Erottiin puolison kanssa kesällä ja sovittiin tapaamiset.
Viikko viikko tai 2viikkoa ja 2viikkoa ex ei halunnut, hänestä lapsilla
pitää olla yksi koti mutta yhteishuoltajuus kuitenkin.
Ehdotin kahta pitkää viikonloppua tyyliin to illasta ma aamuun, on kuulema vaikea järjestää
jos sattuu pääsemään töihin (ollut 2vuotta työttömänä).
No kysyin sitten "perinteistä" joka toinen vkonloppu ja niinä viikonloppuina kun lapset eivät ole niin
ti ja to illat(ei pakko olla yökylässä), viikonloput käy mutta viikolla on kuulema kaikennäköistä menoa...
Sitten tämä ex soitaa ja ihmettelee kun lapset eivät ole soitelleet hyvää yötä vähään aikaan...
Johtuisko liian harvoista tapaamisista ja siitä ettei isäkään vaivaudu soittamaan lapsille vaikka hänellä varmasti on heidän kännykkä numerot.
Jos tässä on tarkoitus kiusata minua on hän epäonnistunut täysin ja pilkka osuu kyllä hänen omaan nilkkaan :( Minua huolestuttaa, kuinka lapset loittonevat toisesta vanhemmasta. Tyhmää kun erotaan, eihän se tarkoita että lapsistakin täytyy erota. Miksi minun täytyy muistuttaa lapsia soittamaan toiselle vanhemalle, toki muistuttelen koska en halua mustanmaalata toista, mutta minusta minulla on kohtuuton vastuu tällä hetkellä :(
Miten teillä muilla?
Viikko viikko tai 2viikkoa ja 2viikkoa ex ei halunnut, hänestä lapsilla
pitää olla yksi koti mutta yhteishuoltajuus kuitenkin.
Ehdotin kahta pitkää viikonloppua tyyliin to illasta ma aamuun, on kuulema vaikea järjestää
jos sattuu pääsemään töihin (ollut 2vuotta työttömänä).
No kysyin sitten "perinteistä" joka toinen vkonloppu ja niinä viikonloppuina kun lapset eivät ole niin
ti ja to illat(ei pakko olla yökylässä), viikonloput käy mutta viikolla on kuulema kaikennäköistä menoa...
Sitten tämä ex soitaa ja ihmettelee kun lapset eivät ole soitelleet hyvää yötä vähään aikaan...
Johtuisko liian harvoista tapaamisista ja siitä ettei isäkään vaivaudu soittamaan lapsille vaikka hänellä varmasti on heidän kännykkä numerot.
Jos tässä on tarkoitus kiusata minua on hän epäonnistunut täysin ja pilkka osuu kyllä hänen omaan nilkkaan :( Minua huolestuttaa, kuinka lapset loittonevat toisesta vanhemmasta. Tyhmää kun erotaan, eihän se tarkoita että lapsistakin täytyy erota. Miksi minun täytyy muistuttaa lapsia soittamaan toiselle vanhemalle, toki muistuttelen koska en halua mustanmaalata toista, mutta minusta minulla on kohtuuton vastuu tällä hetkellä :(
Miten teillä muilla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitenpä niillä joillakin ukkoilla se vastuun kantaminen eron jälkeenkään onnistuisi, jos ei oo onnistunut liitossakaan??
Sitten kyllä suutaan pieksevät ja valehtelevat muille, että katsoisivat lapsiaan useamminkin, mutta kun se ex-akka ei anna! Nämä kyllä tiedetään! Pöh!
No kyllä hän on liiton aikana vastuun kantanut ihan hyvin, ehkä hän nyt sitten haluaa ns. vapautta kun aika nuorenakin olemme yksissä alkaneet liikkumaan..Ehkä hän sitten joskus herää..
Kuule, kun tarpeeksi monta kertaa jonkun huoran vierestä herää, unohtuu ne lasten tapaamiset...mukavampaa viettää aika baareissa ja sutturoiden kanssa.
Tämä on nähty!
puhut kyllä asiaa! Aivan juuri noin menee meilläkin. Tammikuussa exä muutti poikamiesboksiinsa, jossa ei lapsiaan voinut puoleen vuoteen tavata. Sitten osti asunnon jossa voisi tavata, juu, on tavannut lapsiaan kesälomallaan kaksi viikkoa, joista puolet ajasta pikkusisko oli isosiskon kans kahelleen, kun isillä oli omia menoja??? Nyt on kuukauden aikana ehtinyt ottaa lapsensa kerran yöksi kotiinsa. Viettää kuitenkin aikaa uuden naisensa ja hänen lasten kanssa. Mikä ihme saisi aikuisen miehen järkiinsä? Luulin että omat lapset olisivat etusijalla. Sitä toivoen ja ihmettä odotellen.
Totta ja tätä päivää!
Eipä oo "isukkia" näkynyt moneen viikkoon lapsia hakemassa.
Katsos! Poissa silmistä, poissa mielestä!
Mikä on nykytilanne, eli milloin mies on lasten kanssa tällä hetkellä?
Jos viikonloput sopivat miehelle, mutta arki-illat ei, niin olisiko ideaa että mies ottaisi lapset sitten joka toinen viikonloppu tai jopa useammin viikonloppuisin? Onko sellainen mahdollista. Voiko sopimusta muuttaa, jos mies menee töihin tai tulee muita muutoksia. Onko mahdollista joustavuus mieheen nähden, eli jos mies haluaa jonain arki-iltana olla lasten kanssa niin olisiko siitä mahdollista sopia "spontaanisti"? Vai onko tämä ajatus sinulle liian hankala?
Tärkeintähän on kuitenkin se, että lasten ja isän suhde pysyy hyvänä.
Olen ehdottanut kaikkia mahdollisia versioita ja olen pyytänyt häntä miettimään miten hän
haluaa ja olen sanonut, että hän voi soittaa ja tulla hakemaan milloin vain, mutta hänelle riittää se joka toinen vkonloppu..
No, en tiedä...Piti vain sanoa ääneen ja purkaa pahaa oloa. Minähän tässä olen ns etuasemassa, saan nauttia maailman ihanammista lapsista paljon enemmän
Sinä olet sitten tehnyt voitavasi, olet joustava ja fiksu eikä sille mitään voi jos miehelle riittää nuo tapaamiset lasten kanssa. Ehkä se miehen työttömyys vaikuttaa hänen käytökseensä, jos on vetäytyvä sitten sen takia. Oliko teillä ero sitten muuten riitainen, vaikuttaako se kenties asiaan? Tämä asia voi korjaantua ajan kanssa. Toivottavasti saat asiasi kuntoon. Heti välittömästi eron jälkeen (etenkin harkinta-aikana) elämä voi tuntua raskaalta, mutta ajan myötä asiat paranevat. Eli sinulle sanoisin että aika parantaa kyllä. Voihan se olla että ex-miehesi piristyy jos saa töitä ja saa elämäniloa sitä kautta.
Mekin erottiin kesällä. Mä jäin kolmen kouluikäisen pojan kanssa vanhaan asuntoon, lunastin tämän itselleni, mies muutti muualle.
Harmittaa lasten puolesta, kun eivät näe isäänsä ollenkaan. Nyt on jo mennyt yli kaksi viikkoa, kun isä kävi viimeksi lapsia katsomassa, silloinkin ehti olemaan paikalla vain tunnin verran. Yökylään hän ei lapsia halua ottaa, no ehkä joskus voisi kuulema yhden ottoa kerrallaan harkita, mutta ei koskaan kaikkia kolmea samaan aikaan.
Lapset kyllä yrittävät soitella isälle, mutta yleensä isällä on kiire, milloin minnekin.
Lapset tietty kyselee, että miksi iskä ei ehdi tänne tai eikö se tykkää enää meistäkään. Yritän vain vastailla, että isällä on vielä muuttokiireitä, kyllä sillä varmaan kohta on aikaa. Näin en kuitenkaan voi ikuisesti jatkaa, mitäs mä sitten sanon? Kai on vain parasta sanoa totuus, isä on halunnut unohtaa meidät.
Tiedän, että jos näin jatkuu pidempään, niin kohta lapset hylkäävät isänsä kokonaan, ajattelevat, että olkoon mokoma. En haluaisi näin tapahtuvan.
Kyllä lapsilla pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiin myös eron jälkeen!
Meillä ex tekee kaikkensa saadakseen yksinhuoltajuuden ja voidakseen viedä lapset 100 km päähän. Manipulointia ja kaikenlaista mahdollista kiusaa. Taistelu jatkuu ja tällä hetkellä lapset ovat kirjoilla luonani.
Koittakaa ymmärtää niitä miehiänne 4 päivää 30 saa pitää lapsia. Eivät lapset noilla päivillä enään miestenne elämään kuulu. Uusi elämä on jollain tavalla aloitettava. Naapurin lapset muiodostuvat läheisemmiksi, niitä kun näkee joka päivä.
Älkää syyttäkö kaikesta miehiä, niin lapset kuin liittokin on kahden kauppa. Antakaa miestenne kantaa vastuuta. Ei vaatteen tarvitse olla teidän mielenne mukainen kunhan on asianmukainen. Nämä ovat arvostus asioita, eivätkä vaikuta lasten hyvinvointiin, mikäli lapsi vain on tyytyväinen. Pienet usemmiten ovat.
Sitäkin asiaa voisi enemmän miettiä ennen eroa.
Että hylkääkö toinen kasvatusvastuun, kun ei ole koko ajan silmissä lapset.
Houkutuksiahan on aina ulottuvilla muualla. Kuluu se aika ilman lapsiakin.
Itse olen näitä asioita miettinyt ja vaikka se kyllästyminen siihen kumppaniin on meilläkin koko ajan läsnä, mutta sen olotilan kuitenkin kestää, pysymme perheenä lasten takia.
Sitten kun lapset aikuistuvat, on aika omille suunnitelmille.
Ei ole liian myöhäista sittenkään alkaa toteuttaa itseään ilman nykyistä kumppania ja vastuu on tullut silloin kannettua, kummallakin.