Kaipaisin kipeästi neuvoja ongelmaani. Naapurissani on nyt joitakin vuosia asunut perhe, jossa on paljon lapsia: isommat jo yläasteella ja pienemmät alle kouluikäisiä. Nämä kolme pienintä lasta ovat jostain syystä kovasti mieltyneet seuraani ja yrittävät lähes joka päivä tulla kotiini leikkimään ja retuuttamaan kissoja. Lasten kotona harrastetaan hyvin vapaata kasvatusta siinä mielessä, että lapset saavat tulla ja mennä aivan, miten huvittaa (kaksivuotias oli kerran ollut keväällä ojien ollessa täynnä vettä omilla teillään melkein pari tuntia ennen kuin kukaan alkoi ihmetellä, missä hän oli!), eikä heillä ilmeisestikään kiinnitetä kovin paljon huomiota esim. käyttäytymissääntöihin. Jos ulko-ovi ei satu olemaan lukossa, lapset muitta mutkitta rynnistävät sisään, potkivat kenkänsä jaloista ja ryntäävät roikkumaan jaloissani ja kerjäämään huomiota ja ruokaa syrtäten matot ja säikäyttäen kissat, eivätkä he taatusti tuntienkaan jälkeen vapaaehtoisesti lähde ennen kuin joudun sanomaan aika tiukasti. Jos taas en ole kotona, lapset jäävät pihalleni ja repivät kukkia penkeistä ja syövät kaikki herneet ja marjat kasvimaalta.
Lapset ovat ihan suloisia ja miellyttäviä, eikä minulla ole todellakaan mitään heitä vastaan, mutta minua on alkanut rasittaa se, etten saa hetkenkään rauhaa omassa kodissani eikä lasten vanhempia lainkaan huoleta jälkikasvunsa olinpaikka. Olenkin ruvennut varmistamaan, että ovi tulee vedettyä lukkoon, jotteivät lapset pääse enää tekemään yllätyshyökkäystä. Jos kuulen, että ovea aletaan rynkyttää eikä mieleni tee viettää iltaani ilmaisena lastenvahtina, yksinkertaisesti teeskentelen, etten ole kotona. Olen myös alkanut suoraan, mutta ystävällisesti sanomaan lapsille, että tänään meille ei saa tulla. Voin siis toki estää lasten tulemisen sisälle kotiini, mutta jos he pihalla näkevät minusta vilauksenkin (pihani on suuri, ja tonttiemme välissä kasvaa puita, mutta näkösuoja ei ole täydellinen), on aivan varmaa, että he oitis juoksevat luokseni ja haluavat leikkiä. Haluaisin niin kovasti vain nauttia puutarhastani ja käveleskellä rauhassa ympäriinsä, mutta kiljuvat ja jaloissa roikkuvat lapset ymmärrettävästi tekevät siitä mahdotonta.
Ylläoleva teksti varmaan antaa vaikutelman, että olen liian kiltti ja voin syyttää vain itseäni, kun en ole ollut tiukempi. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Lasten vanhemmat eivät ole sieltä sivistyneimmästä päästä eivätkä viitsi panostaa lapsiin muuten kuin pakollisten ruokkimisten, pesujen ja pukemisten osalta, ja suurimman osaa päivästä lapset ovatkin vain pyörimässä jaloissa, pelaamassa tietokonepelejä, katsomassa TV:tä tai keinumassa ulkona. He eivät osaa leikkiä itse, heille ei lueta tarinoita, heidän kanssaan ei jutella eikä heidän kanssaan käydä yhtään missään muualla kuin ruokakaupassa. Tästä syystä lapset ovat verbaalisesti ja henkisesti ikäisiään huikeasti jäljessä ja jotenkin säälittävän onnellisia pienestäkin huomiosta. Olen ihan oikeasti ainoa aikuinen heidän lähipiirissään, joka juttelee heille kuin ihmisille ja joka viitsii tarjota heille minkäänlaisia älyllisiä haasteita. Minä olen opettanut heille sanat “kiitos” ja “ole hyvä”, värit, numeroita, kirjaimia, leikkejä ja lauluja ja kaikenlaisia pikku asioita. Siksi kai he pitävätkin seurastani niin paljon, ja olen iloinen, että olen voinut tehdä heidän eteensä edes vähän. He eivät kuitenkaan ole minun lapsiani, ja minua ärsyttää vanhempien välinpitämättömyys. Osaan pitää lapsille kuria joutumatta korottamaan ääntäni, mutta on rasittavaa joutua jatkuvasti kieltämään ja opastamaan lapsia, jotka eivät vain ymmärrä, miksi esim. kissaa ei saa vetää hännästä tai puhtaita pyykkejä lähmiä likaisilla käsillä. Olen lukemattomia kertoja pyytänyt vanhemmilta, että lapset eivät saisi tulla kylään ilman lupaa (nuorin kun tosiaan on vasta kaksivuotias, joka tietenkään ei vielä tajua omaa parastaan ja voi eksyä tai satuttaa itsensä lukemattomilla tavoilla, jos aikuinen ei ole valvomassa!), mutta mikään ei tunnu tehoavan. Naapurisovun nimissä en myöskään kehtaa sanoa äidille suoria sanoja, sillä elän pienessä, kodikkaassa kylässä, jossa naapurit tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan monilla tavoin. En ole kovinkaan yhteisöllinen henkilö luonteeltani, mutta haluaisin säilyttää hyvät välit kaikkiin naapureihini.
Jos jaksoitte lukea koko pitkän sepustuksen, kiitos ja kumarrus! Olisin myös tosiaan erittäin kiitollinen neuvoista ja vertaistuesta. Tätä viestiä kirjoittaessanikin lapset kävivät oven takana ja rynkyttivät sitä ja soittivat ovikelloa pitkän aikaa, ja tilanne ei oikein voi jatkua näin. On naurettavaa joutua piileskelemään omassa kodissaan. Onko minun vain tehtävä itsestäni niin tylsä, etteivät lapset enää viitsi tulla käymään?
Naapurin vapaasti kasvaneet lapset riesana
53
8162
Vastaukset
- Olet ihana naapuri
Saisiko lasten tai heidän vanhempiensa kanssa sovittua, että lapset kävisivät luonasi joku tietty päivä? Jos kerran pidät lapsista ja näet heidän virikkeettömän elonsa. Keksisit jotain oikeaa puuhaa sille päivälle. Muina päivinä vain sanoisit, että vielä ei ole "se ja se päivä" ja tänään et ehdi leikkiä kun on töitä tehtävänä. Kotipihassa ulkoiluun tuo ei auta, mutta ainakin saisit olla isomman osaa viikosta rauhassa.
- epäilevällä kannalla
hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla "ilmaisena lapsenvahtina" muksuille joten tuo tiettynä päivänä vierailu kuulostaa vähän hankalalta. Vanhemmat eivät vaikuta olevan sellaisia, joiden kanssa pystyy neuvottelemaan niin että päätös myös pitää. Todennäköisesti lapset tulevat kuitenkin painelemaan ovikelloa päivittäin kun eivät vanhemmat heidän peräänsä katso. On sitä paitsi typerää sopia joku viikonpäivä vierailupäiväksi, sehän tarkoittaa sitä, että ap:n tulisi tinkiä omista menoistaan aina sinä päivänä ja olla kotona sen varalta, että lapset tulevat käymään.
Ei kai tuossa tilanteessa voi muuta tehdä, kun pitää oven kiinni silloin kun ei lapsia kotiinsa halua. On hienoa, että edes joku opettaa lapsille käytöstapoja ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta ei se naapurin tehtävä ole. - ääääääääääääää
epäilevällä kannalla kirjoitti:
hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla "ilmaisena lapsenvahtina" muksuille joten tuo tiettynä päivänä vierailu kuulostaa vähän hankalalta. Vanhemmat eivät vaikuta olevan sellaisia, joiden kanssa pystyy neuvottelemaan niin että päätös myös pitää. Todennäköisesti lapset tulevat kuitenkin painelemaan ovikelloa päivittäin kun eivät vanhemmat heidän peräänsä katso. On sitä paitsi typerää sopia joku viikonpäivä vierailupäiväksi, sehän tarkoittaa sitä, että ap:n tulisi tinkiä omista menoistaan aina sinä päivänä ja olla kotona sen varalta, että lapset tulevat käymään.
Ei kai tuossa tilanteessa voi muuta tehdä, kun pitää oven kiinni silloin kun ei lapsia kotiinsa halua. On hienoa, että edes joku opettaa lapsille käytöstapoja ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta ei se naapurin tehtävä ole.Eiköhän tilanne lutviudu ihan omalla painollaan. Silloin kun haluat olla tavattavissa, olet paikalla ja silloin kun et ole tavattavissa, et ole tavattavissa. pihan aitaus olisi tietty järkevää. Ja voit sopia lasten kanssa, että kun sinulle sopii on vaikka punainen paita roikkumassa ovella tai jotai muuta yhtä selkeää. Eivät kun vielä osaa lukea. Sinulla on täysi oikeus kotirauhaankin. Onneksi lapset kasvavat ja oppivat. Tilanne varmaan rauhoittuu, kun menevät kouluun. Se on hyvä, että olet jaksanut touhuta lasten kanssa. He ovat saaneet sinulta tarpeellisia taitoja. Myös rajojen asettelu heille kuuluu osaltaan sinulle ja varsinkin kun se kohdistuu sinun pihaasi ja sinun kotiisi. Ikävää, ettei vanhemmat kasvata lapsiaan toisten kotien kunnioitukseen. Tässä kohtaa sopiikin siis miettiä, missä kulkee heitteillejätön ja vapaan kasvatuksen raja. Siis lasten vanhempien osalta. Voit kyllä yhäti pyrkiä keskusteluun rakentavasti naapureittesi kanssa. Kyllä sinulla on oikeus kieltäytyä lasten käynneistä jos siltä tuntuu.
- ..... ... ..
ääääääääääääää kirjoitti:
Eiköhän tilanne lutviudu ihan omalla painollaan. Silloin kun haluat olla tavattavissa, olet paikalla ja silloin kun et ole tavattavissa, et ole tavattavissa. pihan aitaus olisi tietty järkevää. Ja voit sopia lasten kanssa, että kun sinulle sopii on vaikka punainen paita roikkumassa ovella tai jotai muuta yhtä selkeää. Eivät kun vielä osaa lukea. Sinulla on täysi oikeus kotirauhaankin. Onneksi lapset kasvavat ja oppivat. Tilanne varmaan rauhoittuu, kun menevät kouluun. Se on hyvä, että olet jaksanut touhuta lasten kanssa. He ovat saaneet sinulta tarpeellisia taitoja. Myös rajojen asettelu heille kuuluu osaltaan sinulle ja varsinkin kun se kohdistuu sinun pihaasi ja sinun kotiisi. Ikävää, ettei vanhemmat kasvata lapsiaan toisten kotien kunnioitukseen. Tässä kohtaa sopiikin siis miettiä, missä kulkee heitteillejätön ja vapaan kasvatuksen raja. Siis lasten vanhempien osalta. Voit kyllä yhäti pyrkiä keskusteluun rakentavasti naapureittesi kanssa. Kyllä sinulla on oikeus kieltäytyä lasten käynneistä jos siltä tuntuu.
sinun ei ole mikään pakko olla lastenhoitaja etkä ole julma jos kieltäydyt! Voit soittaa lastensuojeluun ja kertoa että lapset ovat vähän hunningolla eivätkä vanhemmat katso perään tarpeeksi. Kuten kerroit, 2v on hyvin pieni omatoimiseen leikkiin yksin ulkona. Lapsi on vaarassa jollei joku puutu asiaan ja se voit hyvin olla sinä, se pelastava enkeli :) tsemppiä!
- Rauhaa rakastava
..... ... .. kirjoitti:
sinun ei ole mikään pakko olla lastenhoitaja etkä ole julma jos kieltäydyt! Voit soittaa lastensuojeluun ja kertoa että lapset ovat vähän hunningolla eivätkä vanhemmat katso perään tarpeeksi. Kuten kerroit, 2v on hyvin pieni omatoimiseen leikkiin yksin ulkona. Lapsi on vaarassa jollei joku puutu asiaan ja se voit hyvin olla sinä, se pelastava enkeli :) tsemppiä!
Kiitokset kaikille ystävällisistä ja avuliaista vastauksista! Olen totta kai samaa mieltä siitä, että naapurina ja sivullisena ei ole minun tehtäväni kasvattaa toisten lapsia, mutta jotenkin säälittää näiden lapsien apaattinen elo niin paljon, etten vain pysty kovettamaan sydäntäni ja jättämään heitä huomiotta. Olisi vain tosiaan kiva olla heidän kanssaan tekemisissä hiukan vähemmän pakonomaisesti. Olen myös harkinnut ilmoituksen tekemistä lasten kohtelusta, mutta toisaalta vanhemmat eivät suoranaisesti laiminlyö heitä, vaan ovat vain jotenkin autuaan huolettomia lasten turvallisuuden suhteen eivätkä ilmeisestikään ole sitä mieltä, että lapsi tarvitsee älyllisiä virikkeitä uusimman PlayStationin lisäksi.
Ensimmäisen kommentoijan ehdotus tietystä tapaamispäivästä on oikein hyvä idea (kiitos siitä!) - tai siis olisi muuten, mutta minäkään en oikein usko vanhempien pitävän mitään huolta sovituista ajoista. He ovat oikein hyvillään siitä, että lapset ovat luonani sen sijaan, että pyörisivät kotona jaloissa, ja luulen heidän toisinaan suorastaan rohkaisseen jälkikasvuaan tulemaan tänne. Siksi olen aika varma, että he erittäin tietoisesti "unohtelisivat", milloin se sovittu päivä taas olisikaan... Lapset puolestaan eivät oikein ymmärrä viikonpäivien merkitystä, joten todennäköisesti he kävisivät oven takana samaan tapaan kuin tähänkin asti.
Varmaankin lapset muutamassa vuodessa luonnostaan löytävät uusia kiinnostuksen kohteita ja löytävät elämäänsä muuta sisältöä, ja olen todella hyvilläni, kun se aika koittaa. Kai tämä elämänvaihe on vain kestettävä ja oltava kärsivällinen. - yx äiti
Rauhaa rakastava kirjoitti:
Kiitokset kaikille ystävällisistä ja avuliaista vastauksista! Olen totta kai samaa mieltä siitä, että naapurina ja sivullisena ei ole minun tehtäväni kasvattaa toisten lapsia, mutta jotenkin säälittää näiden lapsien apaattinen elo niin paljon, etten vain pysty kovettamaan sydäntäni ja jättämään heitä huomiotta. Olisi vain tosiaan kiva olla heidän kanssaan tekemisissä hiukan vähemmän pakonomaisesti. Olen myös harkinnut ilmoituksen tekemistä lasten kohtelusta, mutta toisaalta vanhemmat eivät suoranaisesti laiminlyö heitä, vaan ovat vain jotenkin autuaan huolettomia lasten turvallisuuden suhteen eivätkä ilmeisestikään ole sitä mieltä, että lapsi tarvitsee älyllisiä virikkeitä uusimman PlayStationin lisäksi.
Ensimmäisen kommentoijan ehdotus tietystä tapaamispäivästä on oikein hyvä idea (kiitos siitä!) - tai siis olisi muuten, mutta minäkään en oikein usko vanhempien pitävän mitään huolta sovituista ajoista. He ovat oikein hyvillään siitä, että lapset ovat luonani sen sijaan, että pyörisivät kotona jaloissa, ja luulen heidän toisinaan suorastaan rohkaisseen jälkikasvuaan tulemaan tänne. Siksi olen aika varma, että he erittäin tietoisesti "unohtelisivat", milloin se sovittu päivä taas olisikaan... Lapset puolestaan eivät oikein ymmärrä viikonpäivien merkitystä, joten todennäköisesti he kävisivät oven takana samaan tapaan kuin tähänkin asti.
Varmaankin lapset muutamassa vuodessa luonnostaan löytävät uusia kiinnostuksen kohteita ja löytävät elämäänsä muuta sisältöä, ja olen todella hyvilläni, kun se aika koittaa. Kai tämä elämänvaihe on vain kestettävä ja oltava kärsivällinen.Lapset ovat lapsia ja jos heidän kanssaan ei olla pihapiirissä tai kasvateta noudattamaan rajoja, niin he kyllä tulevat pihallesi nähdessään sinut. Mielestäni sinun on puhuttava lasten vanhempien kanssa. Ja on tosiaan edesvastuutonta antaa pienen 2-vuotiaan taaperon kuljeskella itsekseen tai muutamaa vuotta vanhemman sisaruksen kanssa - vanhemmissaan se vika nyt kertakaikkiaan on!
- ..... ... ..
yx äiti kirjoitti:
Lapset ovat lapsia ja jos heidän kanssaan ei olla pihapiirissä tai kasvateta noudattamaan rajoja, niin he kyllä tulevat pihallesi nähdessään sinut. Mielestäni sinun on puhuttava lasten vanhempien kanssa. Ja on tosiaan edesvastuutonta antaa pienen 2-vuotiaan taaperon kuljeskella itsekseen tai muutamaa vuotta vanhemman sisaruksen kanssa - vanhemmissaan se vika nyt kertakaikkiaan on!
olen sitä mieltä että voithan asian kuitenkin ottaa esille lastensuojelun/sosiaalitoimiston kanssa, ilman erillistä ilmoitusta! Voisit jutella heidän kanssaan ja kysyä mitä tuossa tilanteessa tehdä? Jospa he sitten tekevät omat johtopäätöksensä. Minä joskus keskustelin myös eräiden perhetyöntekijöiden kanssa erääsästä lapsesta ja hänen äidistään, kun olin hieman huolissani. Tapasin heitä aina puistossa, jossa äiti käsitteli lasta aina hieman väkivaltaisesti ja välillä ei huomioinut lasta lainkaan vaan tahtoi tehdä omia juttujaan. Ynnä muuta. Lopulta se johtikin siitä että ko työntekijät jututtivat sitten äitiä...
- Huuh!
epäilevällä kannalla kirjoitti:
hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla "ilmaisena lapsenvahtina" muksuille joten tuo tiettynä päivänä vierailu kuulostaa vähän hankalalta. Vanhemmat eivät vaikuta olevan sellaisia, joiden kanssa pystyy neuvottelemaan niin että päätös myös pitää. Todennäköisesti lapset tulevat kuitenkin painelemaan ovikelloa päivittäin kun eivät vanhemmat heidän peräänsä katso. On sitä paitsi typerää sopia joku viikonpäivä vierailupäiväksi, sehän tarkoittaa sitä, että ap:n tulisi tinkiä omista menoistaan aina sinä päivänä ja olla kotona sen varalta, että lapset tulevat käymään.
Ei kai tuossa tilanteessa voi muuta tehdä, kun pitää oven kiinni silloin kun ei lapsia kotiinsa halua. On hienoa, että edes joku opettaa lapsille käytöstapoja ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta ei se naapurin tehtävä ole.Tottakai hänellä on velvollisuus olla lapsenvahtina. Lasten pitää saada tehdä mitä tykkää! Jos he haluaa tulla kylään koska haluavat ja retuuttaa kissoja ym. niin pitää antaa tehdä niin. Muuten olet kurja tyyppi! Ainakin joskus pitää päästää, täysin ei saa kieltäytyä heitä kotiinsa päästämästä. Varo vaan, ettei lapset ota sinua silmätikukseen ja ala kiusata sinua kuten erästä koiranomistajaa. Jota lapset terrorisoi ja joka ei juuri ymmärrystä saanut täällä. Ja jos näin käy se on sinun vikasi ja lapset on lapsia. Muista se....
Mutta vakavasti niin... Aina voit vielä yrittää puhua lasten sekä heidän vanhempien kanssa. Tai kokeilla sitä vierailupäivää. Ja ovi tosiaan kannattaa pitää lukossa. Muuta en oikein keksi. Aika erikoiselta kyllä kuulostaa! Kiltti kyllä olet, itse varmaan sanoisin jossain vaiheessa jo pahasti vanhemmille, jos en mene millään muuten perille. - tiutautou
Rauhaa rakastava kirjoitti:
Kiitokset kaikille ystävällisistä ja avuliaista vastauksista! Olen totta kai samaa mieltä siitä, että naapurina ja sivullisena ei ole minun tehtäväni kasvattaa toisten lapsia, mutta jotenkin säälittää näiden lapsien apaattinen elo niin paljon, etten vain pysty kovettamaan sydäntäni ja jättämään heitä huomiotta. Olisi vain tosiaan kiva olla heidän kanssaan tekemisissä hiukan vähemmän pakonomaisesti. Olen myös harkinnut ilmoituksen tekemistä lasten kohtelusta, mutta toisaalta vanhemmat eivät suoranaisesti laiminlyö heitä, vaan ovat vain jotenkin autuaan huolettomia lasten turvallisuuden suhteen eivätkä ilmeisestikään ole sitä mieltä, että lapsi tarvitsee älyllisiä virikkeitä uusimman PlayStationin lisäksi.
Ensimmäisen kommentoijan ehdotus tietystä tapaamispäivästä on oikein hyvä idea (kiitos siitä!) - tai siis olisi muuten, mutta minäkään en oikein usko vanhempien pitävän mitään huolta sovituista ajoista. He ovat oikein hyvillään siitä, että lapset ovat luonani sen sijaan, että pyörisivät kotona jaloissa, ja luulen heidän toisinaan suorastaan rohkaisseen jälkikasvuaan tulemaan tänne. Siksi olen aika varma, että he erittäin tietoisesti "unohtelisivat", milloin se sovittu päivä taas olisikaan... Lapset puolestaan eivät oikein ymmärrä viikonpäivien merkitystä, joten todennäköisesti he kävisivät oven takana samaan tapaan kuin tähänkin asti.
Varmaankin lapset muutamassa vuodessa luonnostaan löytävät uusia kiinnostuksen kohteita ja löytävät elämäänsä muuta sisältöä, ja olen todella hyvilläni, kun se aika koittaa. Kai tämä elämänvaihe on vain kestettävä ja oltava kärsivällinen.meillä oli samantapainen ongelma ja kyseessä tarha-ikäiset lapset. Omani oli silloin vielä kotihoidossa ja olivat kovasti ihastuneet leikkimään hänen kanssaan. Kuitenkin kaivattiin omaakin rauhaa ja niimpä otettiin käyttöön alkuun 3 kertaa viikossa vierailu, siitä harvennettiin kahteen kertaan ja lopulta yhteen. Lähes päivittäin kuitenkin oltiin talon yhteisellä hiekkalaatikolla heidän kanssaa leikkimässä. Me käytimme vierailupäivän merkkinä sinistä tai vihreää ilmapalloa ovessa, kiellettyinä päivinä oli punainen. :D Lapsilla oli lupa ottaa ilmapallo ja leikkiä sillä ja tämä toi heille puuhaa näinä ei-vierailupäivinä. Ja olivat ihastuneita, kun heitä näin muistettiin.
Itsekin pidän kovasti lapsista ja tykkäsin puuhata heidän kanssaan kyllä. Ystävyytemme syveni kuukausien ja vuosienkin saatossa ja heistä on nyt ylä- ja alakoululaisina jopa suurta apua meille, kun pienimmät lapsemme ovat vielä kotihoidossa. Innokkaina lukevat pienimmäisillimme samoja kirjoja, joita heille aikoinaan luin ja opettavat samoja leikkejä. Sanoisin siis että tuo on kausi, aika yleinenkin lapsilla, että ruvetaan sitä "reviiriä" laajentamaan. Omalla esikoisellanikin se aikoinaan oli, ehkäpä nuorimmaisetkin sen kohta savuttavat. :)
Harmillista, että sinulle on sattunut kivojen lapsinaapureiden vanhemmiksi arvoiltaan erilaisempia ihmisiä, mutta lapset tosiaan eivät ole tyhmiä. He kyllä ymmärtävät merkkikielen vaikka viikonpäivät vielä olisivatkin harjoittelun alla. Pidä vain rajat selvinä kuten tähänkin asti, mutta älä piilottele omassa kotonasi. Muutaman kerran tiukan sanomisen se vaatii, mutta ymmärtävät kyllä sen jälkeen, kunhan tosiaan olet suora ja järjestelmällinen. Lainaa myös kirjastosa muutama kissakirja, jota yhdessä voitte vierailupäivinä selailla, mikäli haluat kaveruuttanne jatkaa. Näin lapset saavat lisää ymmärrystä kissojen suhteen ja kukaties heistä saatkin parhaimmat kissavahdit muutaman vuoden perästä jos vaikka itseäsi haluttaisi matkustella! :) - tyyti
Ilmoitin spammistasi allstarbucksin ylläpitoon. Toivottavasti poistavat tilisi
- ... apua
tyyti kirjoitti:
Ilmoitin spammistasi allstarbucksin ylläpitoon. Toivottavasti poistavat tilisi
Minkä tilin.. pankkitilin?
Minä poistan sinun pilin
- faijakuusviis
Mä tein näin, ku naapuriin muutti "runsaslukuinen" mammuttiperhe.. ensin katselin hetken heidän touhuja, mutta siinä vaiheessa, kun he rupes hyppii meidän pihalla ja leikkii meidän lasten leluilla, lupaa kysymättä, astuin ovesta ulos ( heidän ollessa läsnä ) , julistin kovaan ääneen, miten tämä on meidän piha ja ettei heillä ole mitään asiaa tänne kutsumatta. Ilmoitin myös, että teillä on myös oma piha, olkaa siellä... ehkä turhan jyrkästi toimittu, mutta tehosi....
- Niina33
Aitaat pihasi. Porttiin sellainen lukko, ettei lapset saa sitä auki! Meillä meinasi tulla samanlainen ongelma, kun muutettiin omakotitaloon ja naapurin lapset meinasivat jatkuvasti ängätä koiramme kanssa leikkimään. Olimme jo aiemmin päättäneet, että aita tulee kaikkien hyvinvoinnin takia pihan ympärille ja sen jälkeen ei lapsia ole pihallamme näkynyt.
- tätsy naapurista
Meillä ei aita auttanut,koska perheen pienin oli pieni ja siro ja pompsahteli sopivasta aidan rakosesta puolellemme. Kaduttikin jälkikäteen, että olisi pitänyt rakentaa kunnon muuri ja piikkilankaa päälle :D Noh, yhdestä piiperosta selviää helpommin kuin isommasta laumasta ja aina oli helppo vedota, että nyt sun siskosi selvästi kaipaa jo sinua takaisin-tyyliin. Mutta ulkoilutan kissalaumaani vain silloin kun kyseisiä lapsia ei pihallaan näy.
- tätsy naapurista
Samoilla linjoilla Olet ihana naapuri-nimimerkin kanssa, että ripusta vaikka se punainen paita merkiksi koska saa käydä kylässä. Vanhemmat siis jättäisin tyystin omaan arvoonsa, koska kirjoituksiesi perusteella sieltä taholta on turha enempää enää odotella. Vastuu tilanteen muuttamisesta on täysin sinun ja vaikka se epämieluisa, aikaa kuluttava tehtävä onkin, niin näin sivusta arvelen ettet muutakaan voi. Vain sinä aikuisena voit ottaa tilanteen haltuusi.
Muutenkin lapset oppivat tavat samaa toistamalla, ettei tilanteessasi voi erityisen syvällisesti ja viranomaisiin yhteyttä ottaen vaikuttaakaan (olethan sinä tavallaan ajan kanssa opettanut lapset tulemaan pihallesi sallimalla sen yhä uudelleen ja uudelleen eli nyt vain työ toisinpäin).
Oletko selvillä ramppaavatko lapset muilla naapureilla? Joskus pienestä ja kivasta yhteisöstä voi löytyä yllättävän ymmärtäväistä apuakin, jos sama ongelma on huomattu muuallakin tai muuten vain todettu, että lapset loikkivat pihallasi mennen tullen. Yhdessäkin voi asioita muuttaa ja joku muu naapuri kiirehtiä avuksesi kieltämällä lapsia jo ennen kuin he ovat taas kaikki pihallasi.
Mitenkäs talvi? Silloin sinä et ole enää samassa määrin pihallasi ja ovikin pysyy kiinni, joten olisiko se luonteva keino rakentaa hajurakoa lapsiin ja keväällä ryhtyä punainen paidan liputtajaksi? - Jepsiskukkuu
Veikkaisinpa kuvauksen perusteella, että ovat lestadiolaisia... Herra huolehtii niin vanhempien ei tarvi. Lapset kuitenkin kaipaavat aikuisten seuraa ja tukea ja etsivät sitä muualta, kun eivät kotoa saa.
- mummi jo
kun tulevat ,etkö voi sanoa jos ei käy...nue rajat laittaa aikuinen jos ei heillä niitä ole laitettu sen teet sinä...jos sopii niin saa tulla jos ei niin menkääpäs ulos leikkiin....eika sitä muuta.itsellä jo aikuiset pojat joilla oli rajat ja kunnon poikia heistä kasvanut...ne laveritkin joita oli ja joilla olot joskus surkeeen ym...saivat käydä rajojejn puitteessa ja heidänkin kanssa vieläkin on välit..yksi pojista kävi korjaamassa tietokoneenikin jota nyt näppäilen...kaikilla ei sanota ja annnetaan vapaasti kasvaa se ei ole hyvä lapselle.kubn välittää sanoo mikä sopivaa ja mikä ei ja siinä oppii ettei yht .kunnassakaan eletä miten vaan vaan rajat tulee vastaan ja virkavalta..ym
- Kylli-Tätiä ei enää
huvita leikkiä, tyhmästä päästä kärsiköön koko kroppa. Ensin pidät lapsille kerhoa ja tankkaat heidän sivistymättömiin päihinsä tietoa ja sitten luulet että lapset itse ymmärtävät ettet yht'äkkiä olekaan kiinnostunut opettajan roolistasi.
Minkä helvetin takia aloit vetää tuollaista näytelmää alunperinkään?
Se että kerrot täällä luulojasi ei tarkoita että niitä täytyisi pitää absoluuttisina totuuksina. Mieti kerrankin ja oikein perusteellisesti millainen ihminen olet ja missä vaiheessa sinulla karkasi se mopo käsistä kun piti alkaa päteä naapurisi lasten kautta. Oletko nyt parempi ihminen ja taivaspaikkasi on taattu?
Lapset ovat lapsia, eivät pienikokoisia aikuisia. Heille ei voi "antaa ymmärtää" asioita vaan ne pitää kertoa selkeästi, he eivät ole tyhmiä kuten eräät.- näin meillä
Minä olen samaa mieltä kanssasi. Mutta sitten on juuri näitä ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa ei. He eivät ymmärrä, että elämä on kyllä ihan omissa käsissä. Liika miellyttäminen ja toisten ajatteleminen ja sääli eivät ole hyväksi. Ja lapset ovat lapsia on vanhanaikainen ylimalkainen sanonta: Lapset ovat aikuisten ja vanhempiensa armoilla ja muokkautuvat juuri ympäristön pohjalta. Jos annetaan tehdä miten vaan niin niin kyllä tehdään. Jos joku rupusakki naapurissa ei nyt aloittajasta tykkää, jos laittaisi rajat, mitä ihmettä sillä olisi väliä! Aloittajan kannattaisi hankkia itsetunto ja itsekunnioutus - ja elämä.
- hyytiolop
Sano vanhemmille suoraan että et halua heidän muksujensa käyvän luonasi. Jos eivät tajua, niin sitten ota yhteyttä vaikka lasten suojeluun ja sanot heille että "en ole muksujen keinoemno, ja toistuvista pyynnöistä huolimatta, vanhemmat päästävät muksut ovikello rinkuttamaan".
Ei kenenkään tarvi pitää maanvaivoja jos ei halua.
Minulle suuttui naapurin mummo, jonka kerran hyvää hyvyyttäni toin autolla kaupasta kotiin. Hän alkoi tulla pihalleni varttumaan koska lähden autolla kauppaan. Sanoin että ei onnistu, en rupea kuskaamaan ilmaiseksi, enkä rahallakaan häntä. Hae taksiseteleitä jos et jaksa kävellä. Suuttui, mutta ei tarvi kuskatakkaan.- fpgmephp
Sinun tehtäväsi ei missään nimessä ole kasvattaa naapureiden lapsia. Olisi kannattanut heti alkuun ottaa tiukka linja, nyt lapset ovat tottuneet sinun hyväluontoisuuteesi ja olet mukava täti jonka luokse saa tulla riehumaan. Jos haluat lasten käyvän kylässä laita heille rajat! Selkeät säännöt, kukkia ei revitä, varastaminen on rumaa ja eläimiä ei saa kiusata. Opeta heille, että kissasta tulee vihainen, jos sitä retuutta, mutta nätisti saa silittää. Olet tosiaan varmaan liian kiltti ihminen. Muista! Sinä olet se aikuinen joka määrää säännöt. Tiedätkö yhtään millaiset vanhemmat lapsilla on? Ovatko he paljon töissä?
Kaksivuotias on tosiaan liian pieni käymään naapurissa kylässä omin nokkineen. Tuon ikäisellä ei ole vielä itsesuojeluvaistoa, joten lapselle voi tapahtua jotain ikävää. Alkaa olemaan jo lastensuojelu asia. Onko lasten kotona kaikki hyvin? Usein lapset oireilevat, jos perheessä on ongelmia. Sinun kannattaa ehkä kysyä joltain ammattilaiselta asiasta ja kertoa nämä jutut hänelle.
Onhan se hullua, jos lasten takia joutuu kotonansa pakoilemaan. Sellaiseen et missään nimessä saa suostua. Osoita lapsille, ettet nyt kaipaa heidän seuraansa. Voit sanoa että sinulla on vieraita, sinulla on mahatauti yms, keksiä tekosyitä.. Vanhemmilla ei taida tosiaan olla lapsillensa aikaa, joten he viihtyvät sinun luonasi. Saavatko lapset tarpeeksi ruokaa kun sinulta sitä norkoavat`? Mites on onko lapset siistejä vai vaatteet sotkuisia? Onko perhe kenties köyhä?
On hienoa, että olet saanut lapset hieman ihmismäisemmiksi ja opettanut heitä. Voisit vaikka kysyä lasten äidiltä tarvitseeko hän lastenhoitajaa kenties, kun lapset ovat aina luonasi. Kyllä fiksut vanhemmat ymmärtävät tilanteen. Sinun kannattaa suoraan hieman nauraen kertoa lasten kolttosista. Jos vanhemmat suuttuvat, he käyttävät sinua vain tätinä, jolta saa ilmaisen lastenhoidon ja ruokinnan.
Tsemppiä.
- miimiitii
Tähän sanon vahvasti, että soita lastensuojeluun ja kerro koko juttu heille.
- Herran haltuunko???
Onpa sinulle paletti kehkeytynyt... On hienoa, että jaksat touhuta lasten kanssa sekä opettaa heille käytöstapoja ym., mutta oma elämäsi tuntuu olevan aika rajoittunutta lasten takia - et voi olla pihallasi rauhassa ilman naapurin lapsia ja kotonakin pitää teeskennellä, ettei ole kotona.
Itse kysyisin lastensuojeluviranomaisilta/sosiaalityöntekijöiltä tai joltain vastaavalta taholta, että miten asiassa kannattaisi toimia. Voi olla, että perheen vanhemmat ovat yksinkertaisesti niin avuttomia, etteivät ymmärrä lasten kasvatuksesta mitään tai ovat muuten kuutamolla. Välttämättä varsinaiseen lastensuojelullisiin toimenpiteisiin ei ole tarvetta, mutta jonkinsortin kasvatus/kotiapua varmaankin tarttisivat.
Itseäni kovin jäi pohdituttamaan, minkälaisia aikuisia tällaisista rajattomista lapsista, joiden vanhemmat eivät välitä missä pennut pyörivät ja jotka ilmeisesti saavat tulla, mennä ja tehdä mitä ja miten haluavat, oikein tuleekaan... Oikeita isänmaan toivoja?
Itse rakennuttaisin aidan ja pistäisin siihen myös portin, ehkä hieman haasteellisemman pienen lapsen avata. Lisäksi vaatisin saada olla pihalla omassa rauhassa silloin kun haluan. Pienistä lapsista kun on kyse, asia kannattaa yrittää konkretisoida jotenkin, esimerkiksi jollain punaisella paidalla, kuten täällä oli jo mainittu. Itse tekisin niin, että laittaisin jonkin merkin silloin, kun pihalle SAA tulla. Merkkinä voisi toimia vaikka avoin portti ja jokin hymynaamakuva roikkumassa siitä. Olisin silti yhteydessä myös johonkin kunnan työntekijään, lasten kotona ei välttämättä kaikki ole hyvin. Aika kummalliselta nimittäin tuntuu, jos pari vuotias pirpanakin menee ja tekee kuten haluaa ilman vanhempien valvovaa silmää.- Mumeli,,,,
Naapurissasi asuu vapaankasvatuksen saaneita vanhempia,jotka ei osaa kakaroitaan kasvattaa.Tuttu juttu!!!
Mä oon jo mummo itse ja poijat on yli 30v.Naapurissani asuu nuoriapareja joilla on lastenkasvatus retuperällä,niikun on voi sanoa että yleisestikkin.On harvoja nuoria jotka todella nykyjään sitoutuu omiin lapsiinsa.Täytyy shoppailla ja käydä salilla,harrastaa ym ym ja lapset pelaa pelejä ym ym,siinä se kasvatus sitten on.Itketään jos ei isovanhemmat hoida.Minä kyllä otan silloin kun sovitaan lapsenlapset hoitoon.
Mun naapurin poika 3v tokas mulle että *et sä mua määrää,kun et oo mun äiti*Oli kakara mun piltuuseen tulemassa ja sanoin että tää on mun piha,ja jokaisella on oma piha muiden pihoille ei saa mennä.
Olen myös sanonut vanhemille että mun piltuussa saattaa olla kukkien lannotteita ja tupakantumppeja,en ota vastuuta jos käyvät niitä juomassa tai syömässä.Kenenkään pihaan ei saa mennä on sopimus yhteisössämme.
Anteeksi jos kysyn vanhako olet??
Onko itselläsi ollenkaan omia lapsia ?????Olet kuitenkin jotenkin riippuvainen näistä naapurin lapsista.Nyt sitten et enää jaksa,ymmärrän kyllä.Rakenna aita ja sano suoraan että olet vaikka saanut *hyppykupan*ja se tarttuu,ei kannata tulla sen on saanut myös meidän kissa;))Kertoovat kotona ja kai vanhemmat tajuis *yskän*...jatkoja sinulle;)
- linnun luoksesi saat
No jaa, eipä tuo eroa paljoakaan ajoista, jolloin naapurustoni kakarat olivat alle kouluikäisiä. Parissa kohtaa kirjoituksessasi silti särähti pahasti päässä: "sivistymättömästä päästä" ja "välttämättömimmän huoltaavat" ...
Onneksesi olet saanut taukit naapurit, joten saanet loistaa omassa pikku maailmassasi. Minulle sattui sivistyneet ja johtavissa ammateissa olevat naapurit (siis kaiki valtaosin ), joten ei ne lapsukaiset eroa lapsukaisista paljoakaan. Tavoillehan voipi opettaa kuka tahansa tekemättä siitä sen ihmeempää nummeroa. Lapset saavat muistoja, eivät välttämättä sinua kiittele aikuisinakaan, mutta so what? Toiseksi, eikö se, että hoitavat välttämättömimmät perustarpeet, ole melkoinen pohjatyö lapsen kasvulle? Jos kakaralauma naapurissasi on iso, kyllä ne oppivat toinen toisiltaan ja viihtyvät keskinäisissä leikeissään - ihan todella ja rehellisesti. Isommat kaitsevat toisiaankin, olen kuullut;) Eri asia on, että sieltä, missä saa bonushuomiota kaikilla palveluherkuilla, se otetaan. Oma kokemukseni näin jälkeen päin ajateltuna on, että lapset ovat pohjaton kaivo; mitä enemmän painat, sitä suurempi on säkki, johon palvelusi ammentavat.
Enivei, teet ihan oikein, että mietit, mihin raja. Mielestäni raja on siinä, miten itse koet. Itse kun jaksoin karjahdella kakaroille, eräs ehdotti: kun ja jos et jaksa meitä ja teillä luetaan läksyjä, laita punainen lappu oveen, että tiedämme olla poissa. - En laittanut, mutta sanoin ajoittain, että nyt ei, tai että tulkaa toviksi, mutta sitten mäelle . Oli taas aikoja, kun meillä söivät, yöpyivät ja kuskasimme heitä talvin ja kesin harrastuksiin, joihin omiakin veimme...ihan helppoa ja asennekyssäri. Silti oma sisimpäsi sanoo sen oikean rajan, missä homma alkaa hiertää. Ja siinä vaiheessa kun hiertää, sanot suoraan. Se ymmärtämättömin on otettava talutusotteeseen ja saateltava kototielle. Kyllä 2-vuotias jo ymmärtää, että nyt "Kaisa" ei taho, tule taas toisella kertaa.
Vakuutan, että se tramppaaminen kestää alle 10 vuotta, jäljelle jää muistot kultareunoin - ikävää tuommoinen
Heii
Selvästi ovat lestadio perheen lapsia. Niitä tehdään .Ja muut kasvattaa ja huolehtii. Täälläkin yksi naapurini huokas kun lestadio perhe muutti muualle. Laita rajat et jaksa muuten.Voimia.- lkjtryui
kerta tää oli kun survataan uskontoa syyksi huonolle kasvatukselle? Tiedä sitten onko sillä perää, mutta sen tiedän, ettei lestadiolaisilla sallita töllöä ja pleikkria, eli heistä ei voi olla tässä tapauksessa kyse. Kaipa se on niin vaikeaa uskoa, että ihan normit kristityt vanhemmat väsähtää, tai antaa lapsiensa elää vieraskorean ikävaiheensa rajoittelematta kun kyseessä on luotettu mukava naapuri. Ties vaikka kieltäisivät tiukemmankin kautta kotona, mutta kun ei niitä silmiä ole perseessä ja lapset on saaneet sen kuvan että saa tulla, niin samassa uskossa on vanhemmatkin. Kas lapset niin sanovat, eikä naapuri kiellä tai natise.
- vksdläpöafjöa
Ei hyvää päivää. Tuo ei todellakaan ole normaalia. Syyhän on lasten vanhemissa, ei muuta kun puheille vain. Kauheaa ajatella, minkälaisia aikuisia noistaKIN vapaastikasvatetuista suomalaislapsista tulee.
- n_-92
Minulla on, tai siis oli, vähän samantapainen tilanne, mutta hieman eri näkökulmasta. Koko lapsuusaikanani en saanut olla päivääkään rauhassa "kavereilta", jotka halusivat joka päivä tulla kylään tai pyysivät minua heille kylään. Olisin halunnut olla rauhassa kotona perheen kanssa, mutta vanhempiani eivät koskaan kieltäneet kavereiden tuloa. Eihän sitä lapsena osannut sanoa ettei halua ketään kylään, tai vaikka sanoikin, niin ei vanhemmat siihen mitenkään reagoineet.
Ensimmäisessä kodissa kyläilevä kaveri teki elämästäni hirveää piinaa, ei antanut olla muiden lasten kanssa ja määräili tekemisiäni mennen tullen. Helpotus oli suuri, kun muutimme toiseen asuntoon ja sain vaihtaa koulua. Tätä kesti kuitenkin vain kesäloman ajan, sillä uudesta koulusta sain uuden "kaverin" riesaksi. Tämä ilmestyi oven taakse joka päivä ja piilouduin joskus jopa vaatekaappiin ja pyysin sanomaan etten ole kotona. Ja kun siitä pääsin eroon, tuli toinen. Jouduin valehtelemaan tälle kaverille etten muka kuullut kun hän oli yrittänyt soittaa, tai unohdin vastata viesteihin. Kaveri oli täysin riippuvainen minun seurasta.
Lisäksi oli vielä eräs ulkomaalaistaustainen naapurin tyttö, joka saattoi tulla aamulla kotiimme kun olin vielä nukkumassa ja herätti minut. Ja kaikkien näiden kavereiden kanssa oli aina pakko leikkiä tai pelata jotain, vaikken koskaan halunnut olla missään tekeisissä heidän kanssa. Usein nää kaverit halusivat myös yökyläillä ja ne päivät vasta hirveitä olivatkin!
Tämä ei nyt liittynyt asiaan oikein mitenkään, mutta tuntuipa silti hyvältä kirjoittaa jonnekin :D
Toivottavasti pääset naapurin kakaroista eroon ;)- eijeijei
Harmi, etteivät vanhempasi kuunnelleet sinua ja rohkaisseet sanomaan kavereillesi EI. Nyt varmaan olet jo niin ärsyyntynyt asiasta, että varmasti osaat sanoa ei! :-D
- mieti.
suoraan, ettet ole heidän äiti, vaan naapurin täti, jolle noin vain juosta joka päivä kylään? Voisitko sanoa, että pidät kyllä heistä, mutta olet vieras ihminen heille? Ja voisit laittaa rajat heidän kyläilylleen, esim sanoisit, että voitte tulla kerran viikossa, esim perjantai-iltana tai kahden viikon välein tai kuukauden välein? Mikä sinusta itsestäsi tuntuu sopivalle ajalle, kerro se heille.
Jos ei toimi, niin kai kantsii miettiä muuttoa. - hurhauttavaa
ei kaksivuotias voi olla vanhempien sirarustensa hoivissa ja valvottavana, se on ihan selviö. 2 vuotias, pieni lapsi. Hänelle voi tapahtua mitä vaan, he ovat aika nopsia katoamaan, mitä sitten.
Ota asia puheeksi vanhempien kanssa ja sano suoraan mitä olet mieltä. Ethän sinä varmaankaan halua mikään perhepäivähoitaja olla, vaikka kuinka tykkäisitkin heistä. Ajan mittaan se käy rasitukseksi.- perhetyöntekijä
hurjalta kuulostaa! sinun velvollisuutesi ei ole kasvattaa naapureiden lapsia! on kunnioitettavaa että huolehdit toisten lapsista. totuus kuitenkin on että tilanne ei tule muuttumaan mitenkään kyseisessä perheessä. Sinun velvollisuuteesi kuuluu tehdä lastensuojeluilmoitus!!! vain niin kyseiset lapset voivat saada rajat ja rakkautta. jonkun on puututtava, perheen vanhemmille sinun puhumisesi ei taatusti auta. TEE ILMOITUS!
- jemina65
aitaa pihasi laita lukollinen portti niin ne ei tule sinun pihaan.
Joskus on vain oltava tiukka vaikka välit menisi poikki. Se ei silti tarkoita sitä että olisit ilkeä niuhottaja. Itse suosittelen ottamaan yhteyttä sosiaaliviranomaiseen. Ihan jo lasten oman tulevaisuuden kannalta. Vaikka tilanne ei sinusta nyt sellaiselta vaikuttaisi, on syytä silti miettiä, mitä tulevaisuudessa on luvassa. Ei ole oikein että joudut vain tuosta syystä lukitsemaan kotiovesi, etkä saa nauttia pihastasi. Ei myöskään ole velvollisuutesi opettaa heitä perusasioissa vaikka se sinua aina haittaa. Nyt vain kannattaa miettiä lasten kannalta, mikä on heille hyväksi ja parhaaksi, jotta tulevaisuus olisi heille kohtuu valoisa. Lpaset ovat jo nyt tietämättömyyttään ja kurin puutteesta röyhkeitä. Mietippä kun he tulevat murrosikään ja aikuistuvat. Pitää myös miettiä sitä, että millaisia he ovat koulussa, kun sinne menevät ja miten monen muun oppilaan opiskelun ja oppimisen he pilaavat kurittomuudellaan. Nykyään kun luokka koot ovat suuria, on opettajien aivan mahdotonta tehdä sellaista kasvatustyötä, jollaista kyseisten lasten kohdalla tarvitsisi tehdä. Tyhmiä eivät varmasti ole, mutta kurittomia ja vailla aikuisen tukea ja ohjausta. Sen takia päätyvät erityiskouluihin ja sitä kautta ties minne eikä hiedän paikka tarvitsisi välttämättä olla siellä. Jos lasten vanhempien kanssa keskustelu ei auta niin sosiaaliviranomainen voi auttaa. Se ei tarkota automaattista huostaan ottoa, mutta sitä kautta perhe voi saada sellaista apua, jota eivät ole osanneet pyytää, mutta kuitenkin tarvitsevat sitä. Vanhemmat saattavat sairastaa masennusta tai muuten olla loppuun palaneita, mikä ulkopuolisten silmissä saattaa vaikuttaa vain välinpitämättömyydeltä.
Tee se mitä voit äläkä turhaan tunne syyllisyyttä. Päin vastoin, saatat tarjota sitä kautta kullan arvoista apua, säästää monen ihmisen hermoja ja jopa pelastaa lapset päätymästä alamaailman touhuihin. Älä pelkää sitä, että naapurisopi menisi pilalle. On henkiliden oma syy, jos he eivät halua ymmärtää tilannetta. Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen ja tässä kohtaa voidaan virallisesti puhua toistuvasta kotirauhan rikkomisesta. Lapsille kannattaa kuitenkin varoen puhua ja miettiä mitä sanoo. Heillä kun saattaa tulla vaikka mitä mieleen ja jos he pahasti loukkaantuvat niin voi sinun omaisuutesi alkaa kärsiä vielä enemmän. Ilmaise vahnemmille asia selkeästi mutta hienotunteisesti. Tilanteeseen kun on tultava muutos joka tapauksessa. Älä lannistu äläkä sorru miellyttämään ihmisiä. Itsekin olen asunut koko ikäni ja asun edelleen pienessä paikassa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja kaikki tietävät toistensa asiat. Silti on vain joskus astuttava mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehtävä ikäviäkin asioita. Ellet tee mitää, ei tilannekaan voi muuttua. Tällä hetkellä se voi vain mennä...ja varmasti meneekin huonompaan suuntaan.
Onnea koitokseen. Voimia se vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Sitä kun ei tiedä miten moni muu on samoissa aatoksissa naapurissasi kuin sinä. Jonkun on tehtäväjotain ja sinä voi olla esimerkki ja tarttua toimeen.- tömppis
Fiksu kannan otto. Oot varmaan nähnyt lähellä et käy näin? Mä oon ja kerron et osuit asiaan. Ittelle
ei oo käyny mut sivusta ja suvusta katellu näitä juttuja, ei muuta voi sanoo ku onnea jos Hän tekisi näin! tömppis kirjoitti:
Fiksu kannan otto. Oot varmaan nähnyt lähellä et käy näin? Mä oon ja kerron et osuit asiaan. Ittelle
ei oo käyny mut sivusta ja suvusta katellu näitä juttuja, ei muuta voi sanoo ku onnea jos Hän tekisi näin!ole tilannetta nähny tai sellaiseen joutunut, mutta pari kaveria on ammatiltaan sosionomeja ja itse olen tehnyt työtä lasten parissa ja ollut sitä kautta heidän vanhempien kanssa tekemisissä. Aina ei vain osaa pyytää apua ja toisen apu saattaa olla vastaus toisen rukouksiin.
Kuten totesin, ei yhteydenotto sosiaaliviranomaisiin aina tarkoita huostaanottoa. Loppu peleissä niin käy harvoin vaikka usein uutisoidaan huostaanottojen kasvusta. Sitä kautta niin vanhemmat kuin lapsetkin voivat saada arvokasta apua ja tukea elämäänsä. Kaikilla ihmisillä kun ei ole sitä laajaa lähimmäisten tukiverkkoa tai ne tärkeät ihmiset asuvat kaukana. Joskus se arki vain saa pienen ihmisen väsymään ja jos ei tukiverkkoa ole niin vaikeaa se elämä on. Sosiaaliviranomainen voi auttaa tällaisessa tilanteessa monin tavoin, eikä huostaanotosta edes tarvitse puhua. Joillekin ihmisille se avun pyytäminen vain on todella vaikeaa ja se saatetaan kokea jopa noloksi.
Näissä tilanteissa on monta monessa, joten jokainen voi tehdä oman osansa ja sen minkä voi. Vakeneminen tai muiden miellyttäminen ei aina ole hyvä asia. Se saattaa myöhemmin poikia paljon hankalampia tilanteita, joista ei enää niin helposti selviäkään. Parempi hoitaa tilanteet ajoissa ennen kuin tapahtuu ns. lumipallo rinteessä-efekti.
- meidän lapset
Aikoinaan kun muksut oli vielä pieniä leikkivät he viereisen talon kakaroiden kanssa. naapurin kakarat oli melko hyvin kasvatettu (eli käyttäytyivät kunnolla vanhempiensa aikana). kun tulivat meille olivat kuin villipetoja, tekivät mitä huvitti.
Kerrankin naapurin poika juoksi lujaa kotoaan ja suoraan pissalle meidän pihaan, sitten vasta tuli hakemaan poikaa ulos. pissivät usein meidän pihassa.
Naapurit olivat olevinaan parempia kun olivat pikkuakateemisia (s-hoitajia) ja me vain duunareita. siksi luulivat että meillä on likaisempaa kuin heillä, tasan tarkkaan ei ollut.
Naapurin tyttö ei ollut saanut lupaa pissata meidän vessanpytyllä, äiti oli kieltänyt, kuulemma voi saada pöpöjä!
Niin hyvin ne oli kasvatettu että kävivät jääkaapillammekin kuin kotonaan (tai omassa kotona piti pyytää lupa), veivät karkit ja jätskit meidän muksujen kädestä jne. - Ampeeria hanuriin
varmuudeksi vielä 240V. Jo pysyy vähän isompikin loitolla.
- lkjhgfd
tekstisi monta kertaa tämän päivän aikana ja odottelin, että joku muu jotakin ajattelemaani vastaisi, mutta kun ei tällaista vastausta näy eikä kuulu, niin menkööt nyt sitten.
Tervetuloa lapsiperheen arkeen! Ei tosiaan hyvinkasvatettukaan alta kouluikäinen tajua miksei kissaa revitä hännästä jos ei kissaa kotona ole tai että räpylät on paskaset jos ei sitä hänelle sanota ja ohjata toimimaan oikein. Noin 5-vuotiaana lapsi on kypsä oppimaan värit ja numerot ja kirjaimet. "Kiitos" ja "Ole Hyvä" voivat toimia omassa kodissa mallikkaasti, mutta kuten kirjoitit, ei lapsilla sitten vissiin ole muita aikuisia tuttavia, joten he eivät ole päässeet harjoittamaan näitä taitoja kodin ulkopuolella.
Lapselle piha on piha ja marjat omia, jos ei tätä erikseen mainita ja tontin rajoja näytetä, joka toki sisältää opastusta ja erehdyksia ennenkuin rajat alkavat hahmottua. Näinollen jos oman kodin ovi on auki, eikä lapsilla ole kovasti kyläpaikkoja, niin mistä he tietäisivät ettei sisään saa tulla teille? Ei vanhempienkaan kielto pienten lasten kohdalla auta, kun sisään heidät olet päästänyt kerta toisensa jälkeen.
Tilanteesi on kieltämättä ikävä lapsia täysin ymmärtämättömälle, mutta älä nyt herranenaika rupea sossuun soittelemaan innokkaista ihalijoistasi! Lapsillahan on selvästi rajat ja oppia: he potkivat kengät jaloistaan sisään tullessaan, he eivät syö myrkyllisiä marjoja, vaan niitä tuttuja, he keskittyvät "opetukseesi" uusissa asioissa, he eivät juokse teillä tietymättömillä vaan naapurissa ja he osaavat varoa vaarallisia ojia. Lisäksi he tottelevat ilman että joudut ääntäsi korottamaan!
En tosiaan tunne yhtäkään kaksivuotiasta jolle olisi selvää ettei kissaa hännästä revitä ja puhtaita pyykkejä klähmitä, en myöskään kolmivuotiasta. En tiedä yhtäkään lapsiperhettä jossa matot olisivat suorassa. En myöskään tiedä yhtäkään lasta, joka juoksisi aikuisen jalkoihin ihastuksissaan mielessään leikkiminen, jos ei nimenomaan oma tuttu turvallinen vanhempi olisi sitä itsensä kohdalla hyväksynyt. Lapset kun oppivat mallittamisesta.
Sano nyt hyvä ihminen "EI", jos et heitä kotiisi halua. Jos he oppivat kirjaimet noin nuorina, niin taatusti ymmärtävät kunhan tiukkana pysyt ja lopetat joustot ja selittelyt.
Leikki on lapsen työ, enkä oikein ymmärrä mitä agilityä vanhempien olisi lastensa kanssa harrastettava että olisit heidän "sivistykseensä" tyytyväinen. Lapset ovat selvästi iloisia ja onnellisia, heillä on puhtaat vaatteet ja ruokaa ja he saavat läheisyyttä kotonaan niinkin paljon, että kokevat sen normaaliksi vieraankin kohdalla. On toki ihmisestä kiinni arvostaako enemmän tämänkaltaista huolenpitoa, vai säntillistä numeroiden, kirjaimien, värien ja sivistyssanojen pänttäämistä, joka jokatapauksessa on sitten eskarissa ja siitä eteenpäin edessä.- kylä kasvattaa
Noin just. Itseäni puistattaa entisenä naapuruston pentujen viihdyttäjänä nuo "SOITA SOSSUUN" -kehotukset! Eipä olisi kuunaan mieleeni pasahtanut moinen hulluus. Heraisä, miten ihmisten normaali kommunikointi ja realiteetitaju on kadonnut!
Kyllä tenavien kanssa pärjää, niiden alamittaiseksi jääneiden sivistymättömien vanhempien lasten kanssa, kun laittaa säännöt. Ei siihen ämyriinhuutoa tarvita eikä supoa ovelle puolustamaan niin perkeleen tärkeää omaa reviriiä.
..Ja niitä elämiä, kissoja ja muita pieneläimiä -kuten muitakin luontokappaleita- täytyy opettaa kunnioittamaan, nimenomaan o p e t t a a, sillä ja vain sen kautta me kasvamme. Ihmiselosta on pieni lohko haukattu, vaikka alentuukin ihan kakaran tasolle sanomaan rajoja.
Meille on aina saanut naapurien tenavatkin tuoda kavereitaan, serkkujaan ja murheitaan. En saattaisi erotella pois, mutta jokainen voimainsa mukaan laittakoon sähköaitoja
Hyvä kommentti sinulta lkjhgfd. - kaikki tyylillään
no et se sinäkään niin fiksu ole mitä haluaisit. minulla on useampi lapsi ja todellakin meillä on matot suorassa. lapset jopa siivoavat päivän päätteeksi lelunsa paikoilleen. neljävuotias tyttöni oppi alkuvuodesta kirjaimet ja numerot. osaa jopa kirjoittaa perheenjäsenten nimet ja tunnistaa ne jos jossain lukee esim.äiti, tämä samainen "ihmelapsi" tunnistaa myös värit!! myöskin 2vuotias poikani sanoo kiitos ja ole hyvä, niinkuin myös vanhemmat lapseni.vanhin lapsistani oppi lukemaan itsekseen eskarissa. sinun kirjoituksesi ansiosta tajusin että: hei, meillähän on 4kpl ihmelapsia kotona!!! ja ihan oon aina ajatellu että tavallinen perhe ollaan eikä juurikaan näihin "taitoihin" olla panostettu. onko sulla lapsia?!? jos on, kannattais kattoa peiliin. jännä juttu että ne on noin myöhään oppineet yksinkertaisia asioita.
- Naapurin täti
Eikös sitä voi selkeästi sanoa lapsille että menkääpäs nyt omaan pihaan leikkimään, silloin kun ei se sinulle passaa. Ja jos passaa, niin voisit sanoa että minulla onkin nyt tunti aikaa tehdä teidän kanssa jotain kivaa ja tehdä sitten jotain. Vaikka lukea tai leikkiä.
Niin minä olen joutunut tekemään. Kukaan ei ole suuttunut - ei lapset eikä vanhemmat. Ja itsellekin on jäänyt hyvä mieli ja lapset pitävät jonkin verran yhteyttä isompinakin. Eihän sitä voi antaa lapsien määrätä. Heillä ei ole valmiuksia osata päättää mitenkä naapuri haluaa heidän käyvän luonaan. Naapurin pitää osata itse päättää ja säätää elämänsä. Lapset voivat luulla että tykkäät kovinkin kun he jatkuvasti käyvät.
Aluksi voit sanoa vaikka että menkäähän nyt omalle pihalle, kun minulla on niin paljon huolia ajateltava ja haluan olla yksin nyt pohtimassa ja kävelet sitten siellä pihalla ja jos joku lapsi yrittää siihen tulla niin kerro että vieläkin haluat olla yksin, ja sanot, että kun olen ne huoleni pohtinut niin tulkaa vaikka sitten. Päivän voit määrätä tai sitten et. Mitään sovittua päivämääräää viikoittain tms. ei kannata välttämättä antaa, kun ethän ole mikään lastentarhatäti, jonka pitää olla valmiuksissa määrättyinä päivinä.
Minusta on ihan kamalaa kun näissä vastauksissa on noita neuvoja ottaa sosiaaliviranomaisiin yhteyttä, jos lapset kuitenkin hoidetaan. Kyllä sitä pitää aikuisten ihmisten osata noin pienet asiat hoitaa ilman sosiaaliviranomaisia. Mitä uusavuttomuutta neuvojiltakin. Jos et osaa rajoittaa lasten käyntejä, niin sekin on oma asiasi. Opettele. Lapset eivät niitä rajoita. Ehkä lastenkin vanhemmat otaksuvat että kylläpähän sanovat elleivät tykkää. On se kyllä outoa että olet antanut asioiden mennä tuollaiseksi. Saat kyllä syyttää itseäsi jos olet lepsuillut rajojen asettamisessa.
Muista siis. Rajat ne tarvii naapurinkin lapset. Ja näköjään sinäkin kun et tiedä mitä pitää tehdä ja asiat ovat luisuneet . Eli siis: Jämäkkyyttä, jämäkkyyttä, rajoja, rajoja ja lopeta se surkutteleminen ja lepsuilu ja tee itse elämäsi siedettäväksi. Vain sinä itse määrittelet omat rajasi. Jos rynkyttelevät ovia ja soittelevat ovikelloa käyt vain sanomassa ettei nyt sovi tulla - sen voi tehdä ihan ystävällisesti. Omassa kodissa ei tarvi piilotella lapsilta ja on hyvää kasvatusta naapurin lapsillekin kun sanot sen selkeästi ettei saa ovea rynkyttää, menkää omalle pihalle. Kyllä he sen alkavat ymmärtämään, eivätkä tule liian usein.
Usko pois - naapurisi eivät suutu jos laitat heidän lapsilleen rajat. Ovat ehkäpä tyytyväisiä. Mistäpä sitä tietää kuinka väsyneitä ja uupuneita ovat lapsikatraansa kanssa. meillä kans toi ongelma.Täysin kasvattamattomat pikkupojat pyörii jaloissa.Meinaan toi Stubbja Katainen.
Pitäis varmaan lähettää Venäjälle jonnekin Siperiaan opinto ja kasvatusmatkalle...- ammattikasvattaja
Soita sossuille, niin minä tekisin, kuullostaa vakavalta, jos et halua olla "sijaisäiti."
Naapurisuhteet ei välttämättä ole sen arvoisia, että omasta rauhasta/ yksityisyydestä tarvitsee tinkiä.
Toisen kerran lukiessani viestin..ota ensi tilassa yhteys ammatti-ihmisiin, teet siinä palveluksen lapsille ja toivottavasti heidän vanhemmilleen myös.
Rohkeutta vaan..- mummo jo
He ovat tervetulleita aina luokseni. Mutta olen sanonut heille että he eivät saa tuoda kavereitaan kylään luokseni . Asumme aika lähekkäin niin osaavat yksin tulla mummon luo. Aikasemmin toivat aina jonku kaverin myös mutta kun ne meni kaapeille ilman lupaani niin eivät saa tulla enään . Etsivät kaapeista ruokaa ilman että tarjosin . Oli kova homma seurata heitä etteivät vie mitään pöydiltä ja kaapinpäältä . Koskivat joka paikkaan ja pudottelivat koristeesineitä lattialle. Jouduin monta heittämään roskiin. Lastenlapsille on jo pienestä opetettu miten ollaan mummolassa . Silti en ole mikään lastenhoitaja vaan olen mummo jonka luo omat lastenlapset on tervetulleita käymään. Ovat olleet tarpeenmukaan yötäkin luonani mutta harvoin.
- juttu*****
Sen puhelinsoiton lastensuojeluun voi tehdä nimettömänä ja se EI tarkoita että lapset kärrättäisi välittömästi lastenkotiin, vaan Sos.tt:t selvittää perheen tilanteen.
Kotiisi rynnistäville ja siellä mellastaville lapsille täytyy asettaa selkeät rajat. Me olemme ottaneet ovikellosta patterit pois, mutta on kyllä rasittavaa, jos ei saa olla omassa pihassaan rauhassa. Silloin voi sanoa lapsille, että NYT ei meille saa tulla, nyt haluan tehdä omia asioitani - ja ohjata lapset ulos omasta pihasta.
Voit jutella lapsille, että silloin kun portissa on ilmapallo, minkä värinen tahansa - kun eivät värejä tunne - teille saa tulla. Kun ilmapalloa ei ole, teille ei saa tulla.
Laita alkuun pallo esim. 3 x viikossa, usein siis, ja harvenna niitä pikkuhiljaa.
Ilmoita lapsille myös selkeästi, että nyt heidän on aika mennä pois, eikä tänään saa enää tulla, pallo tulee porttipieleen kun saa tulla. Tänään ei.
Se menee perille kyllä, mutta vaatii muutamaa toistoa.
Itsellä oli samantapainen mutta ei yhtä paha tilanne, joka on nyt helpottanut.
Ja kyllä lapsilla jokin sellainen perusjuttu on sisäänrakennettuna, että toisten kotona ei olla kuin kotona, jos kotona yhtään mitään on koskaan lapsille puhuttu. Myös toisten ihmisen ja luontokappaleen , eläimen, kohtelu on hyvää, joxs lapsi on saanut kotona hyvää ja kunnioittavaa kohtelua. Sen tajuaminen ettei elävä kissa ole pehmolelu, jota ripotetaan, lähtee kotikasvatuksesta, jota näillä lapsilla ei ole.
Kieltojen sijaan EI saa, pitää myös kertoa miten saa ja mjikä on oikein tai sallittua. Mutta kun se olisi oikeasti vanhempien eikä naapurin tädin tehtävä.
- elli-iita
Naapurissani asui nelilapsinen perhe, jonka vanhin tytär oli oman tyttäreni ystävä. Pikkusisarukset karkailivat tänne milloin pannuhuoneen ovesta milloin vintin ikkunasta. Kun ovikello soi, lähetin lapset kotiin sanoen, että nyt ei sovi ja kerroin, jos seuraavanakaan päivänä ei saisi tulla. Jos päästin sisään, tarkistin, että isä tai äiti tietää, että lapsi/lapset olivat luonani. Yksi tytöistä tuli kerran pakkasella yllään t-paita, pikkuhousut ja kumpparit. Äiti oli hoitamassa pikku veljeä. Päästin tytön sisään ja kerroin kauhukuvia siitä, mitä tekisin, jos näkisin hänet vielä talvella niin vähäpukeisena. Seuraavalla karkumatkalla oli asiallinen vaatetus, joka esiteltiin vaatekappale kerrallaan. Karkailua jatkui koulun alkuun saakka.
Lapset saivat olla kylässä, silloin kun se sopi meille, tuhmuuksia ei saanut tehdä, omat jäljet piti korjata ja herkkujakaan en juuri tarjonnut.Ystävyys tyttöjen kanssa jatkui niin, että vaikka muutin paikkakuntaa yksi tytöistä hoiti iltatähteäni tämän ollessa sairaana tai jos muuten tarvitsin hoitoapua.
Lapset oppivat käyttäytymään mummolassa ja hoitopaikassa ja koulussa niiden sääntöjen mukaan, niin myös naapureissa niiden sääntöjen mukaan. Laadi omat sääntösi ja toimi johdonmukaisesti niiden mukaan.
Oppiminen vie yleensä pari viikkoa ja rajoja pitää kokeilla, mutta kotisi on kotisi. - jagarström
susittelen hankkimaan tuomiaidan tonttienne välille,se on kaunis ja tuoksyy hyvälle ja kun se venähtää muutaman metrin korkuiseksi (n.1 Vuosi jos ostat ne n:1.5 m) niin sen läpi ei ihan heti tungeta,voit myos hankkia korkean aidan ja sähköistää sen mutta se on vain huono idea jonka 15 vuotiaan kirjoittajan päähän putkahti, voit myös hankkia jonkin oloista suojausta herneillei ja marjoillesi,muuta en osaa neuvoa.
- Rauhaa rakastava
Oho, olipas tänne tullut paljon viestejä! Kiitokset kaikille vastanneille. Koska en valitettavasti tietenkään pysty vastaamaan kaikkiin viesteihin yksitellen, vastailen ja kommentoin nyt hiukan yleisemmin.
Ensinnäkin olen pahoillani (ja hiukan ihmeissäni), jos olen joidenkin mielestä kuulostanut ylimieliseltä lasten vanhempien sivistystason suhteen; se ei suinkaan ole ollut tarkoitus, enkä ole pyrkinyt vähättelemään minkään tietyn ammattikunnan tms. edustajia. Sivistymättömyydellä en siis niinkään viittaa perheen sosioekonomiseen asemaan (eikä perhe materiaalisesti suinkaan mitenkään köyhä olekaan), vaan vanhempien käytökseen, puhetyyliin, asenteisiin ja sen sellaiseen - ja tietysti heidän näkyviimpiin käyntikortteihinsa: lapsiin. Perhe ei myöskään ole lestadiolainen tai tietääkseni minkään muunkaan uskonnon innokas kannattaja.
Joku myös kysyi ikääni ja sitä, onko itselläni lapsia. Olen itse asiassa näitä naapurin lasten vanhempia nuorempi, eikä minulla ainakaan vielä ole jälkikasvua. Nykyisessä elämäntilanteessani olen oikein tyytyväinen ihan vain puolisoni kanssa kahdestaan saadessani vihdoin elää rauhallisempaa elämää. Tilanteessa on tietysti melkoista ironiaa, sillä toisaalta nykyinen tilanne on tietysti kaikkea muuta kuin rauhallinen.
Monet ovat kehottaneet rakentamaan aidan tonttien väliin, ja kieltämättä ajatuksessa on oma hohtonsa. Jotenkin kyllä tuntuu, että minun ei moraalisesti kuulu rakentaa omalla kustannuksellani kallista aitaa itseäni suojaamaan vain siksi, että naapurissa asuu perhe, joka ei kunnioita toisten yksityisyyttä. Yksi pahainen aita ei muutenkaan näitä rasavillejä muksuja pysäyttäisi, mutta olen itse asiassa aitaa jonkin aikaa harkinnut jo ihan esteettisistä syistä ja saatanpa hyvinkin joskus rahatilanteen paremmin salliessa pystyttää sen.
Tämä nyt oli tällainen pohjustus, ja seuraavassa viestissä on enemmän itse asiasta. - Rauhaa rakastava
Rauhaa rakastava kirjoitti:
Oho, olipas tänne tullut paljon viestejä! Kiitokset kaikille vastanneille. Koska en valitettavasti tietenkään pysty vastaamaan kaikkiin viesteihin yksitellen, vastailen ja kommentoin nyt hiukan yleisemmin.
Ensinnäkin olen pahoillani (ja hiukan ihmeissäni), jos olen joidenkin mielestä kuulostanut ylimieliseltä lasten vanhempien sivistystason suhteen; se ei suinkaan ole ollut tarkoitus, enkä ole pyrkinyt vähättelemään minkään tietyn ammattikunnan tms. edustajia. Sivistymättömyydellä en siis niinkään viittaa perheen sosioekonomiseen asemaan (eikä perhe materiaalisesti suinkaan mitenkään köyhä olekaan), vaan vanhempien käytökseen, puhetyyliin, asenteisiin ja sen sellaiseen - ja tietysti heidän näkyviimpiin käyntikortteihinsa: lapsiin. Perhe ei myöskään ole lestadiolainen tai tietääkseni minkään muunkaan uskonnon innokas kannattaja.
Joku myös kysyi ikääni ja sitä, onko itselläni lapsia. Olen itse asiassa näitä naapurin lasten vanhempia nuorempi, eikä minulla ainakaan vielä ole jälkikasvua. Nykyisessä elämäntilanteessani olen oikein tyytyväinen ihan vain puolisoni kanssa kahdestaan saadessani vihdoin elää rauhallisempaa elämää. Tilanteessa on tietysti melkoista ironiaa, sillä toisaalta nykyinen tilanne on tietysti kaikkea muuta kuin rauhallinen.
Monet ovat kehottaneet rakentamaan aidan tonttien väliin, ja kieltämättä ajatuksessa on oma hohtonsa. Jotenkin kyllä tuntuu, että minun ei moraalisesti kuulu rakentaa omalla kustannuksellani kallista aitaa itseäni suojaamaan vain siksi, että naapurissa asuu perhe, joka ei kunnioita toisten yksityisyyttä. Yksi pahainen aita ei muutenkaan näitä rasavillejä muksuja pysäyttäisi, mutta olen itse asiassa aitaa jonkin aikaa harkinnut jo ihan esteettisistä syistä ja saatanpa hyvinkin joskus rahatilanteen paremmin salliessa pystyttää sen.
Tämä nyt oli tällainen pohjustus, ja seuraavassa viestissä on enemmän itse asiasta.Aloitusviestini venyi niin pitkäksi, etten voinut kovin yksityiskohtaisesti kuvailla vuorovaikutusta itseni ja lasten välillä, mutta tilanne ei suinkaan ole ollut aivan niin yksinkertainen, että lapset vain rynnistävät sisään ja minä en voi asialle mitään, vaan lammasmaisesti viihdytän heitä koko loppupäivän. En myöskään ole mikään ylikiltti tossukka, joka antaa muiden kävellä ylitsensä; jos haluan lapset pois kodistani tai pihaltani, silloin komennan heidät lähtemään. Lapset eivät vain opi (ja nuorimmaiselta on kai liian varhaista sitä vielä odottaakaan), että on lähtökohtaisesti väärin tulla toisten kotiin kuin omaansa - kuten sanoin, lapset eivät käy missään (edes kylässä), ja vanhemmat eivät ilmeisestikään ole opettaneet heille, miten toisten kodissa käyttäydytään. Jos oveni on siis unohtunut auki, lapset porhaltavat iloisena sisään ja ehtivät muutamassa sekunnissa aiheuttaa pienoisen kaaoksen, eivätkä innostuksessaan ollenkaan muista yhdessä opeteltuja tapoja, vaan siinä vaiheessa, kun ehdin eteiseen asti, on yksi jo puolimatkassa yläkertaan, toinen sohvan takana ja kolmas pelästyneen kissan takajalassa kiinni.
Myönnän, että olen tehnyt virheen, kun olen antanut lasten jäädä leikkimään vähäksi aikaa sen sijaan, että olisin komentanut hedät takaisin ovelle ja lähtemään kotiinsa. Ymmärrän, että olen näin tavallaan hyväksynyt heidän tapansa rynnätä kotiini, ja minua harmittaa, etten alusta asti ole ottanut kovempaa linjaa. Lasten aloittaessa nämä vierailunsa en vain vielä käsittänyt heidän tilanteensa koko laajuutta, ja koska maalla on monilla aikuisillakin tapana kursailematta avata itse ovi ja tulla suoraan eteiseen huhuilemaan (tapa, jota olen kylläkin aina syvästi inhonnut), ajattelin heidän vain katsoneen aikuisten tuttavallisuudesta mallia enkä pitänyt tapaa sen epäkohteliaampana kuin kenen tahansa muun naapurinkaan. Alussa lapset myös olivat hiukan ujompia eivätkä samalla tavalla pyyhältäneet sisään kuin nykyään. Vasta kun lapset alkoivat toden teolla vierailunsa, ymmärsin, että ongelma ei suinkaan ollut se, mitä heille oli kotona opetettu, vaan se, mitä EI ollut opetettu. Tässä vaiheessa aloinkin lukita oveni ja opettamaan käytöstapoja, eli että ensin soitetaan ovikelloa ja jos he saavat minulta luvan tulla sisälle, silloin kengät riisutaan nätisti eikä sotketa yms. Lapset ovat edistyneet nuorimmaista lukuunottamatta tässä asiassa ihan mukavasti, ja tämä ongelma onkin nykyään olemassa enää vain silloin, kun emme ole nähneet muutamaan päivään ja lapset innostuvat vahingossa huolimattomasti lukitusta ovesta. - Rauhaa rakastava
Rauhaa rakastava kirjoitti:
Aloitusviestini venyi niin pitkäksi, etten voinut kovin yksityiskohtaisesti kuvailla vuorovaikutusta itseni ja lasten välillä, mutta tilanne ei suinkaan ole ollut aivan niin yksinkertainen, että lapset vain rynnistävät sisään ja minä en voi asialle mitään, vaan lammasmaisesti viihdytän heitä koko loppupäivän. En myöskään ole mikään ylikiltti tossukka, joka antaa muiden kävellä ylitsensä; jos haluan lapset pois kodistani tai pihaltani, silloin komennan heidät lähtemään. Lapset eivät vain opi (ja nuorimmaiselta on kai liian varhaista sitä vielä odottaakaan), että on lähtökohtaisesti väärin tulla toisten kotiin kuin omaansa - kuten sanoin, lapset eivät käy missään (edes kylässä), ja vanhemmat eivät ilmeisestikään ole opettaneet heille, miten toisten kodissa käyttäydytään. Jos oveni on siis unohtunut auki, lapset porhaltavat iloisena sisään ja ehtivät muutamassa sekunnissa aiheuttaa pienoisen kaaoksen, eivätkä innostuksessaan ollenkaan muista yhdessä opeteltuja tapoja, vaan siinä vaiheessa, kun ehdin eteiseen asti, on yksi jo puolimatkassa yläkertaan, toinen sohvan takana ja kolmas pelästyneen kissan takajalassa kiinni.
Myönnän, että olen tehnyt virheen, kun olen antanut lasten jäädä leikkimään vähäksi aikaa sen sijaan, että olisin komentanut hedät takaisin ovelle ja lähtemään kotiinsa. Ymmärrän, että olen näin tavallaan hyväksynyt heidän tapansa rynnätä kotiini, ja minua harmittaa, etten alusta asti ole ottanut kovempaa linjaa. Lasten aloittaessa nämä vierailunsa en vain vielä käsittänyt heidän tilanteensa koko laajuutta, ja koska maalla on monilla aikuisillakin tapana kursailematta avata itse ovi ja tulla suoraan eteiseen huhuilemaan (tapa, jota olen kylläkin aina syvästi inhonnut), ajattelin heidän vain katsoneen aikuisten tuttavallisuudesta mallia enkä pitänyt tapaa sen epäkohteliaampana kuin kenen tahansa muun naapurinkaan. Alussa lapset myös olivat hiukan ujompia eivätkä samalla tavalla pyyhältäneet sisään kuin nykyään. Vasta kun lapset alkoivat toden teolla vierailunsa, ymmärsin, että ongelma ei suinkaan ollut se, mitä heille oli kotona opetettu, vaan se, mitä EI ollut opetettu. Tässä vaiheessa aloinkin lukita oveni ja opettamaan käytöstapoja, eli että ensin soitetaan ovikelloa ja jos he saavat minulta luvan tulla sisälle, silloin kengät riisutaan nätisti eikä sotketa yms. Lapset ovat edistyneet nuorimmaista lukuunottamatta tässä asiassa ihan mukavasti, ja tämä ongelma onkin nykyään olemassa enää vain silloin, kun emme ole nähneet muutamaan päivään ja lapset innostuvat vahingossa huolimattomasti lukitusta ovesta.Pohjimmainen ongelma eivät siis ole lasten yllätyshyökkäykset, vaan se, että olen joutunut kiusalliseen ja epäreiluun tilanteeseen lasten vanhempien kanssa. On hyvin vaikeaa opettaa lapsille esim. puuttuvia käytöstapoja tietäen, että kotona tärkeimmät auktoriteetit, eli vanhemmat, antavat aivan toisenlaisen esimerkin. En haluaisi astua vanhempien varpaille tai luoda kiusallisia tilanteita heidän ja lasten välille, enkä myöskään missään nimessä olisi halunnut asemaan, jossa joudun kasvattamaan toisten lapsia. Kuten sanoin, lasten henkisen kehityksen huomiotta jättäminen säälittää ja suututtaa minua niin paljon, etten toisaalta kykene vain jättämään asiaa sikseen. Toisaalta taas en pysty sanomaan vanhemmille suoria sanoja, koska pelkään naapurisovun puolesta ja koska pelkään lasten mahdollisesti kärsivän tulehtuneesta tilanteesta. Samasta syystä en uskalla soittaa lastensuojeluviranomaisille, sillä jos he juttelisivat vanhempien kanssa, nämä tajuaisivat aivan varmasti, että minä olen syypää (ja kuten jo sanoin, vanhemmat eivät laiminlyö lastensa siisteyttä tai ravitsemista tai pahoinpitele heitä tms., vaan ainoastaan eivät osaa tai viitsi panostaa heidän henkiseen kehitykseensä, joten viranomaisten yhteydenotto johtaisi vain naapurisuhteiden huononemiseen).
Olen toki jutellut lasten äidin kanssa aika paljonkin juuri hänen lapsistaan ja esim. siitä, että olen huolissani heidän eksyvän tai loukkaavan itsensä, jos äiti luulee lasten olevan minun luonani ja he ovatkin jossain muualla seikkailemassa. Olen yrittänyt sopia yhteisistä säännöistä ja hienovaraisesti vihjaillut, että haluaisin hänen vaikka soittavan minulle, jos lapset haluavat tulla käymään. Tuho kasvimaallani ei äitiä kiinnosta (reaktio oli hiukan loukkaantunut "no voin mä ostaa kaupasta vaikka tilalle" sen kerran, kun asiasta viitsin mainita), ja melko suoraankin sanotut huomiot siitä, että lapset ehkä tarvitsisivat harrastuksia, kun energiaa riittää noin paljon, ansaitsevat korkeintaan olankohautuksen ja valitusta siitä, kuinka hänellä on niin kiire. En todellakaan usko, että tilanne tulee muuttumaan parempaan suuntaan vanhempien ansiosta. Toisaalta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että minun, ulkopuolisen, täytyy olla se, joka joutuu ratkaisemaan tilanteen. Kai minun on tosiaan vain oltava tiukka puolustaessani yksityisyyttäni ja johdonmukaisesti vaadittava lapsilta yhdessä sovittuja käytöstapoja.
Loppuun haluaisin vielä kiittää kaikkia teitä, jotka ehdotitte merkin jättämistä oven luokse lasten ollessa tervetulleita. Idea on itse asiassa todella hyvä, ja taidankin ottaa sen käyttöön heti ensi tilassa. Olen pahoillani, että kirjoitin niin pitkän viestin, että se oli jaettava kolmeen osaan! - halaatti
Rauhaa rakastava kirjoitti:
Pohjimmainen ongelma eivät siis ole lasten yllätyshyökkäykset, vaan se, että olen joutunut kiusalliseen ja epäreiluun tilanteeseen lasten vanhempien kanssa. On hyvin vaikeaa opettaa lapsille esim. puuttuvia käytöstapoja tietäen, että kotona tärkeimmät auktoriteetit, eli vanhemmat, antavat aivan toisenlaisen esimerkin. En haluaisi astua vanhempien varpaille tai luoda kiusallisia tilanteita heidän ja lasten välille, enkä myöskään missään nimessä olisi halunnut asemaan, jossa joudun kasvattamaan toisten lapsia. Kuten sanoin, lasten henkisen kehityksen huomiotta jättäminen säälittää ja suututtaa minua niin paljon, etten toisaalta kykene vain jättämään asiaa sikseen. Toisaalta taas en pysty sanomaan vanhemmille suoria sanoja, koska pelkään naapurisovun puolesta ja koska pelkään lasten mahdollisesti kärsivän tulehtuneesta tilanteesta. Samasta syystä en uskalla soittaa lastensuojeluviranomaisille, sillä jos he juttelisivat vanhempien kanssa, nämä tajuaisivat aivan varmasti, että minä olen syypää (ja kuten jo sanoin, vanhemmat eivät laiminlyö lastensa siisteyttä tai ravitsemista tai pahoinpitele heitä tms., vaan ainoastaan eivät osaa tai viitsi panostaa heidän henkiseen kehitykseensä, joten viranomaisten yhteydenotto johtaisi vain naapurisuhteiden huononemiseen).
Olen toki jutellut lasten äidin kanssa aika paljonkin juuri hänen lapsistaan ja esim. siitä, että olen huolissani heidän eksyvän tai loukkaavan itsensä, jos äiti luulee lasten olevan minun luonani ja he ovatkin jossain muualla seikkailemassa. Olen yrittänyt sopia yhteisistä säännöistä ja hienovaraisesti vihjaillut, että haluaisin hänen vaikka soittavan minulle, jos lapset haluavat tulla käymään. Tuho kasvimaallani ei äitiä kiinnosta (reaktio oli hiukan loukkaantunut "no voin mä ostaa kaupasta vaikka tilalle" sen kerran, kun asiasta viitsin mainita), ja melko suoraankin sanotut huomiot siitä, että lapset ehkä tarvitsisivat harrastuksia, kun energiaa riittää noin paljon, ansaitsevat korkeintaan olankohautuksen ja valitusta siitä, kuinka hänellä on niin kiire. En todellakaan usko, että tilanne tulee muuttumaan parempaan suuntaan vanhempien ansiosta. Toisaalta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että minun, ulkopuolisen, täytyy olla se, joka joutuu ratkaisemaan tilanteen. Kai minun on tosiaan vain oltava tiukka puolustaessani yksityisyyttäni ja johdonmukaisesti vaadittava lapsilta yhdessä sovittuja käytöstapoja.
Loppuun haluaisin vielä kiittää kaikkia teitä, jotka ehdotitte merkin jättämistä oven luokse lasten ollessa tervetulleita. Idea on itse asiassa todella hyvä, ja taidankin ottaa sen käyttöön heti ensi tilassa. Olen pahoillani, että kirjoitin niin pitkän viestin, että se oli jaettava kolmeen osaan!Ansaitset myös paljon kiitosta työstäsi. Opettajan työssä joutuu hyvin usein kertomaan lapsille uutena asiana, että lupaa kysymättä kukaan ei voi mennä esim. penkomaan toisen kaappia tai reppua tai lainaamaan kyniä ja kumeja.
Olisi tietenkin hienoa, jos vanhemmat opettaisivat lapset kunnioittamaan toisen omaisuutta jo kotona. Naapurisi lapset voivat koulussa erottua edukseen, koska olet jaksanut nähdä vaivaa. Laita silti välillä se ilmapallo oveen kertomaan, että nyt haluatte olla kotona rauhassa. Lapset kyllä palaavat ja ovat entistä huolellisempia tapojen oppijoita.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561906Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481648- 521584
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138