Olemme olleet mieheni kanssa kohta 4-vuotta yhdessä. Rakastamme toisiamme paljon ja yhdessä on selvitty vaikeistakin asioista. Muutimme alku vuodesta yhteen ja aluksi olin todella onnellinen, että vihdoin asuimme yhdessä kun olin siitä jo pitkään haaveillut. Sitten iski tunne siitä, että tässäkö tämä sitten olikin. Nuori ihminen kun olen niin tuntui, että oli elämä jäänyt elämättä kun päivät menivät arkisissa askareissa eikä elämä ollut samanlaista jatkuvaa juhlimista kuin kavereillani. Tunsin itseni vanhemmaksi kuin olinkaan. Aloin viettää enemmän aikaa kavereideni kanssa baareissa ja hullaannuin siitä, että miehet olivat kiinnostuneita minusta. En ennen ollut paria kertaa enemmän baareissa käynyt. Niinhän siinä kävikin sitten, että menin typeryyksissäni miestäni pettämään. Tämän jälkeen olin niin ihastunut tähän uuteen tuttavuuteen, että olin valmis jättämään mieheni heti. Jättäminen tuntui vaikealta joten käyttäydyin entistä tyhmemmin, että saisin syyn jättää miehen tai vielä paremmassa tapauksessa mies jättäisi minut ja säästäisi minut jättämiseltä. Kesä meni enemmän tai vähemmän juhlien ja toisten miesten huomiosta nauttien.
Vihdoin kun sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kerroin miehelle että haluan jättää hänet. Mies kuitenkin sai minut tajuamaan, että minun ei kannata hukata kaikkea mitä meillä on ollut parin pettämisen takia. Antoi anteeksi kaiken mitä olen tehnyt ja sanoi haluavansa olla minun kanssa kaikesta huolimatta koko loppu elämän. Tajusin, että rakastan miestäni yli kaiken ja kaikista nyt kesällä tapaamistani miehistä olen aina löytänyt jotain vikaa ja verrannut heitä automaattisesti mieheeni.
Nyt vain kadun ja syyttelen itseäni siitä, että piti ensin loukata miestäni tajutakseni kuinka paljon toista rakastaa. Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä millainen suhde on ollut pettämisen jälkeen? Pääseekö syyllisyydestä koskaan eroon?
Vihdoin kun sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kerroin miehelle että haluan jättää hänet. Mies kuitenkin sai minut tajuamaan, että minun ei kannata hukata kaikkea mitä meillä on ollut parin pettämisen takia. Antoi anteeksi kaiken mitä olen tehnyt ja sanoi haluavansa olla minun kanssa kaikesta huolimatta koko loppu elämän. Tajusin, että rakastan miestäni yli kaiken ja kaikista nyt kesällä tapaamistani miehistä olen aina löytänyt jotain vikaa ja verrannut heitä automaattisesti mieheeni.
Nyt vain kadun ja syyttelen itseäni siitä, että piti ensin loukata miestäni tajutakseni kuinka paljon toista rakastaa. Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä millainen suhde on ollut pettämisen jälkeen? Pääseekö syyllisyydestä koskaan eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syyllisyydestä toki pääsee eroon, muutamassa vuodessa. Saman tein minä itse. Ei kai muuta voi sanoa että "liha on heikkoa, mutta onneksi sitä on paljon!". Ja kuule, voin kertoo ettei se yhteiselämä tuosta ainakaan helpotu! Ainahan puhutaan että "se seitsemän vuoden kriisi tulee kyllä".. Ja kyllä, se tulee! Ei turhaa pelottelua, mutta se tulee.. Ei se katso että olette olleet just eikä tasan sen 7v yhdessä, joko iskee aikaisemmin tai hiukka myöhemmin. Mutta, jos siitä selviätte, olette luodut toisillenne!
Onnea vaan! Ja edelleen: kyllä, siitä syyllisyydestä pääsee eroon kun on kärsivällinen eikä ruoski itseään liikaa!
on kyllä munattomin nössö, josta olen koskaan kuullut.
A) Oot kyllä just tyypillinen suomalainen munan perässä juokseva lutka
B) Toivottavasti miehesi löytää paremman naisen, eikä mitään teini pimppaa kuten sinä
pääset toki. Kyllä hänkin ennenpitkää pettää sinua. No, itseppäs alotit.