Kattohuoneiston ateljeessa seisoo pikkusikarinsavu aloillaan, kunnes siihen puhkaisee reiän täydellinen rengas. Huulet jäävät vielä auki, kun tarkkaavaiset silmät baskerin alla tutkivat renkaat etenemistä kohti kaarevia ikkunoita.
Taiteilija on pukeutunut väljästi valkoiseen kauluspaitaan ja risaisiin italialaisiin farkkuihin. Vaatteisiin oli pyyhitty öljy- ja akryylivärejä. Hiukset olivat tiukalla nutturalla. Silmät seurasivat renkaan hidasta hajoamista. Kehä murtuu ja katoaa ikkunan ilmavirtaan. Talvi oli tulossa.
Silmät seurasivat pingotetulle kankaalle hiilellä hahmoteltuja ihmisiä. Oli menossa joukkokokoontuminen. Sen syyt olivat epäselvät, kuten olivat nekin syyt epäselvät, minne he olivat matkalla. Jalkoihin kaatui punaviinipullo. Viini levisi kuin veri lattialaudoille. Pullo menstruoi.
Samassa inspiraatio iski kuin vallankumous.
Taiteilija on pukeutunut väljästi valkoiseen kauluspaitaan ja risaisiin italialaisiin farkkuihin. Vaatteisiin oli pyyhitty öljy- ja akryylivärejä. Hiukset olivat tiukalla nutturalla. Silmät seurasivat renkaan hidasta hajoamista. Kehä murtuu ja katoaa ikkunan ilmavirtaan. Talvi oli tulossa.
Silmät seurasivat pingotetulle kankaalle hiilellä hahmoteltuja ihmisiä. Oli menossa joukkokokoontuminen. Sen syyt olivat epäselvät, kuten olivat nekin syyt epäselvät, minne he olivat matkalla. Jalkoihin kaatui punaviinipullo. Viini levisi kuin veri lattialaudoille. Pullo menstruoi.
Samassa inspiraatio iski kuin vallankumous.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se boheemi sitten oli?
Mä hahmottelin teistä taulun. Boheemeja olette te. Ei kukaan sellainen ole boheemi joka pitää itseään boheemina.
Boheemius on luonteenpiirre. Jokainen itsensä tunteva tietää millainen luonteeltaan on.
Toki se voi olla myös elämäntapa, tapa toimia ja ajatella, mutta luonteenpiirre se on niissäkin tapauksissa.
Mä koen sen lähes rasitteeksi, kyvyttömyydeksi tehdä mitään siten niin kuin se toisten toimesta tehdään. Avaahan se tietysti maailmoja, näkymiä. Kokemusmaailma on siinä peräti rikas. Kun kaiken tämän yhdistää kokemuksiinsa ja siihen, että et odota mitään näkeväsi, niin silloin tunnet jotain muuta.
Just
Lapseni syö terveyssidettä.
sukeltaa jälleen paksun villamattonsa rimpsuihin yksinäiseen oksennukseen. Vielä lukematon hän on, vielä lukemattomia kertoja näyn nälkä puristaa suolia kylkiluihin. Kliseettömän kaunis, suuruudenhullu mieletön hän on, sanat on sanottuina puhuttu, suljettu syiden allikoihin. Hän jää makuulleen yhä karvat pistävät sieraimia, tunkevat ajatuksen luomien läpi. Vie elämäni, viinin tuoksuun ripustan sen. Saanko hyvästini jättää, luopua antamasta, hengittää vailla kykyä? Mikä on se yleisö, joka taiteilijaa odottaa? Rottalauma, vielä sokeasti vaappuva juurakko.
Matossani ei ole oksennusta. Mutta sokeasti vaappuva juurakko kolahti.