Onko ketään miestä, joka olisi valmis sanomaan, että seurustelukumppanin ulkonäkö on käytännössä täysin toissijainen asia, jos kemiat natsaavat? Minkälaisia ominaisuuksia yleensä arvostatte naisessa?Tuntuu, että kaikkia, niin miehiä kuin naisiakin, kiinnostaa ennen muuta partnerin ulkokuori. Sanotaan, että ensivaikutelma on oleellisen tärkeä, ja tietty se varmasti onkin ainakin jos korostetaan "rakkautta ensisilmäyksellä", jota jostain syystä pidetään sinä ainoana todellisena rakkautena. Itse suhtaudun penseästi tämäntyyppisiin ilmauksiin, koska mielestäni sellainen "rakkaus", joka perustuu ulkoiseen viehtymykseen (ja ulkokuorihan on se, minkä ihmisestä ensisilmäyksellä yksinomaan näkee), ei tosiaankaan ole mitään oikeaa rakkautta eikä suinkaan välttämättä sellaiseksi koskaan kehitykään. Ilmaisen ajatukseni ehkä huonosti mutta tarkoitan sitä, että mielestäni aidolla rakkaudella ei ole MITÄÄN tekemistä ulkonäön kanssa, vaan se syntyy, kehittyy ja kasvaa pitkän ajan kuluessa tutustuttaessa ihmiseen, jonka ulkoinen olemus ei välttämättä ainakaan aluksi ole millään tavalla omien mieltymysten mukainen, mutta jonka sisäinen ihminen osoittautuu erityisen yhteensopivaksi omamme kanssa.
Naisen ulkonäöllä ei merkitystä?
elämä pinnan alla?
24750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
on ulkonäöllä tosiaan merkitystä! ja paljonki..eise toimi semmone et joka ei miellytä ulkoisesti mut sisäsesti kylläkin.
On sillä merkitystä ehdottomosati. Minun kumppanini pitää olla kaunis ja poikkeuksetta (puhun kaikkien heteromiesten puolesta) kumppanin pitää näyttää vähintään ihmiseltä ja naispuoliselta.
Et voi puhua kaikkien heteromiesten puolesta, kultaseni :)
Itse ainakin tarkastelen naisia kokonaisuutena ja ulkonäko on osa tuota kokonaisuutta.
En voi kiinnostua seksuaalisesti minun mielestäni rumannäköisestä naisesta.
Toisaalta jos nainen on mielestäni tyhmä tai luonteeltaan kelju niin en ole kiinnostunut
pidemmästä suhteesta vaikka nainen olisi miten hyvännäköinen.
loppujenlopuksi yhtä tärkeää kuin sisäinen kauneus. Ulkonäkö nimittäin edustaa meitä, jokaisen henkilökohtaista minääni. Naamasta ihminen tunnistetaan ja muistetaan henkilön luonne. Vaikka olisi kaunis mutta jos on sisäisesti täysi ääliö, niin kasvojen näkeminen saa aikaan negatiivisen reaktion aivoissa. Jos on ruma mutta mukava, syntyy positiiviset asiat. Jokainen saa itsestään siedettävän näköisen.... plastiikkakirurgiaan ei ikinä kannata turvautua, sillä se on petkuttamista ja totuuden torjumista. Jokainen ihminen on taideteos. Miehet jotka ihailevat kauneuskirurgian läpikäyneitä naisia, ovat sisäisesti rumia ja sen tähden kukaan ei heitä miehikseen halua.
sillä ulkonäöllä sentään jotain merkitystä. Itse en ole hakenut koskaan seuraa virtuaalimaailmasta, vaan aivan livenä olen naisia tavannut. Pitäähän naisen ulkomuodon jollain tavalla olla silmää miellyttävä, että se ensikontakti tulee solmittua. Jos nainen on makuni mukainen = ei tarvitse olla ruusu, kunhan vain huolehtii itsestään ja siisteydestään, on kaikki mahdollista, kunhan vain luonteet natsaavat. Vaikka olisi miten kaunis nainen (no sellaisia en havittelekaan, koska tiedän olevani aivan tavis), niin jos korvien välissä on pelkkää tyhjää, se on armoton turn off.
Miten voi olla kemiaa, jos ei toisen ulkonäkö miellytä? Mielestäni, jotta kemiaa voi tuntea, täytyy olla seksuaalista vetovoimaa kahden ihmisen välillä ja siihen liittyy olennaisesti ulkoiset piirteet mutta yhtä paljon myös ne sisäiset. Ei ole kemiaa ilman toista (sisäistä tai ulkoista), kumpaakin tarvitaan. Sehän ei tarkoita kuitenkaan sitä, että toisen pitäisi olla yleisesti hyväksytyllä tavalla täydellisen komea tai kaunis, vaan sillä tavalla mikä kertoo itselle positiivista asioista tästä henkilöstä ja jolla on siis vähintäänkin miellyttäviä piirteitä ulkonäössään, mutta voi olla niitä vähemmänkin miellyttäviä jonkin verran, kunhan vaan se kokonaisuus luonteineen kaikkineen on sellainen, joka on haluttava. Haluttavuus voi siis syntyä ristiriitaisistakin ominaisuuksista, ei vain siitä että toinen on mr. tai ms. Finland tai mikä ikinä.
Komppaan suurinta osaa muista vastauksen kirjoittaneista. Ulkonäkö merkkaa paljonkin. En vain osaa kuvitella ihastuvani naiseen joka ei mielestäni ole viehättävän näköinen. Karulta kuin kuulostaakin niin ensivaikutelma tehdään ulkonäöllä, ulkonäköön yleensä ihastutaan. Tämä ei tarkoita että vain "supermallit" ym. vastaavat olisivat ainoita naisia joihin voisin ihastua. Naisen täytyy miellyttää silmää, omalla kohdallani suurin osa ikäisistäni (24-28v) tavisnaisista on mielestäni ihan nätin näköisiä. Hankala sitten sanoa mistä ihastuminen tulee, itselleni on tosiaankin tapahtunut tuota "ensi silmäyksellä ihastumista" vaikka en olisi ikinä aikaisemmin naisen kanssa edes puhunutkaan. Ja suurimmaksi osaksi olen ihastunut ihan taviksen näköisiin muijiin joidenkin superkaunottarien sijaan.
Myönnän että luonne on myös tärkeä, koska tyhmyyttä ja ilkeyttä ei kyllä pysty mielestäni korvaamaan sillä että on todella kaunis. Hyvä huomio on se, että kaunis nainen joka on omahyväinen ja ilkeä jää usein lopulta kavereitta, mutta ei-kaunis nainen joka taas on luonteeltaan ystävällinen ja mukava on varmasti pidetty kavereidensa keskuudessa. Pitempään suhteeseen kukaan tuskin myöskään haluaa omahyväisen ja ilkeän naisen kanssa, oli tämä miten kaunis hyvänsä.
Jos tissit ja perse ovat kunnossa, niin ei tarvitse edes olla kasvoista erityisen kaunis.
En ymmärrä ihmisiä, jotka katsovat ennen kaikkea ulkonäköä. Itse ottaisin paljon mieluummin ruman miehen, jonka kanssa kemiat pelaavat, kuin komean, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Se, että korostaa liikaa juuri tietynlaisen ulkonäön tärkeyttä, saattaa kertoa paljon ihmisen sisäisen elämän laadusta.
tykkäisitkö sitten itse elää miehen kanssa, joka ajattelisi että olet tosi ihana luonteeltasi, mutta ulkonäöltään täysin vastenmielisen näköinen? :)
Et voi tosissasi olla noin typerä. Jos ihminen on aidosti rakastunut johonkuhun (lue: rakastunut tämän persoonaan), niin se ihminen alkaa väkisinkin näyttää kauniilta ja viehättävältä vaikka olisi minkä näköinen
Mietippä nyt oikeasti kun sinä olet vaikka 4-5 vuotta seurustellut vaikkapa sellaisen miehen kanssa joka on vaikkapa tosi karvainen(jos vaikka kuviteltaisi nyt että semmoinen inhottaa sinua, vaikkei oikeasti inhottaisi), niin mitenkä sinä sitä karvaista kehoa muka jaksat monta vuotta katsoa? Varsinkin sitten kun se arkikin on alkanut suhteessa? Taikka sitten esimerkiksi mies, jonka mielestä isot rinnat on aina ollut tosi kuvottavan näköisiä, niin monta vuotta saa sängyssäkin katella niitä hänen mielestään epämiellyttäviä pusseja, jotka pomppii silmien edessä?
Mutta ennen kuin vastaat noihin, kaipaisin kyllä vielä ihan suoraa vastausta mun edelliseen kysymykseen kun et vastannut siihen! :)
Etkö osaa lukea? Juurihan vastasin kysymykseesi. Kun ihminen rakastuu aidosti toisen pesoonaan, eivät mitkään tämän ulkonäköön liittyvät seikat voi häiritä, vaikka vastaavat aiemmin olisivat hyvinkin häirinneet, ei ainakaan niin kauan kun ei puhuta ihan perussiisteydestä.
Eli voisiko päätellä että sinulle siis kelpaa minkä tahansa näköinen Jope Ruonansuu?
"ei ainakaan niin kauan kun ei puhuta ihan perussiisteydestä."
Myönnät kumminkin että sinullekkin sentään on jotain väliä lopulta sillä minkä näköinen oma kumppani on, ettei minkä tahansa näköinen spurgu :)
Minulla taas kuule herää vähän semmoinen kysymys että jos kerta maailmasta löytyy monia eri ihanteita ja mieltymyksiä, niin kerroppa siinä vaiheessa minkä takia ei saisi osittain, huom OSITTAIN valita omaa kumppaniaan myöskin ulkonäön perusteella? Miten se nyt on muka joltain pois, jos joku nyt etsiikin itselleen vaikkapa kaunista tai vähintäänkin omaa silmää miellyttävää aasialaista naista? Ajatella mikä ilonaihe se sitten saattaisikin olla sille aasialaisnaiselle, joka samallailla etsii itelleen perusvalkoihoista!
Että minähän olen elämäni aikana ollut tekemisissä ties kuinka monen mukavan muijan kanssa ja tapaakin joskus aina silloin tällöin, mutta en kai minä nyt silti voi niihin jokaiseen olla ihastunut? x) Kyllä se edelleenkin on se kokonaispaketti mikä ratkaisee!
Hölötyksesi saattaisi muuten loukata Ruonansuuta;)
Joo, kyllä mulle kelpaisi AIVAN minkä tahansa näköinen jos olisin todella ihastunut sen persoonaan.
Ulkonäöllä tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan asianomaisen fyysisiä piirteitä. Siisteys ja siihen kuuluva on eri asia siinä mielessä, että se(n puuttuminen) kertoo muuta henkilön persoonallisuudesta.
Yleensä asiat eivät ole noin yksioikoisia. Harvemmin sitä näkee ihmisiä, jotka edes olisivat ulkoisesti rumia tai vastenmielisiä. Sitä paitsi rakkaussuhteessa toinen osapuoli alkaa näyttää paremmalta rakkauden vuoksi. Miehenikin muuttuu komeammaksi jatkuvasti, vaikka hän oli jo valmiiksi komea.
Mutta kyllä minä mieluummin olisin miehen kanssa, joka on kanssani ainoastaan luonteen takia, kuin miehen, joka on kanssani ainoastaan ulkonäön takia.
"Hölötyksesi saattaisi muuten loukata Ruonansuuta;)"
Ehkä joo, mutta se onkin julkkis, jonka kuuluukin kestää paineita, jos joku anonyymi varsinkin netissä haukkuu! Jos joku sanoisi mulle etten minä miellytä hänen silmäänsä tai ole aivan hänen tyyppiään, niin fine... Se onkin sit vain hänen mielipiteensä. Minusta nyt on paljon romanttisempaa kylläkin ettei kaikki tunne kiinnostusta kaikkia kohtaan! Miksi pitäisi olla? Minkäköhänlainen hirveä parisuhdekriisi meillä kaikilla olisikin siinä vaiheessa!? ja vielä:
"Joo, kyllä mulle kelpaisi AIVAN minkä tahansa näköinen jos olisin todella ihastunut sen persoonaan."
No joo joo, no jos asia sitten ihan oikeasti on noin, niin kerroppa minulle mitä hienoa nyt tuossakin on? Parisuhdemaailma minusta kyllä on paljon jännittävämpi siinä vaiheessa kun monet ihmisistä tuntee kiinnostusta vain tiettyjä ihmisiä kohtaan! Minä itse en kyllä ainakaan tykkäisi jos oma kumppani sanoisi minulle vaikka vuoden seurustelun jälkeen että olen muuten tosi ihana luonteeltaan, vaikka olenkin liian lyhyt hänen ihannemiehekseen. Saisi kyllä tuommoinen muija samantien vaan lähteä ja etsiä itselleen sen pitkän miehen! Haluan tietenkin hänelle olla kokonaisuudessa viehättävä, enkä vain sisäisesti. Mitäs sinä sitten tekisit tuossa tilanteessa?
Minä kylläkin itse ihastun kokonaisuuteen, enkä vain luonteeseen! Kokonaispakettiin mihin siis kuuluu ulkonäkö, ilmeet, eleet, ajatukset, käyttäytyminen ja huumorintaju. Pienistä kokonaisista asioista, jotka käsikädessä tuo sen ihastuksen tunteen. Se että katson ulkonäköä, ei edelleenkään siis tarkoita sitä ettenkö katsoisi luonnetta. Ei ulkonäön katsominen minusta kylläkään ole pinnallista, vaan pikemminkin se, jos ei mitään muuta katso ja mistään muusta puhu! Mutta, miksi itse kiinnitän kumppanissani huomiota ulkonäköön? Noh, olenkin visuaalinen ihminen, niin kuin muukin valtaosa miehistä. Ja aika suuri prosenttimäärä myös naisistakin.
"Mutta kyllä minä mieluummin olisin miehen kanssa, joka on kanssani ainoastaan luonteen takia, kuin miehen, joka on kanssani ainoastaan ulkonäön takia."
Edelleenkin molemmat on tärkeitä! Ei vain se toinen. Ei silloin, jos luonne on kohdillaan muttei ulkonäkö, eikä kyllä silloinkaan jos päinvastoin. Ei kyllä supermukava luonne riitä kyllä siinä vaiheessa, jos ulkonäkö täysin vastenmielinen tai kaukana omasta ihanteesta. Pienet kokonaiset osat tekee siitä ihmisestä täysin ihastuttavan. Kyllä minun ainakin tekee väkisinkin katsoa kauniimpia naisia/oman ihanteen tyyppisiä jos jotakuta ei niin kiinnostavan näköistä tapailisi!
Vai niin. sinä sitten ilmeiesti tosiaan olet niin tyhmä ettet vieläkään ymmärtänyt pointtiani.
Selvä. Tämä sanailu alkaa käydä niin typeräksi että hyvästi.
Sanoit että ei se paska ulkonäkö tai mitkään huonot piirteet enään siinä vaiheessa kyllä haittaa jos siihen persoonaan rakastuu. Ei ainakaan minuun päde tuo sääntö, niin kuin joihinkaan muihinkaan. Ulkonäössä saa olla kyllä jotain puutteita, kunhan ne ei ainakaan itseä haittaa.
Noh, joko tajusin pointin vai en? Antaa olla vaan sitten jos taaskin meni ohi.
Minkä takia kjllkf:n sanoja pitää koko ajan vääristellä? Hän sanoi että ulkonäkö merkkaa, mutta painotti myös ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Tästä olen hänen kanssa täysin samaa mieltä. Kauneudella ei voi korvata ilkeää luonnetta.
Olen pitkälti samoilla linjoilla kjllkf:n kanssa. Ulkonäkö merkkaa, koska mahdollista kumppania kohtaan pitäisi tuntea ainakin mun mielestä jonkinnäköistä vetoa, pelkkä mukava luonne ei riitä jos esim. pärstä on kuin petolinnun perse. Silloin homma jää vain kaveriasteelle. Kaveriksi riittää että on mukava ja empaattinen, ihastumiseen tarvitaan myös se että on toisen mielestä ulkoisesti viehättävä. Ennenkuin joku sanoo että mites sitten rumat ihmiset jotka pariutuu, huomio tähän: Kauneus on katsojan silmissä, vaikkakin jonkinnäköinen "yleinen" kauneusihanne lienee olemassa. Tarkoitan sitä, että jonkun mielestä myös petolinnunpersenaamakin voi olla viehättävä ulkoisesti.
Jos ihastun johonkuhun, se tapahtuu ulkonäön perusteella. Sen jälkeen menen tutustumaan häneen ja katson millaiselta ihmiseltä hän vaikuttaa. Jos on omahyväinen ja töykeä -> kiinnostus loppuu, jos taas mukava ja fiksu -> kiinnostus pysyy yllä tai kasvaa, mitä pinnalista tässä muka on? Huomioi vielä, että en kiellä etteikö pitkänajan kuluessa vaikkapa hyvään ystäväänkin voisi ihastua, mutta siinäkin ulkonäkö vaikuttaa.
kyllä koko ketjun, mutta heitetään tämä nyt tähän väliin. Hiukka ehkä tosin asian vierestä, mutta menkääs joskus istuksimaan jonkun marketin penkille joksikin aikaa ja kattelkaa siitä niitä pariskuntia jotka siellä taapertaa, ja todetkaa sitten, että kyllä sitä tuntuu vaan ihan kaiken näköiset ihmiset niitä pareja itselleen löytäneen, on jos jonkunmoista mörökölliä kauniin kanssa, ja on kaunista ja kaunista, on lihavaa ja laihaa, ja lihavaa ja lihavaa, vanhaa, nuorta, vötkylää ja pötkylää, kurttuista ja ihan kaikenlaista. Väkisinkin tulee mieleen, että kyllä ne ihmiset vaan pariutuu myöskin niitten "rumempienkin" kanssa, että aika monillakin se ulkonäkö ei todellakaan ole varmaankaan ollut se pariutumisperuste, ehkäpä sitten se muu kemia tai mikä lienee vetovoima. Elikkäs aika samaa mieltä elämää pinnan alla kanssa, kyllä ne ulkomuoto puutteet siinä unohtuu, kun oikein rakastuu, tai sitten se on vaan tämä kuuluisa, että makuja on monia tapaus.