Olenko sika jos kieltäydyn tekemästä kotitöitä?
Olen paljon töitä tekevä kolmen lapsen isä ja aviopuoliso. Minua tympii kun töistä tullessa minua odottaa kodin siivousjutut = tuttipullot, tiskipöydän siivous, tiskikoneen tyhjennys yms. Vaimoni on kotiäitinä. Hän ei saa päivällä kuulemma mitään aikaiseksi kun aika menee lasten kanssa (lue. sosiaalinen media). Eikä häntä sotkut yms. haittaakaan kaiketi päivällä, mutta illan tullen (kun tulen kotiin) hän alkaa sitten niistä tekemättömistä kotitöistä murehtimaan. Tiuskii ja on kärttyisä kun koti on tämän näköinen. Haukkuu itseään huonoksi äidiksi kun ei saa edes kotia pidettyä kunnossa. Purkaa sen pahan olon sitten minuun ja lapsiin.
Estääkseni tämän morkkiksen alan touhuamaan kotia kuntoon kuin harrasteena siinä sivussa.
Vituttaa ihan tosissaan. Olen yrittänyt puhua asiasta ja riita siitä usein tulee. Olisin sen muutaman tunnin, kun lapset on hereillä, heidän kanssaa leikkimässä, mutta en ehdi. Ehdotin että ostetaan kotiapua siivoukseen yms. Saan palkaa reilun 8 t kuukaudessa, joten ei rahakaan olisi esteenä. Tämäkään ei käy, kun hän kokee entistä voimakkaammin olevansa huono äiti kun koti ei kiillä.
Mitä teen? Oma jaksamiseni on ihan loppu. Tarvisisin omaakin aikaa ja aikaa olla lasten kassa muuta kuin siivoilemassa. En ole vuosiin enää ehtinyt harrastamaan mitään omaa.
Mitään "ammattiapua" emme kuulemma tarvitse. Ei kuulemma ulkopuolinen osaa meidän ongelmia ratkaista.
Vaihtoehdot:
1 Vaimo töihin >> juoksen sitten osaltani viemään ja hakemaan päivähoidosta. Sotkee työkuviot aika tehokkaasti, joten teen sitten työt yöllä. Varmaan sen jälkeen kun olen kodin siivonnut.
2 Jatkan kuten nyt >> Oma kynttilä palaa molemmista päistä. Kohta napsahtaa oikeasti. Lukekaa sitten Iltarista.
3 Muutan muualle >> yhteys lapsiini katoaa. Näin ainakin luulen.
Tiedän että kaikilla pienten lasten vahemmilla on ongelmana oman ajan hallinta. Muutaman vuoden olen jo tässä venynyt, mutta nyt alkaa oikeasti olla vieteri loppu. Onko kohtalotovereita?
Itse ajatelin vaihtoehtoa 1 ja jos se ei tuo helpotusta on vuorossa 3. Valitettavasti.
Olen paljon töitä tekevä kolmen lapsen isä ja aviopuoliso. Minua tympii kun töistä tullessa minua odottaa kodin siivousjutut = tuttipullot, tiskipöydän siivous, tiskikoneen tyhjennys yms. Vaimoni on kotiäitinä. Hän ei saa päivällä kuulemma mitään aikaiseksi kun aika menee lasten kanssa (lue. sosiaalinen media). Eikä häntä sotkut yms. haittaakaan kaiketi päivällä, mutta illan tullen (kun tulen kotiin) hän alkaa sitten niistä tekemättömistä kotitöistä murehtimaan. Tiuskii ja on kärttyisä kun koti on tämän näköinen. Haukkuu itseään huonoksi äidiksi kun ei saa edes kotia pidettyä kunnossa. Purkaa sen pahan olon sitten minuun ja lapsiin.
Estääkseni tämän morkkiksen alan touhuamaan kotia kuntoon kuin harrasteena siinä sivussa.
Vituttaa ihan tosissaan. Olen yrittänyt puhua asiasta ja riita siitä usein tulee. Olisin sen muutaman tunnin, kun lapset on hereillä, heidän kanssaa leikkimässä, mutta en ehdi. Ehdotin että ostetaan kotiapua siivoukseen yms. Saan palkaa reilun 8 t kuukaudessa, joten ei rahakaan olisi esteenä. Tämäkään ei käy, kun hän kokee entistä voimakkaammin olevansa huono äiti kun koti ei kiillä.
Mitä teen? Oma jaksamiseni on ihan loppu. Tarvisisin omaakin aikaa ja aikaa olla lasten kassa muuta kuin siivoilemassa. En ole vuosiin enää ehtinyt harrastamaan mitään omaa.
Mitään "ammattiapua" emme kuulemma tarvitse. Ei kuulemma ulkopuolinen osaa meidän ongelmia ratkaista.
Vaihtoehdot:
1 Vaimo töihin >> juoksen sitten osaltani viemään ja hakemaan päivähoidosta. Sotkee työkuviot aika tehokkaasti, joten teen sitten työt yöllä. Varmaan sen jälkeen kun olen kodin siivonnut.
2 Jatkan kuten nyt >> Oma kynttilä palaa molemmista päistä. Kohta napsahtaa oikeasti. Lukekaa sitten Iltarista.
3 Muutan muualle >> yhteys lapsiini katoaa. Näin ainakin luulen.
Tiedän että kaikilla pienten lasten vahemmilla on ongelmana oman ajan hallinta. Muutaman vuoden olen jo tässä venynyt, mutta nyt alkaa oikeasti olla vieteri loppu. Onko kohtalotovereita?
Itse ajatelin vaihtoehtoa 1 ja jos se ei tuo helpotusta on vuorossa 3. Valitettavasti.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Minunkin vaimoni on kotiäiti. Tässä minun mielipiteeni.
Et kerro, paljonko teet töitä, mutta sanot, että paljon. Mielestäni 40h/vko on perheelliselle maksimi, jos suinkin mahdollista. Taaperoikäisten isä ei saisi ollenkaan harrastaa työmatkoja eikä kouluikäistenkään isä säännöllisesti. Muuten pakotat vaimosikin tekemään ylitöitä lastenhoidossa ja vieraannutat lapset itsestäsi. Suosittelen, että vaihdat työpaikkaa, vaikka palkka puolittuisi.
Kotiapulaisen hommaaminen on rakentava ehdotus. Vaimosi valitettavasti yrittää päteä sukulaisten tai ystävien silmissä ja ajaa perhettä osaltaan luhistumisen partaalle. Ehkä vaimosi voisi tuntea säilyttävänsä kasvonsa, jos hän menee päivätöihin ja sitten hommaatte sen kotiapulaisen.
Ykkössuositukseni on siis se, että vähennät työtunteja. Se saattaa riittää nostamaan vaimosi kuopan pohjalta. Jos ei, lasten etu vaatii, että hommaat sen kotiapulaisen vaikka väkisin. Siisteysstandardeistakin pitää tinkiä. Parempi onnelliset lapset sekaisessa kodissa kuin avioero tiptoptaloudessa.
Voi kun sä oisit mun mies :) Olet ihana!
Koska raha ei ole ongelma niin keran kuussa lupaat, tai kerran viikossa, miten rahat riittää, sanot hoitvasi kodin kuntoon - yksin! Pistät akan ja mukulat taksiin ja jotkut puuhamaan päivärannekkeet mukaan ja lähetät päiväksi veks. Sit soitat siivoojalle jonka olet palkannut ja joka odottaan korttelin päässä autossa että nyt sopii tulla. Siivooja pistää paikat kondikseen ja sinä levytät vaikka puutarhan terassilla sillä aikaa, oat olsuen tai pari ja pienet päikkärit. Siivooja herättä sut, maksat urakan ja menet suihkuun tai lämmität saunan. Tämä on tärkeää. Kukaan ei usko että olet riehunut kämpässä kuin pyörremyrsky jos sulla on samat vaatteen päällä eikä yhtään hikilaikkua. Eukko tulee kakaroitten kanssa puhtaaseen kotiin ja sinä tulet suihkumärkänä / saunahikisenä ja sanat että "huhhuh olipa rankkaa, menkää saunaan se on vielä lämmin".
Voit selittää naapurin reiskalle kuvion tai mennä sinne naapuriin siivouksen ajaksi ja tarjota reiskalle patterin, siltä varalta että eukkosi tai joku alkaa ihmettelemään miksi joku siivooja aina tunkee teille heti kun vaimo on lähtenyt. Ja ettei naapuri möläytä eukolles että on se mukavaa kun on tommonen palvelu käytössä...
Kuten tuolla jo mainittiin, kolmen lapsen isän ei pitäisi hyvä tehdä liikaa töitä.
Jos pistät vaimon töihin, niin miksei se voi viedä penskoja tarhaan? Miksi sun pitäs viedä ne?
Eli vähennä niitä työtunteja ja laita vamos kuriin. Sanot painokkaasti, että joko alat siivoamaan tai hommataan siivousapua.
Järjestä sitä siivousapua, turhaan sä vaimoltas ees kysyt jos se on sitä mieltä että ei. Joka tapauksessa se on ilonen jos joku sen siivouksen hoitaa, ei väliä kuka. Sitte sullaki on aikaa lapsille ku ei tarvi siivota ja siitä pitäs riittää aikaa vaikka kerran viikossa johonki harrastukseenki.
että kotityöt rassaa pitkän päivän jälkeen. Hyvä neuvo joillakin oli, että lyhennä työpäivää.
Sitten voit myös tehdä niin, kun vaimosi alkaa murehtia tekemättömiä töitä: ota lapset ja anna vaimosi siivota. Sano hänelle, että siivoa sinä, minä huolehdin lapsista. Menkää ulos, leikkikää, menkää kirjastoon, lukekaa satuja... Älä jää vahtaamaan vaimosi ilmeitä tai kuuntelemaan narinaa. Anna hänen siivota ja sinä nautit lapsistasi.
Ei varmaan vaimollasikaan ole kovin paljoa omaa aikaa, jos lapset ovat pieniä. Omasta ajasta vaan täytyy tinkiä, kyllä sen aika tulee myöhemmin. Ihan varmasti.
Siis mitä helv*ttiä, mitä se luuska sit kotona päivät pitkä tekee? Menis töihin mokoma loinen.
varmaan hoitaa niitä lapsia päivät pitkät. Se käy työstä se!
Kannattais kokeilla ennen ku heittelee noin älyvapaita kommentteja.
Päivät pitkät maataan sohvalla televisiota katsoen ja pilttien huutaessa laitellaan mikroon jotain pikkukivaa naposteltavaa...tää on kyllä nähty
Jos teillä nyt niin onkin, älä yleistä!
Suurin osa perheistä huolehtii kodin ja jälkikasvun, te voitte olla se poikkeusperhe, joka elää sonnassa.
Siivoa itse, vai oletko lasista?
Toivottavasti et lisäänny?
Vaikutat kahjolta....tuuleeko päässä? HALOO!!!!!
Hoidin -90 luvulla lasta vuoden kotona niin ei asunnon siistinä pitämiseen mene kuin tunti päivässä kun osaa orkanisoida homman ja kyllä se on niin että kotona oleva puoliso hoitaa sen kodin ja se joka käy töisssä ei koskekkaan kotihommiin kun se on sen kootonaoplevan homma.
yksi lapsi on ihan eri asia kuin kolme lasta.
Ja yksi vuosi kotona on ihan eri asia kuin monta vuotta.
Minä olen kolmen lapsen yh ja olen selviytynyt hyvin urakastani, mutta en kyllä menisi sanomaan, että helppoa on ollut. Itse olen hoitanut sekä työni, että lapseni ja kotini. Ei ole ollut tekemisen puutetta. :)
Koti ja lapset ovat aina yhteisiä asioita. Minä olen yh koska minunkaan mieheni ei tätä ymmärtänyt.
Ei niitä muksuja tarvii pitää kädestä ja kantaa sylissä koko päivää. Ja jos kerran on jo kolme pyöräyttänyt niin johan niitä vanhempia voi ottaa mukaan siivoukseen ja ruuanlaittoon ja lopettaa se tarhan leikkiminen kotona. Ottaisin vittuiluna jos mun mies alkais luuttuamaan kotiuduttuaan töistä. Lämmin ruoka naaman eteen, perinteiset tirsat ja sitten jaksaa peuhata lastenkin kanssa. Eikä kenenkään sielunmaisema ole tästä toiminnasta vielä häiriintynyt.
Se että on kotiäitinä eikä kerkii perusjuttuja tekemään päivän aikana, ainoataan hoitaa lapsia niin kysyn vaan että mitä hemmettiä niiden lasten kanssa päivät oikein duunataan jos koko muu elämä alkaa kärsiä?
Kyllä mielestäni itse kotihoitajalla on jotain pahoin vialla ja ajankäytön suunnittelu olematonta. (Ootte lisäksi ahnehtineet liikaa neliöitä perheenne tarpeisiin.)
No höh! Heti viestin alussa mietin samaa eli siivousapu jos siihen on varaa!
Tossa on nyt kaksi eri ongelmaa:
1) Kodin siisteys
2) Naisen uupumus ja itsesyytökset äitinä.
Oikeasti se teidän koti ei välitä pätkän vertaa kuka sen siivoaa, oli se joku perheenjäsen tai ulkopuolinen siivooja. Eikä se vaimostasi tee sen parempaa äitiä, jos sen lattian luuttuaa siivojan sijasta sinä. Jos teillä on mahdollisuus siivousapuun, niin tyhmäähän se on sivuuttaa. Ja luulisi, että nainenkin tahtoo päivän jälkeen tehdä muuta kuin olla lasten kanssa, jota sinä taas sitten haluat. Olisitte kummatkin paremmalla päällä, kun kaksistaan pääsette illalla olemaan.
Mutta tosiaan, työelämään siirtyminen voisi tehdä hyvää naiselle. Kun näyttää aika uupuneelta kotiäidin rooliin. Ja jos siellä jotain syvempää uupumista, niin oikeasti se ulkopuolinen keskusteluapu olisi jopa parempi vaihtoehto kuin sinun kanssa keskustelu, jos se keskustelu päätyy riitaan ja kummankin ahdistumiseen.
Voisitkohan vielä vähän yrittää keskustella illalla vaimon kanssa? Siten, että vaikka mitä suusta tulisi niin et ryhtyisi siivoilemaan tai muuta vaan puhuisitte sen läpi, kesti se kuinka kauan tahansa ja tulisi niitä kyyneleitä miten paljon tahansa. Ei hyvää äitiyttä tai isyyttä mitata puhtaalla kodilla tai kuinka paljon ehtii leipomaan pullia. Ainoa seikka miksi hän ei ole hyvä äiti on se, että ei ole muistanut pitää huolta itsestään ja pistää tuollaiset kulissiarvot tärkeimmiksi: Määrittelee hyvän äitiyden kodin puhtaudella sun muulla ja että teidän olisi oltava tietynlaisia ulospäin. Ja sun myös on nyt otettava vakavasti tuo jaksamisesi ja puhuttava siitä vaimon kanssa. Oli se sitten kummankin töihin meneminen tai/ja siivousapu, niin sitä suosittelen. Koska onhan teidän perheen hyvinvointi tärkeämpää kuin se, että itse on puunattu talo ja tehty kaikki vaikeimman kautta. Ja naisellesi sun on taottava päähän se, että hän on mielestäsi hyvä äiti, mutta jos tää henkinen uupumus jatkuu eikä sitä oteta vakavasti ja tehdä jotain, niin oikeasti tulette aika todenäköisesti eroamaan. Ja oikeasti sä itsekin alat olemaan niin loppu, että et sä voi naista saada kokemaan itseään paremmaksi. Onko se ylpeys oikeasti teidän perhettänne tärkeämpää? Eikö voisi tarttua auttavaan käteen vaikka se tulisikin talon ulkopuolelta?
Vaimo ei itse välitä kodin sotkuisuudesta ennen kuin sinä tulet kotiin? Eli hän saa paineita vasta siinä vaiheessa kun sinä tulet kotiin sotkun keskelle.. Onko siisteys sitten NIIN tärkeää? Ehkä siivoaminen ei ole hänelle mielekästä eikä helppoa ja hän ottaa paineita kun olettaa sinun haluavan siisteyttä. Voisitte sopia että hän tekee joka päivä tietyt asiat ja kotona saa olla vähän sekaistakin joskus.. Näin siivoamisesta tulee mielekkäämpää kun hänen koko ajan ei tarvitse stressata kun kaikki on tekemättä. Vietätte kaikki yhdessä perheen laatuaikaa, oli sotku tai ei... Stressivapaa arki on paljon mielekkäämpää kaikille =)
Väsynyt minäkin olin kaikesta pienten lasten kanssa kotona ollessa, mutta se oli helpotus, kun mies lähti aina ruoan päälle pariksi tunniksi puistoon lasten kanssa ja sain näin hengähtää!!
Kyllähän se siivo seuraa kaikkialle, mutta itse sain miettimällä organisoitua ajan niin, että siivouksesta ei tullut riita-asiaa. Mies kyllä välillä imuroi, kun minä lähdin ulkoilemaan lasten kanssa.
Tuo kotiapu olisi teille hyvä, kun kerran rahaakin on.
Palkkaa viikkosiivooja ja käske vaimon lähteä silloin muutamaksi tunniksi lasten kanssa ulos.
Kyllä se mieli vaimollasi muuttuu siivousavun suhteen, kun tulee muutaman kerran raikkaaseen puhtaaseen kotiin, eikä tartte ensimmäiseksi pölypalloja siirrellä oven suusta kauemmaksi.
jos kuvio olisikin toisin päin, että vaimosi kävisi töissä ja sä olisit niiden kolmen lapsen kanssa päivät pitkät kotona, niin veikkaan, että ihan yhtä sikin sokin ja vielä pahemmassa kunnossa se huusholli olisi, kun sun vaimos tulisi sieltä töistä rättiväsyneenä kotiin. Sä olisit varmaan kauheen iloinen, kun vaimo sanois samantien, kun heittää välipalan naamaan, että heippahei, me lähdetäänkin lasten kanssa leikkipuistoon, voisitko siivota tämän kodin putipuhtaaksi siihen mennessä, kun me tullaan ulkoilemasta. Niin ja kukahan sitten suorittais ne lasten iltapesut ja pisut ja iltapalat ja nukkumaan menot?
Tosiasia on se, että jos kokopäivä työtä tekee ihan kumpi vaan ja toinen on kotona kolmen lapsen kanssa, niin töitä riittää silti vielä iltamyöhään kotona. Kannattas miettiä ennenkuin niitä lapsia hankkii, että minkä työmäärän siinä itsellensä järjestää monen moneksi vuodeksi eteenpäin.
saanut sen oman työpäivänsä aikana niiden kolmen lapsen kanssa lepäillä yhtään? Epäilen vahvasti, se ei ole mahdollista, voihan sitä tietty istahtaa kahvikupposelle tai tietokoneen ääreen, mutta siinä on heti määkymässä tenavat ympärillä, että se siitä rentoutumishetkistä. Jopa työpaikalla voi saada hengähtää paremmin kuin kotona. Kuule siivoaminen kolmen lapsen ympärillä touhutessa on yhtä tyhjän kanssa. Eihän siinä ehdi mitään muuta kuin korkeintaan ladata tiskikonetta ja kiillottaa tiskipöytää, kaikki muu on ja pysyy rempallaan. Jotenka, kun sä tulet töistä kotiin, on sun vaimos tehnyt vähintään yhtä rankan päivän, vaikka koti oliskin kuin hävityksen kauhistus. Tehän voitte sitten yhdessä istahtaa työpäivienne jälkeen (sehän onkin mahdollista, kun on ne kolme tenavaa) ja jutella mukavia ja nauttia välipalan ja sitten miettiä, että mitenkähän te jakaisitte sen suuren työmäärän siellä kotona, mikä teitä odottaa. Jos se ei onnistu, niin minkä sille sitten voi, teillä on vähemmän resursseja hoitaa asiat kuntoon kuin mitä olette ottaneet itsellenne vastuuta.
äijä, joka kuvittelee, että kun mulla on hiukka lyhempi työaika kuin hänellä, niin se velvoittaa mua työpäivän jälkeen tekemään kaikki kotihommat, hän ei viitsi eväänsä asian takia väräyttää. Kaikki tavarat, vaatteet ja muu paska jää just siihen, mihin tämä äijänkäppyrä ne käsistään laskee. Jos huomautan häntä asioista, hän kieltää jättäneensä tavarat, syyttää jopa lapsia tai vastailee yliolkaisesti jäkäjäkäjäkä. Lapsia hän muka kyllä komentaa korjaamaan tavaroitansa yleensä sen jälkeen, kun minä niille ensi huomauttelen asioista, mutta tämä umpisokea paska-aivo ei näe omaa toimintaansa ollenkaan. Tämä älykääpiö kuvittelee, että lapset oppisivat jotain siisteydestä, kun hän itse levittelee tavaroitaan sinne sun tänne.
Mä oon kovasti yrittänyt miettiä, että mikähän aivolohko tällä äijällä on sillai niinku toimimaton, ettei hän ymmärrä edes suomenkieltä (vaikka muuten kielitaitoinen onkin), ettei hän näe, mitä ympärillä on (vaikka johtaa montaa kymmentä ihmistä työssään), että hän väittää muiden tekevän niitä asioita, mitä hän itse tekee (onnistuukohan tollanen työpaikalla?).
Mä en oo keksiny mitään muuta syytä tällaiseen käyttäytymiseen ja ylimielisyyteen kuin kasvatus. Ilmeisesti hänen mammansa on passannut häntä penskana kuin "paskaa tikun nokkaan", antanut hänelle sellaisen kuvan, että hän on toooosiiii erinomainen tapaus ja hänelle eivät kuulu sellaiset paska-asiat kuin siivous.
Tämä samainen äijänkäppyrä ehdottelee myös, että hankitaan siivooja pariksi kerraksi kuukaudessa. Niinpä, ja kuvitteleeko hän sitten, että huusholli pysyy kuin itsestään nämä väliajat siistinä. No eipä tietenkään kuvittele, vaan hän luultavimmin ajattelee näin, että hankitaan nyt siivooja vähän auttelemaan eukkoa, josko se ei sitten jäkättäisi asiasta niin paljon ja sen saisi siivoamaan ne väliajat sitten ihan tyytyväisenä huushollia ja HÄN, MIES TALOSSA, SAISI VAIN OLESKELLA JA KÄVELLÄ EDELLEEN KAIKKIEN PASKALÄJIEN YLI JA EUKKO RAIVAISI NE POIS HÄNEN TIELTÄÄN.
Niin ja jos sitten edelleen sanon, että ne loput hommat, mitkä siivoojalta jää siellä kotona tekemättä tai kasaantuvat siivousten väliaikoina, kuuluvat edelleen tasan tarkkaan jaettavaksi meidän kahden kesken, niin voi kauhea mikä ämmä olenkaan, pitäisihän mun sentään olla kiitollinen, kun ihan ulkopuolinen siivoojakin välillä käy jelppimässä.
Näin vanhemmiten, kun lapsetkin alkaa olla menoiässä, on se paras keino kodin siistinä pysymiseen ero.
Sullakinhan se jo kangertelee mielessä ja sen takia emännät kiireen vilkkaa lähtee omiin asuntoihin lasten myötä, kun ei jaksa sen ison vauvan siivoja enää siivota!
Sitä saa kyllä kuunnella, että on rahaa ja on rahaa, mutta kun ei se raha vaan osaa siivota, se menee ukon omiin juttuihin ja juomiin se ylimääräinen.
Itse lähdin tuollaisen possun luota 3 vuotta sitten ja on kotini siistinä pysynyt, ei oo tursakkeella edes kylään asiaa, pysyköön possulassaan vaan. Nyt vain olen ja nautin!
Yhtenä tai kahtena iltapäivänä viikosaa siivooja tulee ja laittaa kotinne järjestykseen. Vaimolla on silloin hyvä syy poistua lasten kanssa talosta. Lähetä koko konkkaronkka kirjastoon tai lenkille tai lastenkerhoon tai mihin tahaansa niin että siivooja saa rauhassa tehdä tyonsä. Sitten poppoo tulee kotiin samaan aikaan sinun kanssasi: presto! kaikki saavutte puhtaaseen kotiin ainakin kaksi kertaa viikossa!
On turha edes kysyä vaimolta haluaako hän sitä. Vain ohimennen mainitset että olet järjestänyt meille kaikille kotiapua.
Palkkaat vaan sitä apua ja sanot vaimolle, että kuule rakas, se on semmonen juttu, että tee joku tili sen itsetuntosi kanssa, mutta minä haluan viettä vapaa-aikaakin lasten enkä pelkän siivoamisen kanssa. Sano se lempeästi ja ota ohjat vaan, sanot, että nyt hänen on sitten sopeuduttava, koska sinä olet väsynyt ja käyt töissä. Haluat rauhaa ja lepoa ja näin se järjestyy: sinullakin on oikeus järjestää asioita, nyt sitä siivous ja kotiapua palkataan. Hänen pitää nyt sopeutua.
Kyllä se sitten tajuaa ja ymmärtää kun apua saa. Ethän sä voi uhrautua hänen huonon oman tuntonsa kanssa,. kun asia on niin helposti ratkaistavissa. Mä oisin ihan onnessani tuosta, mun mielestä se on ihana ratkaisu, ja kyllä sekin sen tajuaa. Jos on joku kriisi oman omantuntonsa kanssa, niin selitä lempeästi tosiaan, että hänen täytyy sitten vaan jotenkin sopeutua siihen, että täydellisyyteen ei pysty.
Ole lempeä ja jämäkkä. Onnea matkaan, se on ensi askel.
Suosittelen teille, että viettäisitte yhteistä aikaa ilman lapsia ja turhia paineita kotitöistä. Osta vaimollesi jotakin hemmotteluhoitoja yms ja kerro hänelle kuinka paljon arvostat hänen panostaan kotona. Kehuminen on 100% parempi kuin syyttely. Tehkää yhdessä realistiset tavoitteet kullekin päivälle, mitä kotona olisi hyvä olla tehtynä minäkin päivänä ja jakakaa kotitöitä keskenänne. Vaimo ei voi olettaa, että sinä teet kaiken, etkä sinäkään, että vaimo tekee kaiken. Perhe on kuin pieni yritys: organisoimalla asiat saadaan jokaiselle viihtyisämpi olo.
Vaimosi puheista kuultaa läpi väsymys. Kerro hänelle, että arvostat häntä sellaisena kuin hän on. Kerro, että hän on hyvä äiti juuri sellaisena kuin on ilman suoritteita. Varatkaa aikaa toisillenne ja rakastukaa uudestaan. Etsikää toisistanne niitä piirteitä, mihin joskus rakastuitte. On hyvä muistaa, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Muutos lähtee aina itsestä. Kuitenkin usein kun ihminen muuttaa toiminta- tai ajatustapojaan, ympäristö reagoi tilanteeseen toivotulla tavalla.
Keskustelu on myös erittäin tärkeä osa parisuhdetta. Opetelkaa riitelemään rakentavasti. "Minusta tuntuu tältä.." on parempi kuin "Sinä et koskaan.." tai "Sinä aina.." Antakaa toisillenne mahdollisuus kertoa aidosti, miltä tuntuu, mitä toinen haluaa, mikä parisuhteessa on tärkeää ja miksi haluatte olla yhdessä. Suunnitelkaa perheen arkea yhdessä: reissatkaa, pelatkaa pelejä, aloittakaa yhteinen harrastus. Hankkikaa välillä lapsenvahti ja omistautukaa toisillenne.
Kaikkea hyvää teille! Ei kannata luovuttaa, koska koskaan ei tule vastaan ihmistä, jonka kanssa elämä olisi täydellistä. Elämään kuuluu ylä- ja alamäet, kompromissit. Samalla ihminen oppii itsestään ja ympäristöstään enemmän.
Jaksamisia!!
Kun palkkaat jonkun siivoomaan teille! Työllistät jonkun ja perherauha palautuu!
Oletteko jo päässeet lähemmäksi ratkaisua? Olisi valtavan kiva tietää, miten olette lähestyneet ongelmaa.
Näyttäisi siltä, että olet kestänyt tilannetta tähän asti nimenomaan vaimosi vuoksi, koska kirjoitit että touhuat kodissa estääksesi vaimosi morkkiksen. Näin ulkopuolisesta tuo tuntuu valtavan suloiselta, ja jotenkin vaikuttaa siltä että rakastat vaimoasi. Muista kuitenkin pitää huolta myös itsestäsi! Et voi vaatia itseltäsi sitä, että jatkat kotitöiden tekemistä kuten tähän asti. Itse uskon, ettei ketään toista voi rakastaa siten, että samalla tuhoaa itseään. Oma onnellisuus on must, ennen kuin voi pitää huolta perheestään.
Sitten vaimoosi: itse kiinnittäisin enemmän huomiota niihin käsityksiin, jotka vaimollasi on itsestään. Niin kuin joku tuossa jo kehottikin, sinun kannattaa tukea häntä, koska hänellä melko selvästi on negatiivisia mielikuvia itsestään vaimona ja äitinä. Tuleeko teille siis aina riitaa kun otatte kotityöasian puheeksi? Miten käsittelette muita vaikeita asioita toistenne kanssa? Jos teillä on vaikeuksia puhua hankalista asioista, oletteko opetelleet edes kehumaan ja tukemaan toisianne?
Kiinnitin viestissäsi huomiota kohtaan, jossa sanoit että vaimosi "ei saa mitään aikaiseksi". Lisäksi mainitsit, etteivät sotkut haittaa häntä (päivällä). Oletko varma, ettei vaimollasi ole masennusta tai muuta vastaavaa? Vielä jos tilanteeseen liittyy oikein vakavia itsesyytöksiä/morkkiksia ja esim. voimakasta itkuherkkyyttä, kannattaisi pitää silmät auki masennuksen, uupumuksen ym. ongelmien suhteen.
Pidän teille peukkuja! Toivottavasti löydätte ratkaisun, joka lopettaa "tympimisesi" ja antaa sinulle enemmän aikaa lastesi kanssa.
Kiitos teille kaikille viesteistä. Teen todellakin liikaa töitä tähän perhetilenteeseen nähden. En varmasti itsekään ole mikään ihanneseura työpäivän jälkeen. Varmaan vaimoni aistii asenteeni kotitöihin eleistäni, vaikka mitään en sanoisikaa. Hän lukee minua kuin avointa kirjaa. Jos palkkaan siivoojan, kävelen hänen ylitseen kodin asioissa. En halua tätä tehdä. Ratkaisulla pitää olla myös hänen hyväksyntä. En myöskään salli että hän lähtee sooloilemaan minun töitä.
Lähdemme tänään kaksistaa ulos jäätelölle. Jos ehditään, kun vanhin pitää viedä iltakerhoon.
Odotan innolla :) Isovanhemmat tulee lapsia katsomaan.
Nyt elämä näyttää taas hieman valoa tähän liittoon.
(Juuri soitti henkilö joka kutsui minut Leville ruskaretkelle. Kieltäydyin perhesyihin vedoten. Eikä harmita yhtään.)
Paska reissu. Ensin akka kiukutteli kun kahvila ei ollutkaan auki. Toisesta ei saa kuulemma riittävän hyvää jäätelöä tai kahvia tai jotain. Sitten kun löydettiin kriteerit täyttävä puoti oli jo vilkuilu kelloon milloin pitää mennä. yms.... Se siitä yhteisestä hetkestä.
No eipä tämä mitä. Käytiin porukassa kaupassa toinen reissu. Hissi oli rikki ja vaunut mukana. Vaimo alkoi kiukuttelemaan siihen infon naiselle hissistä. Minulla hermo paloi. Ei se hissi ole sen toimiston naisen vika. Miksi minun pitää hävetä puolisoni käytöstä julkisella paikalla? Nyt alkaa olemaan taas mitta täynnä.
Taitaa loppu häämöttää. En jaksa. Onneksi huomenna taas toinen paikkakunta työreissu ja ei tarvitse tuota naista nähdä moneen tuntiin. Lapsia tulee ikävä jo iltapäivästä :(
Epäilemättä vaimosi osaa olla hankala, mutta tuntuu sinullakin pinna olevan herkässä. Taitaa olla ominaisuudet synnynnäisinä teissä kummassakin.
Jos ja kun eroat, muista olla reilu vaimollesi, vaikka hän olisi kuinka kenkku. Hän on pannut työuraa ja eläkettä likoon teidän lastenne vuoksi. Voit antaa vaikka omakotitalonne hänelle kokonaan. Äläkä unohda lasten elatusmaksuja.
Teidän perusongelmanne on liika suorittaminen ja surkea huumorin taju. Kaiken pitää aina mennä teidän mielenne mukaan, Molempien... Vaimon pitää sitä ja tätä ja suorittaa, sun pitää sitä ja tätä ja suorittaa, sitten kaikki ladataan yhden jäätelöreissun varaan ja kun se ei toimi on itkupotkuraivari ja kun toinen antaa palautetta, niin hävetään, kun "mitä muutkin ajattelee" jne. Te olette paskan tärkeitä, suorittajia, huumroin tajuttomia, ette ole tiimi, ette osaa jakaa asioita, ette osaa pitää hauskaa, kaadutte joka vasotinkäymiseen, häpeätte toisianne, ettekä osaa ratkaista noinkaan yksinkertaista ongelmaa, kun siivoojan hankkiminen vaikka rahaa on.
Ja tämä tulee toistumaan, sama se on eroatteko, ei tuolla asenteella vaan elämä tule koskaan olemaan kivaa ja arki tulee aina vastaan. Et jaksa, no, tuskin jaksaa vaimokaan ja tuskin jaksaa kukaan. Olette todella sokeita itsellenne, molemmat ja tasapuolisesti.
Turhaa sokeille on valoa näyttää :)
:)) Tuo nyt taisi olla pelkkä provo tuo "se sika" juttu...
Mut kieltämättä nauratti ja pirusti! heh!
teillä on joku järkevä ratkaisu saatava, koska kuten kerroit on jaksamisesi käymässä koetukselle ja kohta et enää jaksakaan. Todennäköisesti vaimosikin on väsynyt. Hakekaa apua: parisuhdeterapia?, repikääs sitä yhteistä aikaakin jostain ja ei se tee kenenestäkään huonoa vanhempaa jos hankkii lapsilleen hetkeksi hoitajan. Kaikilla kun ei ole apuna isovanhempia tai ystäviä.
Itse olen kotiäitinä ja miehelläni ei ole erityisen suuret tulot (mieheni palkka n.3000 euroa bruttona kuukaudessa). Töitä hän tekee kuitenkin helposti sen 45-50 tuntia viikossa ja työmatkojakin on muutamia kertoja vuodessa ja osa niistä suutautuu ulkoimaille. Hyvin olen vielä jaksanut ja minulla ei ole paljon omaa aikaa mutta en sitä pahemmin kaipaakaan.
Tässä tavallista arkeamme: Aamuisin laitan lapsille ja miehelle aamupalan. Mieheni lähtee töihin. Lapset katsovat aamupiirretyt (minä luen sähköpostin ym. tai luen lehden ja juon aamukahvin) sitten laitan ruokaa ja siivoan, pyykkäilen ja lähden lasten kanssa ulos. Kahdella vanhemmalla lapsella on nyt alkanut kerhotoiminta, joka on kolmena päivänä viikossa aamuisin 9-12.00. Vien tällöin lapset kerhoon. Vauvan kanssa tulen takaisin kotiin. Päivällä ulkoilun/kerhon jälkeen syömme ja luemme satuja ym. ja sitten on päiväunien aika. Illalla mies leikkii lasten kanssa ja minä laitan ruokaa, pyykkäilen ym.kotiaskareita. Mieheni käy harrastuksissa illalla ja minä hoidan lasten nukuttamisen tällöin. Jos miehelläni ei harrastuksia tai menoja illalla, niin hän voi nukuttaa lapset. Mieheni hoitaa ruokaostokset. Helpompaa kuin minun ottaa kolme lasta mukaan kauppaan. Kun mieheni on työmatkoilla, niin silloin hoidan tietty kaikki kotiaskareet ja lapset yksin ja käyn kauppareissut ym.
Sukulaisia meillä ei asu lähellä ja jos tarvitsemme joskus hoitoapua, niin muutamat ystävät ovat auttaneet tai olemme palkanneet lastenhoitajan (MLL).
Niin silloin miehen ei tartte kotitöitä tehdä ja se ihan selvä että muija tekee kaiken ja laitat muijasi tekemään ne hommat niin se hoituu. Muijasi on saamaton naljake kun ei pysty orkanisoimaan hommia ja jso lapset on yli kolmevuotiaita niin hekin leikin varjolla voi auttaa.
meilla ei mies kotitoita tee. Piha hommat ja auton korjaukset joo, vaan mina hoidan sisatilat! En sano, etta mina hoidan yksin lapset. Eihan se niin ole. Hankin on heidan kanssaan tullessaan toista. heraan. Lapsille aamupala. siivoan siina heidan syodessa keittion. lapset leikkivat olohuoneessa. Mina voin imuroida ja pitaa heita silmalla. Lastenhuone saa olla sotkuinen. Illalla sitten siivotaan yhdessa. Lapset nukkuvat ja mina olen hetken telkkarin edessa. Minusta tuntuu, etta naisilla on nykyaan hyvin paljon ressia lapsista ja kodista siksi, etta heilta odotetaan parasta. Heidan itsetuntonsa kolahtaa myos siksi, etta naapurin irma kay toissa ja hanella on 3 alle koulu ikaista lasta. Naisen ei pitaisi lapsia kotona hoitaessaan ressata tulevaisudesta ja milloin toihin jne. Jos ihminen on lapsuuden kodissaan oppinut siivoamaan jaljet heti sotkettuaan niin ei sita sotkua tule paivassa aivan aarettoman paljon! kerran viikossa polyt, luutuaminen. Kerran paivassa tiskit 2 min, pyykit5 min, kuivumaan 5 min, ruoka, lasten sotkut 5 min. Alkaa jattako tavaroita lojumaan. Siivoaminen on todella helppoa, eika se mita paivassa pitaa tehda niin edes vie paljoa aikaa. Tekosyita kylla keksitaan. Mutta todellinen epasiisteyden ja ahdistumisen syy voi olla synnytyksen jalkeinen masennus, oman ajan puute ja todellinen loppuun palaminen. Siloin ei paljoa huvita siivota. Ihmiset eivat ole sotkuisia luonnostaan. Kissatkaan eivat ole ja heilla on paljon pienemmat aivot, kuin meilla. Itsensa syyttely kodin sotuisuudesta ja siita, etta kokee olevansa huono aiti on joku syy. Se syy ei ole se, etta siivoaminen olisi liian raskasta ja rankkaa puuhaa kaiken muun ohella.
Ei ole aivan vastaava tilanne minulla mutta yhtymäkohtia kyllä. Tiedän tekeväni kotona enemmän kuin useimmat miehet. Vien lapset hoitoon ja haen lapset, hoidan kokkauksen viikolla, sekä tietysti ne normi putsailut mitä ruuanlaitosta ja muusta aiheutuu kun ammukiireessä lähdetään. Vaimo tulee siis lämpimälle ruoalle 5 päivänä viikossa, koska samallahan sitä tekee koko perheelle eikä vain lapsille. On aivan päivän selvä että se vituttaa välillä. Se saakin vituttaa. Tuntuu siltä että sitä on suunnilleen vain puoliksi mies kun aina on kapusta kädessä ja lapsia hoidettavana. Mutta jonkunhan se on tehtävä. Onko jossakin sanottu että vaimon pitää tehdä kotityöt? Ehkä silloin kun hän on päivät kotona kuten vaimosi, mutta siitä päästänkin sitten seuraavaan asiaan...
Olen lähes 100% varman, että jos vaimosi menee töihin niin tilanne helpottaa. Tulee muuta ajateltavaa ja kumma kyllä, sitä virtaakin on enemmän kun aktivoituu noin yleisestikin. Jos oireena on vielä se, että vaimosi ei halua kuulla sinun töistäsi mitään tai on aavistuksen mustasukkainen siitä että sinulla on "toinen elämä" niin voidaan varmuudella puhua turhautumisesta tai jopa masennuksesta jatkuvaan kotona olemiseen. Suomalaisittain mökkihöperyydestä. Sinä kannat rahaa kotiin ja teet kotityöt! Voit olla varma että vaimoasi vituttaa koko tilanne.
Laita siis vaimo töihin ja pennut hoitoon. Sinulle itsellesikin on hyvä jos on joku pakote, joka laittaa sinut lähtemään töistä tiettyyn aikaan lapsia hakemaan. Se on aluksi stressaavaa, mutta loppupeleissä helpottavaa kun tietää että minun on yksinkertaisesti lähdettävä hakemaan muksut pois. Sitä mitottaa ne hommat sillä tavoin että ne ehtii tehdä. Ja ne kotityöt puoleksi.
ihana lukea että nuoret miehet osallistuvat noin ahkerasti lastenhoitoon ja kotitöihin, upeaa!
mutta yhteiset lapset ja yhteinen huusholli myös hoidetaan yhdessä.
jos toinen ei ole ansiotyössä, hän voi tehdä kotona työkseen lasten ja kodinhoitoa ;)
ei millään pahalla.
alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että vaimon on varmaankin aika palata ansiotyöhön.