Typerät iskuvinkit

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010080912165047_lz.shtml

naista johonkin, siis mihin tahansa mutta ei puhu mitään treffeistä, niin eikö se vasta olekin helvetin epämääräistä ja epäselvää, kun nainen ei tiedä kysyykö mies häntä seuraansa kaveri- vai treffimielessä?

Jos on ihan pakko lukea Iltalehden kesätoimittajien pakkopullajuttuja, ei niitä kuitenkaan tarvitse tosissaan ottaa!

"4. Vältä kiusallisen hiljaiset hetket

Mikään ei ole treffeillä niin piinaavaa kuin kiusallinen hiljaisuus, kun kumpikaan ei keksi mitään sanottavaa. Mieti etukäteen hauskoja tarinoita tai vaikka asioita, joista haluat tietää naisen mielipiteen. Näin sinulla on jotain varastossa, jos ja kun hiljaisuus iskee. Varo kuitenkin tenttaamasta liikaa, ettei nainen tunne olevansa työhaastattelussa. Kunhan pidät jutun käynnissä ja kevyenä."

Eli se on täysin miehen vastuulla pitää keskustelu käynnissä, nainen voi vain passiivisena roikkua mukana?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Täh!?! Kyseessä oli vinkkivalikoima, joka on suunnattu MIEHILLE. Ostapas joskus joku nuorten naisten lehti ja sieltä löytyy ihan samanlaiset tee näin ja noin, ole niin ja sano noin -hölötykset naisille. Jos jo iskuvaiheessa ollaan sillä mentaliteetilla, että nokumutku niiden muiden täytyy, niin parisuhdekin varmaan totisinta auvoa kun vahdataan toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Luulisi sen nyt olevan päivänselvää, että esim. treffien päätteksi kummallakin on vapaus valita tahtooko jatkaa vai ei. Ja tekemisistä ja tekemättä jättämisistä vastataan itse itselleen - kumpikin.

Tuo artikkeli koski ainoastaan vinkkejä iskemisessä, ei sukupuolten välistä tehtävänjakoa.

Tuo Askmen nyt on sellainen miesten Cosmopolitan, ettei sitä kannata kenenkään ottaa tosissaan...

Aika amerikkalaista meininkiä muutenkin noiden "kiusallisten hiljaisuuksien" kanssa. Kuinkahan moni suomalainen jaksaa kuunnella porisevaa papupataa joka ei voi pitää hetkeäkään sitä lärviään ummessa vaan heittelee mielestään hauskaa stooria toinen toisensa perään ja vielä tivaa mielipidettä tarinoihinsa.
Onneksi täällä saa olla niitä hiljaisia hengähdyshetkiä ilman, että ihmiset saavat paniikkikohtauksen. Eiköhän se amerikkalainen pelimies olisi täällä Suomessa lähinnä hermostuneen oloinen omituinen höpöttäjä...

Ekaan osuuteen mun tarttee sen verran sanoa, että noi samat vinkit on annettu naisille naisille suunnatuissa osioissa, meitä on myös naisten lehdissä neuvottu mm. pukeutumaan, puhumaan, käyttäytymään, katsomaan, vihjailemaan, puhumaan suoraan, ja tietenkin, miten harrastetaan seksiä, milloin annetaan ja milloin ei, miten otetaan suihin, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, kuinka mielyttää miestä... Siis ihan vuosikausia, ainakin 20 vuotta olen niitä juttuja lukenut, että älkää jaksako itkeä. Kyllä te tulette vielä roimasti naisia jäljessä siinä, paljonko ohjeistetaan.

Mutta sitten asiaan!

Itseasiassa toi on sillai ihan hyvä neuvo, että mäkin olen vaan opetellut sosiaalisia tilanteita ja keskustelemaan. Se on vaan joskus opeteltava. Se auttaa itseäänkin, en mä todellakaan siis jatkaisi toisille treffeille, jos joutuisin koko ajan kantamaan tilanteita, -mitä on joskus käynyt... Ettei toinen jaksa yhtään yrittää, joka aihe on "syötettävä", hiljaisuudesta tulee aina vaivaantunutta jne. että siis, jos se menis oikeesti sellaseksi, ettei se toisen kanssa synkkaa yhtään, niin sillä saa iltaa pelastettua ja pääsee korrektisti kotiin. Sitten voi jättää jatkon sikseen, jos ihan kurjaksi menee.
No, sitten joskus taas, se johtaa oikeisiin keskusteluihin, ja vuorovaikutukseen, jos toinen on ensin hieman jäissä. Se kannattaa opetella, koska se auttaa muuallakin kun treffeillä.
Tuppisuusta harvoin kukaan jaksaa kiinnostua, se on totuus. Ja ei, se ei tarkoita jatkuvaa puhetulvaa ja hölötystä, tämän saa sitten jo miettiä ihan itse loppuun. Tuppisuu-hölöttäjä... Siihen väliin mahtuu aika paljon.

No, sitten se epäselvyys:"lähetsä joskus treffeille..?"
Niin, ja sitten alkaa sumpliminen, koska, minne, mitä tehdään... Ja kaivetaan kalenterit esiin ja blaa, blaa... En mä ainakaan haluaisi.
Paljon helpompaa on vastata jos toinen kysyy, lähetsä kahville, lähetsä illalla >paikka>, tai jotain konkreettista. Lisäksi se on vähemmän ahdistavaa, kuin ihan treffipyyntö, vois vaikka ensin pyytää kahville, ja jos synkkaa ja menee hyvin, ja on muustakin kiinnostunut kuin kaveruudesta vielä kahvittelun jälkeenkin, niin sitten kysyä suoraan (asian varmistamiseksi) lähetkö oikein treffeille syömään illallista vaikka? (Tms juttu.)
Semmoinen ehkä jotain voitas tehä treffeillä on vaan turhaa.
Vois ajatella että sen vastakohta ois se, että luettelee koko päivän ohjelman, jonka on suunnitellut ja yrittää heti raahata toista 8 tunnin retkelle jokapaikkaan. Se ois ylilyönti. Kultainen keskitie, selkeys. Mitä vikaa niissä on?

Ettei ne ihan aina ole sellaisia joko tai tilanteita. Ei kannata ottaa hengen vakavasti ja olla heti itkemässä kuin lakia oltaisiin lukemassa: ne on VIIHDElehtiä. Mutta kaikesta voi oikeastaan oppia jotain, saada vinkkejä johonkin, tai ainakin miettiä, mikä omalla kohdalla ois se oma oikea vastine. Ota rennosti ja vähän huumorilla niin se saattaa selvitä sullekin :)