Tekee

kipeetä tekee ja on ikävä ..odotan vaan häntä kokoajan.
Kyllä mä ainakin suren vielä pitkään, ei voi aatellakaan ketään muuta ihmistä.
Niin minä olen siis mies ja tunsin kyllä hyvin tuon naisen jota kaipaan, olen vaan tällä hetkellä hänen silmissään sellainen "jättäjä" -tyyppi, johon ei voi luottaa : /

Olet kokenut ja koet saman kuin minäkin. Minut hylkäsi nainen. Valitsi toisen....otti vuoden päästä taas yhteyttä...ja katosi jälleen muutaman kuukauden kuluttua...sanaa sanomatta, mitään selittämättä...särki minut ihan kokonaan. On ihmeellistä, että joku ihminen voi tuntua niin oikealta, että ei voi unohtaa, vaikka kuinka haluaisi, ja vaikka kuinka olisi tehnyt pahaa oloa ja surua...särkenyt sydämen kokonaan.
Aika parantaa, sanotaan...siihen ei vaan aina jaksa uskoa...samoin kuin usko ihmisiin, on vaikeaa.
Miten luottaa enää keneenkään...
Toivon että pääset yli tuosta, yritä unohtaa...niin minäkin yritän, muuta ei voi.

Minuunkin sattuu, on sattunut jo hetken verran. Nykyään mietin, tekeekö rakkaus häneen minulle hyvää, vai satuttaako liikaa. Tähän asti tehnyt molempia.

Sattuu myös niin että miettii välillä mitä väliä enää millään.. Kun ei kerran saa olla rakkaimman ihmisen kanssa.

Täällä kans tekee kipeää ja sitten vielä on ne muutamat hetket joita toivois ettei niitä olisi koskaan ollut.

tai saisi vaikka muistinmenetyksen!

Elämä on ihan helvettiä. Jo 12-vuotiaana rakastuin ekan kerran ja siitä saakka kaikki suhteet olleet sydänsuruja täynnä...