Pitkän parisuhteen luomat eriskummalisuudet jatkavat määrällistä lisääntymistään. Kysymys on halujen, toiveiden ja valintojen osumista yksiin. Välillä tuntuu, että ei omista itseään vaan sen on kaapannut käyttöönsä joku muu, ja toisinaan taas tuntuu, että on varastanut toiselta sielun ja unohtanut omansa jonnekin. Myös makutottumukset, vapaa-ajan vietto tai niinkin yksinkertainen asia kuin ravintolapöydän valinta jäävät toiselle, jos ei itse ehdi ensin valita ensin. Lisäksi on ilmaantunut suhteeseen lähes telepaattiseksi mielletty yli-inhimillinen kyky tietää missä toinen on, kun tämä on hävinnyt näköpiiristä. Niinkin tavallinen asia kuin puhelimella soittaminen hänelle on sellaista, että otat puhelimen käteesi ja se jo siinä kämmenellä soikin.
Spooky
Suhtaudun itse hyvin ristiriitaisesti tähän kaikkeen, mutta koen tällaisen maailman lähes paratiisinomaisena, sillä tämä on ainoa ihme jonka olen elämässäni kokenut.
t. onnellinen
Spooky
Suhtaudun itse hyvin ristiriitaisesti tähän kaikkeen, mutta koen tällaisen maailman lähes paratiisinomaisena, sillä tämä on ainoa ihme jonka olen elämässäni kokenut.
t. onnellinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sellaistahan se on parisuhteessa parhaimmillaan, todellista sielujen kumppanuutta.
Mä ainakin nautin.
Ai siis meidän suhteen seuraamisesta vai omastasi?