Tiedän, parhaiten asia selviäisi kun kysyisi mieheltä itseltään missä mennään...haluaisin kuitenkin täältä vähän mielipiteitä. Olen n. vajaan 3kk ajan tapaillut saman ikäistä miestä...(26v) 1-3krt/vko...tutustuimme festareilla...tapaamiset alkoivat aluksi pelkällä seksillä ja silloin olin varma että tämä on pelkkää seksiä, kun mies häipyi esim. samantien seksin jälkeen. Tapaamiset ovat kuitenkin muuttuneet sellaisiksi, että olemme yhdessä monta tuntia kerrallaan jomman kumman luona, mies pitää yhteyttä joka päivä minuun joko tekstarein tai facebookissa saatamme jutella tunteja, on kiinnostuneen oloinen ja kyselee paljon asioita, ja tunnemmekin jo aika hyvin toisemme. Luulen, että hän ei tapaile muita enkä minäkään.
Mitään treffejä tms mies ei ole koskaan kuitenkaan ehdottanu emmekä ole puhuneet tunteistamme enkä suhteen tilasta...mietinkin, uskaltaisinko tehdä siirtoa eteenpäin, koska olen itse ainakin ihastunut mieheen? vai onko tämä sittenkin vain pelkkä seksisuhde? Pidetäänkö seksisuhteissa yhteyttä näin tiiviisti? Itse olen kovin huono etenemään näissä koska takkiin on tullut ja useasti ja vanhanaikaisesti odotan miehen aloitetta,,, toisaalta, mitä menetettävääkään, tietääpä ainakin missä mennään.-
Mitään treffejä tms mies ei ole koskaan kuitenkaan ehdottanu emmekä ole puhuneet tunteistamme enkä suhteen tilasta...mietinkin, uskaltaisinko tehdä siirtoa eteenpäin, koska olen itse ainakin ihastunut mieheen? vai onko tämä sittenkin vain pelkkä seksisuhde? Pidetäänkö seksisuhteissa yhteyttä näin tiiviisti? Itse olen kovin huono etenemään näissä koska takkiin on tullut ja useasti ja vanhanaikaisesti odotan miehen aloitetta,,, toisaalta, mitä menetettävääkään, tietääpä ainakin missä mennään.-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielestä seksisuhteessa ei pidetä noin tiivistä yhteyttä, joten eiköhän tuossa ole jostain muusta jo kyse. Mulla hiukan sama tilanne; alkoi täysin seksisuhteena mut nyt on paljon muutakin. Ja meillä mä olin se, joka lähti heti seksin jälkeen kotiin ja kiitti kauniisti ovella.. ;)
Me ei olla puhuttu mitään tunteistamme eikä tilanteen muutoksesta, mennään päivä kerrallaan. Itse kai olen jotenkin sellainen, et en uskalla puhua tunteista, saanut sen verran takkiini vuosien aikana, mies taas ei ole tainnut koskaan puhunut niistä kelleen. Mä jotenkin luotan omaan vaistooni ja siihen, et mä tiedän ilman sanojakin missä mennään. Ja niin kauan kuin mun on hyvä olla näin, niin homma toimii..
Hmm.. Mitäs jos sä ehdottaisit niitä treffejä? Se olisi hiukan sellainen keskitie; et tunnustaisi tunteitasi mut antaisit hiukan viitteitä et haluat eteenpäin? Siiehn on jörömmänkin miehen helpompi vastata kuin tunteista puhumiseen..