Tapasin miehen 40-v. Hänen viimeisin suhteensa päättynyt puolitoista vuotta sitten. Minulla vähemmän aikaa sitten.
Ihastuimme puolin toisin ja näimme lähes päivittäin kahden viikon ajan, molemmat kun lomalla olimme. Ei sovittu seuraavan päivän ohjelmaa tarkkaan, vaan yleensä mies otti aamusta yhteyttä, että mitä tänään tehdään... Sitten pari päivää vähän heikompaa viestintää (olin reissussa). Ja kun tulin kotiin, hän ilmoitti puhelimessa, että on vähän ahdistunut... Kun olemme tavanneet niin paljon ja hän on tottunut viettämään omaa aikaansa myös... No, totta kai. Mutta mä en ymmärrä, kun tuntuu että jollainlailla syyllisti minua ahdistumisestaan. Kysyin että miten tästä jatketaan, hän sanoi, että no nyt pari päivää hän on muksunsa kanssa ja jotain muutakin menoa on....Mielestäni kaikki jäi vähän auki. Sanoi, kuitenkin, että olen ihana, eikä minussa mitään vikaa.
Voiko todella tulla tällainen ahdistus? ja kun hän vielä itse on halunnut nähdä! Minä olen yhden kerran ehdottanut näkemistä. Ajattelin, että jos olen itse ollut passiivinen....mutta en usko-. Onko muilla vastaavia kokemuksia....? Olen aika äimänä, että mitä nyt. Jätänkö yhteydenotot kokonaan hänen varaansa, etten vaan ahdistele?
Ihastuimme puolin toisin ja näimme lähes päivittäin kahden viikon ajan, molemmat kun lomalla olimme. Ei sovittu seuraavan päivän ohjelmaa tarkkaan, vaan yleensä mies otti aamusta yhteyttä, että mitä tänään tehdään... Sitten pari päivää vähän heikompaa viestintää (olin reissussa). Ja kun tulin kotiin, hän ilmoitti puhelimessa, että on vähän ahdistunut... Kun olemme tavanneet niin paljon ja hän on tottunut viettämään omaa aikaansa myös... No, totta kai. Mutta mä en ymmärrä, kun tuntuu että jollainlailla syyllisti minua ahdistumisestaan. Kysyin että miten tästä jatketaan, hän sanoi, että no nyt pari päivää hän on muksunsa kanssa ja jotain muutakin menoa on....Mielestäni kaikki jäi vähän auki. Sanoi, kuitenkin, että olen ihana, eikä minussa mitään vikaa.
Voiko todella tulla tällainen ahdistus? ja kun hän vielä itse on halunnut nähdä! Minä olen yhden kerran ehdottanut näkemistä. Ajattelin, että jos olen itse ollut passiivinen....mutta en usko-. Onko muilla vastaavia kokemuksia....? Olen aika äimänä, että mitä nyt. Jätänkö yhteydenotot kokonaan hänen varaansa, etten vaan ahdistele?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pimpsasi on ollut sopivasti levällään ja toki maukas. Mutta nyt vaimo tuli malta kotiin ja vaatii huomiota. Johan ahistaa.
Kuinka tyhmiä naiset voivatkaan olla. Ole nyt sitten raskaana heti kans. Se kuuluisi jutun juoneen tähän kohti.
Eipä olis ensimäinen mies joka on valehdellut pimpin toivossa.
Ei tämä nyt oikeasti ansaitsisi edes vastausta...Mutta kuule, ei ollut vaimosta tietoakaan, tuskin olisi omalle äidilleenkään esitellyt jos näin olisi ollut. Ja aikaa vietimme hänen luonaan. Siisti koti, mutta naisen kosketus kyllä puuttui...
Kuka jaksaa kirjoitella näitä idioottimaisia viestejä: no tietenkin poika joka ei koskaan saa. Miespuolinen on katkera ja jauhaa pimppa-levällään juttuja kun oma seksuaalinen itsetunto on nolla, ja katkeruus valtaa, kun itselle se pimpsa ei ole levällään koskaan. Kuinka tyhmiä miehet voi ollakaan? Luuletko sä että asia muuttuu sun katkeruutesi mukaiseksi, koska sanot niin? Luuletko sä, ettei naiset nauti seksistä, tai että naiset aina jää itkemään, koska sä toivot niin? Kuule, ressukka: se pimpsa on toki maukas, ihana ja pehmeä, etenkin kiihottuneena, ja tyhmä nainen tyytyy seksiin edes paria viikkoa, joka ei saa, ja niitä miehiä, joilta seksiä ja hyvää seksiä saa, on vaikka kuinka ja paljon. Että kun se saa ja nauttii, sinä katkeroidut ja elät puutteessa. Ei se asia huutamalla muutu. Yritä sinäkin elää, niin helpottaa.
Et ole ensimmäinen mies, joka paljastaa puutteensa ja heikkoutensa jutuillaan.
Hänellä oli aikaa miettiä kun olit poissa hetken. Iski ehkä huoli siitä, että oli ollut vähän liiankin aktiivinen ja mietti mitä sä siitä mahdat jo päätellä, mitä ehkä odotat häneltä jne. Tyypilliseen tapaan (miehenä) ei rohkene kysellä mitään vaan alkaa heti selitellä omaa kantaansa.
Ole esimerkkinä hänelle siitä miten asioista puhutaan: esitä kysymyksiä aina kun et jotain ymmärrä.
Kerro hälle, että susta on ihan okei että otetaan rauhallisesti (jos se siis on sun kantasi) ja edetään luonnollista tahtia edelleenkin sen kummemmin mitään suunnittelematta.
Saat toivon mukaan nähdä/kuulla mitä hän siihen sanoo, kun tajuaa, että sä vapautat tuolla asenteellasi hänet hänen itse kehittämästään ahdistuksesta (siis sellasesta ahistuksesta millasena sinä sen käsitit kun häntä kuuntelit).
Opettelette tulkitsemaan toistenne sanoja, you know. :)
Siten ei tarvi olla äimänä eikä tuntea turhaa ahdistusta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta..Kommunikointi tosiaan tökkii... Ei olla päästy vieläkään oikein puhumaan, mutta aika alkaa varmasti olla sille kypsä. Tekstareita vaihdeltu, ei muuta. Näinhän se on, että jos haluat jotain, luovu siitä!!
nimim. puheterapiaa puhuu asiaa. Luulenpa että kyseessä on liian kova vauhti. Itsekkin (mies) kun olen sellainen että jos etenee liian nopeaa niin ahdistun. Eli kerro sille että mihinkään ei ole kiirettä ja edetään sen mukaan miltä tuntuu. Näin itselläkin vasta alkanut seurustelusuhde etenee tällä hetkellä hyvissä fiiliksissä... :)
Mun miestuttavuuksille tulee juuri tuo sama ahdistusfiilis sillä erotuksella että vaikka kerronkin ettei ole mihinkään kiire, nämä miehet vastaavatkin että kuulemma nyt pitäisikin salamat räiskyä ja kuuta olla hakemassa taivaalta.Ahdistuvat siitä että etenemme hitaasti tutustumalla. Lisäksi kolme kuukautta tuntuu olevan se rajapyykki, missä miehet häviävät tasaisesti. Hahaa...sitä aina odotellessa.