Olemme avokkini kanssa seurustelleet 1v ja n. 3kk. Asuin aluksi yhdessä ystävättäreni kanssa, kunnes muutimme avokin kanssa yhteen 9kk sitten. Aluksi kaikki meni mukavasti mutta viimeisen kolmen kuukauden aikana meillä on ilmennyt kamalan paljon pieniä ja vähän isompiakin riitoja erinäisistä asioista. Riitamme toistuvat aina ikäänkuin tietyllä kaavalla: riita-> sovinto ja keskustelua asiasta ->uusi riita -> keskustelua ja sovinto -> pari pv/vkoa sovussa ja taas sama kaava toistuu. Tämmöistä ei enää jaksa mies enkä pian minä itsekään. Yritän varoa suututttamasta rakastani. Aivan, rakastan häntä enkä tahdo erota hänestä, mutta sekin kävi jo kerran kummallakin mielessä. Sovittiin kuitenkin kumpikin että vielä yritetään, koska kiintymyksen ja rakkauden tunteet kummaltakaan osapuolelta eivät ole kadonneet, vielä ainakaan. Olen luonteeltani herkkänahkainen, loukkaannun helposti jos joku haukkuu tai kritisoi. Minulla on myös PAHA tapa keskeyttää toisen jutut. Olen kovasti koettanut ja koetan edelleenkin näistä tavoistani/piirteistäni päästä eroon.
Olemme viettäneet koko kesän yhdessä, ja nyt avokin opinnot ovat taas jatkuneet. Itse olen päivät pitkät yksin kotosalla (koska olen työtön ja hoidan arkiaskareita. Viime aikoina miestä ei ole huvittanut seksikään, itse olen aina saanut tehdä aloitetta. Näillä helteillä en toki ihmettele...
Sain eilen kuulla, että en hänen mielestään näe vaivaa että näyttäisin seksuaalisesti viehättävältä hänen silmissään. Hän tunnusti minulle että seksielämämme ei ole viimeaikoina ollut kovinkaan hekumallista. Silti hän on aina ilmaissut minulle miten hyvältä tuntuu jne. Olemme huomanneet viimeaikoina että minä olen ollut poikkeuksellisen kostea, mutta mies ei sitten olekaan nauttinut täysin vaan kitka on kadonnut. Olemme toistemme ensimmäiset kumppanit, joten en itse oikein osaa liikkua sängyssä, en oikein tiedä miten pitäisi olla/liikkua. Koskettelen mieheni kehoa aina hyvin paljon ja pidän suutelemisesta. Haluan myös hänen koskettavan/hyväilevän minua, mutta hän ei tee niin, ainakaan riittävän usein/paljon. Kerroin tästä hänelle eilen. Mieheni on myös välillä turhan raju sängyssä ja hän tulee nopeasti vaikka minun takiani yrittää pidätellä. Itse en tule juuri koskaan, ja silloinkin harvoin kun tulen, saan hyvin pienen orgasmin jota välttämättä en edes huomaa. Asentommekaan ei ole paras mahdollinen luultavasti, ja pidämme muutenkin kumpikin eri asennoista.
Olen väsymässä tähän tilanteeseen. Arjen asiat mättää ja seksielämäkin mättää, näillä varmaankin on yhteys toisiinsa, mutta en keksi mikä olisi todellinen ongelman ydin.Olemmeko sittenkin liian erilaiset toisillemme vaikka meillä on hirmu paljon yhteistä ja samanlaiset arvo- ja ajatusmaailmat. Olemmeko viettäneet liikaa aikaa toistemme seurassa, koska olimme koko kesän kahden, matkustimmekin yhdessä. Vai onko miehellä toinen... Hänhän ei tietenkään asiaa myöntäisi vaikka olisikin, mutta pettämisen merkkejä en ole nähnyt. Enkä uskoisi, että hän aivan heppoisin syin sellaista tekisikään. Olen tässä miettinyt että lähtisin viikoksi perheeni luokse toiselle paikkakunnalle "haukkaamaan raitista ilmaa". Mieheni mielestä idea oli loistava, kumpikin saisi taukoa sekä seksistä että kumppanista yleensä. Saisi miettiä asioita rauhassa, ilman että tarvitsisi muuttaa erilleen tai erota.
Onko muilla ollut tämmöisiä vaiheita?
Kertokaa mitä asioille voisi tehdä...
Olemme viettäneet koko kesän yhdessä, ja nyt avokin opinnot ovat taas jatkuneet. Itse olen päivät pitkät yksin kotosalla (koska olen työtön ja hoidan arkiaskareita. Viime aikoina miestä ei ole huvittanut seksikään, itse olen aina saanut tehdä aloitetta. Näillä helteillä en toki ihmettele...
Sain eilen kuulla, että en hänen mielestään näe vaivaa että näyttäisin seksuaalisesti viehättävältä hänen silmissään. Hän tunnusti minulle että seksielämämme ei ole viimeaikoina ollut kovinkaan hekumallista. Silti hän on aina ilmaissut minulle miten hyvältä tuntuu jne. Olemme huomanneet viimeaikoina että minä olen ollut poikkeuksellisen kostea, mutta mies ei sitten olekaan nauttinut täysin vaan kitka on kadonnut. Olemme toistemme ensimmäiset kumppanit, joten en itse oikein osaa liikkua sängyssä, en oikein tiedä miten pitäisi olla/liikkua. Koskettelen mieheni kehoa aina hyvin paljon ja pidän suutelemisesta. Haluan myös hänen koskettavan/hyväilevän minua, mutta hän ei tee niin, ainakaan riittävän usein/paljon. Kerroin tästä hänelle eilen. Mieheni on myös välillä turhan raju sängyssä ja hän tulee nopeasti vaikka minun takiani yrittää pidätellä. Itse en tule juuri koskaan, ja silloinkin harvoin kun tulen, saan hyvin pienen orgasmin jota välttämättä en edes huomaa. Asentommekaan ei ole paras mahdollinen luultavasti, ja pidämme muutenkin kumpikin eri asennoista.
Olen väsymässä tähän tilanteeseen. Arjen asiat mättää ja seksielämäkin mättää, näillä varmaankin on yhteys toisiinsa, mutta en keksi mikä olisi todellinen ongelman ydin.Olemmeko sittenkin liian erilaiset toisillemme vaikka meillä on hirmu paljon yhteistä ja samanlaiset arvo- ja ajatusmaailmat. Olemmeko viettäneet liikaa aikaa toistemme seurassa, koska olimme koko kesän kahden, matkustimmekin yhdessä. Vai onko miehellä toinen... Hänhän ei tietenkään asiaa myöntäisi vaikka olisikin, mutta pettämisen merkkejä en ole nähnyt. Enkä uskoisi, että hän aivan heppoisin syin sellaista tekisikään. Olen tässä miettinyt että lähtisin viikoksi perheeni luokse toiselle paikkakunnalle "haukkaamaan raitista ilmaa". Mieheni mielestä idea oli loistava, kumpikin saisi taukoa sekä seksistä että kumppanista yleensä. Saisi miettiä asioita rauhassa, ilman että tarvitsisi muuttaa erilleen tai erota.
Onko muilla ollut tämmöisiä vaiheita?
Kertokaa mitä asioille voisi tehdä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Melkeen kaikilla on tommosta siinä vaiheessa kun alkuhuuma haihtuu ja koska vasta opettelette yhdessä asumista niin riitoja tulee, kyllä se siitä sitte helpottaa kun opitte elämään yhessä. Molemmat joutuu opettelemaan uusia tapoja tai huonoista tavoista pois, suhde on kompromisseja. Alussa seksi on uutta ja jännää, sitte ku toisen ja toisen tavat oppii tuntemaan kunnolla niin se ei enää oo ihan niin ihmeellistä. Mutta kyllä siitä silti nauttii.
Meillä oli kans pikku riitoja ja turhaa toisen mollaamista yhteenmuuttamisen jälkeen, ku molemmilla oli niin erilaiset tavat ja ei voinu aluksi tietää että toinen voi loukkaantua helpommin. Mies on parantanut itsehillinnässä, eikä enää hauku mua vitsilläkään ku sanoin suoraan että alan kohta jo uskomaan sen puheisiin. Ja jossain vaiheessa seksiki lopahti hetkeksi ja tuntu että ollaan kämppiksiä. Mutta nyt on tilanne parantunu ja meillä menee paremmin ku koskaan. Toki riitoja välillä on.
Olette olleet vasta lyhyen aikaa yhdessä.
Ei siis ihme, että hämmentää kun ei sujukaan enää samalla keveydellä kuin ihan alussa (eli kuten ed. kirjottajakin sanoo: ensihuuman jälkeen). Nyt te elätte suhteessanne sitä vaihetta, jossa ne teidän persoonalliset eronne tulevat esiin. Totta kai se synnyttää kitkaa. Pitää opetalla sietämään toisen erilaisuutta, sen erilaisia asenteita ja ajatuksia, mielipiteitä ja tapaa reagoida krittiikkiin ja ratkoa ongelmia jne jne.
Siis ihan normaalia suhteen etenemistä se vaan on, erimielisyyksineen päivineen.
Ja mikäs sen helpompaa kuin syyllistää toinen esim. juuri seksiasioissa kun on rikottu se rakastumisen hiljaisuus. "Et näytä seksuaalisesti tarpeeksi viehättävältä", "et osaa koskettaa mua oikein".
No siinähän sitä oppii kun jatkaa harjoittelua! Mies oppii löytämään sinusta sen viehättävyyden jopa ihan ilman rekvisiittaakin kun oppii tuntemaan sinut kunnolla. Ja sinä rohkaistut pikku hiljaa ja opit ohjaamaan häntä siinä miten hän voi auttaa sua kiihottumaan jne.
Sitä on parisuhteessa elämisen todellisuus: jatkuvaa oppimista, tasapainottelua ja kärsivällisyyttä omankin neuvottomuuden edessä.
Te haluatte kokea sekin. Siispä pitäkää se tauko ja kaivatkaa toisianne hieman.
Huomaatte miltä tuntuu nyt kun "joutuu" olemaan toisesta erossa. Se on omiaan lujittamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se ikävä toisen luo, se tarve saada olla yhdessä.
Oli helpottavaa kuulla, että en ole aivan yksin tälläisessä tilanteessa.
Toivottavasti tilanne tästä helpottaa kun huomenna lähden sinne reisssuun. Mies eilen jo yllättäen sanoi, että häntä harmittaa edellisen päivän asiat ja sanoi että hänen teki mieli sanoa siitä matkastani että "Älä mene!" mutta oli sitten itsekin kuulemma todennut että se on hyvä idea että menen ja hengähdetään kumpikin hiukan. Tulee tarpeeseen sekä hänelle että minulle.
en minä ainakaan exän kanssa keskinyt muuta konstia kuin ero.
nykyisen kanssa on seksikin vain niin parempaa.
eli on se kyllä niinkin, että vaikka seksikin vähän laimenee, niin kyllä toiset sopii toisilleen seksuaalisesti paremmin ja toiset huonommin. eli huonolta näyttää etenkin kun tuo teidän seksielämä on alkanut tökkimään hyvin lyhyen yhdessäolon jälkeen.
teillä kummallakaan ei kaikenlisäksi ole minkäänlaista vertailupohjaa siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa seksiä. niissä on aika hemmetin suuri ero.