Tilanteeni on seuraavanlainen eli pitkässä suhteessa kilttiin ja mukavaan mieheen ja olemme olleet jonkin aikaa naimisissa. Samoihin aikoihin tapasin toisen miehen johon palavasti rakastuin. Ensin olimme vain kaveripohjalla ja tulimme hyvin toimeen ja viihdyimme toistemme seurassa. Myöhemmin tunteet lisääntyivät ja rakastuimme. Alkoi valehtelu ja salailu sekä paha olla siitä, että läheisille ei voinut kertoa tilanteesta. Kerroin salasuhteesta lähimmille ystävilleni, joita olen tukenut aina tilanteessa kuin tilanteessa. Kuitenkin ystäväni suuttuivat ja toinen katkaisi välit kokonaan minuun sähköpostitse. Olen läheinen heidän kanssaan ja he tietävät mieheni ja minun ongelmista ja ovat olleet tietoisia, etten ole niin onnellinen ollut..oliin kuitenkin todella yllättynyt miten karkeasti ja kylmästi minuun katkaistiin välit vaikka olisin odottanut ystävien pysyvän rinnallani tilanteessa - jokainenhan tekee omat virheensä. En käsitä, miksi he ovat kääntäneet selkänsä minulle. Olen valehteleva ja tiedä, että olen itse vastuussa kaikesta jos asia paljastuu miehelleni. Olen vaan mennyt rakastumaan toiseen ihmiseen ja ystäväni tuomitsevat minut siitä..En oikein tiedä mitä kuuluisi tehdä. Olen yrittänyt pitää välit soittelemalla heille mutta he eivät pidä yhteyttä. Yritin sanoa, että jokainen tekee omat virheensä ja elää omaa elämää mutta harmikseni olen joutunut toteamaan, että en saa minkäänlaista ymmärrystä tilanteeseen, mikä on myös minulle itselleni vaikea ja kamala. En tiedä kuuluuko minun valehdella heille, etten tapaile tätä toista vai mitä kuuluisi tehdä.?? Itse olen puun ja kuoren välissä.Enpä olisi uskonut, että tuomitsevat näin ankarasti vaikka itsekin ovat tehneet vääriä valintoja elmänsä aikana.
Ystävyys loppui..
tosifrendi
4416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletkohan nyt ollenkaan miettinyt tuota asiaa ystäviesi kannalta?
Käsitätkö, että olet sotkenut heidät osaksi tuota valheiden verkkoasi?
Itselläni on myös tuollainen kiltin ja mukavan miehen kanssa seurustellut ystävä, joka piti peliään miehen selän takana. Kerran hän jopa onnistui raahaamaan minut mukaan tapaamiseen, jossa hän vehtasi toisen miehen kainalossa kuin vastarakastunut ikään.
Kysyin häneltä jälkeenpäin, miten hän voi pistää minut moiseen tilanteeseen, kun oikein hyvin tietää, mitä minä ajattelen tuollaisesta seläntakana pelaamisesta. Vastaus oli, ettei häntä saisi syyllistää siitä, että hänellä on voimakkaita tunteita. Entäpä minun tunteeni?
Pitäisikö minun siis hymysuin jutella niitä näitä hänen vakkari miehelleen, kun tiedän millaista touhua nainen pitää hänen selkänsä takana? Teeskennellä, että siinäpä on onnellinen pariskunta, kun oikein hyvin tiedän, että ystäväni vehtailee toisen miehen kanssa? Katsella, kun mies rakastuneena kihnaa ystäväni vieressä ja ystäväni teeskentelee rakastunutta takaisin? Saada sitten vielä miehen vihat niskaani, kun homma kaatuu ja mies tajuaa, että kaikki muut ovat olleet tietoisia hänen aisankannattajan asemastaan paitsi hän itse? Kuvitteletko todellakin, että tuolloin sen kusipään roolin saat ainoastaan sinä?
Mielestäni aikuiset ihmiset voivat bylsiä vaikka kymmentä eri ihmistä joka viikko, kunhan homma on selvä, eikä ryhdytä ketään vedättämään. Koin ihan hemmetin loukkaavana sen, että ystäväni kehtasi sotkea minut noihin kuvioihinsa ja laittoi minut tilanteeseen, joka teki minusta teeskentelijän. Etenkin kun vielä tiesi, että inhoan tuollaista selätakana tapahtuvaa säätämistä yli kaiken. Jos ei vastuuta osaa ottaa tekemisistään, voisi mielestäni jättää tekemättä.
Ystäviä ollaan edelleenkin, mutta hänen mies söhellyksistään en tahdo enää kuulla halaistua sanaakaan. Ehkäpä hänellä niitäkin kavereita löytyy, jotka ovat valmiita kuuntelemaan hänen ihmissuhdedraamojaan ja ymmärtämään ja ihmettelemään sitä ja tätä. Hän tiesi oikein hyvin, mitä ajattelen seläntakana pelaamisesta. Siitä huolimatta se ei estänyt häntä kippaamasta omaa paskataakkaansa minun kannettavakseni. Joo joo. Oli varmaan tarve avautua ja olla rehellinen, mutta pitääkö se tehdä niin, että muista tulee osa tuota valheiden hetteikköä? Kantakoot oman vastuunsa. Minä en suostu enää hänen puolestaan teeskentelemään tai valehtelemaan. Se ei vaan käy. Ja sen hän tietää.
"ystäväni", niin olisin pakotettu kertomaan miehellesi.
Edelliset kirjoittajat valaisivat ystäviesi näkökulmaa asiaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tosiystävä ei kuitenkaan moralisoi. Toki voi kertoa mielipiteensä asiasta, mutta itsekin odottaisin "puolueetonta" asennoitumista asiaan, eikä tuollaista tavallaan asettumista miehesi puolelle: sinunhan ystäviäsi he olivat eivätkä miehesi!
Siinä tapauksessa kyseinen käytös olisi ymmärrettävää, jos olisit lähtenyt tieten tahtoen hakemalla hakemaan uutta miestä ja vehtaamaan kenen tahansa kanssa aviomiehesi selän takana. Sinun tilanteesi on eri, koska et halunnut tätä tapahtuvaksi, mutta suuret tunteet vain roihahtivat. Olet siihen täysin syytön, eihän tunteilleen mitään voi. Siksi tilanteessasi moralisointi on väärin, tuo saattaisi tapahtua kenelle tahansa ja ystäväsi saattavat vaikka löytää itsensä joskus samasta tilanteesta.
Itse kehoitan sinua miettimään, mitä haluat. Pitkien avioliittojen luomisessa onnistuneet ovat kertoneet, että sitoutuminen on AINA valintakysymys. Avioliittojen aikana syntyy aina ihastumista muihin, mutta siinä tilanteessa on päätettävä sitoutuuko edelleen aviopuolisoonsa vai lähteekö uskottomuuden tielle, joka voi johtaa liiton rikkoutumiseen. Ulkopuolinen suhde syntyy VAIN, jos sille antaa tilaisuuden. Kiusauksen syntyessä oikea tapa toimia on lakata tapailemasta henkilöä, jonka kanssa on vaarassa syntyä romanttisia tunteita.
Mieti, haluatko hajottaa liittosi, siihen salasuhteesi vääjäämättä johtaa, vai haluatko pysyä sitoumuksessasi mieheesi ja keskittyä hoitamaan ongelmanne väliltäänne kuntoon, sillähän ne lähtevät.
Avioliitto on arvokas asia, eikä sitä pitäisi kevyin perustein hajottaa. Jos miehesi on kiltti ja mukava, ja kaikki on suurimmaksi osaksi ihan hyvin, liitosta kannattaisi pitää kiinni. Uusi suhde ei välttämättä erottuanne kestäisikään kauan, eikä ole mitään takeita siitä, että vielä myöhemmin löytäisit itsellesi uuden miehen. Toiset jäävät yksin loppuiäkseen. Myös on mahdollista, että uusi mies myöhemmin paljastuisikin esim. väkivaltaiseksi, uskottomaksi, päihdeongelmaiseksi, tai suhteenne olisi muuten hyvin onneton ja silloin katuisit, miksi jätit hyvän miehen... Itse neuvoisin sinua lopettamaan salasuhteesi.
Suosittelen teitä lämpimästi käymään avioliittokurssin, saatte siinä työkaluja suhteenne hoitoon. www.avioliittokurssi.fi
Vielä vitut.
Se mitään "moralisointia" ole.
Aloittaja on pikku huora ja ystävät ovat ansaitusti tuominneet.
Mene huoraamaan muualle.