Tältäkin palstalta

kokemuksia ja ymmärrän ettei jakseta vastata;))

Ikävää todeta mutta yht'akkiä 50 täytettyäni vain tajusin, ettei halua elää elämääni aviomieheni kanssa. Emme keskutele mistään, emme tee mitään yhdessä, meillä ei ole mitän yhteistä kuin aikuiset lapset ja nekin jo maailmalla. Mies on täysin vieras minulla mutta haluaisi pitää kaiken ennalleen. Hädissään on kun minä tee irtiotto, muttei silläkään ole mitään vaikutusta.

Kysymyksesi on aika hauska, sillä minulle tuli siitä mieleen miehen olevan kuin jokin tavara joka kesken leikin heitetään pois, kun alkaa kyllästyttämään tai kun ei enää huvita leikkiä hänen kanssaan. Eihän se miehen rooli mitenkään muutu. Mies, on aina mies, puoliso, isä ja pappa/vaari. Nainen tarvitsee miestä ja mies naista, näin se on aina ollut ja tulee olemaan. Ihmiset vanhenee, elämäntilanteet muuttuu, aika tekee tehtävänsä, mutta nainen ja mies kasvavat yhdessä eri elämänvaiheet läpi ja heidän tehtävänsä on tukea toinen toistaan kaikessa elämäntilanteissa. Yksin ei synny kovin kummosta kuviota, mutta yhdessä siitä muodostuu paljon monimuotoisempi ja rikkaampi,...elämää yhdessä eletty ja nähty elämä.

Mahtuisi kyllä, mutta en huoli. Jos parisuhteeseen alkaa, sen jälkeen ei enää omista omia ajatuksiaankaan. Minä en sitä enää jaksa. Olen tosi tyytyväinen yksin elämiseen.

Ainakin, kun on yksin sinnitellyt läpi rankkoja juttuja, rima miesten suhteen nousee aina vaan korkeammalle. Tyhjäpäitä poikasia ei enää huvituksekseen kaipaa. Osaa myös odottaa, että tiukan paikan tullen ystävä saattaakin ottaa etäisyyttä. Luottamus ei rakennu itsestään, toisaalta odotukset toisia ihmisiä kohtaan ovat hyvin realistisia.

Olen käynyt paikoitellen kovankin elämänkoulun myrskyineen ja palautumisvaiheineen. Jossain vaiheessa oli jopa koko elämänlanka katkeamisen vaarassa. Vaan nytpä porskuttelen ihanasti eteenpäin ! Elämänhistoriani on jossain määrin vähän toisenlainenkin kun perheen perustaneilla. Mitään en vaihtaisi pois kuitenkaan ! Uskon vielä, että kohtaan ikäiseni ehtoopuolelta miehen, joka on ymmärtäväinen ja haluaa rakentaa vastavuoroisesti kanssani tätä elämää, mikä juuri on tässä. On ihan hyvä olla, vaikka jotain, se toinen ihminen puuttuukin...