opettaja kyseli paikkakunnalle juuri muuttaneena tietämystämme siitä, kuka omistaa lähialueen maita ja ketä kuuluu paikkakunnan valtuustoon.
Miten perillä itse olet paikkakuntasi asioista aikuisena? Koetko, että mikään ei liikuta sinua ja mistään ei tarvitse olla perillä?
Välitätkö lapsillesi informaatiota paikkakuntasi asioista (ei juoruperäisistä)?
Miten perillä itse olet paikkakuntasi asioista aikuisena? Koetko, että mikään ei liikuta sinua ja mistään ei tarvitse olla perillä?
Välitätkö lapsillesi informaatiota paikkakuntasi asioista (ei juoruperäisistä)?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kovinkaan hyvin selvillä. Mä olen aina ajatellut, että olen täällä vaan läpikulkumatkalla, eikä paikkakunnan asiat siksi kosketa mua mitenkään henkilökohtaisesti. Sydämessäni tunnen, että kotini olisi jossain muualla - en vain vielä tiedä missä se tarkalleen ottaen olisi.
Uskon, että koulussa lapset saavat kaiken tarpeellisen tiedon niistä paikkakunnan asioista, joilla jotain merkitystä on. Vanhemmat voivat halutessaan toki kertoa lisääkin, mutta mitenkään välttämätöntä se ei mielestäni ole.
mielestäni ala-astekäisten ei vielä edes kuulu tietää mitään tuollaisia aikuisten asioita... Ei lapsia useinkaan taitaisi moiset vielä edes kiinnostaa...
sanaa "kuulu".
Jotain "kuuluu" tehdä näin ja jotain ei "kuulu" tehdä näin. Vaikuttaa siltä, kuin eläisit jossain tiukan hierarkisessa systeemissä, jossa "toisinajattelijoille" ei löydy sijaa ja heidät "teloitetaan" yhteisön toimesta.
ihmisellä on omanlaisensa käsitys siitä, miten ~kuuluu~ toimia, eli miten hänen mielestään olisi parhaaksi toimia. Minulla myös omani.
luovuus sopeutuu tuohon juntta-ajatteluun?
Tarkoitatko, että se oletkin sinä, joka sanelee muille ne käyttäytymisehdot...?
todella olisikin mulla, niin voit olla tasan varma siitä ettei maailma olisi tämän näköinen enää.
Juntta ei ole sanana minulle tuttu, en tiedä mitä sillä tarkoitit, enkä tiedä miten luovuus liittyy tähän ketjuun mitenkään.
melko luovuutta tappavaa toistaa samaa kaavaa ajasta ikuisuuteen todeten, että näin ne asiat KUULUU tehdä?
Omaan sanavarastooni ei kuulu mitkään KUULUmiset, mutta sinulta tuo kuuluisa KUULU löytyy lähes joka kommentista.
Se on junttaamista ja pakkosyöttöä, kun toistelee, kuinka asiat KUULUU tehdä.
joillain kuninkaallisilla on tarkat etiketit, kuinka kuuluu käyttäytyä, mutta muilla... mitä väliä!
Onko tässä taustalla jokin silmätikuksi joutumisen pelko?
Ei mun omassa elämässäni ole mitään rutiineja eikä kaavoja, enkä koe että luovuuttani olisi mikään tappanut.
ihmiset ajattelisivat noin, haistattaisivat paskat kaikelle, et ehkä osaa kuvitellakaan mikä kaaos täällä olisi. Olen mäkin huomattavasti keskivertoihmistä boheemimpi elämäntavoiltani, mutta otan kuitenkin aina huomioon sen, että en elä yksin täällä maan päällä vaan täällä on muitakin kuin minä ja oma napani.
täällä kuitenkin toistelet tuota -kuuluu- ja -ei kuulu- kaavaa toistelemisesta päästyäsikin.
Miksi? Missä tilanteessa reaalielämässä käytät kuuluu ja ei kuulu -sanontaa?
ei jankuta sitä, kuinka asiat KUULUU tehdä.
Käytän sitä usein tarvita-verbin sijasta.
Jos sanon, ettei ala-asteikäiselle kuulu kertoa tuollaisia asioita, tarkoittaa se meidän murteessa ainakin samaa, kuin jos sanoisin ettei heille tarvi kertoa niistä.
Ja sinäkö sen määrittelet, mitä kenenkin pitää tehdä, ja miten kukakin missäkin tilanteessa toimii?
Miten perillä itse olet paikkakuntasi asioista aikuisena? - tarttee sanoa et olen paremmin perillä työpiakkakuntani asioista, kun asuinkuntani...mut viel ehtii jos vuosia täällä kertyy
Koetko, että mikään ei liikuta sinua ja mistään ei tarvitse olla perillä? - liikuttaa mikään..mut ei tietenkään kaikki, eikä kaikista asioista ole itelle ees mitään hyötyä tietää..
Välitätkö lapsillesi informaatiota paikkakuntasi asioista (ei juoruperäisistä)? - jos olis ipanoita, niin niistä oleellisimmista toki..
aika tietoinen kotipaikkakuntani asioista ja lapset ovat saaneet tietoa sitä mukaa kun heitä on asia kiinnostanut. - Juorut yleensä kuulen lasten kautta ;)
Minua ei enää kiinnosta ala-asteeni tai sellaisten asioiden erityinen miettiminen. Se oli ihan onnellista aikaa, ainakin minun ala-asteaikani, mutta en kakaraiän jälkeen ole asunut lähimaillakaan lapsuuden kaupunkiani ( jos sellaisiin viittailet?) koskaan, eikä minua myöskään kiinnosta miettiä, mitä joillekin vuonna kypärä viimeksi tapaamilleni ihmisille kuuluu: onnellinen ja vilpittömästi iloinen olen tietysti aina, kun kuulen lähesisesti tuntemieni kautta, että joku lapsuuden frendi on mennyt vaikka naimisiin tai tms.
Mitä paikkakuntaa tarkoitat? Ihme kysymyksen asettelu sulla. Ja ainakaan meillä täällä kaupungissa kukaan ei "juorua" mistään: mä ainakaan en sellaista ole kokenut... Missä asut, suurinpiirtein? Jossakin maallako, vaiko missä? Ja saisinko ystävällisesti pyytää perustelun, että miksi kyselet tuollaisia?
pieru
asuin paikkakunnalla, jossa arvelin viipyväni pitkään, olin perillä asioista melko hyvin. Sittemmin kaikki paikkakunnat ovat olleet väliaikasia: ei maksa vaivaa alkaa perehtyä yksityiskohtiin. En kuitenkaan ole täällä pysyvästi.
Tai sitten erehdyn tulevaisuuteni suhteen ja elän täällä vieraana loppuikäni.
Haastava kysymyksesi "Koetko, että mikään ei liikuta sinua ja mistään ei tarvitse olla perillä?" ei osu maaliin, jos ihmiset eivät juurru paikkakuntiinsa.