Parisuhteessa ...... Pitääkö olla / hyväksyä / olla itsestään selvä / haluta jakaa / esim toinen Face book kaverikseen.....
Kun jakaa tämän "yksityisyyden " tuoko se leima lisän luottamukseen ?
Entä jos ei jaa - mitä mielipiteitä siitä ?
Tai jos ei toinen puoliskoista taivu / halua jakamaan omaa facebookiaan seurustelu kumppanin kanssa ?
Mielipiteitä kiitos - miten teillä / tai miten suhtautuisitte ...
Kun jakaa tämän "yksityisyyden " tuoko se leima lisän luottamukseen ?
Entä jos ei jaa - mitä mielipiteitä siitä ?
Tai jos ei toinen puoliskoista taivu / halua jakamaan omaa facebookiaan seurustelu kumppanin kanssa ?
Mielipiteitä kiitos - miten teillä / tai miten suhtautuisitte ...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Todellaki pitää facebookissa hyväksyä seurustelukumppani kaveriksi VÄHINTÄÄN, mieluummin laittaa vielä parisuhdestatukseen kenen kans seurustelee. Kyllä mulla ainaki epäluottamus heräis jos mua ei vois hyväksyä kaveriksi ja miksi pitäis kavereiltaan salailla kenen kans on.
Kyllä toiselle aina pitää antaa tilaa yksityisyyteen. Kuitenkin, en koe facebookkia kovin yksityisenä juttuna kuitenkaan, siellähän jaetaan vaikka mitä, ja vaikka kenen kanssa. Se on vähän kuin olisi niiden kaikken kavereiden kanssa samassa huoneessa juttelemassa niin että kaikki kuulisi kaikkien jutut. Ei kovin yksityistä. Sitten ne yksityisemmät jutut voi kuitenkin lähettää privaviesteinä. Joten mielestäni olisi kyllä omituista jos seurustelukumppanini ei haluaisi olla facebook-kaverini. Eihän hänen toisaalta mikään pakko olisi olla, mutta tulisi kyllä mieleen että ehkä hän salailee jotain. Jotain itsestään ja siitä millainen henkilö hän on.
Nin, ja vielä että nuo parisuhdestatukset on mielestäni tosi omituisia. Jos on jonkun kanssa naimisissa tai muuten ollut monta vuotta niin sitten ihan ok. Mutta sellainen, että joka viikon tai kuukauden pituisen jutun sinne "kirjaa" on kyllä enemmänkin teinien juttu mielestäni.
"Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään". -Dr Phil.
No joo, en mä niitä viikkojen, muutamien kuukausien juttuja tarkottanukkaan. Vaan vakavampien suhteiden merkkaaminen parisuhdestatukseen.
Me emme ole toistemme kavereina Facebookissa yhteisestä sopimuksesta. Toinen käy päivittäin, minä muutaman kerran kuussa.
Voipahan mies jutella harrastuskaveriensa kanssa lennokkaammin ja eikä tarvitse varoa, että mitä puolison tuttavat ja sukulaiset ajattelevat :)
Jutellaan kyllä niistä FB-asioista välillä keskenään. Hyvät jutut on kiva jakaa puolin ja toisin :)
Tiedän miehen tunnukset, mutta en koskaan käy siellä hänen tietämättään. Välillä, kun olen koneella, hän pyytää minua katsomaan, onko sinne tullut mitään uutta. Välillä kirjailen vastauksen hänen sanelun mukaan :)
Että ei siellä mitään multa salattavaa tuon perusteella ole, vaikka emme olekaan kavereina FB:ssä.
Viestien näkyvyyttä voi kyllä rajata. Että kannattas joskus niitä asetuksia kattoa. Vaikka olis kuinka paljon salattavaa niin kaiken voi piilottaa. Onse facebook ihana... ja sitten kun vielä omistavat kaiken sinne julkaistun materiaalinki.
piilottaa muilta, mutta entä itseltään ? :)
kai ne nyt näkyy, jos menee omilla tunnuksillaan sisään?
Ihan sama, kun ei kuulu facebookkiin, toinen voi tehdä mitä lystää. Ei vois sekään yhteishömpötys ja laumasielujen tietojen keräys vähempää enää kiinnostaa. Ajatelkaa! Taas yksi suuri parisuhdekriisi ratkaistu!
Ihan aikuisena miehenä: Nykyisessä suhteessa pyrin koko ajan olemaan mahdollisimman avoin ja selkeä. Ihan joka asiaa en selvitä ja selitä, mutta sitä parempi olo tulee mitä enemmän jakaa ja oppii luottamaan ettei toinen hypi seinille kaikesta vaan hyväksyy ja luottaa.
En usko, että tällainen avoimuus onnistuu ihan kaikkien kanssa. Ehtona sille on riittävä määrä itsenäisyyttä, luotettavuutta ja toisen kunnioitusta. Eräässä aiemmassa suhteessani molemmat salailimme, ja siitä tulikin lopulta aika vaimea juttu. Sen tiesi, ettei toisella ole kuin puolikas käsitys siitä kuka minä olen. Sellainen käy ennen pitkää raskaaksi ja takaa, ettei suhteessa pääse syntymään läheisyyttä. Voi olla hankalaa saada toinen ymmärtämään avoimuuden edut, mutta ei sekään mahdotonta ole.