, mutta kun ymmärrä nyt, että ei niitä aitoja tunteita ja rakkautta ole niin vain saatavilla!
En ole kyseenalaistanut sinua ja huomaan että reagoit ajatukseeni voimakkaasti, se on minusta merkki siitä että sinulla on hyvä äidinvaisto - joka kertoo myös että tunnustat ajatukseni oikeaksi.
Olet oikeassa siinä mitä lapset tarvitsevat noin perustalle. Se on ihan hyvä. Mutta lapset tarvitsevat myös terveitä esimerkkejä ja parisuhde on niin oleellinen asia hyvässä elämässä (jos sellainen on) että sen kanssa ei kertakaikkiaan pidä pelleillä.
Minusta tuntuu että parisuhteen kannalta et ajattele lapsiasi, vaan ajattelet jotain muuta. Olisikohan se meihin ohjelmoitu "ydinperherooli" joka puhuu? Tarkoitan, et ole pistämässä kulissia pystyyn koska se on lapsillesi eduksi - vaan olet pistämässä kulissia pystyyn koska jostain syystä sinusta tuntuu että niin pitää tehdä, että se on jotenkin välttämätöntä tai... "Normaalia".
Mutta kun se ei ole. Kysy vaikka äidinvaistoltasi.
"Tätä voisi kysyä suurimmalta osalta ihmisiä!"
Oletko sinä "suuri osa ihmisiä" vai oletko sinä yksilö, vapaa tahto ja kyky hahmottaa asioita ja valita vapaasti se mitä olet - vaikka se olisi jotain muuta kuin mikä "suuri osa ihmisiä" on?
Suuri osa ihmisiä ei tulisi tänne kyselemään että "onko oikein" vaan he tekisivät mitä lystää riippumatta siitä mitä se aiheuttaa heille itselleen tai heidän lapsilleen (jos asia on lain puitteissa). Uskon että sinä tulit tänne koska jokin esittämässäsi kuviossa mättää jopa sinulle itsellesi.
Sä haet jotain oikeutusta asialle jossa itsekin koet ristiriitaa. Siksihän aloitit ketjun. VAI?
"Ja kyllä aitoja rakkausliittoja on olemassa...." Ehkä. Mutta ei montaa ja meitä ihmisiä on paljon.
Sulla on hirveä tarve romantisoida ihmisiä ja parisuhteita, mutta molemminpuolinen rakkaus on ihan käsittämättömän harvinaista. Sinä haluat uskoa, ettei ole, mutta todellisuus on, että suurinta osaa naisista ei koskaan rakasteta, eikä isoa osaa miehistäkään. Seksi luo parisuhteet, ei rakkaus. Ja musta ystävyys on paljon parempi lähtökohta lapsen hankinnalle, kuin seksi.
jos mietit, eikö sitten ois spermapankki se osoite missä vois käydä halimassa laveria ja ottaa tippa elämäneliksiiriä sisuksiinsa kasvamaan? Kuinkas tää iskä, hänkö ei ole juonessa mukana muuten kuin haluamassa lapsia? Onks hälle oikein et sä sitten esität ehkäpä tunteita? Miten sä meinaat homman hoitaa mallikkaasti..entäs jos tää mies haluaa naisen jonka kanssa sillä on tunteilla hankittuja lapsia?
Enhän mä ole semmosta sanonutkaan, että niitä aitoja tunteita noin vaan saa..ei kuulu saadakkaan. Mut voi saada aika pitkälti ittestäkin kii toikin hommeli minusta. Musta tuntuu turhalle sun kanssa tästä oikeastaan enempää jutella, koska sä kysyt asiaa josta oot jo lyönny päätökses lukkoon. Halusitko sä mielipiteitä vai vaan vängätä? Miksi sä edes kysyt, jos sä olet kerta jo päättänyt eikä mikään muu vastaus kun oma tyydytä sua? mee ja tee ne lapset ja toivotaan, että jaksat näytellä loppuelämäs rakkautta ja ettei sua koskaan itsketä jälkeenpäin et sä olit niin hätähousu.
Onnea loppuelämälle, sitä sä tarttet :)
Kyllä minä näen tässä ristiriidan, koska minusta on väärin tehdä noin miehelle. Mutta toisaalta, niin suurin osa miehistäkin tekee naiselle ja tuskin minäkään mikään kovin tärkeä tuolle miehelle olen. Aika vain on oikea perheen perustamiselle.
Mikä minua nyt vain tässä ärsyttää on se, että te käyttäydytte kuin ainoa oikea tapa hankkia lapsia olisi parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet rakastavat toisiaan. Ja kun noita suhteita on oikeasti ehkä kaksi, niin musta se on lähes koomista moralisointia! Ja niissäkään kahdessa ei ole mitään takeita siitä, etteikö toinen pettäisi tai alkaisi juomaan tai vetäisisi vaimoa turpaan! Tämän varjossa musta tuntuu ihan hullulta minkälaisen metelin te nostatte siitä, etten rakasta miestä, jonka kanssa haluaisin lapsia!
"Tarkoitan, et ole pistämässä kulissia pystyyn koska se on lapsillesi eduksi - vaan olet pistämässä kulissia pystyyn koska jostain syystä sinusta tuntuu että niin pitää tehdä, että se on jotenkin välttämätöntä tai... "Normaalia"." En, vaan siksi, että koen ettei minulla ole vaihtoehtoa!
Minä en ole tippaakaan huolissani siitä, teenkö oikein lapsia kohtaan, koska en näe tämän vahingoittavan heitä. Olen huolissani siitä, teenkö ihan hirveän väärin miestä kohtaan, se oli kysymykseni!
Millainen oli omien vanhempiesi suhde?
Kysyin asiaa miehen kannalta, en lasten kannalta. Te vain aloitte vänkäämään ihan jostain muusta kuin kysymyksestäni.
Minä vähän luulen, että sinä meistä tarvitset enemmän onnea. Realistit pärjää aina, pilvilinnoissa elävät yleensä putoavat kovaa maanpinnalle.
sovitaan niin, että mä romantisoin, mutta ainakin mä tunnen rakkautta ja saan sitä takaisinkin. Niin ja ihan aitoa sellaista...
Ehkäpä sulla on vaan erikoisia käsityksiä siitä mitä se molemminpuolinen rakkaus on? Seksi luo parisuhteet, aha...mä kun olen aina luullut et se on vaan osa sitä rakkautta. Et parisuhde on muutakin kun seksiä x'D No joo nyt mä käsitän miksi mulla on hyvä olla...on rakkautta, ystävyyttä ja seksiä..hmm :)
Mun äiti on kasvattanut minut ja veljeni. Hän lähti, kun minä olin parin kuukauden ikäinen ja veljeni kahden.
Niin siis isäni lähti, ei äitini. Mun veljeni etsi hänet käsiinsä joskus ja hän oli vain sanonut, ettei halunnutkaan olla isä, kun ei kuulemma ollut tiennyt millaista se olisi.
mä olen jo monessa sopassa keitetty, mutta emmä silti meinaa ruveta pessimistiksi ja luopua rakkaudesta :) Mä olen pudonnu aina jaloilleni, vaikka mä tiiän sen ranteet auki fiiliksenkin valitettavan hyvin. Se on oma asenne mikä merkkaa...mut oikeesti hyvää jatkoo valitsemallasi tiellä. Se voi olla kivinen ja yksinäinen, mut onneks pelkällä järjellä selvii...tosi kovat tyypit :) Mä oon pehmo
Sulla ei taida olla ihan kaikki lepakot kellotapulissa?
"ja saan sitä takaisinkin. Niin ja ihan aitoa sellaista..." Sinä et tiedä sitä. Uskot niin, mutta et tiedä.
"Seksi luo parisuhteet, aha...mä kun olen aina luullut et se on vaan osa sitä rakkautta" Oletko ihan tosissasi??? :D Voi taivas... :D Toivon tosiaan, että sinä et koskaan saa lapsia... Tai että sulla sitten ainakin on varaa maksaa niiden terapia...
joo ei mulla ole lepakoita komerossakaan, saati päänupissa. Kyllä mä tiedän ja tunnen...ei tartte uskoa kun tuntee. Eipä se muutenkaan toivomisesta kiinni ole, vaan onnesta. Lapsia kun ei tehdä, ne saadaan... :)
Niinno emminä lastenhoitajana ihan hirveitä tienaa..joskin iskä kandidaatti mua huomattavasti paremmin eli kyllä me varmaan terapiat saatas maksettua :)
Joo, minäkin uskoin, tiesin ja tunsin, ihan tosissani, mun eksän kanssa. Olin väärässä.
ollu itekkin väärässä ja pettynyt, entäs sitten eletään hetkessä eikä pessimisteinä peläten huomista :) Mut ei jatketa enää vänkäämistä jooko..tää on ihan turhaa, kun ollaan selkeesti ihan eri mieltä, niin mitäpä sitä jauhamaan. Ei se siitä jauhamalla parane :)
Kunhan kommentoin, että et voi TIETÄÄ, kukaan ei voi.
on turhaa, jos tunteet pelaa :) Mut nytte moikka..pitää tajuta koska puhuu seinälle ja puhuminen on turhaa, mä tajuan sen ja se hetki on nyt :)
"Tekisinkö väärin häntä kohtaan? " Tekisit väärin sekä häntä, itseäsi, että tulevaa lasta kohtaan. Lapsen hankinta itsekkäistä syistä on aina huono lähtökohta uudelle elämälle ja kaikille osapuolille, eniten siitä tietysti kärsii lapsi. Raskaaksi voi hankkiutua muutenkin, ettei tarvitse kenenkään elämää lähteä sotkemaan sen tähden. Lapsi tuo aina muutoksia elämään, sellaisiakin joihin ei ole osannut varautua. Lasta ei pidä tehdä omien ongelmien ratkomiseen. Itsekkäistä syistä tehty lapsi voi joutua ristiriitatilanteisiin helposti vanhempien välillä.
Millaisessa tilanteessa lapsi hankitaan ei-itsekkäistä syistä? Lapsen hankinta on ihan aina itsekäs teko!
Ei minulla ole omia ongelmia ratkottavana, minä vain haluan lapsen. Piste. Ja nyt on viimeinen hetki hankkia lapsia!
Itsekästä väärinajattelua on tehdä lapsi ja sitoa siihen ihminen, jota ei rakasta. Lapselle erittäin huono tuleva malli, jossa lapsi voi joutua ratkomaan ristiriitatilateita ja kyselemään "miksi te teitte minut", "miksi te riitelette aina". Lapsi kokee vanhempien riitelemisen johtuvan helposti itsestään ja rakkaudettomasti solmittu suhde, joka perustuu pelkästään toisen hyötymiseen on pohjaltaan natiseva liitos.
Joo, mutta niin suurin osa ihmisistä tekee. Sitä paitsi minä itse olin vahinko, eikä se mulle ole mitään traumoja aiheuttanut! Musta on paljon itsekkäämpää tehdä lapsi jonkin harhaisen "suuren rakkauden" perusteella, kuin realistisista lähtökohdista.
... näitä paskapäitä taas sikiää?
Teistä "kunnon ihmisistä" varmaankin, vai mitä?
No naisistahan niitä tulee.
Ja tässä tapauksessa vois kai sanoa, että biologinen kello tikittää siihen malliin, että vintillä viskoo ja pahasti?
Ja taas yksi epärealistinen idiootti tulee kertomaan mulle kaiken voittavasta rakkaudesta vai mitä? Voisi kysyä, että mistä teitä typeryksiä sikiää?
Siitä rakkaudesta mitään tiedä, mutta niistä lapsista jonkin verran.
Ja voisi kysyä, että millainen nainen on niin itsekäs, että kysyykin vielä keskustelupalstalla onko itsekäs, kun aikoo jonkun säätö & räpellyksen kohteena olleen miehen laittaa isän rooliin? Ihan vaan sen takia, että haluaa lapsen. Siitähän se ajatus sitten lähti ja sen pitemmälle ei tainnut kantaa ollenkaan.
Pistetään vituiks pari muutakin elämää, ku ei parempaan pystytä.
Minkä ihmeen säätö ja räpellyksen ja "laittaa isän rooliin"?? En minä väkisin ole häntä isäksi pakottamassa, enkä niitä lapsia nyt juuri tällä sekunnilla hankkimassa!
Mitä pahaa siinä on, jos kaksi vanhemmiksi haluavaa ja pystyvää ihmistä hankkii lapsen, vaikkeivat toisiaan rakastakaan?!! Luuletko, että teidän romantikkojen lapset on yhtään sen onnellisempia?!!
Eihän siinä mitään pahaa olekkaan, kantapään kautta oppii.
Ehkä se kymmenen vuotta yhteiseloa menee nasevasti, kun ei niitä tunteita ole niin niitä ei ole. Lapset ei ole mitään tyhmiä ja vaistoaa tunteet, käyttäytyvät sen mukaisesti. Sitten tulee ero ja selittelet sitten lapselle eron syitä, ystävyyssuhde eksään toimii ja lapsen maailma on täysin sekaisin..
Ja ne kaikki muut eroon päättyvät suhteet(eli yli puolet!) plus siihen päälle kaikki lukuisat kulissisuhteet? Mitäs niille tehdään? Varmaan suuressa viisaudessasi tiedät senkin!
Mitä keuhkoot siellä?
Tarkotanpa vain, että kannattaa varmaan pohdiskella asiaa tarkemmin vauvan syntymästä eteenpäinkin. Onhan se oma lapsi tärkeä ja rakas, mutta mitä se tuo tullessaan suhteeseen, jossa osapuolet eivät siinä kohtaa välitä toisistaan sen enempää.. Ei se ainakaan sitä suhdetta helpota. Ja kyllä, kyllä siitä sittenkin selviää.. ei se sitä katso. Mutta sinuna tarkastelisin asiaa lapsenkin kannalta ja harkitsisin asiaa tarkemmin rauhassa.
No koska me ollaan miehen kanssa tapailtu vasta pari kuukautta, en voisi sitä lasta hankkiakaan kuin aikaistaan parin vuoden kuluttua.
Mä keuhkoon tuota teidän epärealistisuutta, että muka romanttinen parisuhde olisi aina loistava lähtökohta lasten hankinnalle...
Miehenä tärkeää että tykkään naisesta ja rakastan häntä sekä hän minua,lapset ovat vain ajan kysymys
Ihan vasta muutama kuukausi tapailtu, ei ne lapset nyt vielä ajankohtaisia olisikaan...
On se väärin sinuakin kohtaan.
Miten niin?
Haki pankista.
Tykkää ilmeisesti oikeasti tytöistä, mutta ei sillä koskaan ole ainakaan julkisesti ketään ollut.
Ilmeisesti reiluin ratkaisu tuossa tapauksessa ja lapsi on ihan terveen oloinen.
Se on vain musta niin kummallinen ratkaisu... Ja kun nyt olisi hyvä isäehdokas tarjolla, sellainen, jonka nimi ei ole 682-2267, niin...
Jos on jo noin kiire? 40 ?
Ainut oikea ratkaisu on täydellinen avoimuus ajatuksiesi ja tunteittesi suhteen ja jos toiselle käy, niin sitten se saattaa periaatteessa olla ok. mutta muuten ei.
Ei, vaan 30, mutta koska en haluaisin ihan uuden tuttavuuden kanssa tehdä lapsia, enkä myöskään olla mummoikäinen lapsia saadessani, niin nyt tai ei koskaan.
Ehkä niin. Mutta siinä tapauksessa en koskaan saa lapsia. Ja miksi minun pitää olla rehellinen, kun ei miehetkään ole!!
Tapauksissa huijaamisesta on itselle hyötyä ja tästä syystä moni sortuu huijaamaan.
Omassa tapauksessasi huijaamisesta on kuitenkin pidemmällä tähtäyksellä pelkästään haittaa, joten suosittelen totuudessa pysymistä.
Mitä lapsien tekoon tarvittavasta seksistäkään tulee?
Hän on ihan hyvä sängyssä. Mä kestin niin monta vuotta huonoa seksiä, että en ole tuosta huolissani.
Johon sulle tulee tunteita? Saako tämä kävelevä spermapankki sitten lähteä kävelemään?
No se, että tapaisin jonkun, johon mulla olisi tunteita on aika epätodennäköistä ja se, että tapaisin jonkun, jonka kanssa olisi molemminpuolisia tunteita, on lähes mahdotonta. Pystyn pitämään tunteeni omana tietonani, joten ainoastaan jos se joku olisi sekä halukas isäksi että parempi isäehdokas että vielä haluaisi tehdä lapsia kanssani, saattaisin vaihtaa. Eli käytännössä niin ei tule käymään.
Kun olet tuon asian jo miettinyt noin valmiiksi, niin turha sitä täällä enää on puida. Sinä olet oman elämäsi herra ja itse tiedät mitä teet. Päätös on yksin sinun ja sen kanssa sinä elät, ei kukaan muu.
et onko väärin tai oikein.
Tai onko sellainen jotenkin epäatavallista tässä maailmassa?
Jos naisella ei ole tunteita, niin mitä hän lapsella tekee? Miten opettais lapselleen semmosta, mitä ei osaa itsekään? Ei tämä maailma niin kipeästi uusia lapsia kaipaa, että ihan jokaisen kannattaa höpistä biologisesta kellosta, jonka aivan hyvin ap:n tapauksessa vois korvata vaikka nukkekodilla.
.
kuin ottaa nainen pelkästään sen takia että saa lämpimiä voikkuleipiä!!!!!111!!11
.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kuin voisit laittaa toisen maksamaan sun haluistasi parikymmentä vuotta? Hanki siemenet muualta sit, älä kunnolliselta, vastuuntuntoiselta tyypiltä. Ja toivottavasti 'se joku' jätkä ei kerro edes nimeään :( Tosi karmivaa hyväksikäyttöä :S
Ja anteeksi, tämä on vain minun mielipiteeni asiaan.