Erottiin lasteni isän kanssa jo 5 vuotta sitten ja lapset muutti mun kans vuokrakämppään asumaan. Elatusmaksuista tuli hirveä riita. Äijä meinas ensin että mä otan yksinhuoltajuuden (ja sen olisinkin halunnut) mutta sitte ku sille selvis että yksinhuoltajuus ei tarkoita samaa ku vapaus lapsen elättämisestä tai elatusmaksuista nii alkoikin vaatia yhteishuoltajuutta...
Summasta sitte tulikin vielä isompi haloo! Sosiaalitoimi oli sitä mieltä että hyvätuloisella yrittäjällä on varaa maksaa vähintään 250€/lapsi. Äijä päättikin ketkuilla niin että paperit näytti ettei rahaa ole ja summa tippui 200euroon/lapsi. Ei se maksanut niitäkään vaan sossu joutui maksaan mulle sen pienimmän rahan ja vasta ku äijän tililtä oli peritty suoraa kaupungille niitten ja mun saatavat nii se tajus että onkin PAKKO maksaa. Sovittuna päivänä rahat ei tule vieläkään vaan aina pitää edes viikko tai kaksi venyttää...
Mietinpä tuossa vaan että onko tää ihan oikein ku me eletään lasten kans vain mun pienillä tuloilla, lapsilisällä ja elatusmaksulla. Maksetaan siitä vuokrat, sähköt, ruuat, kaikki... Mitään ei ikinä jää ja osa laskuista onkin ulosotossa asti :(. Lasten isä elää leveästi omakotitalossa, ostelee uusia autoja, moottoripyöriä ja viimeisin hankinta: LENTOKONE!!!???! Ja vaikka lapset välillä sen luona ovatkin niin mitään se ei niille osta eikä anna niille rahaa. Kotiin tulevat nälkäänsä valittaen.
Mä en vaan enää jaksa tätä helvetin kitkuttamista päivästä toiseen ku toinen lapsille leveilee että hänellä on, mistäs teille saatais ja äidin vika on ku lähti pois!
Summasta sitte tulikin vielä isompi haloo! Sosiaalitoimi oli sitä mieltä että hyvätuloisella yrittäjällä on varaa maksaa vähintään 250€/lapsi. Äijä päättikin ketkuilla niin että paperit näytti ettei rahaa ole ja summa tippui 200euroon/lapsi. Ei se maksanut niitäkään vaan sossu joutui maksaan mulle sen pienimmän rahan ja vasta ku äijän tililtä oli peritty suoraa kaupungille niitten ja mun saatavat nii se tajus että onkin PAKKO maksaa. Sovittuna päivänä rahat ei tule vieläkään vaan aina pitää edes viikko tai kaksi venyttää...
Mietinpä tuossa vaan että onko tää ihan oikein ku me eletään lasten kans vain mun pienillä tuloilla, lapsilisällä ja elatusmaksulla. Maksetaan siitä vuokrat, sähköt, ruuat, kaikki... Mitään ei ikinä jää ja osa laskuista onkin ulosotossa asti :(. Lasten isä elää leveästi omakotitalossa, ostelee uusia autoja, moottoripyöriä ja viimeisin hankinta: LENTOKONE!!!???! Ja vaikka lapset välillä sen luona ovatkin niin mitään se ei niille osta eikä anna niille rahaa. Kotiin tulevat nälkäänsä valittaen.
Mä en vaan enää jaksa tätä helvetin kitkuttamista päivästä toiseen ku toinen lapsille leveilee että hänellä on, mistäs teille saatais ja äidin vika on ku lähti pois!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hyvä, että avauduit. Toivon mukaan helpotti!
..ai niin, halusitko kysyäkin jotain?
Piti vaan purkaa vit..us ulos että pystyy taas hengittään!
Se sun vittumainen exäs on varmaan täälläkin tuttu kyrpiäinen, joka käy akkoille vittuileen joka palstalla, kun ei voi enää sulle suutaan soittaa! :D
Tuo on tuttua varmaan suurimmalle osalle yh:jia, mutta jos se lohduttaa, niin lapset kasvaa, oppii tuleen toimeen vähemmälläkin ja onhan se jotain, kun ei tartte tuollaisen paskiaisen, kuin ukkos patjana enää sunkaan olla! ;)
No minä oon se äiti, joka kitkuttaa vuodesta toiseen ja vielä 2 vuotta aivan paskassa liitossa ja vain sen takia, ettei tartte lasten kärsiä puutteesta, itselläni pienet tulot myös.
Ainoa lohtu, mitä tunnen, kun sika ryskää päälläni, on että kohta tämä loppuu kun vielä vaan jaksan sinnitellä.
Kaikki asiat olen mielessäni järjestellyt, eropaperinkin hain jo maistraatista valmiiksi ja sitä illat ihailen.
Nuorin lähtee opiskelemaan muualle ja minä myös!
Aika monella naisella on samanlainen tilanne, kuin sinulla. Avioliitto on vain keino rahoittaa eläminen. Eläminen oman lahjattomuuden ja ahkeruuden puutteen varassa johtaisi elintason laskuun. Siksi kannattaa sinnitellä avioliitossa- Sehän on miehen vika, että rouva on laiska, saamaton ja tyhmä. Häät tuli kuitenkin koettua, lapsille löytyi siittäjä. Kotileikkejä on saatu leikkiä ja olohuonetta sisustettua. Nyt voikin sitten pian erota.
No sulla on voinut olla laiska, saamaton ja tyhmä eukko.
Vaikutat itsekkin aika tyhmältä tapaukselta...oletko jotenkin vajaa?
Saan erossa puolet omaisuudesta ja olen jo katsonut itselleni osakkeen meren rannalta.
Kuntoa olen pitänyt yllä, en ole päästänyt itseäni sen kummemmin masentumaan kuin lihomaankaan, joten olen nuoruusmitoissani. Iältäni olen lähellä 40 vuotias, joten minulla on mahdollisuus löytää vielä täysin sinun vastakohtainen mies, jos vain haluan.
Joku kaltaisesi sika olisi kuitenkin minuakin jyystänyt, olinhan kokematon nuori tyttö miehenikin tavattuani ja teitä sikojahan riittää...
Lahjatonkaan en ole, on vain pitänyt pistää aina muut itseni edelle ja opiskelupaikka on jo minullakin tiedossa. Töissä toki olen käynyt tähänkin asti!
Olet varmaan itse jo vanha mies, kun luulet elämän loppuvan johonkin avioliittoon. Sinulla ehkä loppuikin.
Minulla vasta alkaa! ;D Kummallinen on käsityksesi elämästä!
Ihan realiteettina kannattaa varautua siihen että nelikymppinen puumanainen ei olekaan ihan halutuimmasta päästä parisuhdemarkkinoilla. Jos luulet että elämä vasta alkaa (sitten erottua), niin se on harhaluulo. Asunto meren rannalta ja elämä se on kuin silkkiä vaan..BUAHHAHHAAAAAAAA. Läheltä olen seurannut vastaavaa ja aina hämmästyn miten nainen voi olla niin naivi. Totuus on se että biologinen kello on naiselle armottomampi kuin miehelle.
sä olen noin katkera? Taisi tulla pakit siltä kirkonkylän näteimmältä tytöltä, etkä ole widdu päässyt siitä yli vaikka olet sen jälkeen vaihtanut Valmetinkin jo neljä kertaa. Sitten varmaan panit paksuksi sen kirkonkylän lihavimman likan, mutta eihän sekään sua viitsinyt katella. Nyt pakoilet ulosottomiestä navetan ylisillä?
Kumma asia, kun SINUA vaan ukkojensa tyköä lähteneet eukot jaksaa vituttaa? :)
Onko omaskin lähtenyt ja hyvin sillä pyyhkii..?
...vai pelkäätkö eukkoskin LÄHTEVÄN, kun olet ruvennut huomaamaan kyllästymisen oireita hänenkin käytöksessään? heh!
Voinpa sinulle kertoa ihan omasta kokemuksesta, että vielä näin 10 vuoden päästäkin tuntuu edelleen helvetin hyvältä, kun sen kaltaisesi sian jätin ja ystäväpiirissäni on monta kaltaistani naista.
Tuosta vanhenemisesta...se on kuule niin, että me naiset hyväksytään se vanheneminen. Tiedetään, ettei kukaan tänne henkiin jää. Se on kuule realismia se. Sunkin kannattaisi se oppia. SINÄKIN jopa olet joku päivä se vanha ukkeli, saatat kyllä jo ollakkin.
Se seksiriippuvuushan vaivaa vain kaltaisiasi pimppaa päässään 95% ajattelevia, jotka ei paljon muuta elämää ymmärrä olevankaan, näköjään.
KUKAAN ei hyvästä liitosta lähde, olen kuullut tuotakin täällä monesti kirjoitettavan ja se on totta.
Huonossa liitossa monet kitkuttavat ja pelkästään lasten vuoksi senkin tekevät.
Olet aika hapan mielipiteissäsi naisia kohtaan. Vaikka tuolla suitsutat yhdessä kirjoituksessa yhden vanhan ukon (naimisissa) juoksemista thaitytön pillun perässä oikeaksi ratkaisuksi, täällä taas tuomitset eron jälkeistä itsenäistä elämää suunnittelevan naisen ratkaisun vääräksi?
Kaltaisiisi törmää joskus, valitettavasti...onneksi yleensä vain tämmöisillä palstoilla ja ilman sitä turpavärkkiä....
Taitaa YhM42v:lla olla oma lehmä ojassa..hmmm...
Pelottaako, että oma muijaski (JOS nyt ees on koskaan ollutkaan muijaa...) on kirjoituksen takana...? ;))
Voipihan se ollakkin, kun NOIN hätä on persieessä herralla... :)))
Tyhmyytes näytit taas, ukkopolo!
No ei ainakaan voi pahempaa olla, kuin sun kanssas.
Onks tuo oksennus "patepatepate" sun exäs, AP?
Vaikuttaa nilihistiltä?
hauskaa!
Tiedän tunteesi, elän samanlaisessa tilanteessa.
Mutta tsemppii sullekkin!
Kyllä asioilla on tapana järjestyä, suuntaan tai toiseen.
Ratkaisut kummasti tupsahtaa eteen aikaa myöten.
Itse tein oman ratkaisuni vuosi sitten ja nyt olen todella tyytyväinen olooni!
Sylkykuppina olo on mennyttä elämää. :)
Noidenkin ed.ukkojen kommentit vain vahvistaa sitä, että oikein tein.
Mukaviakin miehiä on olemassa, jos miestä kaipaa, itse en kaipaa. Olin tuollaisen narsistin kanssa liian kauan naimisissa, luotto meni.
on sana hallussa, ihan ilokseen noin sujuvaa tekstiä lukee... =)
Samaa mieltä! Ootkos vapaana? Vois kiinnostaa enemmänkin?
Samoiten sä, parin vuoden päästä eroava? Missäs päin uusi osoitteesi tulee olemaan..
Itsekkin narsistin otteesta vapautuvana, olisin jatkossa kiinnostunut tutustumaan kaltaisiinne fiksuihin naisiin...Tuonne treffipalstalle vaan kuvan kanssa, siellä me muutkin sitä oikeaa etsivät miehet olemme.
Mä en ole kiinnostunut nyt minkäänlaisista kaksilahkeisista.
Nautin vaan elämästä ja siitä sen "sietämättömästä keveydestä!"
Mutta kiitosta vaan tarjouksesta! :)
maksaa yksin lapsesi elatus? siitä lapsesta puolet on sun, puolet miehesi. samaten kummallakin on elatusvelvollisuus.
hanki kunnon ammatti niin ei tarvitse laskea pennosia.
Oikeassa oot, että elatus kuuluu molemmille! Mutta esim. mä olen mielestäni "kunnon" ammatissa, siitä vaan ei viitsitä maksaa kunnon korvausta... töitä kyllä saa tehdä, mutta kun palkasta puhutaan, kuka tietäjä millonkin parta tutisten selittää miksei naisvaltasilla aloilla ihmisille tarvii maksaa palkkaa, hyvää mieltä vaan jakaa... grrr... grrr...
rehellinen työ on arvokasta, kaikkia tarvitaan, toisissa töissä on se munalisä, naisen euro on edelleen se 80 senttiä.
ja vielä se iloinen ilmainen kotityö sen päälle...
Omat vanhemmat eros kans aikanaan.
Faija otti nuoremman muijan, no, olihan heidän avioliittonsa noin muutenkin ollut pitkään aika karilla.
Jo avioliiton aikana faija pomputti ja nöyryytti mutsia, raivosi meille lapsille ja kohteli meitä kun paskaa. En muista olisko faija koskaan lapsena sanonut yhtään hyvää sanaa tai edes ottanut syliin.
Mutta sittenhän se vasta pääsikin vauhtiin kun ero tuli... Ensin elareita meistä kolmesta olis halunnu maksaa penniäkään, sitten niitä maksettiin tarkoituksella miten sattuu.
Oma isä ei ensimmäisen vuoden aikana olis edes halunnut nähdä meitä, omia lapsiaan. oli niin onnessaan uudesta uusioperheestä. Ja suoraan sanoikin että uuden muijan lapset on fiksumpia ja muutenkin parempia.
Nää joulut ja synttärit oli "hauskimpia" siinä missä uuden muijan lapsille annettiin rahaa ja kalliita lahjoja, me availimme paketteja jonne oli tungettu ties millasta krääsää, mm. näytepaketteja shamppoista ja kylpyvaahdoista, kieltämättä oltiin vähän ihmeissämme, mutta kyllä siinä tuli hyvin selväksi mikä on arvojärjestys. Siiis syntymäpäivinä saatiin ehkä faijalta onnittelusoitto jos sitäkään. En minä niinkään noista lahjoista, mutta se jatkuva alentava kohtelu ja jatkuva halveksunta mitä mukulana saatiin oli se pahin, en ymmärtänyt sitä silloin, enkä kyllä ymmärrä sitä tänäkään päivänä.
Eikä ei ollut sitäkään kiva katsoa kun faija nöyryytti äitiä jatkuvasti, millon äitee itkee puhelun jälkeen tai millon äitee oli niin stressissä kun rahaa ei löytynyt ruokaan eikä vuokraan (tilannetta tosiaan olis helpottanut jos eräs olis maksanut niitä elareita ajallaan)
Mutta rahaa kuulemma ei menestyvällä yrittäjällä ollut, mutta uusioperheen kaksi kertaa vuodessa tekemiin etelänmatkoihin sun muihin leluihin kyllä löytyi.
No, sen minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Iteppähän tuo ukko meitä lapsia körmyytti ja huonosti kohteli. Ikää minulla on nyt 37v. Enkä ole tuon ukon kanssa ollut enää tekemisissä 10 vuoteen, kyllähän tuo kerran vuodessa kovasti yrittää ottaa yhteyttä, ja nykyään synttärikortit ja joulukortit napsahtaa postiluukusta, hänen lähettämiään lahjoja en kyllä ole postista tänä aikana lähettänyt, eipä paljoa kiinnosta (siskolta kuulin että viimeksi ukko oli itkenyt kun hänen lähettämänsä lahja palautui)
Mutta ihmeesti se asenne meitä kohtaan on muuttunut kun ikää on tullut lisää, nuorempi akka lähti ja menestyvän yrittäjän päivät ovat menneet, ittekseen tuo elelee ilmeisen yksinäisenä.
En itse koe tekeväni mitään väärin jos en halua olla sellasen ihmisen kanssa tekemisissä joka on minua henkisesti pahoinpidellyt, tuo ihminen saa minussa aikaan vahvan etovan reaktion, näin häntä vilaukselta viimeksi 5 vuotta sitten ja olin monta päivää kauheen ahdistunut. Hän ei koskaan ole ollut tukena eikä rakastavana henkilönä elämässäni, vaan lapsesta asti aliarvioimista ja haukkumista. Miten sellaista ihmistä voi oppia rakastamaan?
Sulle ap. taistele vaan niistä elareista, älä puhu paskaa lapsillesi heidän isästään, kyllä he tulevat vielä itse näkemään millainen itsekäs kusipää on kyseessä. Kyllä se päivä vielä tulee...
Harmittaa sun puolesta, mutta tuo on varmasti totta monessa eroperheessä.
Äijä varmaan luuli kostavansa sun äitilles, mutta teki elämänsä suurimman virheen ja katuu sitä nyt loppuelämänsä.
Jos sinusta tuntuu, ettet halua välejä selvittää, sinulla on siihen oikeus. Ei sitä "loukattua lasta" sisälläsi ole mahdollista lahjoa ja vasta kun itse pystyt (jos koskaan) antamaan anteeksi isälles, tunne katoaa.
Itselläni oli vittumaisista vittumaisin isä, jota vihasin 40 vuotiaaksi asti.
Hänelle tuli kuitenkin syöpä ja kun hän sitten tarvitsi apua, pyysi nöyrästi meitä sukulaisia auttamaan. Ensin ajattelin, että haista paska jne...mutta. Minussa on kuitenkin paljon empatiakykyä, enkä voinut kääntää selkääni hänelle, vaikka kaikki nöyryytykset nuoruudesta puski päälle.
Tänä päivänä olen nyt 3 vuotta käynyt hänen luonaan auttelemassa ja mukana syöpähoidoissa ja edessäni on vanha harmaahapsi, joka muistuttaa pientä lasta, säälittävä pieni mies.
Välit on hyvät, hän ei edes muista ilkeyksiään, vaan sanoo monesti kuinka hyvä tyttö olen aina ollut.
Ja joka kerta kotiin lähtiessäni varmistaa, että tulenhan varmasti takaisin hätä silmissä.
Nyt minä olen se vastuullinen aikuinen, mihin hänestä ei aikanaan ollut. Hoidan tämän homman paremmin kuin hän, onhan hän kuitenkin isäni ja tämä tunne on mukavampi kuin katkeruus, jota ennen tunsin.
Itse valitsin loppujen lopuksi sen anteeksi antamisen, nyt on hyvä olla.
oli samanlainen paska faija se jopa pahoinpiteli meitä lapsia, mollasi ja nollasi, petti mutsia mennentullen, kunnes mutsi erosi siitä, eron jälkeen se piinasi meitä alvariinsa, vaikka se asui uuden nuoremman naisen kanssa ja kehu kuinka hyvä , ja viisas ja viisaat lapset sillä on, me oltiin luusereita, rupusakkia joita hän häpesi.
No se delasi kaksi vuotta takaisin, en menny edes sen persläven hautajaisiin, eikä veljenikään menny. Ohi on.
Kaikki lähtään täältä aikanaan. Lähteekö katkeruus, kun kohde kuolee?