Tapasin jokin aika sitten mukavan miehen, josta todella pidän ja hän minusta. Ongelmaksi on muodostunut hänen ystäväpiirinsä. Jo ensi kerran tavatessani hänen ystäviään, sain käsityksen, etten ollut tervetullut seurueeseen. Olen vasta muutaman kerran edes tavannut heitä, mutta vastaanotto on ollut joka kerralla sellaista, ettei minulle puhuta juuri sanaakaan ja saan osakseni kyräilyä ja huomaan, että minusta puhutaan selkäni takana.
Kysyin tästä mieheltä, ja hän vahvisti, ettei "suurin osa" hänen ystävistään minusta pidä, mutta se ei kuulemma häntä haittaa. Koko homma on alkanut painostaa minua tosi paljon, sillä en oikein ymmärrä, millä perusteella vastaanotto on niin kylmäkiskoista. Minua häiritsee aivan valtavasti se, etten ymmärrä ollenkaan tätä hommaa.
Olen nyt alkanut miettimään, voinko edes lähteä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka läheiset ystävät eivät muutaman tapaamisen jälkeen juuri puhu kanssani, pälyilevät minua ja kuiskuttelevat selkäni takana. Joutuisin kuitenkin olemaan heidän kanssaan tekemisissä ja olen jo luonnoltani ujo, joten sellaisiin tilanteisiin altistuminen ei houkuta. Vai teenkö kärpäsestä härkäsen ja virheen, jos lopetan suhteen heti alkuunsa.
Kysyin tästä mieheltä, ja hän vahvisti, ettei "suurin osa" hänen ystävistään minusta pidä, mutta se ei kuulemma häntä haittaa. Koko homma on alkanut painostaa minua tosi paljon, sillä en oikein ymmärrä, millä perusteella vastaanotto on niin kylmäkiskoista. Minua häiritsee aivan valtavasti se, etten ymmärrä ollenkaan tätä hommaa.
Olen nyt alkanut miettimään, voinko edes lähteä suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jonka läheiset ystävät eivät muutaman tapaamisen jälkeen juuri puhu kanssani, pälyilevät minua ja kuiskuttelevat selkäni takana. Joutuisin kuitenkin olemaan heidän kanssaan tekemisissä ja olen jo luonnoltani ujo, joten sellaisiin tilanteisiin altistuminen ei houkuta. Vai teenkö kärpäsestä härkäsen ja virheen, jos lopetan suhteen heti alkuunsa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkään en tunne sinua ja jo nyt tuntuu etten pidä sinusta:)
Minusta tuo kuulostaa aika omituiselta touhulta, jo nyt ihan aikuisista ihmisista puhutaan. Olisi ihan mielenkiintoista ottaa selville mikä on se syy, että he eivät sinulle puhu. Ehkä heillä on jotain omia ongelmia/rajoitteita. Miehesi voisi kyllä asiaa selventää. Eikö tilanne hänestä ole mitenkään erikoinen?
Itse en henkilökohtaisesti tuollaista jaksaisi. Oletko varma ettei miehelläsi ole toista naista, jonka nämä kaverit tuntevat? Miten he kohtelevat muiden kavereidenta naisystäviä?
Tulee heti ensimmäisenä mieleen että miehesi ex-tyttöystävä on ollut hyvin pidetty miehen kaveripiirissä. Nyt heillä on vaikeuksia suhtautua sinuun. Sinä olet tullut jonkin muun tilalle ja estänyt että ex:ää ei voi enää kutsua samaan aikaan. Olet siis ehkä aiheuttanut (täysin tietämättäsi tarkoittamattasi) miehesi ystäväpiirille pettymyksiä ja vaikeuksia. He ovat senverran keskenkasvuisia että purkavat sen sinuun vaikka sinä olet ihan syytön osapuoli.
Sun valitsemasi kumppanin itsekkyys, kokemattomuus ja raukkamaisuus korostuvat ainakin erittäin selkeästi tuollaisissa tilanteissa. Hän kun ei kuulosta uskaltavan antaa minkään häiritä itseään. Ei edes sen tosiasian, että hänen ystäväpiirinsä sorsii hänen valitsemaansa naista – jopa niinkin näkyvästi että nainenkin siitä hänelle huomauttaa.
Hänen ystäväkseen siis kelpaavat jopa ihmiset jotka aliarvioivat hänen kykyään valita itselleen oikeanlainen nainen, sekä ihmiset jotka eivät haldaa vielä alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
No, kivahan siinä on tietty kelliä, syyttömänä kahden ihanan ja ihailevan välissä. Sen kun vaan sulkee silmät tosiasioilta ja jatkaa tyytyväisenä kellimistä.
Luulenpa kuitenkin, että hänenlaisensa kavereiden hyväksynnästä vielä riippuvainen nuorimies ahdistuisi paljon sinua enemmän jos kyse olisi sinun ystävistäsi jotka sorsivat häntä tuolla samalla intensiteetillä.
Se olisi kova oppi ihmiselle joka on ehkä hyvinkin tottunut siihen, että hän on aina kaikkien hyvä kamu.
Olemme kummatkin lähes 30.
Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, mutta vastaus hänen osaltaan on ollut, että häntä se ei haittaa, eikä tarvitsisi minuakaan ja :"Ne on nyt vähän sellaisia". En ole halunnut painostaa häntä tuossa asiassa liikaa, koska en halua hänen kuvittelevan minun yrittävän jotenkin kääntää häntä ystäviään vastaan, tai jos hän saisi sen käsityksen, että olen kauhean omistuksen haluinen ja sen takia "puhun pahaa" hänen ystävistään.
Eihän kaikista toki täydy eikä voikaan pitää, mutta itsekin mietin, että voi silti yrittää tulla toimeen. Käytös ei ole kuitenkaan jättänyt arvelujen varaan, löytyykö halukkuutta edes toimeen tulla.
Miehellä on pitkä suhde takana, joten siitä tosiaan sietää kysyä, kuinka ystävät tämän naisen kanssa viihtyivät, hyvä pointti..
Anteeksi jos nyt loukkaan, se ei ole tarkoitukseni, mutta hämmästyttää tämä kohta jo kolmekybäsen naisen hyssyttelyasenne, ettei mies vaan kuvittele, että..., vaikka itsellä on kuinka paha olla. Hänhän tässä syyllinen on etkä sinä! Hän toi sinut omien ystäviensä eteen. Et sinä tunkenut siihen porukkaan yksin.
Sä annat liikaa anteeksi, siedät liikaa etkä uskalla vaatia mieheltä, että hän, jonka ystävistä on kyse, ryhtyisi tukemaan sua niissä tilanteissa joissa teidän pitää kohdata ne nyrpistelijät.
On tunteetonta jättää toinen vaan selviytymään yksin tyypeistä jotka on itse valinnut ympäröimään sitä suhdettaankin, ja heittää avuksi joku pelastusrengas-lause, että ei niistä kande välittää.
Se asenne on mun mielestä merkki sen miehen kyvyttömyydestä tunnustaa ongelman mittasuhteet sekä rohkeuden puutteesta puolustaa uutta rakkaussuhdettaan ystäviensä edessä.
Se kielii ehkä suoranaisesta pelostakin joutua tuntemaan itsensä "naurettavaksi" jos esiintyy yhtäkkiä niin erilailla kuin vaikkapa sen exänsä kanssa (joka kenties sieti enemmän ja pidempään ja hiljaisempana).
Niin tai näin, ystäväpiiri kuulostaa voittavan mennen tullen. Ehkä sillä on jopa valta ajaa miehen uusi tyttöystävä mäkeenkin? No jotenkin se on vaan tärkeämpi kuin sinä uutena tyttökaverina, ja sen sä voisit hänelle todeta päin naamaakin, ihan tyynesti, sitten kun se on sinunkin mielipiteesi asiasta.
Ehkä on vaan miehen neuvottomuutta vähätellä tuollaista asiaa. Se on kuitenkin alkanut jo vaikuttaa sinun ajatuksiisi ja käyttäytymiseesi... Ja se jengikin ottaisi sut ihan erilailla mukaan jos se sun valitsemasi adonis osoittaisi joka käänteessä olevansa sun tukenasi. Se erottaisi ehkä ystävistäkin jyvät akanoista – mikä voisi olla voitto sun kumppanillesikin! ;)
Joskus ihmisillä on noin käyttäytyviä ystäviä. Mun yhdet kaverit puhuivat seläntakana (siis munkin seläntakana) silloisesta ihastuksesta. Ihan suoraankin kommentoivat jotain ei-niin-mukavaa ja yrittivät neuvoa jättämään. Dumppasin kaverit. Siitähän hetkeksi riemu repesi. Ihastus ei kestänyt, mutta kaverit on edelleen dumpattu. Ne varmaan edelleen ajattelee olleensa oikeassa, mutta saavatkin ajatella. Mitä mä tekisin sellaisilla kavereilla, jotka ei kuuntele mua ja mun tunteita. Kattoo joskus jos kasvuja tapahtuu ja onko meillä tulevaisuudessa vielä yhteistä vai viekö tiet luonnollisestikin eri suuntiin. Sitä ei tiedä, mutta musta ainoa oikea ratkasu on tehdä jotain, jos tilanne näyttää menevän pahaksi. Ihmisten tärkeysjärjestys pitää olla sen verran selvä, että voi tehdä valintoja ja yrittää pitää sen hetkiset tärkeimmät henkilöt poissa turhista negatiivisista kokemuksista. Kaverisuhdekin voi uudistua.