Isyyslomalla olen tullut huomanneeksi monta uutta asiaa, mutta aloittaakseni tämän kuvelman mahdollisen konemaisesti, niin vertaan itseäni Teletappimaan siniseen pölynimuriin; tämä imuri tottelee nimeä Nuu nuu. Tämä peltipötkö letku nenänään kulkee infantiilien Tappien perässä ja kerää milloin avaruuspeitteitä, milloin Tappileipää ja milloin imuroi kärsäänsä Tappivanukasta tai kumpukämppään sisään ajautuneita pilviä.
Olen myös huomannut, miten älykästä on kehittää kodinhoitoon naisen ajattelutapa. Tämä silmitön armottomuus itseään kohtaan tekee kodista siistin ja tähän siisteyteen asetellut tavarat löytyvät paikoiltaan niitä etsimättä. Tästä on suora hyöty, kun tulee kiire. Kodin täyttää outo hurina, kun kaikki Tellusta tuhoavat laitteet paukuttavat yhtä aikaa ja siivoavat alitajuntani syytekirjelmiä puhtaiksi kuin kloridi.
Ajatuksen kuitenkin tekee tyhjäksi se fakta, että vaimoni ei ole ollenkaan tällainen, vaan on hieman kuin minä ennen metamorfoosiani. Kuitenkin tärkein asia tässä on tuo pieni lapsi, joka tällä hetkellä nukkuu, sillä hän yhteisten leikkiemme lomassa keksii aina jotain uutta tehtävää, ja sitten me yhdessä teemme sen. Eli hän keksii ja minä siivoan.
Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tulevasta, kun tulevaan lähdin. Silti jätän hänelle kaikki kengänpohjat nuoltavaksi, koska lastenlääkäri neuvoi niin. Sekin on osa tulevaa, tämä saarna.
Olen myös huomannut, miten älykästä on kehittää kodinhoitoon naisen ajattelutapa. Tämä silmitön armottomuus itseään kohtaan tekee kodista siistin ja tähän siisteyteen asetellut tavarat löytyvät paikoiltaan niitä etsimättä. Tästä on suora hyöty, kun tulee kiire. Kodin täyttää outo hurina, kun kaikki Tellusta tuhoavat laitteet paukuttavat yhtä aikaa ja siivoavat alitajuntani syytekirjelmiä puhtaiksi kuin kloridi.
Ajatuksen kuitenkin tekee tyhjäksi se fakta, että vaimoni ei ole ollenkaan tällainen, vaan on hieman kuin minä ennen metamorfoosiani. Kuitenkin tärkein asia tässä on tuo pieni lapsi, joka tällä hetkellä nukkuu, sillä hän yhteisten leikkiemme lomassa keksii aina jotain uutta tehtävää, ja sitten me yhdessä teemme sen. Eli hän keksii ja minä siivoan.
Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tulevasta, kun tulevaan lähdin. Silti jätän hänelle kaikki kengänpohjat nuoltavaksi, koska lastenlääkäri neuvoi niin. Sekin on osa tulevaa, tämä saarna.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihana, niin todellisuutta, ettei enempää ytimeen pääse.
Kiits vaan. Mä olen pitkään ihmetellyt tässä miesten maailmassa sitä miten vähän täällä tiedetään miesten maailmasta. En kuitenkaan kirjoitellut ironisena, ehkä vain vähän opastavana.
Joo. jatkellaan.
jos nainen leipoo ja sitten syö niitä pullia ja sitten ei jaksakaan siivota niitä jauhoja pois pöydältä eikä tiskata astioita ennenkuin on pakko (joskus ens viikolla)?
(Aina silloin kun ei tiedä mitä sanoa kannattaa vastata kysymykseen sanaparilla hyvä kysymys)
Koska itselläni on vahva armeijatausta, niin katsoisin varustehuollon olevan kaiken muun edellä paitsi sotataitojen. Jopa lepo jää tämän peruskiven taakse odottamaan omaa aikaansa. Mutta koska tilanteesi ei tunnu olevan kovin kriittinen, niin katsottakoon läpi sormien.
Tuolla olisi sota odottamassa oven takana.
sen sodan syntysyyt ovat juuri samat kuin levälleen jätetyissä tiskeissä, mutta suuremmassa mittakaavassa.
Kaikessa on kriittinen pisteensä, jopa pullan syönnissä. Pidä vain puolesi.
pullia vielä ja saako tulla kylään ja anna osoite
mutta voin leipoa lisää tuorettakin, jos vain joku kävisi hoitamassa tuon yhden isomman kattilasodan puolestani.