Olen ihmeissäni yhdestä miehestä. Tai pikemminkin siitä että minä, naisena voin kiinnostaa häntä niin suuressa määrin, miten paljon hän voikaan pitää minusta. Miksi? Koska olen myös äiti. Olen aina ajatellut ettei miehiä enää kiinnosta naiset jos niillä on lapsi/a. Silloin on synnyttänyt jne. Kroppa saanut osansa.
Niin, olemme uskottomuus palstalla ja tosiaan kyse voisi olla uskottomuudesta. Jos minä haluaisin.
Oma vakava, pitkä suhteeni ei ole niin ihana ja mukava miltä se saattaa muiden silmiin näyttää. Olemme lähinnä kämppikset ja bestikset mieheni kanssa, seksiä on edelleen mutta en saa niistä mitään. On tosi raskasta ja noloa myöntää ettei mieheni ole hyvä sängyssä. Tai hyvä taitaa olla väärä sana sitä kuvaamaan, hän on itsekäs ja ns.kova. Ja juu, olen sanonut monen monta kertaa tästä mutta hän ei ota sitä tosissaan kai koska ei muutu. Myöhemmin aina katuu ja pyytelee anteeksi tipat silmissään.
Tiedostan sen että käännän miesten katseet, minua pidetään hyvännäköisenä ja kroppaisena. Vaatteet päällä. Totuus ei kuitenkaan ole niin, vaatteilla saa peitettyä kaikki arvet. Ajattelen aina etten kelpaa enää kellekään muulle kuin miehelleni, enkä kehtaisi edes varmaan olla ikänä enää kenenkään kanssa siten. Nyt tämä mies sitten astuu kuvaan. Meillä ei ole mitään sutinoita mutta hän varmasti olisi valmis vaikka mihin. Minua vain hymyilyttää ja hirvityttää samaan aikaan. Olen aika ihastunut häneen. Eikä suhteeni mieheni kanssa paranna tätä tilannetta. Jos olisin entisenlainen, hyväihoinen yms varmasti voisin kokeilla melkein hyvällä omallatunnolla mutta en näin..Mies ei ole mikä tahansa peluripukki joka janoaa joka naisen sänkyyn. Minun ympärilläni hän on pyörinyt pitkään ja vasta äskettäin uskaltautui avautumaan tunteistaan.
En tiedä miksi kirjoitin, kai haluaisin jotain kommenttia kuulla sekä naisilta että miehiltä, ajatusten vaihtoa.
Niin, olemme uskottomuus palstalla ja tosiaan kyse voisi olla uskottomuudesta. Jos minä haluaisin.
Oma vakava, pitkä suhteeni ei ole niin ihana ja mukava miltä se saattaa muiden silmiin näyttää. Olemme lähinnä kämppikset ja bestikset mieheni kanssa, seksiä on edelleen mutta en saa niistä mitään. On tosi raskasta ja noloa myöntää ettei mieheni ole hyvä sängyssä. Tai hyvä taitaa olla väärä sana sitä kuvaamaan, hän on itsekäs ja ns.kova. Ja juu, olen sanonut monen monta kertaa tästä mutta hän ei ota sitä tosissaan kai koska ei muutu. Myöhemmin aina katuu ja pyytelee anteeksi tipat silmissään.
Tiedostan sen että käännän miesten katseet, minua pidetään hyvännäköisenä ja kroppaisena. Vaatteet päällä. Totuus ei kuitenkaan ole niin, vaatteilla saa peitettyä kaikki arvet. Ajattelen aina etten kelpaa enää kellekään muulle kuin miehelleni, enkä kehtaisi edes varmaan olla ikänä enää kenenkään kanssa siten. Nyt tämä mies sitten astuu kuvaan. Meillä ei ole mitään sutinoita mutta hän varmasti olisi valmis vaikka mihin. Minua vain hymyilyttää ja hirvityttää samaan aikaan. Olen aika ihastunut häneen. Eikä suhteeni mieheni kanssa paranna tätä tilannetta. Jos olisin entisenlainen, hyväihoinen yms varmasti voisin kokeilla melkein hyvällä omallatunnolla mutta en näin..Mies ei ole mikä tahansa peluripukki joka janoaa joka naisen sänkyyn. Minun ympärilläni hän on pyörinyt pitkään ja vasta äskettäin uskaltautui avautumaan tunteistaan.
En tiedä miksi kirjoitin, kai haluaisin jotain kommenttia kuulla sekä naisilta että miehiltä, ajatusten vaihtoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huono itsetunto ei ole koskaan tarpeeksi hyvä syy aviorikokseen. Ei myöskään toisen käytös. Nämä ovat vain koottuja selityksiä. Jos haluat toisen miehen, niin aikuisena ihmisenä olet vapaa eroamaan aviomiehestäsi ja aloittamaan suhteen tämän uuden miehen kanssa, silläkin riskillä, että menit ojasta allikkoon.
synnyttäneelläkin naisella.
Ja pulullakin :)