Kun olin pieni lapsi, mun veli luki mun päiväkirjan. Kun olin yläasteella mun vanhemmat luki mun päiväkirjan. Kun olin ammattikoulussa, mun äidin sisko luki mun päiväkirjan ja aikuisena kun YRITIN suhdetta yhen tyypin kanssa niin se luki mun päiväkirjan.
Ps. Pidän edelleen päiväkirjaa. Se on mun vaatekaapissa vaatepinon alla. Kukahan on seuraava joka sen menee lukee ja saan taas kauheen "VOI JUMALAUTA!!!"- ryöpyn päälle...
Ps. Pidän edelleen päiväkirjaa. Se on mun vaatekaapissa vaatepinon alla. Kukahan on seuraava joka sen menee lukee ja saan taas kauheen "VOI JUMALAUTA!!!"- ryöpyn päälle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Löysin itse omia päiväkirjoja pahvilaatikosta vähän aikaa sitten, kun etsin jotain ihan muuta. Mie olin kuolla nauruun niitä lukiessa..ihastumisia, möksähdyksiä milloin kenellekin, tulevaisuuden suunnitelmia (jotka ihan varmasti tapahtuu..eikä muuten ole toteutunut :D) ym. Milloin ilon hetkiä ja milloin ääretöntä tuskaa jostain nyt niin kaukaisista ja pieniltäkin tuntuvista asioista. Huvittavinta oli ne nimet mitä putkahti siellä tekstien välissä. Siellä oli paljon sellaisia ihmisiä, ketkä olin jo unohtanut ihan kokonaan, mutta niitä vihkosia lueskellessa tuli mieleen kaikenlaisia muistoja. Sinne ne työnsin takaisin samaan pahvilaatikkoon. Ei niitä vaan henno poiskaan heittää :)
.
ainut kirja mitä on se on kaupassa tilikirja
Eikä sekään ole omapitämä
.
On päiväkirja,mihin sitä tarvitaan?