Miksiköhän se on niin että naiset kestävät miehen ujoutta vähemmän kuin miehet naisen ujoutta?
Vielä nopeasti ujoudesta
ujo piimä
11242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koska naiset yleensä arvostavat miehessä eniten itsevarmuutta ja ujo mies saattaa helposti antaa itsestään epävarman vaikutelman vaikka ei sitä olisikaan.
"Koska naiset yleensä arvostavat miehessä eniten itsevarmuutta ja ujo mies saattaa helposti antaa itsestään epävarman vaikutelman vaikka ei sitä olisikaan. "
Tämä ei suoranaisesti vastannut kysymykseen.
Tämä vastaa: koska naiset etsivät jollain tasolla aina sitä suojelijaa, kun taas miehet etsivät suojeltavaa. Ujous ei ole hyvä piirre suojelijalle, mutta suojeltavalle kylläkin. Ujous viestii passiivisuudesta ja heikkoudesta. Naiset etsivät vahvaa miestä, miehet heikkoa naista. Tämä on kärjistys, mutta näin se pääpiirteissään menee.
Maassamme on melkein yhtä vaikea löytää vahvaa miestä kuin heikkoa naista. Sääli sinänsä.
yhteiskunta on koko ajan pyrkinyt. Tehdään ihmisistä tasa-arvoisia yksilöitä (vrt. aiemmat mies- ja nais-rooliodotukset), joiden ei enää tarvitse toimia millään tietyllä tavalla. Jokainen voi olla aidosti sellainen kuin kokee olevansa, eikä kukaan oikeastaan pakota toimimaan miehekkään vahvalla tai naisellisen pehmeällä tavalla.
Paitsi että sitten biologia kuitenkin huutaa vastakkaista. Mutta ihminenhän on kautta aikojen pyrkinyt toimimaan luontoa vastaan.
(tätä ei sitten pidä lukea niin että minä haluaisin pakottaa miehet tai naiset johonkin menneen maailman muotteihin)
ihmiskunnan historiassa. Jos tosiaan on niin, että jokainen voi olla sellainen kuin on: hoitaa vanhuksia tai paperikoneita riippumatta sukupuolestaan, olen onnellinen että voin asua sellaisessa maassa!
en usko että ko. valinnanvapaus on syynä vahvojen miesten puutteeseen maassamme. voihan mies olla vahva jos siltä tuntuu.
en tiedä mitä äidit pojilleen tekevät, että heistä kehittyy arkoja, ujoja ja passiivisia.
veljenpoikani (4 v) saa kannustusta vanhemmiltaan ja minulta. Me haluamme että hänestä tulee itsevarma ja empaattinen nuorimies, joka kunnioittaa itseään ja muita. saa sitten nähdä kuinka käy...
johtuu nimenomaan valinnanvapaudesta ja helppoudesta. Miehet karaistuvat ennenvanhaan tekemällä vittumaisia ja vaikeita, fyysisiä töitä. Miehelle ei ollut vaihtoehtona sitä että asioita voi saavuttaa muullakin tavalla kuin olemalla vahva. No nykyään voi saavuttaa vaikka mitä olemalla ihan niin heikko kuin on, kunhan ei vaan näytä sitä heikkoutta ihan liikaa ympäristölleen, toisin sanoen olemalla jokin itkupilli valittaja.
Mutta ujous ja epävarmuus on aivan omiaan lisääntymään tässä ympäristössä missä elämme, olen aivan varma tästä. Mitä vapaammin voimme valita sen millaisia olemme, sitä varmemmin yhä useampi ei jaksa edes toisia miellyttääkseen vetää sellaista vahvan roolia. Miksi helvetissä edes pitäisi, jos sitä ei yleisesti vaadita.
Pitää nyt muistaa että minä en puhu tässä kohtaa mistään täysin naisettomista ja sitä itsekistä miehistä, joilla varmasti on ongelmia useammallakin tavalla. puhun tässä nyt siitä että jos yhteiskunta on vienyt pois vaatimuksen olla vahva, henkisesti tai fyysisesti, niin tulee olemaan paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät sitten ole niitä vahvoja. Tämä on niin selvää minusta, että ihme että siitä tarvitsee edes erikseen puhua.
Toisekseen on jossain määrin silmänlumetta että olisi jotenkin ihan lähiaikojen ilmiö, että miehet eivät ole enää vahvoja. Kyllä tämä kehitys on saanut alkunsa viimeistään 60-luvulla, ja eritoten kaupungistumisen vaikutuksena. Miehetkin voivat nyt istua päivät pitkät aloillaan ja miettiä ties mitä rakkausrunoja ja keskittyä vaikka siihen miltä asiat tuntuvat, sen sijaan että pitää koko ajan tehdä ettei jää ilman ruokaa ja vaille suojaa. Kun elintaso sitten saavutti sen pisteen että lapset ovat eläneet koko elämänsä yltäkylläisyydessä, ja sitten täysin valtion tai vanhempien rahoittamassa opintoputkessa kivoine harrastuksineen ja positiivisine elämänkokemuksineen ja elämyksineen, niin mitä helvettiä sellainen ihminen enää tietää mitään mistään todellisesta vahvuudesta? Missä kohtaa sitä on vaadittu?
Jo ajat sitten on tehty biisi siitä miten ennen olivat miehet rautaa ja laivat puusta, joten sama nykymiesten velttouden päivittely on vanhaa perua.
Ihan sama yhteiskunnallinen kehitys, joka nykyään sallii miesten heikkouden on alkanut vaatia naisilta enemmän kovuutta. Siis siinä mielessä että naisen on entistä enemmän oltava miehinen. Ei välttämättä fyysisesti, vaan henkisesti. Kaikkihan tietävät sen, että naiset ovat kyllä aina menneinä agraariaikoinakin olleet kunnon työläisiä.
Mutta sitä en kertakaikkiaan ymmärrä että jos olemme koko ajan tähdänneet kaiken helpottamiseen, niin mikä ihme se sitten on jos se tuottaa ihmisiä, jotka eivät kestä pettymyksiä kovin hyvin, olettaa että asiat tapahtuvat vailla kunnon vaivannäköä ja sysäävät mieluummin hommat toisille kuin että tekisi asiat itse?
että positiivisen kannustuksen LISÄKSI (ei siis sijaan) pikkumies pitäisi pienestä pitäen laittaa jonkinlaisten hänen omia äärirajojeen koettelevien vastuksien eteen. Eikä tietenkään niin, että häntä tarkoituksella rääkättäisiin henkisesti tai fyysisesti, vaan niin että jo pienestä pitäen joutuu ylittämään jotain esteitä ja sitä kautta saamaan niitä ainoita itsetunnon kannalta todella merkityksellisiä tuntemuksia, ylpeyden tuntemuksia siitä että on saavuttanut jotain merkityksellistä.
Vahvuus syntyy siitä että on vastuullisuutta ja oikeamielisyyttä ja hyviä tapoja korostava kasvatus, johon liitetään samalla myös vaatimus (ei toive tai ohje) siitä että oma paino pitää aina ja joka tilanteessa kantaa.
En kylläkään väitä ettei kasvatus tämän pikkumiehen kohdalla olisi jo nyt hyvä. Ehkä tämä nyt oli tällainen minun mielestäni pätevä yleisohje.
"Ihan sama yhteiskunnallinen kehitys, joka nykyään sallii miesten heikkouden on alkanut vaatia naisilta enemmän kovuutta"
miksi sitten pullamössöyhteiskunnassa naisilta vaaditaan ja miehiltä ei? samassa jamassahan sitä molemmat ovat.
"jos olemme koko ajan tähdänneet kaiken helpottamiseen, niin mikä ihme se sitten on jos se tuottaa ihmisiä, jotka eivät kestä pettymyksiä kovin hyvin, olettaa että asiat tapahtuvat vailla kunnon vaivannäköä ja sysäävät mieluummin hommat toisille kuin että tekisi asiat itse?"
samoin ajattelen itse. kun tuttavat valittavat, miten vaiiiiikeaa heillä onkaan, minä mietin miten vähällä sitä totta puhuen nykymaailmassa pääseekään: ei nälänhätää, ei sotaa, hyvä terveydenhuolto, riittävästi aikaa pohdiskella omaa napaansa. silti muka tarvitaan mielialalääkkeitä ja alkoholia hoitamaan "ongelmiamme". ehkä elämä vaan tosiaan on liian helppoa.
tietty määrä kovuutta ja perinteistä miehistä asennetta, vastuunottoa ja vahvuutta on vakio, eli sitä on aina saman verran, niin kun yhden harteilta otetaan sitä pois, niin se laskeutuu silloin vastaavasti jonkun toisen harteille.
Tässä syy siihen miksi naisilta vaaditaan tiettyä miehistä asennetta enemmän. Jos miehet voivat olla nykyään pehmeitä kuin klassiset miehet, niin silloin vastaavasti naisten tarvitsee olla samalla määrällä vahvoja kuin klassiset miehet.
Tämä on sitten kärjistys, mutta kuvaa vain sitä, miten koko kuvio tasoittuu, keskiarvoistuu.
, varmaan huomaistkin, eli siis piti sanoa että:
"Jos miehet voivat olla nykyään pehmeitä kuin klassiset naiset, niin silloin vastaavasti naisten tarvitsee olla samalla määrällä vahvoja kuin klassiset miehet."
Ehkä kovimmat kälkättäjät alitajuisesti etsivätkin jotain helkutin "suojelijaa". Sellaiselta voi vaikuttaa, kunhan vaan osoittaa jakamatonta huomiota sitä kerjäävälle muijalle. Kälkkä-nainen hurmaantuu, kun mies katsoo häntä hymyillen ja silloin tällöin naurahtaa tämän jutuille. Tietysti tärkeää on heittää jokin naisen puheisiin sopiva läppä sekä todistaa palveluhalunsa. Pian kannattaa ruveta myös kehumaan häntä. Mikäli tämän naistyypin edustajalla ei ole parempaa urosta tiedossa, hän kelpuuttaa hyödylliseksi kokemansa miehen jonkinlaiseen suhteeseen, koska tarvitsee aina miehen elämäänsä. Suhde voi alkaa ja edetä helposti, mutta myös loppuu samalla tavoin.