Mulla on pari kaveria, joitten käytös aiheuttaa mulle pahaa mieltä. Käyvät säännöllisesti eräissä tilaisuuksissa, joista aina puhuvat, kuinka hyviä ne ovat ja kuinka minunkin pitäisi lähteä sinne mukaan heidän kanssaan, "seuraavalla kerralla sitten lähet messiin!"
Nämä tilaisuudet pidetään senverta kaukana, että niihin pitää mennä autolla mitä minulla ei ole. Ainut mahdollisuus mennä niihin olisi siis heidän kyydissään. Mutta annas olla kun tilaisuus lähestyy ja sinne lähtö koittaa, niin eivätpä vain soittele. Piittaamattomuutta?
Muutenkin aina puhuvat ja suunnittelevat, että pitäisi nähdä ja suunnittelevat, mitä kivaa pitäisi yhdessä tehdä, mutta puheeksi aina jää. Kuitenkin tuntuu, että siinä hetkessä kun näitä asioita puhuvat, todella tarkoittaisivat niitä, eli että ei olisi tahallista vittuilua. Muutenkin tuntuu, että kyllä oikeasti pitäisivät minusta ja viihtyisivät seurassani, mutta en kai sitten ole tarpeeksi cool, jonka seuraan "halutaan keinolla millä hyvänsä."
Jokatapauksessa minusta tällainen käytös kertoo siitä, että he eivät arvosta minua tarpeeksi. Olen sitä mieltä, että kyllä he pitäisivät huolen, että olen heidän kyydissään, jos he todella haluaisivat minut mukaansa. Ja minusta kiire on vain tekosyy, johon vedotaan kun ei ole "ehditty" pitämään yhteyttä ja järjestämään asioita, joista on puhuttu. Kyllä ihminen järjestää aikaa tavata sellaisia ihmisiä ja tehdä sellaisia asioita, joita oikeasti pitää itselleen tärkeinä. He eivät ole todellisia ystäviä/kavereita.
Aina he kuitenkin vain jatkavat tätä puhumistaan. Kerta toisensa jälkeen "sun pitää tulla seuraavalla kerralla mukaan" eikä sitten kuitenkaan soitella. Eivätkö he itse tajua millaiselta tuo tuntuu ja näe käytöksensä typeryyttä ja puheidensa ja tekojensa välistä ristiriitaa? Miksi jatkavat tyhjän puhumista kun käytäntö näyttää aina toisin? En käsitä tuollaisia ihmisiä! Mitä mieltä olette tällaisesta?
Nämä tilaisuudet pidetään senverta kaukana, että niihin pitää mennä autolla mitä minulla ei ole. Ainut mahdollisuus mennä niihin olisi siis heidän kyydissään. Mutta annas olla kun tilaisuus lähestyy ja sinne lähtö koittaa, niin eivätpä vain soittele. Piittaamattomuutta?
Muutenkin aina puhuvat ja suunnittelevat, että pitäisi nähdä ja suunnittelevat, mitä kivaa pitäisi yhdessä tehdä, mutta puheeksi aina jää. Kuitenkin tuntuu, että siinä hetkessä kun näitä asioita puhuvat, todella tarkoittaisivat niitä, eli että ei olisi tahallista vittuilua. Muutenkin tuntuu, että kyllä oikeasti pitäisivät minusta ja viihtyisivät seurassani, mutta en kai sitten ole tarpeeksi cool, jonka seuraan "halutaan keinolla millä hyvänsä."
Jokatapauksessa minusta tällainen käytös kertoo siitä, että he eivät arvosta minua tarpeeksi. Olen sitä mieltä, että kyllä he pitäisivät huolen, että olen heidän kyydissään, jos he todella haluaisivat minut mukaansa. Ja minusta kiire on vain tekosyy, johon vedotaan kun ei ole "ehditty" pitämään yhteyttä ja järjestämään asioita, joista on puhuttu. Kyllä ihminen järjestää aikaa tavata sellaisia ihmisiä ja tehdä sellaisia asioita, joita oikeasti pitää itselleen tärkeinä. He eivät ole todellisia ystäviä/kavereita.
Aina he kuitenkin vain jatkavat tätä puhumistaan. Kerta toisensa jälkeen "sun pitää tulla seuraavalla kerralla mukaan" eikä sitten kuitenkaan soitella. Eivätkö he itse tajua millaiselta tuo tuntuu ja näe käytöksensä typeryyttä ja puheidensa ja tekojensa välistä ristiriitaa? Miksi jatkavat tyhjän puhumista kun käytäntö näyttää aina toisin? En käsitä tuollaisia ihmisiä! Mitä mieltä olette tällaisesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuttu tunne täälläkin, tiedätkös. Mulla on pari sellaista kaveria, joita en näe juurikaan usein. Heillä on kuulemma aina menoja, esteitä, ei pääse, jne jne...sitten kun tapaamisen saa vaivalla järjestettyä, se perutaan viime tipalla huonon tekosyyn varjolla, tai sitten eivät ilmoita mitään, vaan saan yleensä aina itse soitella perään, vaikka he lupasivatkin ilmoittaa. Sitten he ihmettelevät, miksi olen niin kärttyinen.
Olen kanssasi sitä mieltä, että tosiystävät/kaverit haluvat olla tekemisissä ja pitää tiiviisti yhteyttä, vaikkei aina voisikaan kasvotusten nähdä. Ei niin, ettei kuukausiin kuulu mitään ja sitten ollaan vaan että oho-sori, en oo tajunnu että pitäisi yhteyttä ottaa. Mielestäni se on toisen aliarvioimista ja se osoittaa, ettei toinen välitä.
Ironista kyllä, tiedän erään ihmisen, jolla ei ole kovin paljon kavereita. Tyyppi on avoimesti myöntänyt,
että hän ei oma-aloitteisesti kaverisuhteitaan jaksa tai halua pitää yllä, silti hänellä on mielestään ystäväksikin luettavia henkilöitä. Sanon kyllä, että melkoisen tekopyhä tyyppi on, jos kuvittelee että kaverisuhteet pysyvät yllä yksipuoleisesti ja niin, että ollaan ensin tyyliin puoli vuotta kadonneena, ja kaverit jaksavat muka katsella sellaista. Puheillaanhan hän jo osoittaa, ettei arvosta ketään, ei edes niitä "ystäviään", koska ei halua olla tekemisissä, tai sitten haluaa olla vain niiden henkilöiden kanssa, joita arvostaa, mutta muille sitten sanoo että joo ollaan me hyviä kavereita, mutta kohtelee sitten näitä kuin rättiä.
En todellakaan käsitä tälläistä toimintaa, sillä itse ainakin arvostan kavereitani ja haluan nähdä heitä niin paljonkuin mahdollista. Tuollainen piittaamattomuus kai on sitä toisen pahinta aliarvioimista. Mutta näiden ihmisten perään ei kannata jäädä suremaan, he pelaavat vain itsensä pussiin, koska eivät osaa arvostaa oikeita ystäviä. He eivät kertakaikkiaan ole arvoisiasi. Voithan toki keskutella asiasta kavereidesi kanssa, mutta jos he tekevät aina vain saman tempun uudelleen, unohda heidät suosiolla. Se, että lähdet pois heidän luotaan, on heidän murheensa, ei sinun. Minäkin tein ihan saman, koska en halunnut ja jaksanut enää tuuliviirejä, jotka eivät halua olla tekemisissä kanssani. Saat varmasti vielä oikeita kavereita, jotka haluavat ottaa sinut mukaasi vaikka vängellä:))