Tässä on kuin luku elämästäni, voin samaistua tuskaasi. Meidän perheessä on neljä lasta. Minä olen vanhin kaikista lapsista. Siskoni on kaksivuotta nuorempi. Olin kiltti ja hiljanen tyttö lapsena. Isäni oli aina väsynyt ja töissä. Sitten siskoni syntyi kun olin kaksi, minusta tuli esimerkki lapsi en saanut tehdä virheitä enkä saanut olla kiukkunen enkä enkä ilmaista tunteitani lapsena. Mutta siskoni sai vapaasti ilmaista mitä tunsi. Sitten minun oli pakko leikkiä hänen kanssa vaikka olin väsynyt jo leikkimään näin minua kiellettiin oppimaan itsesäätelyn taidot. Vihaan sitä että minut alistettiin oman minuuteni kustannuksella. Sitten isäni uhkaili meitä eri tavoin ja kiihkoili jos teimme jotain väärin. Ajattelin usein siskoani ja pelkäsin että meille tapahtuu jotain silloin lapsena ja suojelin siskoani jollain tavalla. Laitoin itseni syrjään ja olin esimerkki lapsi joka ei saanut ilmaista mitään.
Koulussa en tietenkään osannut olla sosiaalinen kun en saanut ilmaista itseäni tunsin vain jatkuvasti sekavaa pelkoa ja halusin kuolla niin kurjaa minulla oli lapsuudessani.
Aina kun toin todistuksen koulusta joka oli ihan hyvä he sanoivat että se ei kelpaa.
En saanut tehdä mitään lapsena kuten mennä ulos yksin 7 vuotiaana enkä saanut mennä ainoalle kaverilleni koska minun piti ylittää tie. Olin jatkuvasti yksin ja peloissani.
En saanut esim pudottaa maitoa lattialle vahingossa koska se oli muka tahallista ja vanhempani huusivat minulle suunnattomasti ja uhkailivat antaa remmiä.
He myös nimittelivät minua läskiksi pienenä, vaikka en ollut huomattavasti ylipainoinen.
Samaa jatkui 12 vuotta elämässäni jonka jälkeen joiduin sairaalaan koska olin niin masentunut alistunut surullinen ja sekava täysin sisäänpäin kääntynyt.
Sairaalassa minua arvostettiin ja hyväksyttiin ensimmäisen kerran elämässä. Ja huomasin kuinka väärin he olisvat minulle tehneet.
Mutta heidän käytöksensään ei ole muuttunut.
Isäni uhkailee edelleen meitä kaikkia millä milloinkin. Huutaa ja on epäsosiaalinen ja kyvytön sosiaalisuuteen. Äitini kehuu niitä joista pitää eikä sen perusteella ketä kehuja tarvitsisi. Hän kohtlee meitä tosi eriarvoisesti, eikä pahoittele sitä mitenkään. Hänestä on normaalia suosia toisia avoimesti ja latistaa toisia jotka yrittävät olla mukavia ja hyviä ihmisiä. Hän on myös sanonut pitävänsä ilkeistä ihmisistä.
Pystyykö tälläiselle ihmiselle mitenkään kostamaan?
Koulussa en tietenkään osannut olla sosiaalinen kun en saanut ilmaista itseäni tunsin vain jatkuvasti sekavaa pelkoa ja halusin kuolla niin kurjaa minulla oli lapsuudessani.
Aina kun toin todistuksen koulusta joka oli ihan hyvä he sanoivat että se ei kelpaa.
En saanut tehdä mitään lapsena kuten mennä ulos yksin 7 vuotiaana enkä saanut mennä ainoalle kaverilleni koska minun piti ylittää tie. Olin jatkuvasti yksin ja peloissani.
En saanut esim pudottaa maitoa lattialle vahingossa koska se oli muka tahallista ja vanhempani huusivat minulle suunnattomasti ja uhkailivat antaa remmiä.
He myös nimittelivät minua läskiksi pienenä, vaikka en ollut huomattavasti ylipainoinen.
Samaa jatkui 12 vuotta elämässäni jonka jälkeen joiduin sairaalaan koska olin niin masentunut alistunut surullinen ja sekava täysin sisäänpäin kääntynyt.
Sairaalassa minua arvostettiin ja hyväksyttiin ensimmäisen kerran elämässä. Ja huomasin kuinka väärin he olisvat minulle tehneet.
Mutta heidän käytöksensään ei ole muuttunut.
Isäni uhkailee edelleen meitä kaikkia millä milloinkin. Huutaa ja on epäsosiaalinen ja kyvytön sosiaalisuuteen. Äitini kehuu niitä joista pitää eikä sen perusteella ketä kehuja tarvitsisi. Hän kohtlee meitä tosi eriarvoisesti, eikä pahoittele sitä mitenkään. Hänestä on normaalia suosia toisia avoimesti ja latistaa toisia jotka yrittävät olla mukavia ja hyviä ihmisiä. Hän on myös sanonut pitävänsä ilkeistä ihmisistä.
Pystyykö tälläiselle ihmiselle mitenkään kostamaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla ottais tollanen niin nuppiin että katkaisisin suhteeni tollasiin kokonaan! Jos eivät ole muuttuneet pyrkivät varmasti taas alistamaan sinua ja päättämään asioistasi. Älä anna alistaa taas. Jos käyttäytyminen ei tule muuttumaan sanot että tämä oli tässä ja lopetat yhteydenpidon... Tiedä jos tulevat sitten matelemaan ja pyytämään anteeksi sinulta, todellakin ansaitset anteeksipyynnön. Sulla on oikeus omaan elämään kukaan muu ei siitä pääätä. Tsemppiä!
Vai vielä kostamaan...... kasva aikuiseksi. -jos pystyt. mitä epäilen.
Mitä se hyödyttää, saat vain enemmän tuskia sellaisesta jos teet jotain.
Kaikkein parasta asiassa olisi kun pääsisit elämään elämääsi ilman tuollaisia ihmisiä ja saisit ihan uusia hyviä ystäviä. Tai vaikkapa yksin eläminenkin olisi parempi asia kuin tuollaiset myrkyttävät ihmiset ympärillään. Onhan sitä kaiken maailman seurakuntia joissa voi käydä jos alkaa yksinäisyys kalvamaan liikaa.
Ei kostaminen kannata, tyhmiä ihmisiä ovat vanhempasi eivät vaan ymmärrä tekevänsä mitään väärää. Noita on paljon, et ole ainoa kenellä on vanhemmat joita ei vanhemmiksi edes soisi kellekään.
Parasta olisi kun pääsisit kauaksi ja saisit etäisyyttä ja voisit ajatella ja antaa anteeksi. Se olisi sinulle tervehdyttävää, sillä vanhempiasi et voi muuttaa ainoastaan itseäsi muuttaa voit. Lähde ennenkuin on myöhäistä ja myrkytyt kokonaan, tuo kostaminen tuntuu jo sille että sairastut samaan tautiin jossa vanhempasi elää elämäänsä. Vapauta itsesi sieltä vanhempiesi kahleista. Tsemppiä jos pääset sieltä pois.