avautuminendi

Hei. Viestisi tavallaan kosketti minua.
On varmasti tosi hankalaa elää tuollaisessa suhteessa, ja kaikista järkevintä voisi olla todella jättää mies, mutta aina ei mene tunteet ja järki yksiin. Sanoisin ettei sinun tulisi jäädä roikkumaan, sillä onko se rakkautta että toinen etsii tyydytystä muualta? Se on vaikea päätös ja sattuu todella paljon, mutta voisit löytää niin paljon parempaa, ja eikö tämänhetkinenkin epätietoisuus ja muu satuta sinua todella paljon?

Älä anna tämän miehen satuttaa sinua ,koeta olla rohkea!
Tarvitset ehkä aikaa, mutta särjet itsesi lopullisesti tuolla menolla. Tiedän, se on vaikeaa. Koeta jaksaa ja rohkaista itseäsi. Sinä pystyt siihen.

Olet varmasti vahva nainen ja ansaitset parempaa.
Vaikkakin se mies olisi kuinka ihana tahansa, se ei taida rakastaa ja arvostaa sinua enää, selityksiä ja tekosyitä. Jos hän todella haluaisi pitää sinut itsellään, miksi hän hakee huomiota muilta naisilta..

Melkein kirjotit samoin miten itse olisin kirjottanut...
Minä siis myös mieheni kanssa seurustellut vähän reilut viisi vuotta.
Ensimmäinen pettäminen tapahtui kun oltiin seurusteltu alle vuoden. Siitä eteenpäin meni varmaa joku puol vuotta ja taas petettiin. Sitten petettiinkin sen jälkeen jo mun kaverin kanssa, sillon tuli eteen erilleen muutto. En ymmärrä, miksei sillon jo erottu kokonaan. Tiesin kyllä jo varmaksi, ettei pettäminen, valehteleminen ja muu paska lopu.
Meni melkeen pultoistavuotta hyvin, muutettiin jo takasin yhteenkin ja ajattelin että jospa tämä sittenkin onnistuisi. Jospa mieheni vihdoin olisi ymmärtänyt, etten enää katso petollista käytöstä läpi sormien.
Noh, eihän se sitten tajunnut kuitenkaan.
Pettäminen jatkui, tosi harvakseltaan, mutta kuitenkin. Ja lähes päivittäin seisoin peilin edessä itseäni haukkumassa tyhmäksi ja nössöksi, kun en ollut moisesta suhteesta lähtenyt lätkimään.
Nyt sitten, viime sunnuntaina, tuli meidän suhteen lopullinen etappi eteen, ja suureksi yllätyksekseni syy ei ollut pettäminen. Syy oli yksinkertaisesti se, etten jaksanut enää mieheni epäilyjä mua kohtaan.


Nyt on käyty lasten tapaamiset sopimassa, ja mun olo on sanoin kuvaamattoman helpottunut.
Näin siis vaan tiedoksi, ettet todellakaan ole ainoa, joka on paskaan suhteeseen jäänyt, minä vaan taisin olla vielä tyhmempi kun sinä, sillä se paskan määrä, mitä mun ja exäni suhteeseen mahtuu, on helvetin iso määrä. Ja minä katselin sitä paskaa, itkin ja ihmettelin, missä vika. Vaikka tiesinhän minä, missä se vika oli. Miehelle ei riittänyt vaan yksi, miehellä on alkoholiongelma, miehellä on peliongelma ja lisäksi hän taitaa olla hieman narsistinen persoona...
Tsemppiä siis sulle, ja lähde lätkimään.
Helppoa se ei ole, mutta varmasti kannattavaa

seuraamaan tilannetta. Minulle tuli sellainen tunne lukiessani (voin olla väärässä), että seuraat tilannetta ja olet kuin suolapatsas takalukossa, etkä tee asialle itsesikään vuoksi mitään, Koska et halua menettää miestäsi. Jos nouset tyyneytesi takaa kapinaan, se on väistämätön loppu teidän suhteellenne (sori kun kirjoitan näin ennakoivasti). Mutta olet hyväksynyt Ja kärsit. Odotatko seuraavaa uutta tempausta mieheltä…tunnekieppi toiseen ihmiseen voi olla tuhoavaa itselle.
Jalkasi on kuin lyijyä, etkä saa niitä liikuteltua. Lamaantumisesi ja surullisuutesi näkyy. Ilottomuutesi on miehesi syytä. Hän ei ota vastuuta, mutta anna hänenkin oppia…

Siis Neuvoisinko ottamaan kivasti ja pehmeästi itseäsi ajatellen ns. irtioton, että saisit etäisyyttä asioihisi koska et selvästikään näe kunnolla ja mielestäni hyväksyt jo sellaisia asioita, mitä ei pitäisi jo itsekunnioituksenkin takia.
Et ole typerä ihminen, miehesi sitä on teidän molempien edestä. Hankkisit itsekunnioituksesi takaisin..jos sinulla olisi pariksi viikkoa mahdollisuus mennä ns. matkalle?? Katseleisit avoimin silmin maailmaa (ja ihmisiä -hmm..minä katseleisin miehiäkin :)..jos toinen on jo pettänyt, en empisi tehdä sitä samaa hänelle, vaikka pettäisi en minäkään ensin.
Koeta kestää ja tee itsellesi järkeviä juttuja. Toivottavasti kohtaat ihmisen joka osaa arvostaa sinua. Iloa elämääsi  !