Eli olemme olleet kohta vasta kaksi vuotta naimisissa mutta olen jo ainakin puoli vuotta miettinyt eroa. Mies on vain niin erilainen kuin minä. Tylsä, kotona koneella istuva, sotkeva porsas. Jokainen päivä valittaa kuinka p****aa hänen työ on (teen itse samaa duunia) mutta ehdotuksistani huolimatta ei ole ikinä edes hakenut mihinkään muualle. Itse tykkään että koti on siisti ja tavarat menee aina paikoilleen, tämän miehen kanssa niin ei todellakaan ole vaikka vuosia asiasta olen valittanut, vaatteet tiskit yms löytyy just siitä mihin ne on sattunut jäämään. Enkä myöskään itse osaa olla aina vaan kotona tekemättä yhtään mitään, välillä olisi kiva mennä johonkin ja pitää hauskaa. Välillä saan miehen raahattua jonnekin, mutta ilta päättyy siihen että mies on tylsä ku mikä, istuu hiljaa ja mitään puhuttavaa ei ole ja sitten lähdetään kotiin viim. 23.00. Kavereita meillä ei myöskään ole, enää, koska kuka nyt haluaa tylsimyksen seurassa istua. Jos mä meen yksin kavereiden kanssa ulos niin tulee hirvee huuto.
Minulla on itselläni 9v lapsi, jonka olen kasvattanut yksin siihen asti kuin mieheni kanssa tavattiin, lapseni tietää että mieheni ei ole hänen oikea isä mutta kutsuu häntä isäksi, suurin syy miksi en osaa miestä jättää, on juuri lapseni, kuinka hän reagoisi jos miehen jättäisin ja hän jäisi taas isättömäksi...
Mutta yksinkertaisesti minua nykyään inhottaa jokainen asia mitä mieheni tekee, meinaa yrjö tulla kun se kaivaa persettään tai nenäänsä vähän väliä. Silti (HARVOINA) hetkinä olen jopa onnellinen ja en inhoa miestä ihan niin paljon, tuntuu jopa että rakastan.
Mitä teen??? Pakkaan kamat ja sanon moido vai jäänkö vielä tähän ja kokeilen meneekö pahemmaksi vai paremmaksi? Kuinka vaikeaa siitä tulee lapselleni jos päätän että me lähdetään?
Minulla on itselläni 9v lapsi, jonka olen kasvattanut yksin siihen asti kuin mieheni kanssa tavattiin, lapseni tietää että mieheni ei ole hänen oikea isä mutta kutsuu häntä isäksi, suurin syy miksi en osaa miestä jättää, on juuri lapseni, kuinka hän reagoisi jos miehen jättäisin ja hän jäisi taas isättömäksi...
Mutta yksinkertaisesti minua nykyään inhottaa jokainen asia mitä mieheni tekee, meinaa yrjö tulla kun se kaivaa persettään tai nenäänsä vähän väliä. Silti (HARVOINA) hetkinä olen jopa onnellinen ja en inhoa miestä ihan niin paljon, tuntuu jopa että rakastan.
Mitä teen??? Pakkaan kamat ja sanon moido vai jäänkö vielä tähän ja kokeilen meneekö pahemmaksi vai paremmaksi? Kuinka vaikeaa siitä tulee lapselleni jos päätän että me lähdetään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lähde.
Tottakai se tuntuu lapsesta pahalta/oudolta, mutta ymmärtää asian kyllä kun sen selität. Lapsi ei ole mikään syy jäädä suhteeseen, jossa et itse ole onnellinen. Ja lisäksi olisi varmaan mukava, kun lapsesi saisi vähän toisenlaisen kuvan miehistä. Ei kai kauhean hyvä malli ole, jos persettään kaivaa ja jättää tavaroita ympäriinsä.
Olet ennenkin pärjännyt lapsesi kanssa yksin, pärjäät nyttenkin. Ei epäillystäkään.
Kun olet miehestä päässyt eroon, alat laajentamaan ystäväpiiriäsi, jokainen tarvitsee ystäviä.
Tsempityksiä sinne :))
Samanlaisia ajatuksia heräsi minulla kuin tällä yh äidillä ettei huonoon suhteeseen kannata jäädä.
Hanki oma elämä. Tarkoittaa: hommaa omia harrastuksia, saat uusia ystäviä tätä kautta ja sisältöä elämääsi...jne. Ei siun erota tarvi....Tuntuu erilaiselta tän jälkeen olla miehes kans, kun on muutakin elämää.
ihan kertoa sille aviomiehellesi mitä suunnittelet ja miksi?
on.... Mies kyllä tietää mutta ei ota mua tosissaan. Jotenkin kuvittelee vaan että olen nyt hetken vihainen ja sitten kaikki on taas "hyvin". Vaikka sanoin eilen viimeksi että me todella aiotaan muuttaa pois jos mitään muutosta ei tapahdu.
Olen nyt yrittänyt pitää niihin muutamaan ystävään mitä minulla viellä on, enemmän yhteyttä että voisin tosiaan kokeilla auttaako se meidän suhdetta. Mieheni vain on kovin mustasukkainen kavereistani koska hänellä itsellään niitä ei enää ole vaikka olen yrittänyt puhua että pitäisi yhteyttä heihin.
Puhe on halpaa. Varsinkin kun sinä jatkuvasti jankutat lähtemisestäsi etkä kuitenkaan lähde: kuinka kukaan voi ottaa sinua vakavasti?
Ihan on tällä viikolla ollut ensimmäinen kerta kun olen puhunut muuttavani pois. Se mitä sanon, myös pitää. Jos mieheni yhtään minua tuntee (luulisi jo tuntevan) niin hänkin tietää että en harrasta uhkailuja.
Miksi vielä junnaat paikoillasi?
Niinkuin edellinenkin viesti kertoi että lapsi/lapset eivät ole syy jäädä onnettomaan perheeseen tai parisuhteeseen. Lapsi ehkä kärsii siitä kun eroatte mutta usko pois - lapsi kärsii VIELÄ enemmän jos jäät suhteeseen... Anna miehen hetki olla - anna hänen käyttäytyä kuin sika - anna hänen pestä omat pyykkinsä ja laittaa omat ruokansa - menee vain hetki niin hän tajuaa miten käyttäytyy, mikäli ei tajua lähde ja ÄKKIÄ! turha jäädä suhteeseen missä ei ole molemmin puolista yritystä, suhde on aina kahden kauppa sekä riitoihin tarvitaan aina kaksi, et voi yksin pitää suhdettasi yllä.....Mies vastaa omista teoistaan ehkä vasta liian myöhään mutta oppiipahan mitä tuli tehtyä....Parempi nyt kun 20 vuoden päästä. !!!!