Haluan antaa pienen vinkin eroamassa oleville pareille, tämän ymmärtäminen vaatii laajaa ja avarakatseista ymmärtämistä.
Vaikka tiedän että eron summa yleisesti on toisen osapuolen mielenkiinnon lopahtaminen tai uusi suhde,silti sen vääryyttä tuntevan osapuolenkin olisi hyvä yrittää ymmärtää,helppo tietenkin kaukalon laidalta on huudella mutta kannattaisi silti...
Nimittäin vuodet vierii,ja hyvin usein jopa vuosikymmenten päästä saattaa tulla mieleen vanha rakkaus,silloin ýleensä herää valtava kiinnostus entisiin rakkaisiin/läheisiin , ja silloin on mielenterveydelle hyväksi jos välit ovat säilyneet edes kohtalaisina.
Usein eron riitatilanteissa välit katkeaa kaiken uhon takia,silloin kaikki tuntuu oikealta ja viisaalta toimia näin.
Mutta ihminen joka on ollut sinulle läheinen,olisit ollut valmis tekemään vaikka mitä hänen vuokseen ,jättää jäljet muistiisi,ne kauniit muistot ja ne ihanat tunnetilat.
Sellaiset ei häviä sinusta pois,vaikka eron hetkellä tunnet ainoastaan vihaa.
On hyvin raskasta herätä joskus vanhempana aamulla tunteeseen jostain kauniista kauan sitten tapahtuneesta,ja et ollenkaan tiedä missä tuo ihminen on ja miten voi,etkä voi ottaa siitä selvääkään syystä ettö välinne katkesivat eron myötä lopullisesti.
Helppoja eroja ei olekkaan,mutta silti neuvoisin järki ratkaisuun,ja säilyttämään edes jonkinlaiset välit toisiinne,vaikka rakkaussuhde sillä hetkellä päättyy,ne kaikki kauniit hetket tämän ihmisen kanssa syöpyvät mieliinne ja aivan varmasti ne sieltä nousevat pintaan aikojen saatossa.'
Itse olen katunut, kaikki aikaisemmat suhteeeni ovat päättyneet juuri lopulliseen eroon ja riitaan,eikä sen jälkeen ole yhteyttä pidetty .
Nyt sen saa nahoissaan tuntea,kun ei tiedä elävätkö heistä enää ketään,asuvatko he suomessa ylipäätään??
Varmaan moni ajattelee että mitä noita murehtimaan,mutta se rakkaus jotain entistä rakasta kohtaan ei koskaan katoa,se pysyy mielissä ja pulpahtelee joskus esiin halusit tai et.., onhan tuo muistosi henkilö ollut sinulle tärkeä ja läheinen joskus elämässäsi.
En tällä tarkoita sitä että eron jälkeen pidetään säännöllisesti yhteyttä,vaan sitä että puhevälit jäävät kuntoon ,eikä välillenne muodostu suurta kynnystä vaikka soittaa joskus kuulumisia,,
Hmnnn.,en osannut muotoilla asiaa jonka halusin kertoa täällä oikein,ei taida kukaan ymmärtää mitä asialla tarkoitin?
Vaikka tiedän että eron summa yleisesti on toisen osapuolen mielenkiinnon lopahtaminen tai uusi suhde,silti sen vääryyttä tuntevan osapuolenkin olisi hyvä yrittää ymmärtää,helppo tietenkin kaukalon laidalta on huudella mutta kannattaisi silti...
Nimittäin vuodet vierii,ja hyvin usein jopa vuosikymmenten päästä saattaa tulla mieleen vanha rakkaus,silloin ýleensä herää valtava kiinnostus entisiin rakkaisiin/läheisiin , ja silloin on mielenterveydelle hyväksi jos välit ovat säilyneet edes kohtalaisina.
Usein eron riitatilanteissa välit katkeaa kaiken uhon takia,silloin kaikki tuntuu oikealta ja viisaalta toimia näin.
Mutta ihminen joka on ollut sinulle läheinen,olisit ollut valmis tekemään vaikka mitä hänen vuokseen ,jättää jäljet muistiisi,ne kauniit muistot ja ne ihanat tunnetilat.
Sellaiset ei häviä sinusta pois,vaikka eron hetkellä tunnet ainoastaan vihaa.
On hyvin raskasta herätä joskus vanhempana aamulla tunteeseen jostain kauniista kauan sitten tapahtuneesta,ja et ollenkaan tiedä missä tuo ihminen on ja miten voi,etkä voi ottaa siitä selvääkään syystä ettö välinne katkesivat eron myötä lopullisesti.
Helppoja eroja ei olekkaan,mutta silti neuvoisin järki ratkaisuun,ja säilyttämään edes jonkinlaiset välit toisiinne,vaikka rakkaussuhde sillä hetkellä päättyy,ne kaikki kauniit hetket tämän ihmisen kanssa syöpyvät mieliinne ja aivan varmasti ne sieltä nousevat pintaan aikojen saatossa.'
Itse olen katunut, kaikki aikaisemmat suhteeeni ovat päättyneet juuri lopulliseen eroon ja riitaan,eikä sen jälkeen ole yhteyttä pidetty .
Nyt sen saa nahoissaan tuntea,kun ei tiedä elävätkö heistä enää ketään,asuvatko he suomessa ylipäätään??
Varmaan moni ajattelee että mitä noita murehtimaan,mutta se rakkaus jotain entistä rakasta kohtaan ei koskaan katoa,se pysyy mielissä ja pulpahtelee joskus esiin halusit tai et.., onhan tuo muistosi henkilö ollut sinulle tärkeä ja läheinen joskus elämässäsi.
En tällä tarkoita sitä että eron jälkeen pidetään säännöllisesti yhteyttä,vaan sitä että puhevälit jäävät kuntoon ,eikä välillenne muodostu suurta kynnystä vaikka soittaa joskus kuulumisia,,
Hmnnn.,en osannut muotoilla asiaa jonka halusin kertoa täällä oikein,ei taida kukaan ymmärtää mitä asialla tarkoitin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämän iltarusko häämöttää.Minkä joskus teit toiselle, saat kaksin verroin takaisin. Joku on varmasti joskus rakastanut, olet kaltoin kohdellut, ole nyt sinut itsesi kanssa.
Hyvin sanottu. Niin se on että tosiaan kaipaa. Toisaalta yksikin tärkeä riittäisi joillekin. Yhteys.
joskus janottaa. Niin minuakin ja jopa exääkin. Kuitenkin se mikä ei toiminut ennen ei ehkä toimi sen paremmin tulevaisuudessa. Kannattaa unohtaa menneet ja vaihtaa uudet kumppanit vielä uudempiin.
Itse ollaan exän kanssa tekemässä eroa 29v jatkuneesta suhteesta. Ollaan ystäviä, edetään pienin askelin ja tuetaan toista. Välillä harrastetaan kiihkeää lohtuseksiä, kun yksinäisyys käy liian raskaaksi. Silti ei edes yritetä jatkaa suhdetta, jota ei liki kolmen vuosikymmenen aikana saatu toimimaan. Kumpikin ansaitsee parempaa ja uskoo voivansa löytää sellaisen suhteen (ehkä ollaan molemmat jo löydetty). Ehkä palataan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa takaisin yhteen, jos niin sattuu käymään. Ehkä sitten viimeisinä vuosina istutaan vierekkäisissä kiikkustuoleissa jossakin hoitolaitoksessa ja muistellaan teinivuosien suloisen kiihkeää rakkautta. Siinä vaiheessa varmaan kaikki sen jälkeen tapahtunut on jo autuaasti kadonnut dementian hämärään. Eihän sitä koskaan tiedä.
Minunkin tapaukseni sivuaa aihettasi jossain määrin, mutta kerronpa kumminkin päätelmäni.
Olen miettinyt kuinkahan moni nuoripari erottuaan pitää yhteyttä toisiinsa vielä vuosikymmenten jälkeen,veikkaan ettei kovinkaan moni?
Tuossa alkukesästä sain kuulla että erään ystäväni ex oli kuollut hyvin nuorena,päälle 40v.,mietin siinä elämän kulkua ja sitä että toiset täältä lähtevät ja toiset tulevat,aikaa ei kukaan tiedä.
Tämä uutinen sai minut muistelemaan myös vanhoja,ja sitä tilannetta ettei ole hajuakaan omasta exästäni,kuinka hänellä menee tai onko kaikki okay elämässään.
Nämähän ovat tietenkin niitä keski-ikäiselle tulevia asioita aina väistämättä,kovassa vauhdissa osa menneisyydestä jää peittoon.
Tarkkaan harkittuani laitoin minäkin hänelle pienehkön viestin jossa kyselin kuulumisia,olin varma että hän siitä järkyttyy koska pitkä tovi on kulunut siitä kun viimeksi näimme.
Tietenkinkin viestin laittaminen oli virhe,tämä pieni toimenpide sai aivoni muistelemaan tuota ihmistä ja niitä yhteisiä onnellisia aikojamme, ja odottamaan jonkinlaista vastausta.
Tässäkään tapauksessa vastausta en saanut, tunsin oloni pettyneeksi sun muuta sellaista...
Muistissa oli hyvin vahvasti hänen sanansa että pysytään aina ystävinä,koska olet ollut minulle läheinen.
Jälkeen päin kun olen asiaa miettinyt,olen tullut sellaiseen mielipiteeseen ettei sitä viestiä olisi koskaan pitänyt laittaa!!
Aina kun joku entinen rakas ottaa yhteyttä ,vaikka aikaa olisi kulunutkin, se vastaanottajan toimesta tulkitaan tilanteeksi jossa oltiin suhteen päättyessä,etenkin se jättäjä osapuoli palaa viestin saatuaan tunnetilaan jossa uskoo vahvasti tämän jätetyn aloittavan taas suhteen lämmittämisen.
Siis kuinka kuinka kauan täytyisi ajan kulua,että se jännite poistuisi ja asiaa voitaisiin tulkita ihan normaalina yhteydenottona jossa ei ole mitään vaadetta,vaan aito kiinnostus vanhan kaverin kuulumisiin.
Kun rakkaus päättyy vuonna 1 tai 2, sille on osattava lyödä piste ja ymmärrettävä ettei tätä toista osapuolta enää ole koskaan olemassa sinulle,se haihtuu savuna ilmaan perävalojen kadotessa.
On tietenkin pareja jotka eroavat reilussa hengessä,ja heille jää ystävyys lopun elämäänsä,muttei niin vaan oikeassa elämässä monelle käy,on liian kiire mennä eteenpäin ja unohtaa vanha elämä koska sille ei pysty mitään rakentamaan,ja silloin tälläisiä myöhäisherännäisiä löytyy jotka heräävät muistamaan jotain jo kauan aikaa sitten ollutta .
Näiden myöhäisheränneiden täytyisi muistaa tai tietää sellainen asia,se toinen osapuoli ei varmasti ole siinä samassa tunnetilassa samaan aikaan,ja ei ymmärrä toisen herävää kiinnostusta vaan ymmärtää asiat väärin.
Siksi sanonkin omasta kokemuksestani,UNOHTAKAA SE VANHA ,jos ette ole pitäneet yhteyttä kymmeniin vuosiin niin mitä järkeä sitä on kiinnostua nytkään toisen elämästä,ei mitään.
LUOTTAKAA SATTUMAAN,jos joskus hyvin käy,törmäätte kenties liikkuessanne exäänne ja teille tarjoutuu tilaisuus keskustella ja muistella vanhoja,mutta aktiivinen ei saa olla,ei etenkään miehenä ,koska silloin olet aivan varmasti liikkeellä väärään aikaan,ja väärässä paikassa.
Kommentoida omaa kirjoitusta etten saa naisilta kovaa ryöppyä ,ja minua tulkita itsekkääksi.
Suhteemme päätyttyä exäni liikkui ja etsiskeli itselleen tiuhaan tahtiin uutta miestä,niin kuulin pikkulinnuilta.
Joten tapauksessamme sitä ystävyyttä tai yhteydenpitoa ei myöskään löytynyt hänen puoleltaan, ja enhän minäkään siihen väliin halunnut itseäni työntää pitämällä yhteyttä koska silloin jos koskaan se olisi tulkittu hänessä roikkumiseksi ,ja täytyy myöntää että usean kerran kyllä silloin toivoin mielessäni että hän palaisi takaisin luokseni mutten nähnyt viisaaksi sitä hänelle ilmaista,eikä siihen ollut edes mahdollisuuttakaan silloin ,toinen halusi mennä.
Ja omasta tilanteestani sen verran nyt,että itselläni on asiat hyvin ollut jo pitkään, eikä minulla ole sellaista paloa häntä kohtaan,muuta kuin vanhan ystävän verran.
Lentäköön hän vapaana lintuna siis edelleen,ja syököön metsänsä puista ,minulla on oma metsäni ja oma taivaani.