Taas tekee yksi viikko loppuaan ja se on samanlainen kuin kaikki muutkin. Olen apealla tuulella, mikä ei ole tavallisuudesta poikkeavaa sekään. Tällä viikolla olen työstänyt graduani joka päivä sellaiset 9-10 tuntia. Lisäksi olen käynyt päivittäin juoksulenkillä ja iltaisin lukenut sotahistoriaa tai surffannut netissä. Keskiviikkona katsoin Tähtiportin netti-tv:stä.
Sosiaalisia kontakteja ei ole ollut paljon, kahta poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat rajoittuneet ruokalan ja kaupan myyjän tervehtimiseen ja kiittämiseen. Nuo kaksi poikkeusta: 1) maanantaina eräs tyttö ei osannut laittaa atk-salin tulostimeen lisää paperia, joten hän pyysi minua hoitamaan homman, sillä salissa ei ollut muita kuin me kaksi, 2) eilen äitini soitti, koska ei osannut käyttää uutta verkkopankkiaan. Minua on siis lähestytty tällä viikolla kahdesti, kummallakin kerralla sen takia, että apuani on kaivattu. Vastaavasti itse olen lähestynyt muita ihmisiä ainoastaan sen takia, että minun piti siirtää nälkääni.
Tänään ajattelin käydä vielä saunassa, koska yleensä perjantain lenkkisaunassa ei paljon ihmisiä käy. Ehkä heillä on elämä. Saunan jälkeen katson elokuvan Hylätyt talot, autiot pihat. Pääosaa esittävä Jonna Järnefelt on näyttävä nainen ja elokuvan alussa on kohtaus, jossa hän on alasti. Lisäksi elokuvassa on kaksi vahvaa miesroolia, joihin voin unelmissani samaistua: Mats Långbackan esittämä komea ja rohkea kapteeni sekä Carl-Christian Rundmanin esittämä älykäs ja kyyninen lääkintämajuri. Vaikka yleensä samaistunkin mielelläni nuoriin ja komeisiin luutnantteihin - kuten Peter Franzenin roolihahmoon Rukajärven tiellä tai Ilkka Villin roolihahmoon Lupauksessa - eivät nämäkään huonoja samaistumisen kohteita ole.
Huomisen ja sunnuntain ohjelma on vielä auki, mutta en olisi yllättynyt, vaikka ohjelma noudattelisi tänäistä kaavaa. Voi olla, etten jaksa tehdä gradua yhtään, mutta tiedossa on joka tapauksessa jälleen yksi yksinäinen viikonloppu, jonka kohokohta saatta hyvinkin olla puhelinkeskustelu äitini kanssa sunnuntaina. Hän soittaa yleensä aina sunnuntaisin iltapäiväkahvin jälkeen.
Mites teillä muilla on viikko mennyt ja miten se jatkuu?
Sosiaalisia kontakteja ei ole ollut paljon, kahta poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat rajoittuneet ruokalan ja kaupan myyjän tervehtimiseen ja kiittämiseen. Nuo kaksi poikkeusta: 1) maanantaina eräs tyttö ei osannut laittaa atk-salin tulostimeen lisää paperia, joten hän pyysi minua hoitamaan homman, sillä salissa ei ollut muita kuin me kaksi, 2) eilen äitini soitti, koska ei osannut käyttää uutta verkkopankkiaan. Minua on siis lähestytty tällä viikolla kahdesti, kummallakin kerralla sen takia, että apuani on kaivattu. Vastaavasti itse olen lähestynyt muita ihmisiä ainoastaan sen takia, että minun piti siirtää nälkääni.
Tänään ajattelin käydä vielä saunassa, koska yleensä perjantain lenkkisaunassa ei paljon ihmisiä käy. Ehkä heillä on elämä. Saunan jälkeen katson elokuvan Hylätyt talot, autiot pihat. Pääosaa esittävä Jonna Järnefelt on näyttävä nainen ja elokuvan alussa on kohtaus, jossa hän on alasti. Lisäksi elokuvassa on kaksi vahvaa miesroolia, joihin voin unelmissani samaistua: Mats Långbackan esittämä komea ja rohkea kapteeni sekä Carl-Christian Rundmanin esittämä älykäs ja kyyninen lääkintämajuri. Vaikka yleensä samaistunkin mielelläni nuoriin ja komeisiin luutnantteihin - kuten Peter Franzenin roolihahmoon Rukajärven tiellä tai Ilkka Villin roolihahmoon Lupauksessa - eivät nämäkään huonoja samaistumisen kohteita ole.
Huomisen ja sunnuntain ohjelma on vielä auki, mutta en olisi yllättynyt, vaikka ohjelma noudattelisi tänäistä kaavaa. Voi olla, etten jaksa tehdä gradua yhtään, mutta tiedossa on joka tapauksessa jälleen yksi yksinäinen viikonloppu, jonka kohokohta saatta hyvinkin olla puhelinkeskustelu äitini kanssa sunnuntaina. Hän soittaa yleensä aina sunnuntaisin iltapäiväkahvin jälkeen.
Mites teillä muilla on viikko mennyt ja miten se jatkuu?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Taas tekee yksi viikko loppuaan ja se on samanlainen kuin kaikki muutkin. Olen apealla tuulella, mikä ei ole tavallisuudesta poikkeavaa sekään. En ole jaksanut pitkään aikaan työstää yhtään mitään opiskelujuttuja. En ole myöskään jaksanut urheilla enkä keskittyä lukemiseen. Netissä olen roikkunut melko paljon. Räiskinyt pleikalla myös vähäsen. Sosiaalisia kontakteja ei ole ollut paljon.
Tänään en ole ajatellut tehdä mitään. Saunaan voisi mennä, mutten tykkää saunomisesta. En leffojakaan jaksa juuri katsella. Kauniit näyttelijättäret eivät säväytä minua millään tavalla.
Huomisen ja sunnuntain ohjelma on vielä auki, mutta en olisi yllättynyt, vaikka ohjelma noudattelisi tänäistä kaavaa. On varmaa, etten jaksa tehdä gradua yhtään, mutta tiedossa on joka tapauksessa jälleen yksi tympeä viikonloppu, jonka kohokohta saatta hyvinkin olla...niin mikä? En nähkääs pidä äidistäni, joten puhelinkeskustelu hänen kanssaan ei ainakaan tule olemaan viikonlopun kohokohta.
Olen viimeistä viikkoa kesälomalla, joten päivät sujuneet näin:
Maanantaina nukuin puoleenpäivään, join aamukahvin partsilla ja selasin lehteä, sen jälkeen surffasin netissä vähän aikaa, sitten pesin farkut, iltapäivästä faija soitti ja juteltiin vähän aikaa, jossain vaiheessa lämmitin mikrossa ruokaa ja söin. Sitten taas istuin vähän partsilla ja selasin jotain lehteä. Illalla surfasin netissä ja katoin yhden leffan netissä. Telkkua ei ole. En käynyt ulkona enkä puhunut kenenkään kanssa paitsi faijan.
Tiistaina aika lailla samanlaista eli nukuin puoleenpäivään, istuskelin partsilla, söin välillä vähän jotain ja surfailin netissä, kuuntelin musiikkia ja katoin taas leffan netistä. En puhunut livenä kenenkään kanssa.
Keskiviikkona samanlaista kuin tiistaina paitsi että tiskasin ja pyyhin vähän pölyjä ja käväisin suihkussa.
Torstaina nukuin puoleenpäivään, join taas aamukahvit partsilla, sen jälkeen vetäisin kledjut niskaan ja lähdin käymään lähikaupassa. Ostin kassillisen safkaa, että pärjään viikonlopun yli. Sanoin kassalle moi ja kiitti. Ainoat sanat mitä olen puhunut tällä viikolla livenä ellei puhelua faijan kanssa oteta lukuun. Loppupäivän istuin taas partsilla lukemassa yhtä kirjaa ja join siinä pari siideriä. Illalla taas surfasin netissä.
Tänään nukuin puoleenpäivään, söin välillä ja surfasin netissä. Kuuntelin vähän musiikkia. Ja nyt surfaan taas netissä. Ajattelin tehdä kohta pari voileipää. Ehkä illalla taas katon jonkun leffan netistä. Maanantaina menenkin duuniin.
Viikko on kulunut lähinnä töiden merkeissä. Työni koen aika neutraalina, se ei enää herätä suuria intohimoja suuntaan eikä toiseen, hommat hoituvat. Työpaikallani on joukko reilut 10v nuorempia naisia, joiden kanssa tulee vaihdettua joitakin harmittomia sanoja ja kuulumisia, hymyjäkin, mutta mitään muuta noissa kontakteissa tuskin on takana, koska suurin osa heistä on varattuja ja loputkin varmaan kokevat minut iän vuoksi epäseksuaalisena vanhempana hahmona. Lähinnä ikäiseni naiset siellä ovat perheellisiä ja ilmeisen kuormitettuja työ- ja perhe-elämän pakollisten kuvioiden taholta, sosiaaliset kontaktit jäävät vähäisemmiksi. Vapaalla olen koettanut ulkoilla kun keli vielä sallii, käynyt jonkun verran lenkillä tai ottanut kirjan mukaan ja painunut puistoon lueskelemaan. Nyt nautin pari Alkon tuontivalikoiman olutta kotona ja luen näitä kokemuksianne täällä. Baariin ei yksin jaksa lähteä, se on niin turhaksi nähty, koska siellä saa olla aivan yhtä yksinään kuin kotonakin, vain tekemistä on vähemmän.
Noihan on ihan normi viikonloppuja kaikille miehille. Miten niin ATM?
3 ensimmäistä viestiä oli saman naisen kirjoittamia ;)
Minä olen käsittänyt asian niin, että normaaleilla miehillä on parisuhde tai jos ei sitä, niin ainakin kavereita tai sosiaalisia harrastuksia. Jotkut saattavat käydä treffeillä, kavereiden kanssa baarissa tai ovat vaikka futisjoukkueen kanssa turnauksessa (ja sen jälkeen ryyppäämässä).
Minä taas vietän viikonlopun tiiviisti omassa seurassani. Eilen tosin jouduin lenkkisaunassa sosiaaliseen tilanteeseen, kun kesken löylyjen saunaan tuli joku uusi naapuri, joka alkoi puhua minulle. Onneksi hän oli kuitenkin kova puhumaan, minkä vuoksi minun ei tarvinnut juurikaan puuttua keskustelunkulkuun, jos sitä yksinpuhelua nyt voi keskusteluna pitää.
Flunssa iski eilen joten oli täysi työ viedä työpäivä läpi. Kotiin päästyä menin melkein suoraan nukkumaan. Nyt on maanantaiksi saatava itsensä taas kuntoon, joten tein tosi tulista sipulikeittoa. Paljon siinä oli pilkkomista mutta tein saman tien niin ison annoksen, että osan voi laittaa pakastimeen. Otan varmaan jossain vaiheessa päiväunet. Huomiselle sovitun menoni peruin jo tämän flunssan takia.
Loma lähenee loppuaan. Maanantaina tulin takaisin kotiin maalta. Kävin työhaastattelussa tiistaina ja juttelin bussipysäkillä olevan naisen kanssa. Illalla äiti taisi soittaa, isä soitti keskiviikkona, exän ja siskon kanssa soiteltiin. Yritin tavoittaa yhtä ystävätärtä. Toiselle ystävättärelle tekstailin synttäritervehdyksen. Yhden musiikkiliikkeen myyjän kanssa puhuin puhelimessa soittimeen liittyen. Kävin sovittamassa piilolinssejä ja lörpöttelin optikon kanssa. Junassa juttelin tuntemattoman naisen kanssa. Kampaamossa juttelin kampaajan kanssa. Harjoittelin kappaleita ja kävin lenkillä toissapäivänä ja eilen. Saunassa en käy perjantaisin, joten eilinen ilta meni tv:tä töllöttäessä. Tänään pesen mattoja ja tulostutan kuvia. Ei kyllä huvita lähteä baariin, koska a) Olen lihonut kesälomalla ja en voi juoda kaloripommeja b) Olin sen verran vauhdikkaalla tuulella nelisen viikkoa sitten, että en kehtaa mennä keikuttelemaan itseäni tanssilavalle kuin puolen vuoden päästä c) Menee liikaa rahaa. d) En jaksa vastata miehille kysymykseen, että miksi olet yksin ja miksi sinulla ei ole perhettä. Kuvauksesta voi päätellä, että lörpöttelen ja juttelen ihmisten kanssa aina kun on mahdollista. Loppuviikonlopun olen ohjelmoinut (kuten kaikki viikonloput). Postiin, fotoliikkeeseen, kauppaan, loput matot pesuun, kaverin kanssa lenkille. Chinatown-leffa illaksi, huomenna kaverin kanssa käpöttelemään jonnekin ja ruoanlaittoa. Hohhoijaa, ei tähän mies enää mahdu.
Lycklig on palannut lomilta. Ei kukaan muu nainen edes väitä lörpöttelevänsä noin paljon tuntemattomien kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=4gx3nn6LS6g
Menin keskiviikkona äidin luo mökille, jossa "vietin" myös syntymäpäiväni (äiti oli paikalla ja isä muisti soittaa, mikä oli suuri parannus viime vuodesta, jolloin kumpikaan ei muistanut koko asiaa, eikä liioin kukaan muukaan), toisin sanoen päivä ei eronnut mitenkään normaalista. Lueskelin hieman Millerin "Kravun kääntöpiiriä". Iltapäivästä päätin kuitenkin repäistä ja kävin juoksemassa 15 kilometriä osoittaakseni itselleni, etten ole vielä ikäloppu, enkä kokenut olevani: ottamatta lukuun pientä sisäreisien hankautumista - sillä kuka nyt kehtaa moista pyrähdystä varten vaihtaa mökkicollegehousuja verkkareihin - suoritus ei tuntunut missään.
Ai niin, sitten eräänä iltapäivänä soittelin kylään tulleille sukulaisille vähän iskelmää halpis-Casiolla ja yksinkertaisella puhallinsoittimella, minkä jälkeen lähdin illaksi heille juoppokuskiksi. Koska häpeä ja riittämättömyydentunne estävät tehokkaasti menemästä sisälle kunniallisten ihmisten vapaa-ajanviettopaikkoihin, kulutin aikaa kuljeskelemalla yksin öisessä kaupungissa (etenkin satama ja aallonmurtaja olivat erityisen viehättäviä; en vain osannut päättää, olisinko kuvitelmassani Yön Ritari vai Viiltäjä-Jack). Pimeillä ja sateen kastelemilla kaduilla tunsin oloni kotoisammaksi tölkkejä keräilevien aasialaisten ja puistossa värjötelleiden tämän kesän lokinpoikasten joukossa kuin koskaan niiden seinien sisäpuolella, joiden takaa kantautuivat musiikki ja ilonpito. Viimein sade yltyi liian kovaksi, joten menin autoon istumaan ja odottamaan.
Äsken palasin kotiin, eikä tänään tapahtunut enää mitään mainitsemisen arvoista.
Yksin sohvalla tunti BB:tä. Sitten pornoa, itsensä hyvänä pitämistä ja nukkumaan. Taas yksi ihana perjantai-ilta!
...Ne ovat toiset miehet, jotka saavat!
Sä et sitten kokeillutkaan sitä 12-vuotiasta, joka täällä etsiskeli poikaystävää?
Ei alle 16-vuotiaat kiinnosta minua seksimielessä. Mieleläni hengailen vaikka kaupungilla 14-vuotiaiden kanssa, mutta kun seksistä puhutaan, niin sellainen 17-19 -vuotta on se ihanneikä! Ja siinä aion pysyä!
Kyllä on maailma muuttunut. Olen itse 40 ja elin nuoruuteni 80-luvulla. Silloin ei olisi tullut kysymyksenkään, että 30-vuotiaat olisivat hengailleet kaupungilla 14-15-vuotiaiden kanssa. Sellaista olisi pidetty ihan naurettavana ja nolona juttuna. Ainakin niissä piireissä, missä minä nuorena liikuin. Siihen aikaan piirrettiin selvä raja aikuisen ja teinin välille. Aikuinen oli aikuinen ja teini oli teini ja molemmat liikkuivat omissa ystäväpiireissään. Tosin kolmekymppisiä sinkkuja oli silloin varsin vähän, koska siihen aikaan ihmiset pariutuivat jo siinä 24-25-vuotiaina ja perustivat perheen. Sinkkuilu alkoi yleistyä kunnolla vasta 90-luvun puolella. Asuin yli kymmenen vuotta ulkomailla ja kun muutama vuosi sitten palasin Suomeen, niin huomasin täällä sellaisen kulttuurinmuutoksen, että nykyään teinit haluavat leikkiä aikuista ja aikuiset haluavat leikkiä teinejä. Huh huh.
se vain vetelee viimeisiään ja ilmassa on jos ei nyt maailmanlopun niin sivilisaation lopun enteitä vähintäänkin. Jokainen suuri sivilisaatio on kadonnut ihmiskunnan historiassa ja tämäkin jo joutaisi pikkuhiljaa menemään. Mutta minä olen jo mielipiteineni ulkopuolinen misantrooppi.
Niin. Siitähän on mm. Timo Vihavainen kirjoittanut ihan kiinnostavan kirjan nimeltä länsimaiden tuho. Vihavainenkin arvioi, että syitä länsimaiden rapistumiseen ovat perinteisten kristillisten arvojen murtuminen (Vihavainen ei ole mikään uskovainen, mutta pitää kuitenkin kristinuskoa tärkeänä osana länsimaista kulttuuria), feminismi, hallitsematon maahanmuutto ja islamin uhka. Oletko lukenut kyseistä kirjaa?
ole lukenut kirjoja aikoihin, paitsi jotain itseapu kirjallisuutta ja korkeintaan 120 sivusia läpysköjä. Nuorempana oli aina yksi kirja kesken, mutta lukeminen harrastuksena jäi täysin kun tyhjyys iski. Tuli vain tunne kirjoja lukiessa, että kun ei ole elämää, ei viitsi lukea sellaisesta mitä itsellä ei ole, ja sitä seurasi lähes viha kirjoja kohtaan.
Nyt on sitten jo kaksi kirjaa lukulistalla ja itsensä etsiminenkin alkaa jo riittää.
Saako kysyä, millainen kanta sulla on tähän maahanmuutto-kysymykseen?
Tulkitse tuo mielessäsi miten huvittaa, niinhän ihmiset tekevät joka tapauksessa. Oikeisto haluaa halpaa työvoimaa, vasemmisto äänestäjiä. Mutta en usko liian erilaisten kulttuurien integraatioon, kun puhutaan massamaahanmuutosta. Yksilöt toki integroituvat, varsinkin kun on pakko tai kulttuurien ero on pieni. Suuret maahanmuuttajaryhmät täysin erilaisista kulttuureista kuitenkin ghettoutuvat ja luovat omia kulttuurisia saarekkeitaan.
Itse pidän ihmisen vapaata tahtoa luovuttamattomana arvona niin kauan kuin sillä ei vahingoiteta toisia. Kulttuureja ja sellaisia uskontoja, jotka eivät hyväksy tai tunnusta ihmisen vapaan tahdon oikeutta, ei tarvitse sivistyneessä yhteiskunnassa sietää, ja Islamin opin pohja sellaisena kuin se on koraanissa ja haditheissa, on ihmisen vapaan tahdon vastainen.
Globaali, kaikille yhteinen maailma, on mahdollista vain jos kaikki kulttuurit ja uskonnot kunnioittavat ihmisen vapaata tahtoa pyhänä. Sitä odotellessa on syytä tietää, ketkä ovat konflikteissa omalla puolella, ja ketkä vastapuolella.
Olen aika lailla samaa mieltä. Yhteiskunnassa tulee toki suvaita vähemmistöjä, mutta minkään vähemmistöryhmän ei saisi antaa kasvaa liian suureksi. Varsinkaan islamilaisten, koska heillä on paha tapa alkaa pyrkimään niskan päälle. Kun vähemmistöt ovat lukumäärältään pieniä, he helpommin myös integroituvat yhteiskuntaan. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä esim. Suomen juutalaiset ja tataarit, jotka ovat islaminuskoisia. Molemmat ryhmät ovat sopeutuneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan eikä heidän kanssaan ole ollut ongelmia. Molemmat ryhmät kunnioittavat Suomen lakia ja pyrkivät elämään maassa maan tavalla. Samaa ei voi sanoa kaikista uusista maahanmuuttajista. Heidän kanssaan voi tulla vielä monia ongelmia. Tässä linkki yhteen kiinnostavaan dokumenttiin, jossa on useampi osa. Olet mahdollisesti jo nähnyt sen, mutta jos et ole, suosittelen.
http://www.youtube.com/watch?v=sbLfpqBx2TU