Haluaisin teidan vastaavan: mihin olette nykyisessa kumppanissanne kaikista pettyneimpia? Eika mitaan"siita tuli laski"kommentteja kiitos. No tassa tulee mun: poikaystava ei jaa intohimoani koiran ottoon ja ei pyytanyt anteeksi vaikka kayttaytyi vaarin(tama laittaa miettiin miten tulevaisuudessa)
pettynyt
kankkilikki
9510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitäisikö siis automaatilla sun poikaystävän jakaa intohimo koiran ottamiseen? Jaaha. Ja kai tuo "pyytanyt anteeksi vaikka kayttaytyi vaarin" liittyy ihan muuhun asiaan kuin tuohon koira-juttuun? Onhan se aika törkeää, jos ei anteeksi pyydä vaikka väärin on käyttäytynyt.
Olen pettynyt ettei avopuolisoni halua enää viettää aikaa kanssani kahden. Tuntuu että hän ei enää viihdy kanssani.
Toinen pettymyksen aiheeni liittyy koiriin. Ymmärsin että hän pitää koirista ja oletin että kun muutamme yhteen hän innostuisi koirailusta vielä enemmän, mutta kävikin päinvastoin. Se vähän innostus mikä hänellä aluksi oli, loppui kokonaan. Tämä tietenki liittyy tähän ensimmäiseen asiaan myös.
Minulla oli poikaystävä joka kanssa jaoimme monta intohimoa. Sitten noin kahden vuoden jälkeen huomasin että hän ei jaa samaa intohimoa luontoa kohtaan kanssani. Luonto on itselleni todella tärkeä ja saan siitä voimaa. Kyllähän sekin siitä tykkäsi mutta ei samalla tavalla. Olin jotenkin pettynyt ja koin että me ei ehkä ollakkan yhteensopivia koska hän ei ymmärrä minulle niin tärkeää asiaa. Sitten mietin asiaa ja totesin että ajattelenpas typerästi. Enhän voi mitenkään odottaa että hän olisi samanlainen kuin minä. Eihän sellaista ihmstä olekkaan joka olisi juuri kuin minä. Lisäksi se ei ole itseltäni mitään pois, voin silti nauttia luonnosta niinkuin ennenkin. Hän nauttii siitä tavallaan, minä omalla tavallani.
Mä olen pettynyt siihen, että kumppanini on ihan surkea aloitteen tekijä kosketukseen. Seksiä ei ole ja hän koskee minua harvoin ja jotenkin varoen. Äärimmäisen turhauttavaa. Eikä myöskään ole innokas ottamaan kosketusta vastaa, vaan saattaa työntää pois.
pettynyt siihen että mies ei enää välitä tunteistani tai itkustani, eikä enää koskaan lepyttele, vaan minä saan loukattunakin anella anteeksi jotta voisi asiat olla siedettävästi taas. Häntä ei enää huvita sietää minun ongelmiani ja pahaa oloani. Silti väittää rakastavansa. Olen pettynyt siihen itsekkyyden ja lapsellisuuden määrään... Mikä ei ollut todellakaan alussa havaittavissa. Päinvastoin.
ruikuttaa tässä, mutta hän itsekin tietää näistä ajatuksistani. Olen pettynyt, että mieheni ei oikeasti rakasta minua, ei edes silloin alussa. Hän vaan tarvitsi minut, nuoren naisen vierelleen, kun silloinen vaimo jätti hänet.
Olen pettynyt myös siihen, että hän ei ole milloinkaan halunnut aloittaa kanssani yhteistä tekemistä. Olkoon se sitten lautapelien pelaamista, tanssikurssin aloittamista, kävelylenkkejä....
Pettymystä tuottaa myös se, että hän ei ole osoittanut milloinkaan haluavansa minua. Toki seksiä meillä on ollut, mutta hän on nauttinut vain siitä, kun minä olen kehunut häntä ja "ihaillut" hänen taitojaan.
Voi meitä naisia. Miksi vain naiset ovat pettyneitä kumppaneihinsa? Ja tuntuu et ne pettymyksen aiheetkin ovat kovin samankaltaisia kaikilla.
Ihmetellään kun mies ei rakasta enää, ei ole hellyyttä ja koskettelua, mies on kyllästynyt omaan naiseensa!
Ei ole kiinnostusta tehdä vaimon kanssa mitään, ei ole seksiä eikä suutelua?
Sitten kauhistellaan avioerojen määrää?
Kuka nainen jaksaa lopun elämää katsella sitä miestä, joka ei enää ole kiinnostunut mistään?
Niin, mullakin on ihan tasan samat ongelmat itsellä. Monesti olen miettinyt mihin jäi se mies johon joskus tutustuin, se joka väitti rakastavansa? Taisi olla feikkiä koko juttu.
Miksi se kaikki sitten oli mulle ihan oikeaa tunnetta?
Miksi mies kyllästyy naiseensa?
Olen pettynyt koska mies ei halua tehdä mitään minun kanssa eikä enää kuuntele mielipiteitäni. En saa koskaan päättää mitä katsotaan tv:stä,millaista ruokaa laitetaan tai mitä musiikkia kuunnellan. Ja jos haluan viettää illan jossain muualla kuin kotona, lähden aina yksin. Lisäksi hellyydenosoitukset ovat loppuneet ja tuntuu kuin mitään ei olisi enää jäljellä. Tunnen seurustelevani täysin väärän miehen kanssa.
Luulin jo löytäneeni helmen mutta kävihän tuokin sitten vieraissa. Usko naisiin meni sen siliän tien, lopullisesti. Jokainen seurustelukumppanini on ollut pettäjä, varas tai muuten kiero persoona.
Halu seksiin ja läheisyteen on mennyt, enkä juuri välitä nykyisin olla ihmisten kanssa tekemisissä.
En käy baareissa ja jos joskus harvoin menen festareille, liikun yksin enkä puhu kenelekään.