Valmistuin keväällä uuteen ammattiin. Tuntuu, että mitä sitä hakemaan, tyhjän saa pyytämättäkin. Avomia hakemuksia ja auki olevia paikkoja on haettu koko ajan.
Eikä auta nyt vastailla, että katso peiliin, sillä peili ei auta, siellä ei ole työtä ja ulkoasuni ei ole epäsiisti. Tiedän tarkalleen mikä minussa on vikana, liikaa ikää ja liian vähän työkokemusta suhteessa koulutukseen. Vielä kymmenisen vuotta sitten pääsin haastatteluihin, joten uskon osaavani hakemuksen tehdä. Montaa hakemusta ei edes tarvinnut tehdä, kun sitä työtäkin lohkesi. Työt vaan olivat määräaikaisia ja yksi sitten sattui sellainen, että aika pian vähennettiin ja sain lähteä viimeksi tulleena. Eli nyt minulla on pätkätyöhistoria ja miksi ei määräaikaisissa vakinaistettu: luultavasti siksi, saamistani kehuista huolimatta, kun en koskaan salannut haluani pyrkiä eteenpäin ja kouluttautua vielä lisää. Yhdessä valtion virastossa hakivat jatkoa, mutta eivät saaneet määrärahaa.
Kolme tällä viikolla tullutta hylkyä on sellaisia, joihin vielä muutama vuosi sitten olisin päässyt haastatteluun varmasti. Yksi sellainenkin paikka, että samassa firmassa jäin kakkoseksi ja olisin myöhemmin saanut määraäaikaisen paikan, mutta olin ehtinyt ottaa jo toisen työn. Nyt en päässyt edes haastateltavien joukkoon.
Itkettää, sillä ei ole vara nirsoilla. Eikä tuetkaan ole liian suuret, sillä en saa korvausta ollenkaan puolison tulojen vuoksi, viimeksi tehneeni osa-aikatyöni vuoksi en ole saanut riittävästi tunteja työssäoloehtoon.
Kiitos kun sain purkautua. Tuntuu tosiaan, että samaan tulokseen pääsisi tekemättä mitään työn saannin eteen. Mutta silti menen tästä toivorikkaana kohta tekemään uuden hakemuksen.
Ei sinne kauppojen kassoille ja siivojaksikaan kyllä pääse, joten jos joku tulee sanomaan että heistä on pula, niin menkää itse sinne peilin eteen ja tintatkaa itseänne niin kovaa kuin jaksatte. Se on terveiset minulta kaikille, jotka tietävät että töitä saa jos haluaa. Halu ei siinä auta, eikä edes kova työ!
Eikä auta nyt vastailla, että katso peiliin, sillä peili ei auta, siellä ei ole työtä ja ulkoasuni ei ole epäsiisti. Tiedän tarkalleen mikä minussa on vikana, liikaa ikää ja liian vähän työkokemusta suhteessa koulutukseen. Vielä kymmenisen vuotta sitten pääsin haastatteluihin, joten uskon osaavani hakemuksen tehdä. Montaa hakemusta ei edes tarvinnut tehdä, kun sitä työtäkin lohkesi. Työt vaan olivat määräaikaisia ja yksi sitten sattui sellainen, että aika pian vähennettiin ja sain lähteä viimeksi tulleena. Eli nyt minulla on pätkätyöhistoria ja miksi ei määräaikaisissa vakinaistettu: luultavasti siksi, saamistani kehuista huolimatta, kun en koskaan salannut haluani pyrkiä eteenpäin ja kouluttautua vielä lisää. Yhdessä valtion virastossa hakivat jatkoa, mutta eivät saaneet määrärahaa.
Kolme tällä viikolla tullutta hylkyä on sellaisia, joihin vielä muutama vuosi sitten olisin päässyt haastatteluun varmasti. Yksi sellainenkin paikka, että samassa firmassa jäin kakkoseksi ja olisin myöhemmin saanut määraäaikaisen paikan, mutta olin ehtinyt ottaa jo toisen työn. Nyt en päässyt edes haastateltavien joukkoon.
Itkettää, sillä ei ole vara nirsoilla. Eikä tuetkaan ole liian suuret, sillä en saa korvausta ollenkaan puolison tulojen vuoksi, viimeksi tehneeni osa-aikatyöni vuoksi en ole saanut riittävästi tunteja työssäoloehtoon.
Kiitos kun sain purkautua. Tuntuu tosiaan, että samaan tulokseen pääsisi tekemättä mitään työn saannin eteen. Mutta silti menen tästä toivorikkaana kohta tekemään uuden hakemuksen.
Ei sinne kauppojen kassoille ja siivojaksikaan kyllä pääse, joten jos joku tulee sanomaan että heistä on pula, niin menkää itse sinne peilin eteen ja tintatkaa itseänne niin kovaa kuin jaksatte. Se on terveiset minulta kaikille, jotka tietävät että töitä saa jos haluaa. Halu ei siinä auta, eikä edes kova työ!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näin siinä käy kun opiskelee liikaa. Paras työ ja vauvanteko ikä menee sivu suun ja lopulta sitä laitostuu, niin ettei saa edes pätkätyötä.
Annan sinulle hyvän neuvon. Hanki mies ja perhe muuten loppu on yksinäinen ja kaamea.
Minulla on mies ja kaksi lasta. Toinen lapseni on ollut vakavasti sairas, nyt jo aikuinen, opiskelee ja huolehtii itsestään. Olin kotiäitinä, koska taloudellisesti se oli silloin paras ratkaisu.
näin siina käy kun on enemmän kunnianhimoa kuin älliä, mutta hyvä juttu, että on perhe,
...olevan näitä "niinsiinä käy, kun" -vlttuilijota olevan liikkeelleä. Äläpä välitä noista, tuollaista kommenttia riittää, kun juuri itsellä on kyseessäoleva ongelma ja muutenkin asiat huonolla mallilla.
Tilannenyt vain on se, että tässä maailman parhaassa maassa ei palkallisia työpaikkoja ole läheskään tapeeksi. Lisäksi vanhempaa syrjitään työnotossa joka tapauksessa, vaikka lait sanoisivat mitä. Markkinoilla on nuorta, koulutettua, nöyrää ja ennen kaikkea ilmaista persaukista tuppaamassa ovista ja ikkunoista, joten mahdollisuudet ovat melko olemattomat.
Tosiasia on ikävä kyllä se, että jos ei halua työkkärin ilmaispaskaharjoittelurumbaan lähteä/jäädä, toimeentulo on etsittävä joko muilla tavoin, tai sitten elämänasennetta pitää muuttaa ja hylkäät ajatuksen työntekemisestä tykkänään.
Totuus on se mihin olet jo törmännyt, että sinua ei vain tarvita/haluta minnekään.
Jatka hakemusten laittamista kuten ennenkin, mutta älä henkisellä puolella toivo niistä juuri mitään, Kun niiden arvo on vähän kuin mainospostilla, pettymys ei niinkään kirpaise. Jos joku joskus tärppää haastatteluun asti, sehän on vain omituinen, mutta hieno yllätys.
Keskitä tarmo analysoimaan itsestäsi esiin osaamiset, kunnianhimot ja tahtotila, toisaalla tutkit markkioita, opiskelet maehtoisesti/ avoimessa tms. ja tähtäät yritystoimintaan. Tee mitä haluat ja parhaaksi näet, sinulla on siinä mielessä positiivinen tilanne, että työkkäri ei pysty millään sinua kiristämään mihinkään joutavuuksiinsa, koska eta saa korvauksia muutenkaan.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. En minä noista välitäkään, tekisi lähinnä vetää housut kinttuun ja antaa lapselle piiskaa, kun on äidiltänsä kasvatus näköjään unohtunut. Omiani en toki ole piiskannut, mutta heillä ei olekaan tuollaista äidinmaidossa imettyä perustyperyyttä vaan ovat älykkäitä nuoria huippukeskiarvoin. Työelämässä on älyttömästi porukkaa, joka ei osaa lähellekään niin paljn kuin kuvittelee, nämä nettipätijät ovat juuri niitä.
Monta avointa hakemusta olenkin tehnyt huvikseni. Nyt vain oli vähän pettymys, että samankaltaiseen paikkaan en päässyt edes haastatteluun, mihin olin hilkuilla nuorempana ja tuossa aiemmin kesällä oli vähän vastaava tapaus.
Mieli tekisi jatkaa venäjää, mutta kansalaisopisto on mennyt kamalan kalliiksi. Ei olisi pitkä matka opiskelupaikalle, tympii vaan kun aina pitää pyytää rahaa mieheltä kaikkeen. Yritän etsiä, en todellakaan nirsoile ja älliä on kyllä riittävästi, ainakin enemmän kuin tuolla 00:53 vastanneella, mutta tuota suurempi ällimäärä löytyy jo monelta lastentarhastakin, niiltä lapsilta siis.
"Mieli tekisi jatkaa venäjää"
huomatan, että opiskelu yleensä ja venäjän opiskelu ei ole kiinni siitä, pääseekä jonnekin opistoon. Oikeastaan parasta opiskelua onkin ITSEOPISKELU kun vain motivaatiota on. Kirjastosta kielioppikirjoja, venäjänkielisten uutisten lukua netistä, kielen kuuntelua juutubesta jne. Paremmin aina oppii kun yksinään rauhassa opiskelee kun jossain meluisassa luokassa. Oppiminen on kiinni A) motivaatiosta B) kyvystä keskittyä.
Kaksi työhaastattelua muutaman päivän sisään tulikin yllättäen; yksi oli jo kesäkuun puolivälissä haussa ollut paikka ja haastattelu meni ihan kivasti.
Minä kaipaan nimenomaan opintoihin enemmän rytmiä ja säännöllisyyttä. Olen useaan kertaan ottanut kirjastosta lainaan kurssit, mutta en vain tykkää yksinäni sitä tehdä. En saa keskityttyä kotona, vaan ajatukset menevät aina johonkin siivoamattomaan kirjahyllyyn tms. Tarvitsen ympäristön, jossa ei ole muita asioita mietittävänä.
Joskus varmaan tekee hyvää purkaa pahimmat paineet kirjoittamalla, ehkä siksi olin haastattelussa rento mutta samalla skarppi. Niin tässä sitten kävi, että toinen noista haastatteluista toi tuloksen. Vieläpä niin, etten sijoitu siihen tehtävään, mihin hain, vaan jopa paremmin omaa osaamistani vastaavaan, johon heillä katsottiin olevan enemmän tarvetta. Tsemppiä kaikille hakijoille, joskus se on tuurista kiinni. Vaikka tässä minulla oikeaa osaamista, niin kyllä tuurilla oli hyvin iso merkitys. Etua oli vähän siinä, että haastattelijanikin on aikoinaan irtisanottu tuta-syistä, hän kertoili näitä juttuja jo silloin haastattelussa.