Se nyt on täällä tullut jo moneen kertaan selväksi millä perusteilla te miehet luokittelette naiset seurustelukumppaneihin ja panoihin. Mutta mitkä tekijät määräävät sen kummaksi näistä kahdesta vaihtoehdosta nainen päätyy:
a) Känninen yhden illan juttu, tai vaihtoehtoisesti soittaa vielä perään aina satunnaisesti ollessaan kännissä.
b) Vakipano, jossa ollaan aina selvin päin ja tavataan ensin muutama kerta ihan muuten vaan kaupungilla ennen kuin seksi aloitetaan. Seksin lisäksi läheisyyttä, hyväilyä, paljon juttelua jne. mutta jossa ei 'olla yhdessä' eikä tavata kummankaan kavereita tai vanhempia eikä käydä ulkona.
a) Känninen yhden illan juttu, tai vaihtoehtoisesti soittaa vielä perään aina satunnaisesti ollessaan kännissä.
b) Vakipano, jossa ollaan aina selvin päin ja tavataan ensin muutama kerta ihan muuten vaan kaupungilla ennen kuin seksi aloitetaan. Seksin lisäksi läheisyyttä, hyväilyä, paljon juttelua jne. mutta jossa ei 'olla yhdessä' eikä tavata kummankaan kavereita tai vanhempia eikä käydä ulkona.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ei tavata kaupungilla "ihan muuten vaan", eikä seksisuhteeseen kuulu läheisyyttä, hyväilyä tai "paljon juttelua", vaan vakipanoon otetaan yhteyttä, kun panettaa. Sitten käydään panemassa ja poistutaan taas viettämään normaalia elämää.
Yhden yön jutusta vakipanon erottaa ainoastaan se, että vakipano on helpommin saatavilla sen jälkeen, kun panosuhde on saatu muodostettua. Tietysti vakipanon pitää olla myös hyvännäköinen, koska vakipanoa pannaan selvin päin.
Mielestäni seksisuhteessa voi esiintyä myös läheisyyttä.
koska läheisyys ja hellyys edellyttää tunteita. Kohdassa b kuvataan aivan normaali avoin parisuhde, ei panosuhdetta.
edellytä kovin paljon tunteita. Kyllä kai suurin osa ihmisistä tekee jotain hellää ja läheistä baaripokalleenkin?
Minulla on ollut vakipanosuhde aivan ihanaan naiseen lähes kaksi vuotta. Totta hitossa tähän suhteeseen kuuluu läheisyyttä ja toisen tuntemista. Omasta vakipanoshteestani aivan mahtavan tekee se, että arvostan tätä naista, pidän hänestä ja silmissäni hän on kuvaakin kauniimpi. Panon lisäksi vietämme muutenkin aikaamme yhdessä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole seurustelu, sillä molemmilla on mahdollisuus elää haluamallaan tavalla ja tehdä omia valintojaan. kysymyksessä on kahden sinkun sopimus jotka syitä tässä pohtimatta eivät halua seurustella, mutta kuitenkin kaipaavat eri tavoin vastakkaista sukupuolta elämäänsä. Hyvässä vakipanosuhteessa vaan pitää olla yhteinen ajatus siitä, minkälinen suhde on. lisäksi pitää olla keskusteltu, mikä toista loukkaa ts. miten toimia, jotta hyvä vakipanosuhde on toimiva ja säilyy vaikka molemmat harrastaisivat yhden illan juttuja tai alkaisivat seurtustelemaan (jolloin suhde tietenkin loppuisi). En ikinä loukkaisi omaa vakipanosuhdettani, se on liian tärkeä ja arvokas minulle. ja elämäntapoihini ja -tilanteeseeni erityisen sopiva, kuin myös vastapuolellekin.
Läheisyys kuuluu minusta aina seksiin, ehkä tästä syystä yhden illan jutut ei kiinnosta, en millään voisi kuvitella läheisyyttää yhden illan jutun kanssa. Kyllä minäkin miehenä läheisyydestä pidän ja sitä tarvitsen.
vakipanosuhde voittaa yhden illan jutut siinä, että seksi on parempaa, tietää mitä saa, on tutut kuviot eikä ssaa hamesankarin mainetta ( yhden illan jutut on meinaan muutamassa vuodessa ohi tämän kokoisessa kaupungissa kuin asun, sillä jututhan kulkevat eikä naisia juuri imartele miehen kaatajamaine, päinvastoin, markkinat yhden illan juttuja harrastavilla miehillä on ohi noin viidessä vuodessa tai ainakin onnistumiset pokauksissa harvenevat kummasti).
a) Känninen yhden illan juttu ja satunnaisesti yhteyttä sellaisiin, joiden kanssa ei kestä muuten olla
b) Vakipano sellainen, jonka kanssa kemiat kohtaavat muuten mutta ei haluta seurustella. Eli siis yhteisiä öitä ja muutenkin yhdessä pyörimistä. Itselläni lähinnä yhdessä ryyppäämään välillä tai sitten toisen luona oleskelua ja leffojen katsomista ym. Itsellänihän vakipanot tyydyttävät läheisyyden kaipuun täysin, kun voi elää "pilke silmäkulmassa" eikä tarvitse olla yksinäisyydessä. Säännöt ovat sitten sellaiset, että toisia saa deittailla eikä aleta mustasukkaisiksi. Vähän hankala selittää, ehkäpä vähän niinkuin "avoin suhde".
Usein hieman räväkämmät ja itsevarmat naiset suostuvat tällaisiin suhteisiin, kun toinen kolahtaa seksuaalisesti mutta suhdetta ei haluta missään nimessä.
Mun kohdalla b:ksi periaatteessa kiinnostavat keissit jäävät yleensä a:ksi ihan ujoudesta johtuen... kännissä rohkaistuu vonkaamaan, selvin päin siihen ei pysty.
toisaalta sitten on myös niitä naisia, jotka näyttävät ja vaikuttavat kuumilta kun on riittävästi promilleja päällä, mutta eivät niinkään selvin päin...
B) kuulostaa täydelliseltä suhteelta.
Kyllähän se naisen oma aktiivisuus ja halu jatkoon on ehkä se suurin tekijä tuossa mihin katogeriaan hän sitten päätyy. Ne pari vakiopano suhdetta/juttua mitkä minulla on ollut niin ovat kaikki alkaneet tuosta kännisestä yhden illan jutusta, jonka jälkeen on vain huomattu että tullaan toimeen selvinpäinkin, mutta seurusteluun meistä ei kuitenkaan ole. Yksi vakipanosuhde oli kyllä melkein kuin seurustelua, tapasimme kaupungilla usein kahvilla/leffassa/yms. ja vietimme pitkiäkin aikoja toistemme seurassa, harrastaen muutakin kuin seksiä. Ainoa mistä tuon suhteen erotti seurustelusta oli se että miellä oli tarkat säännöt siitä ja joka kerta kun soiteltiin, niin soittaja halusi jutella seuraavasta seksikerrasta, tai ainakin antoi niin olettaa ja aina kun tapasimme niin päädyimme harrastamaan seksiä jossain vaiheessa.
jotkut harrastaa noitakin väkipanoja, missä ihan väkisin maataan..
ihme tyyppejä nämä väkisin makaajat..
Oletko joku 17v teini jonka on pakko viedä aina "oikeat poikaystäväehdokkaat" heti kavereiden ja vanhempien luokse näytille, häh?
Aikuiset ihmiset voivat hyvin seurustella vaikka puolikin vuotta, ennen kuin tavataan muita kuin toisen lähimmät kaverit. Jotkut vielä paljon pidempäänkin tällä linjalla. Ja monissa aikuisten suhteissa vanhemmat tavataan ekan kerran silloin, kun kihlat on jo vaihdettu ja häitä mietitään. Eikä tosiaan ole kuitenkaan kyseessä mitkään vakipanot.
Ei kyse ole siitä, että parin kuukauden jälkeen ei oltaisi tavattu kavereita, vaan 9-10 kk tai enemmänkin. Ja siis ketään kummankaan kavereista, ei edes läheisimpiä. Ei sellainen ole oikeaa seurustelua. Vaikka miten huumori menee yksiin ja pystytään olemaan täysin oma itsensä toisen seurassa/ heittämään läppää toisesta niin että toinen ymmärtää sen heti huumoriksi eikä loukkaannu/ puhumaan lähes joka asiasta, niin ei sitä voida seurustella liikkumatta juuri missään toisen kanssa. Ainakaan omasta mielestäni. Ja kyse oli sen vuoksi siitä, missä menee raja niiden naisten välillä jotka valitaan vain känniseen yhteen yöhön ja mitkä tuollaiseen mahdollisesti läheiseen, paljon järkevää keskustelua ja huumoriakin sisältävään vakisuhteeseen jossa toisen taustoista ja meneillään olevista kuvioista (työt jne.) tiedetään.
"... tavataan ensin muutama kerta ihan muuten vaan kaupungilla ennen kuin seksi aloitetaan ... mutta ei käydä ulkona"
Siis ei käydä sen jälkeen ulkona. Vain alussa.
siis mitä ihmettä sinä teini oikein selität, elä elämää, silleen saa elämänkokemusta..
suosin itse vagipanoa.
Ei pyllyyn siis joka kerta.
pyllyyn joka kerta.
Vakipano on siis se tautisen ajan turvallinen suhde, jossa ei turhia keskustella eikä mitään yhteistä tulovaisuutta olla rakentamassa. Otetaan tarpeeseen. Kyseessä voi olla mukamas kiireisen uranaisen suhde, kaukosuhde, suhde josta ei keksi ulospääsyä tai ei uskalla lopettaa. Joidenkin ihmisten on vaikea myöntää olevansa vakipano. On mukavampaa kuvitella olevansa suhteessa.
- Joskus vakipano on se kolmas pyörä, joka ei ymmärrä asemaansa.
Yhden illan juttujahan me ei harrasteta.
vakipanosuhde on aivan loistava jos ei halua seurustella. On tuttu ihminen eikä tarvitse mitään säätöä ja iskemistä. Hyvä vakipanosuhde on vähän niinkun seurustelua ilman seurusteluun kuuluvaa yksityistä ja julkista sitoutumista. miusta hyvään vakipanosuhteeseen kuuluu ehdottomasti rehellisyys eikä vakipanosuhteessa saa pelata, muuten se ei toimi. Vakipanosuhteesta tarvitsee pitää huolta niinkuin mistä tahansa ihmissuhteesa, muuten se loppuu.
Vakkari on minullakin. Ollaan molemmat yli nelikymppisiä ja pelkästään minä olen sinkku. Vakkis muistaa aina joskus olevansa naimisissa. Kännikaahailusta alkanut suhde on määrittelemääsi B-tyyppiä, naimisen lisäksi etikettiin kuuluu lahjojen vaihtamista, illastamista, suhdekokemusten vaihtoa, retkeilyä, viinanjuontia sun muuta. Minä olen siis se mies.
Tämä on vähän sellainen suhteiden Opel, menettelee kyllä mutta vaihdan heti parempaan jos löydän. Vakkari on ihmisenä ihan hieno, mutta minä en ole oikea kuski tähän suhteeseen. Meidän välillä kun ei mitään sitoumuksia ole, on kumpikin vapaa hankkimaan uusia hoitoja. Vakkari on tästä innoissaan mutta minä en.
Saan jonkinlaisia hulluuskohtauksen vastakohtia, "järkikohtauksia". Näin helvetin monen sinkkuvuoden jälkeen en enää jaksaisi leikkiä, jostain pitäisi löytää varpusenharmaa yh joka ei raahaa murjaaneja himaan joka ilta. Varpusta odotellessa voinee vakkarin kanssa jatkaa vielä, vaikka kohta ei enää seiso.
Tällaisena tyyppinä, joka ei ole koskaan saanut, niin vakipanoista on vaikea ymmärtää ensinnäkin se, että mistä ihmiset näitä juttuja löytää? EN itse välttämättä ruokakaupassa keskellä päivää menisi ehdottelemaan jollekin tuntemattomalle naiselle, että "tuu kuule mulle vakipanoksi!" Ja ruokakauppahan on ainut paikka, jossa pääsen (kassa)naisille puhumaan. Muualal en naisia tapaa, enkä kadulla viitsi alkaa pysäyttää ventovieraita vastaantulijoita.
Toisekseen on vaikea ymmärtää, että miten joku on niin ihana ihminen, että hänen kanssaan haluaa toistuvasti puuhailla intiimeissä merkeissä, mutta kuitenkin niin ikävä ihminen, ettei halua sitoutua ja seurustella?
Minulla myös toimiva vakipanosuhde. olen 43 vuotias mies ja vakipanonaiseni on 36 vuotias. vetovoima meillä on mieleön, alkanut yhden illlan suhteesta ja nyt muutama vuosi vakipanosuhteessa. Tyytyväinen olen ja molemmat selvästi pidämme toisistamme. Joku kuitenkin mättää kun emme seuruste sillä tavalla mitä seurustelulla ymmärretään. En tiedä mistä johtuu. Ehkä siitä että yhteisestä sopimuksesta aloitimme vakipanosuhteen ja sen muuttaminen seurusteluksi ei ole tullut puheeksi. En kai uskalla ehdotttaa- joskus aina otan väkisin jonkun yhden illan hoidon vaikka ne ei koskaan ole yhtä hyviä sängyssä kuin vakipanoni. Tämän teen kaiketi jostain kummallisesta syystä mitä en edes ymmärrä. Omasta vakipanostani olen myös hiukan mustasukkainen enkä tosiaan halua tietää hänen yhden illan tai muista jutuistaan. Kun olen hänen kanssaan, on hän kuitenkin minun. Ei muuten voita seurustelua, mutta ennemmin olen hyvässä vakipanosuhteessa kuin seksin puuteessa huonojen ja rasittavien yhden illan juttujen kanssa.
totta tuo edellinen, vakipanosuhde on aina parempi kuin yhden illan jutut. Säästyy vonkaamiselta. Minulla on lähes vuoden ollut vakipanosuhde. hassuinta on, että minusta on tullut vakipanolleni uskollinen. Suhteen alkuvaiheessa minulla vielä oli yhden illan juttuja mutta ei vakipanoni veroista joten miksi enää raahsisin kotiini jotain uusia tuttavuuksia (valloituksista en enää saa kiksejä, joskus vielä sain, johtuukohan 40-kriisistä että alkoi maistua puulta). Vakipanonaiseni on lisäksi oikea kaunotar niin sisältä kuin ulkoakin, joten jos on hyvän löytänyt niin mitä enää hakemaan. Jossain tässä viestiketjussa joku sanoi että vakipanosuhdetta pitää hoitaa -niin pitääkin. ja minä todella haluan tätä suhdetta vaalia, on tämä ja hän minulle sen verran tärkeää.
"miten joku on niin ihana ihminen, että hänen kanssaan haluaa toistuvasti puuhailla intiimeissä merkeissä, mutta kuitenkin niin ikävä ihminen, ettei halua sitoutua ja seurustella?"
Aika monet naiset mun mielestä osuvat tähän lokeroon. Jos ei ole löytänyt sellaista naista, jonka kanssa osataan hoitaa arjen asiat sujuvasti ja vähällä riitelemisellä, uskon että vähän kasuaalimpi suhde on usein parempi miehelle.
ei se nussimalla selviä onko arki kahden ihmisen välillä sujuvaa. minä olin vakipanosuhteessa reilun vuoden ja tykästyin tähän naiseen. Meidän vakipanosuhde sai koko ajan lisää uusia muotoja, ensin tavattiin seksin merkeissä, sitten lähdettiin yhdessä iltaa viettämään, vietettiin myös iltoja yhdessä jomman kumman kotona, alettiin soitella muutenkin jnejne....ja kappas, nyt olemme naimisissa vuoden seurustelun jälkeen. Siis vuosi ns. vakipanosuhdetta, jonka jälkeen kumpikaan ei halunnut enää päästää toisesta irti, vuosi seurustelua = naimisissa ja olenpas tyytyväinen mies. Muutama vuosi sitten kuvittelin olevani liian vanha (nyt 47) rakastumaan saati löytämään elämäni naista!
minulla on kaksi vakipanosuhdetta, aivan erilaisiin miehiin. En todellakaan tule enää koskaan jos ei ihan pakko ole, harrastamaan yhden illan seksiä!
Vakipanosuhde on loistava alu parisuhteelle!! tulee ilman sitoutumista testattua miten kaksi ihmistä keskenää pärjää ja jos ei pärjää, niin ei tartte alkaa seurustella mutta jo tulevat hyvin toimeen niin mikäs sen parempi!!
ja toissaalta yhden illan juttu on loistava alku vakipanosuhtteelle;)
Ja naiselle puhuminen on loistava alku kaikelle!
vakipanot kunniaan! Yhden illan jutut ei ole enää mistään kotoisin, aivan vanhanaikaista, kuluttavaa, rasittavaa ja epävarmaa!