Olen kurvikas ihan kai hyvänäköinen blondi.
En ole seurustellut kertaakaan 20-vuotta kestäneen elämäni aikana, ja tämä on muista outoakin ja ihmiset eivät voi uskoa kun kerron.. Miehiä on kyllä ollut siis näitä joita olen tapaillut mutta ne jutut on loppuneet aina parin kkn jälkeen. Pisin aika jona tapailin yhtä miestä on n 7 kktta. Häneltä sain myöhemmin kuulla että hän olisi halunnut seurustella ja kun minulta ei saanut loppujen lopuksi vastakaikua hän hankki seurustelusuhteen muualta, naisen kanssa joka oli valmis vakiintumaan. Sen jälkeen aloin miettiä että monen muunkin tapailun päättyminen on saattanut johtua tästä vai miksi suhteet loppuvat?
En ole ollut mielestäni takertuva/mustasukkainen/riippuvainen jostain tapailemastani miehestä yms enk koe omaavani muutenkaan luonteessani piirrettä joka ajaisi miehet pois mutta kuitenkin näin loppujen lopuksi teen, mikä on vikana? Miksi ajan miehet pois?
Olen miettinyt myös että olenko sitten ollut liian välinpitämätön mutta
itse en vain koe tarvetta siihen että aletaan puhua seurustelusta tai käyttää "me" sanaa yms.. Jos toisesta pitää, miksei voi vain nauttia siitä hetkestä ja siitä että ollaan yhdessä, eikä alkaa miettimään että mitä tää nyt on tapailua vai seurustelua tms...??
En todella ymmärrä. Onko minunlaisiani miehiä, jotka haluavat jättää sitoutumiset yms myöhemmälle? Kuitenkin niin että voidaan olla yhdessä muttei sitä tarvitse konkretisoida seurusteluksi.
Sitten vielä tällainen kysymys, kun aloin miettiä, nyt pari kertaa olen miehiltä kuullut että olen pelottava nainen, niin osaako joku arvailla että mitä tämä voisi oikein tarkoittaa minun kohdallani..? Ulkonäöstä en usko/toivo sen johtuvan:D
Sekava kirjoitus, kun en oikeen osaa kunnolla muotoilla ajatuksia tekstiksi..
Outoja kysymyksiä, vastailkaa jos vain on aikaa ja kiitoss jo etukäteen!:)
En ole seurustellut kertaakaan 20-vuotta kestäneen elämäni aikana, ja tämä on muista outoakin ja ihmiset eivät voi uskoa kun kerron.. Miehiä on kyllä ollut siis näitä joita olen tapaillut mutta ne jutut on loppuneet aina parin kkn jälkeen. Pisin aika jona tapailin yhtä miestä on n 7 kktta. Häneltä sain myöhemmin kuulla että hän olisi halunnut seurustella ja kun minulta ei saanut loppujen lopuksi vastakaikua hän hankki seurustelusuhteen muualta, naisen kanssa joka oli valmis vakiintumaan. Sen jälkeen aloin miettiä että monen muunkin tapailun päättyminen on saattanut johtua tästä vai miksi suhteet loppuvat?
En ole ollut mielestäni takertuva/mustasukkainen/riippuvainen jostain tapailemastani miehestä yms enk koe omaavani muutenkaan luonteessani piirrettä joka ajaisi miehet pois mutta kuitenkin näin loppujen lopuksi teen, mikä on vikana? Miksi ajan miehet pois?
Olen miettinyt myös että olenko sitten ollut liian välinpitämätön mutta
itse en vain koe tarvetta siihen että aletaan puhua seurustelusta tai käyttää "me" sanaa yms.. Jos toisesta pitää, miksei voi vain nauttia siitä hetkestä ja siitä että ollaan yhdessä, eikä alkaa miettimään että mitä tää nyt on tapailua vai seurustelua tms...??
En todella ymmärrä. Onko minunlaisiani miehiä, jotka haluavat jättää sitoutumiset yms myöhemmälle? Kuitenkin niin että voidaan olla yhdessä muttei sitä tarvitse konkretisoida seurusteluksi.
Sitten vielä tällainen kysymys, kun aloin miettiä, nyt pari kertaa olen miehiltä kuullut että olen pelottava nainen, niin osaako joku arvailla että mitä tämä voisi oikein tarkoittaa minun kohdallani..? Ulkonäöstä en usko/toivo sen johtuvan:D
Sekava kirjoitus, kun en oikeen osaa kunnolla muotoilla ajatuksia tekstiksi..
Outoja kysymyksiä, vastailkaa jos vain on aikaa ja kiitoss jo etukäteen!:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
No tuntuu siltä, että sinä pidät miehiä lähinnä jonkinlaisina leluinasi, joilla viihdytät itseäsi. Jos minä etsisin oikeaa suhdetta, niin sinun kanssasi ei olisi mitään järkeä deittailla.
Miehellehän tulee tuosta touhusta sellainen olo, ettet ole hänen kanssaan vakavissaan ja voit koska tahansa vaihtaa hänet toiseen mieheen, koska ettehän te seurustele. Jos mies haluaa seurustella, niin mitä järkeä on pyöriä sellaisen naisen kanssa joka ei sitä halua? Totta hemmetissä se "suhde" loppuu.
Kysymys kuuluukin, että mikä siinä seurustelussa niin paljon pelottaa? Eihän se sitä tarkoita, että täytyisi olla koko loppuelämä yhdessä. Jos taas ne miehet eivät sinua kiinnosta seurustelun vertaa, niin miksi sinä ylipäätään hengaat niiden kanssa? Kaverit kavereina, niiden kanssa ei sekstailla yms.
Ehkä sinä olet niitä naisia, jotka vaan keräilevät ympärilleen "kaverimiehiä", joiden kanssa viettävät aikaa kuin seurusteleva pari, harrastavat seksiä yms, mutta sitten kuitenkinj vetoavat siihen että "Mehän ollaan vaan kavereita", jolloin suhde ei etene mihinkään. Kuitenkin nämä naiset yleensä loukkaantuvat jos se kaverimies käykin treffeillä jonkun muun kanssa. Eli siis miehen täytyisi olla tälle naiselle uskollinen, vaikka ollaankin vaan kavereita, mutta nainen voi kyllä itse katsella toisia miehiä.
Sinulle sopisi parhaiten se, että hengaat niiden pelimiesten kanssa, jotka eivät haluakaan sinusta muuta kuin pillua. Jos et halua seurustella, niin älä riko sellaisten miesten sydäntä jotka sitä haluavat. Et sinä voi miehiä mukanasi roikottaa vain omana viihteenäsi. Jostain syystä nimenomaan hyvännäköiset naiset yleensä harrastavat tätä toimintaa.
Olen sinua 10 vuotta vanhempi nainen, mutta jotain tuttua löysin jotain tuttua tuosta sinunkin tekstistä.
En ihan saanut selkeää kuvaa minkälaista suhdetta miesten kanssa haluat? Haluatko olla uskollinen yhdelle miehelle (ainakin kerrallaan :))? Pitääkö hänen olla uskollinen sinulle? Eikö se ole jo seurustelua? Mitä itse tarkoitat sillä että "sitoudutaan myöhemmin?".
Siinäpä muutama kysymys ...
Siinä mielessä olen itse vähän samantyyppinen kanssasi, että en ole mustasukkaista tai takertuvaa tyyppiä, vaan hyvinkin itsenäinen ihminen. Olen miettinyt että jotkut miehet pitävät sitä välinpitämättömyytenä ettei heti ole valmis jakamaan kaikki asiat ja tekemään kaikki asiat yhdessä.
En ole koskaan ollut kaverimiehiä pitävä tai useita miehiä samanaikaisesti "pyörittelevä", mutta lähestymistapani miehiä kohtaan on hyvinkin kaverillinen. Minusta se on lähtökohta seurustelullekin. Täytyyhän sitä tutustua enne ku oikeasti sitoutua, mutta tuntuu että harvalla tapaamallani miehellä riittää kärsivällisyys tähän. Tavallaan jäänyt sellainen kuva että pitävät sitä hukkaan heitettynä aikana tutustua uuteen ihmiseen, ellei siitä seurustelusuhdetta synny ...
Tiedäpä sitä, toivon että se oikean tyyppinen ihminen tajuaa :)
kun muutkin naiset laajalti ajattelisivat niin, että kaverillinen suhde on seurustelusuhteen perustana, mutta kun olen tästä naisilta kysynyt, niin melkein järjestään vastaus on ollut, että kaverin kanssa ei löydy mitään tarvittavaa kipinää, kun toisesta puuttuu silloin se oleellinen etäisyys.
Ilmeisesti ainakin nämä naiset ovat sitä mieltä, että kaverisuhde vie kipinän ja jännityksen pois, ja niitä tarvitaan kovasti deittailun alkuvaiheessa. Jännää ottaa selville asioita miehestä ja pikkuhiljaa päästä syvemmälle siihen millainen hän on.
Onhan se mieheltä tavallaan hukkaan heitettyä aikaa tutustua pitkästi toiseen ihmiseen jos se ei sitten mihinkään johda, ja jos oletus kuitenkin on, että siihen loppuviimeksi pyritään. Tai onhan uusien ihmisten tapaaminen varmasti hyödyllistä, jos ei muuten, niin sosiaalisten piirien laajentumisen kannalta. Kuitenkin kaikki se aika, minkä tutustumiseen käyttää on pois siitä että voisi samaan aikaan tutustua toiseen ihmiseen, josta ehkä nopeammin saa selville, kiinnostaako häntä edes periaatteessa vai ei.
Mutta ei minusta ole mitään pahaa siinä, että ensiksi tutustuu toiseen vaikka pitkästikin, ennenkuin aloittaa varsinaisen seurustelun. Mutta sen tulisi mielestäni tapahtua ihan oikealta kaveritasolta, eikä niin että toiselle vähän kuin pidetään optiota suhteesta auki, mutta jätetään pitkäksi aikaa riippumaan löysään hirteen.
Itse en esim. nettitreffailun kautta lähtisi rakentamaan mitään kaverisuhdetta naiseen, niinkuin koeajaksi että kelpaako ensin ystävänä. Mutta hyvinkin voisin lähteä seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa olen aiemmin ollut ystävä, ilman että minkäänlaista pientäkään ilmoitettua vihjettä suhteesta on tehty.
NIin, voi sitä tietenkin olla että minulla sitten on vähän erikoisempi lähestymistapa näihin suhdeasioihin ...
Mulle on kuitenkin vieras ajatus että olisi mitenkään poisheitettyä aikaa tutustua uusiin ihmisiin, vaikkei niistä mitään vakavempaa suhdetta syntyisikään. Mikään suhde ei tule takuupapereilla, ja aina voi käydä ikävästikin. Kuitenkin koen että kaikki ihmiset, joihin olen enemmän ku vain yhden yhteisen tuopin verran tutustunut, ovat rikastuttaneet elämääni ja opettaneet minulle jotain itsestäni ja muista ihmisistä. Siinähän vasta elämä haaskaantuu jos yksikseen jossain kökkii.
Kuten sanoit, varsinkin nettitreffeissä ollaan kovin äkkipikaisia. Itse ajttelen niin että jos kaksi ihmistä haluavat keskenään seurustella he kyllä päätyvät suhteeseen vaikkei sitä ovista ja ikkunoista toitottaisi heti ensimmäisillä trefefillä. Eli jos vaan malttaa tutustua, suhde syntyy jos on syntyäkseen. Itse olen myös enemmän ja enemmän oppinut tulkitsemaan ihmisten käytöstä eikä ainoastaan sitä mitä sanovat. Eli jos toinen ei vaikuta käytöksessään kiinnostuneelta, hän tuskin sitä onkaan vaikka syystä tai toisesta näin väittäisikin ...
jos haluaa olla pitkään toisen kaverina, niin silloin kannattaa ihan vaan ystävystyä ilman että yllä leijuu joku "myöhemmin ehkä parisuhteeseen" tunnelma.
Kyllä se rikastuttaa kun ihmisiin tutustuu, mutta minusta rajansa silläkin kuinka pitkään toista pitää kaverina tapailla ennenkuin voi siirtyä vähemmän kaverilliseen toimintaan, eli jollain tapaa intiimiin kanssakäymiseen.
Tapailu tapailuna, mihin minusta kuuluu intiimi kanssakäyminen (edes suutelu tai muu fyysinen läheisyys, vaikkei seksiä olisikaan) ja kaveruus kaveruutena. ärsyttävin tilannehan on se, että ei tiedä onko tässä pelkkä kaveri vai mikä ja kuinka pitkään.
"Pisin aika jona tapailin yhtä miestä on n 7 kktta. Häneltä sain myöhemmin kuulla että hän olisi halunnut seurustella ja kun minulta ei saanut loppujen lopuksi vastakaikua hän hankki seurustelusuhteen muualta, naisen kanssa joka oli valmis vakiintumaan. "
"En todella ymmärrä. Onko minunlaisiani miehiä, jotka haluavat jättää sitoutumiset yms myöhemmälle? "
Et halua sitoutua ja sitten valitat, kun miehet _eivät_sitoudu_, vaan jatkavat matkaa.
Missä on ongelmasi?
Jos haluat olla yhdessä niin se on seurustelua, vaikka sinä haluaisit nimittää sitä joksikin muuksi. Jos et halua seurustella siksi, että haluat olla muidenkin kanssa, niin hei, ne miehetkin haluavat olla muiden kanssa ja noin siinä käy.
"Sitten vielä tällainen kysymys, kun aloin miettiä, nyt pari kertaa olen miehiltä kuullut että olen pelottava nainen, niin osaako joku arvailla että mitä tämä voisi oikein tarkoittaa minun kohdallani..?"
Juttujesi perusteella taidat olla välinpitämätön ja kylmä. Siitä se johtuu. Harvempi, jolla on valinnanvaraa, halua hengailla semmoisen ihmisen kanssa, jolle on ihan sama mitä sille toiselle tapahtuu.
Muista, että asiat ovat siltä miltä ne näyttävät olevan. Jos vaikutat kylmältä niin on ihan turha selittää, että oikeasti olenkin lämmin ihminen, jos se ei näy missään niin et sitä ole ja sillä sipuli.
Parikymppinen ehtii kyllä odotella vielä pitkään. Anna ajan kulua, niin aikuistut ja kypsyt lisää ja asiat alkavat hahmottua päässäsi paremmille urille.
Onko noissa suhteissasi ollut edes seksiä? Kuinka paljon?
Entä minkälaista tapailua, kuinka usein olette nähneet?
Kyllä minäkin olen ollut suhteissa joissa ei varsinaisesti seurustella, tapaillaan seksin sekä muun hauskan merkeissä, mutta ei mielellään näyttäydytä toistemme kavereille. Kyllä näissä tilanteissa lähden varmasti jonkun matkaan, jos hän sytyttää enemmän
Ymmärrän että toi aikasemmin kirjottamani teksti sai jotkut (esim. nimim.ei kaveripojille) luulemaan että olen joku bimbo joka pyörittelee montaa miestä samaan aikaan sen kun kerkeää. En ole.
Haluankin painottaa että kertaakaan, jos olen tapaillut jotain miestä, en ole sinä aikana harrastanut minkäänlaista läheisempää kanssakäymistä kenenkään muun miehen kanssa. Elikkäs ns. en ole pettänyt ketään, en harrastele flirttiäkään liiemmin.
Mielestäni pettämisessä ei ole mtn järkeä. Miksei voi vain päättää suhdetta joka ei selvästikään kiinnosta ja vasta sen jälkeen harrastella muiden kanssa jos kerran huvittaa?
Nimim.-mies- kirjoitti
"Et halua sitoutua ja sitten valitat, kun miehet _eivät_sitoudu_, vaan jatkavat matkaa.
Missä on ongelmasi?"
Voin todellakin sitoutua, mutta miksi ei voi olla vain yhdessä vaan pitää alkaa mitenkään määrittelemään sitä suhdetta mikä on meneillään?
Näistä vastauksista päätellen syy on se että siitä saa jonkinlaista varmuutta ja ymmärrän että se on joillekin tärkeää, mutta löytyykö minunlaisiani joille käy määrittelemätön suhde?
Ja siis tarkoitus ei ole valittaa vaan ihmetellä että miksi?
"Jos haluat olla yhdessä niin se on seurustelua, vaikka sinä haluaisit nimittää sitä joksikin muuksi. Jos et halua seurustella siksi, että haluat olla muidenkin kanssa, niin hei, ne miehetkin haluavat olla muiden kanssa ja noin siinä käy."
Todellakaan kyse ei ole siitä että haluaisin olla muidenkin kanssa kyse ei ole siitä etten osaisi valita.
Niinkuin tuonne aikaisemmin kirjoitin että en ole kertaakaan "pettänyt" miestä jota olen tapaillut.
"Juttujesi perusteella taidat olla välinpitämätön ja kylmä. Siitä se johtuu. Harvempi, jolla on valinnanvaraa, halua hengailla semmoisen ihmisen kanssa, jolle on ihan sama mitä sille toiselle tapahtuu."
Voi olla että sitten olen mielestäsi välinpitämätön ja kylmä.
Sanonpahan vaan etten minä nyt noin välinpitämätön kuitenkaan ole ettei minua yhtään kiinnostais että mitä toiselle tapahtuu.. todellakin kiinnostaa!
Miekkonen nimim. kyseli että kuinka paljon on tapailtu ja kuinka paljon seksiä?
Siis useimmissa vähän pidemmissä "suhteissa" tapailtiin joka päivä, yhden kanssa joka asui toisella paikkakunnalla näimme joka viikonloppu tuon 7 kkn ajan, joskus viikollakin. Joskus saatettiin yöpyä toisillamme aina vuorotellen koko ajan.
Ja tosiaan ihan muidenkin kavereiden kanssa saatettiin olla, ettei ns. piiloteltu juttuamme mitenkään kavereilta. (Paitsi että aivan julkisista ihastumisen/tykkäämisen osoituksista en pidä elleivät ne ole aivan spontaaneja)
Seksiä oli paljon.
No tuota... Minulla ei ainakaan henkilökohtaisesti olisi mitään ongelmaa sen kanssa jos ihmissuhdetta ei ole määritelty sen tarkemmin. Jos toisen kanssa on kivaa niin sama kai se on mitkä sitä on. Ainoa asia missä pitää sanoa niin on jos jollekki toiselle pitää sanoa vaikka että "joo se mun öööööööööööööö läheinen kaveri soitti" tai jos joku muu kysyy.. Ei kai niillä titteleillä ole muuten minkäänlaista merkitystä.
Jos ihmisen kanssa on kivaa ja sen kanssa viihtyy eikä siitä aiheudu ongelmia niin en näe mitään ongelmaa siinä että ihmisen kanssa olisi ja hengaisi ja viihtyisi ja tekisi mitä nyt sattuu kulloinkin sen kanssa haluamaan tehdä. Ei ne tittelit ole tippaakaan olennaisia.
Jos nainen ei vielä 7kk jälkeenkään osaa sanoa ollaanko pari vai ei, niin suhdetta on ihan turha jatkaa. Näin siis siinä tapauksessa, jos mies haluaa oikean parisuhteen ja luottaa tulevaisuuteen. Jos toinen ei voi edes myöntää että seurustellaan, niin miehellä ei ole mitään syytä uskoa että nainen haluaisi jakaa tulevaisuutensa hänen kanssaan. Silloin on parempi etsiä nainen joka on siihen valmis.
Sinusta tulee mieleen sellainen nainen, joka on aina etsimässä vähän parempaa, eikä siksi halua sitoutua keneenkään. Sitten kun se "parempi" löytyy, niin miehen voi kätevästi vaihtaa, kun vain tapailtiin.
Itse olen sinua vanhempi, mutta en tosiaankaan enää suostuisi mihinkään määrittelemättömään leikkimiseen enää, kun tarkoituksenani olisi löytää oikea parisuhde ja nainen jonka kanssa rakentaa tulevaisuutta. Sinun tilanteessasi se olisi mahdoton ajatus.
Sitä en oikein ymmärrä, että miksi sinun ylipäätään täytyy tapailla miehiä jotka etsivät seurustelukumppania? Onhan niitäkin miehiä, joille se satunnainen hengailu ja seksi riittää ihan hyvin. Tapaile niitä, niin kenenkään aika ei mene hukkaan.
Heinoa että löytyy muitakin!
Tuntuu että nykyään ei muuta ajatella kuin sitä että päästään päivittämään facebookin suhdetilanne säädöstä seurusteluksi ja siitä sitte kihloiks yms. tai siis tuntuu ettei mikään muu merkitse ku just nää tittelit ja määrittelyt.
Esim. Miksi naimisiin menoa pidetään niin tärkeänä? Ymmärrän että uskovaiset ihmiset pitävät sitä arvossa mutta..
Ymmärrän naimisiin menon sitten jos ollaan seurusteltu kauan, ja ollaan aivan varmoja siitä että "tuo on se kenen kanssa haluan koko loppuelämäni olla" mutta kun tuntuu että se että ollaan NAIMISISSA ja kannetaan sormuksia on se pääasia.
Jos näitä määritelmiä ei olisi olis kaikilla paljon helpompaa.. tai ainakin mulla:D
Näinseonjuu kirjoitti:
"Sinusta tulee mieleen sellainen nainen, joka on aina etsimässä vähän parempaa, eikä siksi halua sitoutua keneenkään. Sitten kun se "parempi" löytyy, niin miehen voi kätevästi vaihtaa, kun vain tapailtiin."
Sitten olet saanut väärän mielikuvan.
En ala tapailla ihmistä tai etenkään harrasta seksiä sellaisen ihmisen kanssa joka ei mielestäni ole sillä hetkellä juuri se minulle paras ihminen. Tai siis jos mies ei ole minun tyyppiseni en anna hänen edes olettaa muuta.
Minusta viimeisimmänkin "suhteeni" aikana ei voinut olla mitään parempaa kuin tämä mies ja nyt harmittaa että tämmönen asioiden määrittely sotki asiat.
(Näinseonjuu)
"Itse olen sinua vanhempi, mutta en tosiaankaan enää suostuisi mihinkään määrittelemättömään leikkimiseen enää, kun tarkoituksenani olisi löytää oikea parisuhde ja nainen jonka kanssa rakentaa tulevaisuutta. Sinun tilanteessasi se olisi mahdoton ajatus
Sitä en oikein ymmärrä, että miksi sinun ylipäätään täytyy tapailla miehiä jotka etsivät seurustelukumppania? Onhan niitäkin miehiä, joille se satunnainen hengailu ja seksi riittää ihan hyvin. Tapaile niitä, niin kenenkään aika ei mene hukkaan. "
Ymmärrän kyllä jos haluat varmuutta suhteeseensa jos määrittely kerran sitä tuottaa niin ihan ymmärrettävää. Varsinkin jos olet vanhempi ja asettuminen yms kuuluu jo kuvioihin.
Olen kyllä jo alusta alkaen sanonut tapailemilleni miehille että en halua alkaa suhdetta sen enempää määrittelemään että tykkään elää hetkessä yms.
Mutta kuitenkin sanonut että en kuitenkaan hypi muiden sängyissä.
Ja tämä on aina sopinut miehille. Jossain vaiheessa mieli on kuitenkin muuttunut ja miehet ovat yleensä (on poikkeuksiakin) halunneet saada tietää että missä mennään, mikä nyt on tilanne, seurustellaanko me yms... Se tuntuu hirveän omistushaluiselta ja myönnän että se tällainen saa minut hieman ahdistumaan. Olen näihin kyselyihin aina vastannut niinkuin olen ajatellu esim. "Eikö se ole aivan sama onko tämä nyt seurustelua jos viihdytään yhdessä?"
(Todella sekavaa tekstiä pitkän työpäivän/illan jälkeen:D Toivottavasti ajatuksen tajuatte kuitenkin..)
QuickSapphire, kiva tietää että on muitakin jotka eivät määrittelyjä kaipaa:)
Hyviä pointteja sinun tekstissäsi MarkoMM, olen aivan samaa mieltä!
tarkemmin kertoa siitä, mikä siinä suhteen määrittelyssä on sinulle niin vastenmielistä?
Kyllä kai se useimmille ihmisille on ihan asiasta riippumatta ennenpitkää tärkeää tietää mikä on tilanne, että osaa vähän suhteuttaa asioita joihinkin mittakaavoihin ja tehdä jotakin suunnitelmia, vaikka ne eivät mitään naimisiinmenoa tai yhteisen kodin ostamista olisikaan.
Kai se on just se että siitä määrittelemisestä on nykyään tullut se pääasia.
Tai että ihmisen on pakko seurustella tai olla seurustellut tai muuten ihmisen täytyy olla jotenkin outo.
Ja se että jotenkin kaikki odottavat sitä että seurustellaan ja jos sen satut esim. äidillesi sanomaan että seurustelet niin kohta jo kysellään että "noo-o, millonkas sormukset ajattelitte hankkia" Tavallaan jos sanoo seurustelevansa niin se lisää muiden odotuksia ja jotenkin samalla mun paineita...
Ja nyt kun olen oikeasti asiaa perinpohjin miettinyt niin ehkä taustalla pyörii myös semmonen menettämisen pelko..tai siis että jos päästää jonkun liian lähelle/tulee riippuvaiseksi toisesta niin mitä sitten kun tulee se päivä jos toinen kyllästyy ja lähtee niin sit tuntuis et olis itse ihan tyhjän päällä tms..
Ähh en tiedä osasinko selventää asiaa ollenkaan..
Ja teitysti se että puhutaan "meistä" tarkoittaa myös sitä että omat itsenäiset vapaudet pienenee. Nyt tiedän että jotkut pitää mua todella itsekkäänä tämän kommentin jälkeen mutta näin minä itse ajattelen.
Pitäisi koko ajan ilmoittaa menemisistään yms.
Jossain vaiheessa olen varmasti siihen valmis mutten vielä..
mitään. En muuta halunnutkaan kuin vähän avausta tän homman taustoihin. Kiitoksia.
Miksi Älymies 23 ei vastaa sulle. Sinähän olet kuin luotu hänelle.
Itse yritin seurustella kans vähän samantapaisesti käyttäytyvän naisen kanssa pariinkin otteeseen.
Oltiin sovittu, että seurustellaan, mutta ilmeisesti lähipiirilleen oltiin puhuttu vain tapailusta.
En edes vanhempia päässyt näkemään tms. Näin ollen minut oli suhteellisen helppo puottaa kelkasta, kun ensimmäiset ongelmat tulivat suhteeseen. Kyllä sen jotenkin huomaa juuri noista pienistä asioista, tuleeko jutusta mitään vain ei. Jos suhde ei ole seitsemän kuukauden jälkeen edes julkinen, niin minusta se silloin on jossakin jotain vikaa. Jatkossa varmaan häviän kuvioista oma-aloitteisesti, jos ei neljänkään kuukauden kuluttua muut edes jutusta tiedä.
Mulla ei ole tarvetta pelata kenenkään toisen ihmisen kustannuksella ja tähtäimessä on pitkä seurustelusuhde. Haastetta sellaisen löytämisessä tuntuu olevan, mutta eiköhän se ole sen arvoista:)