Miten kauan kestää että oppii soittamaan kitaraa 'hyvin'?
Joo joo, oppiminen kestää koko eliniän ja riippuu mitä soittaa jne jne...
mut sillä tavalla kun valtaosa kadun tallaajista ajattelee että joku osaa soittaa kitaraa hyvin. Että osaa soittaa niitä biisejä joista tykkää hyvin ja opii uuden zipaleet suht nopeesti kun ne kuulee radiosta ja näkee jostain tabit/soinnut.
Joo joo, oppiminen kestää koko eliniän ja riippuu mitä soittaa jne jne...
mut sillä tavalla kun valtaosa kadun tallaajista ajattelee että joku osaa soittaa kitaraa hyvin. Että osaa soittaa niitä biisejä joista tykkää hyvin ja opii uuden zipaleet suht nopeesti kun ne kuulee radiosta ja näkee jostain tabit/soinnut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"mut sillä tavalla kun valtaosa kadun tallaajista ajattelee että joku osaa soittaa kitaraa hyvin"
Tuolle "tasolle" pääseminen vie vuosia. Hirveen yksilöllinen juttu toikin, sillä jotkut paneutuu asiaan todella intensiivisesti ja silloin saattaa jo vuodenkin jälkeen soittaa yllättävän hyvin.
Täytyy tietysti huomioida sekin, että näiden "kadun tallaajien" näkemys siitä, millainen soitto on hyvää ja millainen ei..vaihtelee aika paljon.
Eli aika paha antaa sellaista yleispätevää vastausta...
nopeasti. Erittäin nopeasti. Jos siis viitsii opetella a-molliin tapaiset, a-durin tapaiset ja e-duurin tapaiset barreet.
Ihan tosissaan, niistä voisi aloittaa opettelimisen.Jos barreet riittää. enkä oikeastaan tiedä miksei riittäisi.
Eli lyhyessä ajassa.
Puolitoista vuotta myöhemmin huomasin, että osaan soittaa vielä paremmin ja hukkasisn puoli vuotta ryyppäämiseen. Se on niin suhteellista. soitatko kolmena päivänä 3- 4 tuntia - vai soitatko seitsemän tuntia joka päivä. Älä soita seitsemää tuntia päivittäin. Tulee niska, hartia jne kipeiksi. Jos ei tule kolmessa kuukaudessa, okei. Silloin sinulla ei ainakaan ole mitään fyysyisiä esteitä soittajana etenemiselle. Minulla on.
Enkä minä olen pätkääkään kateellinen, jos joku jaksaa vääntää kitaraa todella pitkään ja hartaasti. Siinähän on seuraava idolini. Serkkuni ei ole soittanut kuin yli 45 vuotta kitaraa. Ja on kuuluisempi timpurihommistaan. Ei niin etten arvoistaisi timpurin hommia. En ole kuullut hänen soittooaan 30 vuoteen. Sen tiedän että harjoittelemalla oppii. Ihan hommassa kuin hommassa. Ihan kokemuksesta. Sukulainen on opetellut myös basson soittoa ja rumpujen rytinää.
Niin ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitää aloittaa neljävuotiaana soittaminen. Ei herranjestas sentään! Sen voi aloittaa vaikka viisikymmenvuotiaana.Viisikymppinen joutuu useimmiten tekemään duunia soittamisen lisäksi, koululainen ei. Työtön , sillä on eniten aikaa jos muut ihmissuhteet ei häiritse. En kuitenkaan suosittele ammatinvalinnaksi. Havra tykkää myöskään ammatista missä pitää yksikseen olla. Moni keikka on sellainen. Tai satummoisin on lisänä toinen kitaristi.
Että jos satunmoisin olet hyvä kitaristi ja saat kavereita mukaan konsertteihin (henkilokemia) niin - no problem. Jos jaksat mennä mukaan satunnaisiin keikkoihin - aina vain parempi. Silloin sinua kutsutaan mukaan keikkoihin. Tulee nimeä.
Äläkä ole turhan vaatimaton. Jos joku kehuu, ota kehuna. Hymyile. Älä kysy onko herra tai rouva toimittaja soittanut joskus jotain kielisoitinta. Pistä vain parastasi. Eli homman voi oppia puolessa vuodessa, jos hyvin khäy. Se ei kuitenkaan ole tavallista. Joltain Jimmy Hendrixiltä taisi mennä peräti yli kuusi vuotta. Eikä kukaan sano, että Hey Joe on hirveän vaikea sioitettava.Kamojen ottaminen voi olla helppoa. Yksi tuttu sanoi lopettaneensa homman koska pää ei kestänyt kamoja.
Älkää puhuko minulle kamoista. Ainakaan Suomessa.Jos lääkäri ei määräisi minule unilääkkeitä olisin ongelmissa Suomessa. Nehän on huumeita - jos lääkäri ei niitä määrää. Jeesus sentään! Hevonpaskaa. Minä olen jutellut näistä niin monien lääkärien kanssa, että tiedän olevani ekspertti unilääkkeiden reseptien annossa. Ja tiedän täsmälleen että oikeata unilääkettä ei oikein tahdo löytyä. Minulla on lääkärinä erikoisalueenaan oikein yleislääketiede. Arvoisa rouva on erikoistumassa taas johonkin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että terveyskeskuslääkäri erikoistuu joihinkin sairauksiin. Päinvastoin.
Hän on ollut vielä niin ihmeellinen lääkäri, että hän on ottanut ainakin minun selitykseni ihan tosissaan. Hän on ollut huolissaan myös miten selviän taloudellisesti. En tiedä miten hän on oppinut ammattinsa, mutta tällä hetkellä sanoisin, että ihan hyvä ihmiseksi. Ehkä se on liikaa kehumista. En osaa sanoa. Tämä on on minulle ennenkuulumatonta kohtelua. Minähän tunsin itseni ihan ihmiseksi. Harvinaista lääkärinkäynnin jälkeen. En ollut tapaus 3780. Vaikka olen minä erikoinen tapaus. Neurologeille. Tapauksiani kun sattuu 14 per vuosi Suomessa. Aijai voi kun minä olen otettu. Olen, en ole kunnioittava ennen hän oli dosentti Putaala. En siis tiedä mikä hänen asemansa on Meilahden sairaalassa. Haluaisin vaan tietää mikä oli vihonviimeisen magneettikuvauksen tulos. Oireet olivat kuin aivoverenvuodossa, mutta koska olen paremmassa kunnossa, kyse ei ole aivoverenvudosta? Olisi kiva saada tiedot kuvvista jotka otettiin ennen juhannusta.
En tiedä teidän hierarkioista, mutta olisi ihan mukava saada tietää mitä te alan ammattilaiset oikein ajattelette oireistani. Sen minäkin tajuan ettei nuppinui vuoda.
Pahoitelen kirjoitusvirheitä mitä en voi oikaista bugien vuoksi.
Noin kaksi vuotta jos harjoittelet 5h viikossa. Sitten ulkopuoliset on jo sitä mieltä että "tuohan osaa soittaa" ja itse ilkeää soitella muille.
..... että joku ajattelee sinun soittavan hyvin, voi mennä puoli vuotta tai monta vuotta kuka tietää. Mutta siihen että ihmiset eivät enää ajattele miten soitat, vaan mitä soitat, voi mennä elinikä.
ja sanoi, että sinähän soitat hyvin, siis niin vähän harjoitelleeksi. Selvin päin se otti sanansa - siis söi sanansa. Pitääkö selostaa? Kaveri oli tosi kännissä ja minulla hädin tuskin sormet liikkui ... Kokovartalopuudutuksessa.
Enkä olisi edes yrittänyt soittaa ellei porukan kitaristi olisi heittänyt kitaraa syliini ja sanonut pitävänsä tupakkatauon. Ja kun ne muutkin oikein halusi tupakan vetämikseksi taustamusiikkia.
Niin - ja tosiaan, sellainen yleisö joka ei ole soittanut pätkääkään kielisoittimia, ei tietenkään voi tietää mikä on vaikeata ja mikä helppoa. Tai mikä on vaikeata yhdelle on toiselle helppoa. Yksikään ei opi kuitenkaan mitään harjoittelematta. Käy kuin urheilijalle joka on jättänyt pari viikkoa kuntoilematta. Pitää aloittaa uudestaan päästääkseen kuntoon.
Kerran sanoin piruuttani opetelleeni maailman vaikeimman kappaleen yksissä pippaloissa. Whole lotta loven. Tutun tuttuni kuuli sen ja otti puheeksi muutamaa viikkoa myöhemmin. Että hän oli nuorena soittanut ... sähkökitaraa eikä se niin simppeliä ollut kuin voisi luulla. Siis niin simppeliä kuin whole lotta love ... Tietenkin myönsin sanoneeni asian vitsinä. Enkä edes olettaneeni että kyseinen henkilö ottaisi asian todesta. En tainnut hymyillä tarpeeksi sanoessani näin... Sanoin vain, että sujuu tuo soitto päivä päivältä paremmin vaan ei hyvin. Se oli vakava puhuttelu!
Tota olen ottanut soittamisen tosissani. Silloin alussa. Silloin oppi paljon vähässä ajassa. Tai ainakin siltä tuntui. Täytää sanoa, että yllätyin. En oikein ota sataprosettisesti mitään vakavasti. Olen huolimaton, muistamaton ja epäkohtelias. Mitä vakavampaa, sitä enemmän naurattaa! Tosin ei ole kovin vakavaa hukata aikaansa pari vuotta kitaran rämpyttämiseen. Tai mihinkään muuhunkaan. Siis jos on 12-vuotias. Jos on 72-vuotias, niin ei se ole vakavaa. Jos elää 90-seksi, on todennäköisesti oppinut soittamaan ... helvetin hyvin.
Mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että jos olet ottanut soinnun tai kaksi parina päivänä vuodessa ... Niin kuin muutama sukulainen. Oppisi - puhumattakaan että oppisi lisää.
Heittäessään vitsiä kannattaa hymyillä. Muutenhan ihmiset ottaa tosissaan tai pitää täytenä tollona. En kyllä ole ihan varma tuleeko minusta kitaran soittaja vai posken soittaja? Jotkut yhdistää nämä molemmat. Siis soittaa huonosti ja jauhaa paskaa täydellisesti. Nyt täytyy alkaa harjoittelemaan. Olen ollut suunnattoman laisaka. Kokemuksesta muistan, muisti pelaa jotenkin, että kun bändille olin sanomassa Te olitte- Niin vastaus oli -täysiä paskoja?
Hyvä etten saanut nyrkistä saman tien. Sanoin, että hyviä. Ihan tosissaan. Tuolla tulevat kaljat koko bändille, jotka tilasin. Kun vielä sanoin olevani tämän kaverin kanssa keikkaa kuuntelemassa, asia rauhoittui. Se kun oli bändin tuttu. Kaveri joka oli vasta 25 vuotta soittanut kitaraa. Ihan hyvä. Olin veltto kuin tiskirätti. . Nukahdin myöhemmin istuaalleni kaverin luona. Naapurit olivat kuulemma käyneet vittuilemassa, että kitaristi taisi soittaa aamuyöstä? Soittihan se. Nukahdin vain kesken soiton.