Klassiset merkit ja kaikki epämääräiset aavistukset paljastuivat loppujen lopuksi pettämiseksi. Löysin sellaiset todisteet, että mitään epäilystä asiasta ja kakkosen henkilöllisyydestä ei jäänyt. Kakkonen olikin eräs ystäväni! Tosin kakkonen ei ollut ihan läheisimpiä ystäviäni, mutta en siltikään olisi uskonut, että hän kehtaa tehdä minulle tälläisen tempun. Puuhailee selkäni takana mieheni kanssa ja esittää edessäpäin ystävää minulle. Enkä olisi voinut ikipäivänä kuvitella, että mieheni voi haksahtaa tuollaiseen hiirulaiseen kuten tuo kakkonen on. Olimme jopa keskenämme surkutelleet, että voi harmi että on ihan kiva nainen, mutta niin arkipäiväinen ja laittamaton, ettei varmaan ketään miestä saa. No, näköjään ei saa, kun pitää toisen miehen kimppuun käydä :(
Kyllä tuntuu äärettömän pahalta. Sen lisäksi, että oma mies pettää ja valehtelee näin törkeällä tavalla, niin sitten pettää vielä ystäväkin. Olisi nyt sitten edes pettänyt jonkun ventovieraan kanssa. Ja jonkun aivan täyden kympin naisen kanssa, kun ei millään pystynyt vastustamaan. En vaan tajua! Toivottavasti nti hiirulainen oli tämän kaiken tuskan ja nöyryytyksen arvoinen. Tuntuu siltä, että en voi enää luottaa kehenkään lähipiirissä. Mun maailma ja luottamus ihmisiin murskaantui täysin. Elämästä on tullut painajaista. Miten tälläisestä selviytyy? Onko kohtalotovereita?
Kyllä tuntuu äärettömän pahalta. Sen lisäksi, että oma mies pettää ja valehtelee näin törkeällä tavalla, niin sitten pettää vielä ystäväkin. Olisi nyt sitten edes pettänyt jonkun ventovieraan kanssa. Ja jonkun aivan täyden kympin naisen kanssa, kun ei millään pystynyt vastustamaan. En vaan tajua! Toivottavasti nti hiirulainen oli tämän kaiken tuskan ja nöyryytyksen arvoinen. Tuntuu siltä, että en voi enää luottaa kehenkään lähipiirissä. Mun maailma ja luottamus ihmisiin murskaantui täysin. Elämästä on tullut painajaista. Miten tälläisestä selviytyy? Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 16
Vanhimmat
siinä ystävässäsi on ollut, joka miestäsi on viehättänyt. Ehkäpä ollutkin esim. peto sängyssä? Eikö se ole yhtä tuskallista kun oma mies pettää, olipa kyseessä ystävä tai aivan tuntematon? Usko vaan, väkisin ei ystäväsi ole miestäsi sänkyynsä kaatanut, ei varmasti.
Ilman muuta syytän tästä eniten miestäni. Hän se on meidän suhteen avannut kolmannelle pyörälle. Syytän myös tuota kakkosta ja minua inhottaa se, että hän on teeskennellyt ystävää. Olisi sitten ollut avoimesti inhottava tai pitänyt välimatkaa. Kyllä se vaan on vielä tuskallisempaa, että kyseessä on ihminen jota olen pitänyt ystävänä. Voisi sanoa, että tämä on tuplapetos. Ja käytönnön hankaluuksiakin tästä tulee, kun olemme liikkuneet samoissa piireissä. Tosin kakkonen on nyt joutunut väistymään. Siltikin pelkään, että törmään jossain tähän kakkoseen. En usko että pystyn hillitsemään itseäni. En haluaisi kuitenkaan, että tämä paska leviää kaikkien muiden ystävieni niskaan. Kyllä tälläinen tapaus tekee tuhoja monella tavalla.
Älä sääli kaksinaamaista lunttua, vaan varoita yhteisiä ystäviännekin siitä millainen ihminen hän oikeasti on.
Kyllä tosiaan tekisi mieli kertoa! Tällä hetkellä tosin tyydyn siihen, että kakkonen jätetään tiettyjen juttujen ulkopuolelle. En suostu olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Inhottaa salata tätä asiaa ystäviltä, varsinkaan kun en ole tässä asiassa mitään väärää tehnyt. Kuitenkin uskon, että jos he tämän saisivat tietää, niin se aiheuttaisi vaan lisää tuhoa. Muussa tapauksessa antaisin kyllä palaa.
Haluan varoittaa: Monet ystävistäsi saattavat asiasta tietää, eivät vaan ole sinulle kertoneet. Niin se menee yllättävän monesti. Kaikki muut tietää, petetty ei mitään.
Kiitos varoituksesta. Tiedän kyllä että sekin on yleistä, että petetty saa viimeisenä tietää. En kuitenkaan usko, että omassa tapauksessani ystäväni olisivat tienneet. En nimittäin olisi itsekään uskonut, että kakkonen on juuri tämä nainen. Eikä nytkään kukaan ole tullut mitään kyselemään tai edes vihjailemaan kun tämä kakkonen on joutunut monesta asiasta vetäytymään.
kyselemään tai vihjailemaan mitään, kun tietävät mikä tilanne on. Älä ole enää liian sinilimäinen.
En ole huomannut että ystävät tuossa porukassa mitenkään käyttäytyisivät oudosti minua kohtaan ja ovatpa he kakkosenkin maininneet ihan normaaleissa yhteyksissä, mutta eivät varsinaisesti ole minulta hänestä kyselleetkään kun tietävät, etten kuitenkaan ole niin läheinen tämän ex-ystäni kanssa. Ja tähän juttuun liittyy myös sellaisia kuvioita, joita en täällä voi paljastaa. Asioita jotka selittäisivät miksi uskon, että ystävät eivät tiedä tästä tapauksesta. Tosin jotain he ovat tietenkin huomanneet, kun kakkonen välttelee heitäkin, mutta olen kuullut heidän esittäneen vain jotain yleisiä arvailuita miksi häntä ei ole näkynyt. Ja joitain kakkosen itsensä esittämiä tekosyitä. Tuntuivat kuitenkin uskovan kakkosen selittelyt. Jos heille tämän jutun paljastaisin, niin luulen että suurin osa heistä ei voisi asiaa uskoa. Ainakaan ilman todisteita. En olisi nimittäin itsekään uskonut...
Tuo on valitettavan yleistä. Myös minulle kävi 10v sitten noin. Kyllä nyt olen selvinnyt, kun mies on ex, ja ystävätär samoin. Ja kyllä, se oli kammottavan yksinäistä aikaa.
Sen jälkeen roolit vaihtuivat, olin nimittäin eron jälkeen sinkku ja toisen hyvän ystävättäreni avomies alkoi hakkailla ja tehdä rakkaudentunnustuksia. Joskus hän soitti minulle aikaisin sunnuntaiaamulla tunnin puhelun. Hän oli lähtenyt koiran kanssa ulos ja soitti. Väitin hänelle sen tunnin ajan vastaan, että ei, me emme sopisi yhteen ja ei, vaikka hän ei olisi ystävättäreni avomies, niin en silti haluaisi häntä.
Kerran olimme porukalla juhlimassa ja jäin heille sohvalle yöksi. Eteisessä aamuyöllä mies yllättäen suuteli minua. Minua ällötti se suudelma, se oli kova ja kuiva eikä tuntunut miltään. Sanoin miehelle vain tympääntyneenä, että muistakin että tästä lähtien suutelet vain omaa avovaimoasi. Hän vain totesi lyhyesti että ok.
Mietin usein pitäisikö kertoa ystävättärelle. En sitten kertonut, sillä mies ei ollut sillä tavalla pelimies, että olisi flirttailut kaikkien naisten kanssa. Päätin, että niin kauan kun hän piirittää pelkästään minua niin ollaan turvallisilla vesillä, mies ei tosiaankaan ollut minun tyyppiäni. Tiesin kyllä, että se on pelkästään minusta kiinni, joten miehen pelehtiminen vaimon ystävättären kanssa on näköjään helppoa...
He muuttivat pois ja heillä on nyt vauva. Hyvin menee, enkä ole kuullut mieshestä mitään epäilyttäviä juoruja. Toivon, että hänen ihastuksensa minuun oli vain väliaikainen oikosulku.
Ikävää, että olet myös tämän tuskan joutunut kokemaan. Ei tälläistä toivoisi kenellekään. Lohduttavaa kuitenkin tietää, että tästä voi ajan kanssa selvitä. On se kyllä kumma, että pitää alkaa ystävättärille flirttailemaan. Eikä kieltäytyminenkään meinaa mennä jakeluun. Mikähän ihme valloittajavaisto tuo on. Hienoa että olit tiukkana etkä pettänyt ystävääsi.
Omassa tapauksessani en tiedä kumpi heistä on ollut aloitteentekijänä. Kaipa siihen sopan kiehumiseen molemmat osapuolet on tarvittu. Enkä suinkaan luule, etteikö mieheni olisi aloitettava voinut tehdä. Sen ajatteleminen, että mies on ehkä heittänyt ensimmäiset vihjaukset ilmaan, sekin sattuu pahasti.
Myös minulle on käynyt noin. Oltuamme kymmenen vuotta naimisissa mieheni oli pettänyt minua yhden kesän ajan "läheisen" ystävättäreni kanssa. Molemmat olivat tietysti kauhean syyllisyydentuntoisia ja syyllisyydentunnon hoitamiseen tarvittiin lisää keskusteluja ja lisää keskusteluja jotka taas johtivat... noh, arvaatte kai.
He saivat suhteensa lopetettua, mutta ymmärsin mieheni etääntyneen. Olimme olleet parhaita ystäviä myös mieheni kanssa, mutta siinä kohtaa tuli sitten outo railo parisuhteeseen. Hän poti syyllisyyttä ja tunnusti asian seuraavana kesänä. Meniköhän maailma sirpaleiksi? Meni se. Olin tietysti järkevä nuori nainen, perhe ja ystävät ja kaikki, ja mennyt on mennyttä, mutta luottamus on mennyttä, kun se on mennyttä.
Ystävättäreni kanssa en asiaa voinut sillä hetkellä puida, sillä hän kävi hyvin vaikeaa ja fyysisesti sekä psyykkisesti rankkaa vaihetta elämässään, enkä halunnut olla osasyyllinen hänen tai hänen perheensä kärsimysten lisääntymiseen. Omassa rankkuudessaan hän varmaan odotti minulta enemmän tukea kuin pystyin antamaan - ja olisin varmaan antanut, jos ystävyytemme olisi ollut kuin ennen. Mutta sisälläni oli jäätynyt kohta.
Jatkoimme avioliittoa vielä seitsemän kauheaa vuotta. Viidentenä puhuin ystävättären kanssa (josta oli jo tullut "pelkkä tuttu") ja hän erosi omasta liitostaan pian tämän jälkeen (kuulemma puolisonsa uskottomuuden vuoksi). Ja pari vuotta sen jälkeen oma exäni jäi kiinni uudesta suhteesta, ja lähdin, tarpeekseni kaikesta saaneena.
Kaikki tämä on ollut ehkä kivuliainta, mitä olen kokenut. Ja olen kokenut sentään melko monta asiaa.
Voi sinua, kylläpä olet sinäkin saanut kärsiä toisten petollisuudesta ja itsekkyydestä. Vaikka suhde saataisiinkin loppumaan, niin pahaa jälkeä tulee sittenkin. Jotain on vaan peruuttomattomasti mennyt rikki eikä luottamuskaan varmaan koskaan palaudu. En tiedä pystynkö elämään sen epävarmuuden kanssa, että tapahtuuko tämä joskus vielä minulle uudestaan. Olen pahoillani puolestasi, että sinut petettiin vielä uudestaan. Kaiken aiheuttamansa tuskan jälkeen, en ymmärrä miten pettäjä pystyy vielä tekemään saman uudestaan ja vielä elämään itsensä kanssa. Olisi sitten lähtenyt jo aikoja sitten vehreimmille laitumille, jos kerran pitää vierasta aina saada.
En ole sen kummemmin ex-ystäväni kanssa asiaa selvitellyt paitsi tietty soitin hänelle klassisen huorittelu puhelun ja käskin pysymään erossa minun elämästäni. Jos hänellä ei nyt sitten olekaan enää kivaa, niin en suostu sitä taakkaa kantamaan. Omassa tuskassani on ihan tarpeeksi. Kukaan ei ole häntä pakottanut näin toimimaan, joten eläköön sitten valintojensa mukaisesti. En kerta jaksa välittää hänen kohtalostaan. Myös minulla on sisin ihan jäädyksissä. Olenkin tehnyt selväksi ex-ystävälle ja miehelleni, että jos he vielä minulle jotain kärsimystä järjestävät, niin he saavat kyllä kärsiä melkoisen nöyryytyksen elämässään. On pelottavaa huomata, miten jäätäväksi oma toiminta voi muuttua. En minä mitään tälläistä halunnut enkä tosiaankaan halunnut muuttua näin kylmäksi ihmiseksi. En vaan tällä hetkellä muulla tavalla pysty selviytymään.
Kiitos kun kerroit tarinasi. Toivotan sinulle parempaa elämää ja arvoisiasi ihmisiä elämääsi. Olet jo selviytynyt paljosta.
Yllättävästi lämmitti myötätuntosi... vaikka erostanikin on jo aikaa. Minulla meni monta aikaa siihenkin, että syytin itseäni aivan idiootiksi, kun jatkoin avioliittoa vielä sen ensimmäisen pettämisen paljastuttua. Ok, mies oli lasteni isä, ja ok, meillä oli miehen kanssa todella paljon yhteistä jaettavaa, ja ok, hän oli ensimmäinen Suuri Rakkauteni (ja väitän että minä hänen)... monta selittävää syytä. Enää en tuomitse itseäni ihan NIIN paljon. Lasten lapsuus meni osittain pilalle, mutta olisihan se sitten mennyt erostakin pilalle... kai. Se oli vähän semmoinen ei voi voittaa -tilanne...
Pettämiseen lähteminen on valinta, josta ei ole paluuta. Jälkien korjaaminen on uskomattoman vaikeata, siinä kärsii koko perhe. Kolmas pyörä ei ole vailla vastuuta hänkään, vaikka toivoisi tietysti olevansa. Jos hiukankin ajattelee nenäänsä pidemmälle, varmasti ymmärtää tilanteen mahdottomuuden, eikä lähde siirtämään vastuuta pois itseltään.
Minkä jätin kertomatta, on se, että sen eksäni ensimmäisen pettämisen jälkeen sorruin syrjähyppyyn myös itse. Kertapano kännissä, ei suhdetta... ei tietoisesti kostomentaliteettia, mutta tiedostamattomasti kaiketi. Puhumattomien asioiden kuilu vain kasvoi avioliitossamme.
Meidän liitto ei selviytynyt, meistä ei ollut siihen. Erostanikin on kahdeksan vuotta, ja olen nyt avoliitossa miehen kanssa, johon tutustuin noin seitsemän vuotta sitten. Koska en halunnut parisuhdetta, alkuvaiheessa tapailuamme en ollut tälle miehelle "uskollinen", mutta suhteemme vakinaistuessa sovimme ettei muita ole... eikä ole sitten ollut. Ja että suhteessa ei ole pakko olla, yhteisiä lapsia ei ole... jos ruoho alkaa vihertää niin antaa mennä sitten vaan, tärkeää on informoida asiasta kaveriakin. Tunnen itseni hyvinvoivaksi ja vapaaksi. Viihdyn tämän miehen kanssa, mutta elämäni ei varmaan kaatuisi, vaikka hän lähtisi. Viimeinen asia mitä tähän tarvitaan on valheellisuus. Mieluummin yksin kuin kiikun kaakun ja jotenkin kaksin.
On tavallaan kokemusta, oma sisko yritti vikitellä miestäni vuosia sitten. Elettiin sillon parasta kuherteluvaihetta miehen kanssa, ja hän kertoi näistä suorista ehdotuksista ja iskuyrityksistä järkyttyneenä. No, arvatenkin... eipä olla vieläkään siskon kanssa tekemisissä. Hänen mielestään hänellä ei edelleenkään ole mitään anteeksipyydettävää.
Olet kyllä onnellinen, että sinulla on noin uskollinen ja suoraselkäinen mies. On se kyllä kauheaa, että edes omaan siskoon ei voi luottaa. Olisin varmaan tehnyt samoin kuin sinä ja pistänyt välit poikki siskoon. Ja sekin vielä, että ei tajua miten törkeästi on käyttäytynyt. Ei tuollaista vaan voi tajuta!
niin vaikeaa uskoa, että se oma mies on hyvinkin voinut olla aloitteen tekijä? Tottakai sanoo, ettei hän vaan kun se toinen vaan vonkaa. Monikaan nainen ei vikittelyä jatka, jos ei saa mitään vastakaikua toiselta. Tietenkin omaan mieheen täytyy luottaa, mutta en menisi siskonkaan syyksi kaikkea pistämään.