Onpa mukava kuulla lauseet " En usko,että meistä tulee mitään sen vakavampaa". Luojan kiitos ettei tää suhde päässyt alkamaan. Inhoan epärehellistä peliä ja sitä että toisella leikitään ja annetaan ymmärtää väärin. Pelkään pahinta että minusta tulee kyyninen,kylmä joka ei päästä enää lähelleen ketään ja tulen elämään yksin ja katkerana. Pakko vaan kovettaa itsensä! Näillä mennään!
Reilu kerho
Er@kko *
12491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttu tunne, yksi ainoa tytö on käynyt koskaan syvällä sydämessäni ja pahaa jälkeähän tuo teki matkalla (aka vitunmoinen ja pitkäaikainen kiintymys ja ihastus--> "voitko alkaa"--> "eikun en mä voikaan sori, ollaan kavereita"--> "EI OLLAKAAN"), nyt todella ristiriitaiset tunteet...
Tuttua huttua minullekin, mieshenkilö olen. Minusta kuitenkin tuntuu että kyynisyys on pakoilua, ja tuskan kohtaamisen kautta voi päästä vapaaksi kivustaan. Kyllähän tuommoinen masentaa ja ahdistaa, ja voi tehdä sitä pitkäänkin. *halaus*.
Myös minä kiitän onneani etten mennyt tekemään mitään peruuttamatonta erään ihmisen vuoksi. Tulin niin kusetetuksi, että epäilemättä tästä jää paha maku suuhun pitkäksi aikaa.
Heikkoja ihmisiä nuo...
Mikä alkaa valheesta päättyy valheeseen.
Niin se vaan menee, myös hänen uuden romanssinsa kohdalla.
Se ajatus lämmittää tällä hetkellä, ei juuri muu..
Eihän sitä voi heti tutustuessaan tietää onko toinen itselleen sopiva. Jos sitä vain on huomannut jonkin ajan kuluessa sellaisia eroavaisuuksia josta ei voi yli päästä. Jokaiselle toiveet kumppanista ovat erilaisia, sekä myös ne piirteet joista ei pidä. Eikä sitä tarvitse selitellä. Mutta mielestäni sellainen tulisi kuitenkin sanoa ennen kuin alkaa suunnitella tulevaisuutta. On aivan normaalia kuulla että "en usko että meistä tulee mitään sen vakavampaa", kaikki kun eivät sovi yhteen. Välillä toiveet menevät ristiin, voi olla että punapäinen eloisa ja menevä nainen tahtoo vaikka retkeilystä pitävän vaalean ja huumorintajuisen miehen, mutta tämä täydellinen retkeilystä pitävä vaalea ja huumorintajuinen mies tahtookin punapäisen, rauhallisen kotona viihtyvän naisen. Ja eroavaisuuksia on myös sinnä kuka fraasin sanoo, kun nainen sanoo sen se tarkoittaa että ollaan pelkkiä kavereita, ja kun mies sanoo sen, se tarkoittaa sitä että voidaan silti paneskella.
Ei se vaan aina nappaa ja reilumpaa se on sanoa sillon ku siltä tuntuu, muuten sattuu vaan enemmän ku pitkitetään asiaa. Ajatelkaapa sitä ihmistä joka joutuu nuo sanat sanomaan? Itse jouduin ne sanomaan ja kyllähän se sattui itseenkin, kun tiesi että toinen oli jutussa täysillä mukana. Mutta minkäs sitä tunteilleen voi, joskus ne ei vaan ole kestäviä. Sattuusattuusattuu, enkähän vieläkään ole varma teinkö oikein, mutta parempi nyt sekin että juttu on loppu, kuin kituuttaa toista siinä uskossa että oon ihan varma suhteesta.
Jos epäröi, voisko sen sanoa, ettei oikein tiedä. Eikä vaan päättää.. että meistä ei ikinä voisi mitään tulla...varsinkaan, ettei ole varma onko tehnyt oikein? Aivan kuin tietäisi jo vuosiksi eteenpäin. Keskustella niistä haluamisista ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Toinen voi hyvinkin ymmärtää. Jo se ettei tiedä tekikö oikein, kertoo että jotain on/oli.
Miksi mietit, että teitkö väärin?
Kerroin kyllä hänelle hieman aikaisemmin, että en ollut varma tulisiko jutustamme mitään. Päätettiin kumpikin kumminkin, että katellaan nyt vähän aikaa miltä homma tuntuu. Mutta sitten iski vaan ahdistus, kun aikaa kului, enkä ollut edelleenkään tunteistani varma. Siispä (hieman ympärillä olevien ihmisten painostuksen alaisena) tein päätökseni ja panin juttumme poikki. En vaan voinu antaa jutun jatkua sellaisena kuin se oli. Tuntu niin väärältä toista kohtaan olla puoliksi jutussa mukana.
Siksi mietin teinkö väärin, koska hän pyörii mielessäni vieläkin. Ja yksinäisyys riivaa. Haluanko juuri hänet, vai kelpaisiko minulle kuka vain helpottamaan halipulaa? Tuntuu myös siltä, että en halua sitoutua mihinkään, tahdon vielä nähdä muutakin.
Niin,no miksi sitten pitää tehdä hetken mielijohteesta päätöksiä jos ei ole vielä asiasta täysin varma????
Ja jos toinen on ajatustensa kanssa sekaisin niin miksi ei vaan voi sanoa että annetaan ajan kulua ja edetään hitaasti.??????
Tavallaan tällä jättää ovet avoimeksi ja ei vielä lupaa mitään.
Ja saas nyt nähdä mihin tää minunkaan juttu johtaa,kun mies sanoi noin ettei meistä taida tulla mitään vakavaa.Kuitenkin myönsi että kun tavattiin niin hän ihastui minuun.No,ainahan alussa ihastutaan.Ollaan nyt tunnettu vajaa 2 kk. Sanoo vieläkin asiasta olevan varma....Mutta tulemme todella hyvin juttuun ja pystymme kuitenkin kaikesta juttelemaan.
Pitäisikö lopettaa haaveilu koko kaverista ja jatkaa eteenpäin vai voisikohan vielä natsata???? Jos siis antaa ajan kulua??? Visainen pulma.
"Tavallaan tällä jättää ovet avoimeksi ja ei vielä lupaa mitään. "
- Mutta tässä käy aina niin, että toinen jää toivomaan, että jotain tulee vielä olemaan. Ja ihan kiva juttu sillon, jos jotain tulee, mutta jos ei tulekaan, niin kylläpä sitten sattuu. Turhaan venas toista. Hieno juttu.
Ja pulmaasi vastaus: Jatka eteenpäin. Hän kyllä tulee järkiinsä ja kiskoo sut takasin jos sut oikeesti haluu. Älä jää odottamaan.
Thanks. Voit kuule olla oikeessa tuossa.Ja kiitokset sinulle kannustuksesta.
Päätin etten jää odotteleen ,mutta silti molemmat haluaa olla ystäviä.Ja tehtiin se selväks. Pystytään puhuun toisillemme kaikesta.Ja juorutaan puhelimes....Saaas nähdä kuinka tässä käy. Tottakai toivon että hyvin.Mutta onhan ystävyyskin iso juttu.
Taas ihastun ja sit kompastun kuoppaan....Menee pari minuuttia niin pääsen ylös ja matka jatkuu....
Voi kun voisi ennalta nähdä tulevaisuutta miten käy.Vaikka ihminen itse muokkaakin oman tulevaisuutensa.Siinä ei yksikään selvännäkijä pysty vaikuttamaan asiaan.
Toivon vaan ettei elämässä tule enempää vastoinkäymisiä. Sillä sen jälkeen on todella vaikeaa luottaa ihmisiin.Ja pelkään sitä,että kun tuleva mies kävelee eteen että sanon hänelle "Painu vittuun siittä". Heh,toivottavasti minusta ei tule kyynistä paskiaista....