Mutta olen hämmentynyt eräiden tuttujen tavoista. Ja yleensäkin miesten tavoista, ja naistenkin uskottomuus asioissa.
Satuin vahingossa silminnäkijäksi tutun miehen ja naisen touhuilleen. Heillä on jotain sutinoita keskenään. En ole kielikello enkä tykkää sotkeentua kenenkään suhteisiin tai elämään. Eli pidän suuni supussa ja olen kuin en tietäisi tai olisi nähnyt mitään. Ihmettelen suuresti miehen moraalia, jo se että pettää on moraalitonta, mutta että he viettävät aikaansa yhdessä, tämä mies naisensa kanssa tämän toisen naisen ja hänen kumppaninsa kanssa, ovat kavereita siis keskenäänkin pariskuntana jo piiitkältä ajalta.
Miten mies pystyy sellaiseen kaksinaamaisuuteen? Miten se nainen pystyy? Miten he yhdessä pystyvät siihen?
Itse en ole ikinä pettänyt miestäni eikä toivottavasti hänkään, tämän episodin myötä olen kuitenkin alkanut jopa epäillä omaa miestäni mahdollisista uskottomuuksista. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen miettinyt onko hänellä suhde johonkin tuttava pariskuntamme naiseen. Olenko liian sinisilmäinen ja naiivi elämälle? Vai eikö vastaani ole vain kävellyt (vielä?) sitä uskottomuuden mahtavaa prinssiä, joka saa järjen katoamaan päästäni? Jos olisin joskus kokenut sen ja kokenut pettämisen, varmaan ymmärtäisin heitä paremmin? Vai voiko sitä edes ymmärtää?
Satuin vahingossa silminnäkijäksi tutun miehen ja naisen touhuilleen. Heillä on jotain sutinoita keskenään. En ole kielikello enkä tykkää sotkeentua kenenkään suhteisiin tai elämään. Eli pidän suuni supussa ja olen kuin en tietäisi tai olisi nähnyt mitään. Ihmettelen suuresti miehen moraalia, jo se että pettää on moraalitonta, mutta että he viettävät aikaansa yhdessä, tämä mies naisensa kanssa tämän toisen naisen ja hänen kumppaninsa kanssa, ovat kavereita siis keskenäänkin pariskuntana jo piiitkältä ajalta.
Miten mies pystyy sellaiseen kaksinaamaisuuteen? Miten se nainen pystyy? Miten he yhdessä pystyvät siihen?
Itse en ole ikinä pettänyt miestäni eikä toivottavasti hänkään, tämän episodin myötä olen kuitenkin alkanut jopa epäillä omaa miestäni mahdollisista uskottomuuksista. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen miettinyt onko hänellä suhde johonkin tuttava pariskuntamme naiseen. Olenko liian sinisilmäinen ja naiivi elämälle? Vai eikö vastaani ole vain kävellyt (vielä?) sitä uskottomuuden mahtavaa prinssiä, joka saa järjen katoamaan päästäni? Jos olisin joskus kokenut sen ja kokenut pettämisen, varmaan ymmärtäisin heitä paremmin? Vai voiko sitä edes ymmärtää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Jos olisin joskus kokenut sen ja kokenut pettämisen, varmaan ymmärtäisin heitä paremmin? Vai voiko sitä edes ymmärtää?"
Olen kokenyt pettämisen ja sinänsä kyllä ymmärrän miksi jotkut pettää. Mutta, mutta. Se, että ymmärtää syitä, ei todellakaan tarkoita hyväksymistä ja itselläni tilanne onkin täysin päinvastainen.
Eli kaikki armonpalat on nyt käytetty edellisessä suhteessa ja se joku vielä minut pettää...sen jäkeen on sitten Gestapon kuulustelu-otteet käytössä.
ei sivusta aina ole helppoa hahmottaa, jokaisen parin elämä kun on ulospäin hyvinkin herkästi vain osatotuuksia ja hyvin siloiteltua, kullattua. Niinpä ei voida tietää onko tämmönen pettäminenkään minkä asteista, missä määrin osapuolien tiedossa ja kuinka vakavasti osapuolet asian ottaa, tarkoitan myös vaimoa. Ulkopuolisena on helpompaa tuomita asioita, kun ei kaikesta ole perillä, enkä sano sillä et pettäminen oikein olisi missään tilanteessa. Kuten aikaisempikin, syyt pettämiseen voi helposti ymmärtää, mutta ei tarvitse hyväksyä.
Pariskunnissa on niitäkin, joille pettäminen ei ole iso juttu, lähes normaalia. varsinkin monet ajattelee et mitä pidempi suhde sitä luonnollisempaa on haksahtaa joskus ja sitten kaikki parit ei ees vaadi uskollisuutta toisiltaan. Heille riittää uskollisuuden suhteen "vähempikin". Silloin se uskollisuus menettää merkityksensä, ehdottomuus menettää merkityksensä.
Myös moraali menettää merkityksensä, kuten moraalittomuuskin, silloin kun ihminen itse tai pari ei asiaa koe moraalittomaksi. Moraali ihmisten yhteisesti hyväksymä malli..jota kuitenkaan kaikki allekirjoita samansisältöisenä.
Oleko sinä sinisilmäinen ..naiivi yms. elämälle. Mitä kyselit..ei sitä voi toiset oikeen sulle sanoa. Sun oma tuntemus kumppaniis kohtaan on se millä on merkitystä ja kaikkeahan saa miettiä ja pohtia. Ei se ole väärin asioita funtsia. Vaikka mitenki hulluja juttuja...
Maailmassa on oikeastaan hirmusti juttuja mitä voi miettiä ja vatvoa etukäteen ja todeta mä ainakin olisin tota mieltä. Ja kun ne asiat sitten eteen tulee, voi olla ihan jotain toista mieltä ja tilanteen mukaan nähdä asian ihan erilailla mitä alunperin itse oletti. Eli parhaiten sen tietää sitten, kun on itse siinä tilanteessa.
Järki on kiva kaveri, mutta ei sinällään riitä elämän läpi kehdosta hautaan.
Niin no kyllähän minä nyt nuo ymmärrän, ei tämä meidänkään parisuhde ole aina niin auvoista elämää vaikka muut mahtavat niin ajatellakin. En voi sille mitään että tulen nyt miettineeksi ihan tosissani jopa omasta miehestäni pahoja. Se mitä näin, jotenkin avasi ns.silmäni näkemään karun maailman. Todellisuus iski päin näköä.
Mutta en ymmärrä sitä miten he voivat olla kuin ei mitään. Miten? Miten he saavat sen hyväksytetyksi itselleen? Ei vaan käsitä. Ovatko he yhdessä sopineet jotain vai tuleeko sellainen sellaisen hyväksyntä ihan luonnostaan?
Ehkä tämä tosiaan on tyhmä kysymys..Ehkä itsekin olen :D
sä tyhmä ole eikä sun kysymyskään. Fiksu ihminen miettii eri kantilta asioita, tyhmä ei. Omastakin miehestä voi miettiä pahoja, mitä vaan..onhan sekin kuitenkin "vain" ihminen yhtään vähättelemättä häntä. Ymmärrät varmaankin mitä tuolla vain sanallani tarkoitan, inhimillistä olentoa, joka erehtyy joskus jossain. Niin ehkäpä sitä onkin vaikea ymmärtää, kun se ei sovi omaan ajattelumalliin tai ehkäpä just siksi kun sä perustat suhteesi uskollisuudelle? Miten ihminen voi toista rakastaa, jos se pettää? Mutkikasta mutta inhimillistä...
En tiiä tuleeko luonnostaan vai pakon edessä? Hyväksyykö kenties itse pettämistä vaiko vaan sen että näin kävi...elämä jatkuu. Joskus ei ees hyväksytä jatketaan vaan niikun ajattelematta ees sen syvemmin....sivuutetaan. Poissa silmistä poissa mielestä tai poissa mielestä ei leikisti tapahtunutkaan tms hassua.
nei kaikki entisiä pariskuntia vai nykyisiä?
Kaikki ei välitä, ne osaa jakaa katsos... voihan niillä olla muitakin kierrossa.
voi tapahtua. Tuskin ne ihmiset kokevat olevansa kauhean huonoja, jollakin tavoin ne ovat itselleen oikeuttaneet tekonsa, joko kaatamalla jotenkin syyn siippojensa niskaan, tai sitten "kostamalla" jotakin kokemaansa, joko todellista, tai kuviteltua vääryyttä.
Älä nyt hitossa ala epäilemään omaa ukkoasi, jos ei ole mitään syytä, sillä minusta ainakin syyttömän epäily on melkein yhtä paha asia, kuin pettäminenkin.
Helkkari viina meinas unohtua, alkoholi poistaa estoja ja saattaa olla yksi tekijä.
Ei kai kukaan ole niin idiootti, että menee lupaamaan jotain sellaista, mitä ei voi pitää? Esimerkiksi, että sekstailee vain yhden ja saman naisen kanssa. Älä unta nää.