Olemme avokin kanssa olleet yhdessä 1,5 vuotta. Avokkini on oikein mukava ja hyväkäytöksinen mies ja ottaa minut huomioon. Kaikesta tästä hyvästä huolimatta avomiehelläni on ollut tapa, että hän arvostelee pahalla esim. pukeutumistani ja hiustyyliäni.. Lisäksi hän on arvostellut minua mm. siitä etten olen välillä liikaa kotona.
Olen välillä kokenut, etten kelpaa hänelle sellaisena kuin olen. Hän kuitenkin on saanut itse päättää tyttöystävänsä ja on ihastunut minuun vaikka olen ollut myös suhteemme alussa samanlainen ihminen kuin nytkin. Olen sanonut hänelle, että välillä tuntuu siltä, että olen hänelle pelkkä nolla. Hän sanoi siihen, että on itsekin huomannut välillä puhuvansa minulle rumasti ja on luvannut parantaa tapansa. Asiat ovatkin menneet paremmin.. Tai no.. Hän on käyttäytynyt paremmin.
Intohimo ja läheisyys välillämme on kuitenkin kadonnut. Itse vietän arkipäivät opiskellen ja mieheni käy päivät töissä. Viikonloppuisin menen illat yleensä kavereitteni kanssa ja sunnuntaina nukun kotona. Mies ei ole koskaan sanonut asiaan mitään vastaan, mutta soittelee minulle viikonloppumenojeni aikana ja kyselee ihan normaalisti kuulumisia ym. ja lähettää hyvänyön-viestejä.
Mietin, että miksi olemme yhdessä? Emme tee juuri koskaan mitään yhdessä. Työ-/koulupäivän jälkeen jutellaan arkisia asioita, illalla mennään yhdessä nukkumaan, mutta that's it.
Haluaisin olla onnellinen. Haluaisin olla läheisempi hänen kanssaan ja haluaisin olla hänen sylissään, mutta mitä teen, kun tuntuu, että olemme vain hyvänpäivän-tuttuja... Pelottaa ottaa asiat puheeksi hänen kanssaan. Enkä edes tiedä, että miten sanoisin nämä asiat hänelle..
Kun viimeksi juttelimme asiostamme noin kuukausi sitten, hän kertoi olevansa tyytyväinen suhteeseemme.
En oikeastaan tiedä, miksi kirjoitan tätä, mutta kai haluaisin jonkun puolueettoman kommentin asiaan..
Olen välillä kokenut, etten kelpaa hänelle sellaisena kuin olen. Hän kuitenkin on saanut itse päättää tyttöystävänsä ja on ihastunut minuun vaikka olen ollut myös suhteemme alussa samanlainen ihminen kuin nytkin. Olen sanonut hänelle, että välillä tuntuu siltä, että olen hänelle pelkkä nolla. Hän sanoi siihen, että on itsekin huomannut välillä puhuvansa minulle rumasti ja on luvannut parantaa tapansa. Asiat ovatkin menneet paremmin.. Tai no.. Hän on käyttäytynyt paremmin.
Intohimo ja läheisyys välillämme on kuitenkin kadonnut. Itse vietän arkipäivät opiskellen ja mieheni käy päivät töissä. Viikonloppuisin menen illat yleensä kavereitteni kanssa ja sunnuntaina nukun kotona. Mies ei ole koskaan sanonut asiaan mitään vastaan, mutta soittelee minulle viikonloppumenojeni aikana ja kyselee ihan normaalisti kuulumisia ym. ja lähettää hyvänyön-viestejä.
Mietin, että miksi olemme yhdessä? Emme tee juuri koskaan mitään yhdessä. Työ-/koulupäivän jälkeen jutellaan arkisia asioita, illalla mennään yhdessä nukkumaan, mutta that's it.
Haluaisin olla onnellinen. Haluaisin olla läheisempi hänen kanssaan ja haluaisin olla hänen sylissään, mutta mitä teen, kun tuntuu, että olemme vain hyvänpäivän-tuttuja... Pelottaa ottaa asiat puheeksi hänen kanssaan. Enkä edes tiedä, että miten sanoisin nämä asiat hänelle..
Kun viimeksi juttelimme asiostamme noin kuukausi sitten, hän kertoi olevansa tyytyväinen suhteeseemme.
En oikeastaan tiedä, miksi kirjoitan tätä, mutta kai haluaisin jonkun puolueettoman kommentin asiaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rumasti puhuminen ei tietenkään ole oikein, mutta ilmeisesti asia onkin jo jonkin verran korjaantunut, kun sanoit, että hän on käyttäytynyt paremmin. Joillekin on tullut tavaksi arvostella toisia, eivätkä välttämättä itse sitä aina tajua, että loukkasivat. Jotkut taas ovat vain tahallaan ilkeitä. Mutta jos kerran mies on parantanut tapojaan niin hyvä. Jäi vähän epäselväksi onko se edes enää ongelma?
Tuo loukkaaminen on tietysti osaltaan voinut vaikuttaa siihen, ettei tee mieli olla toisen lähellä. Mutta mutta... Kirjoituksesi perusteella syy siihen, ettette vietä aikaa yhdessä eikä ole läheisyyttä, löytyy paljolti myös sinusta. Se on ihan normaalia, että arkisin käydään töissä, ja jutut ja tekemiset ovat aika arkista tasoa. Suhteessahan nimenomaan eletään sitä arkea yhdessä. Mutta jos sä viikonloput menet kavereidesi kanssa ja sitten lopun ajasta nukut kotona, niin milloinkohan teidän olisi mahdollista sitä laatuaikaa viettää yhdessä? Mies sentään yrittää pitää yllä yhteyttä sinuun viikonlopunkin aikana, eli varmastikin haluaisi viettää aikaa kanssasi, mutta sinä teet joka viikonloppu vain omia juttujasi? Kehottaisin panostamaan sitä vapaa-aikaa vähän miehenkin kanssa oloon, niin ehkä sitä läheisyyttäkin alkaa löytyä. Jos sä kerran haluaisit olla läheisempi niin mene kainaloon halailemaan ja juttelemaan. Tehkää viikonloppuna jotain kivaa yhdessä. Panosta teihin.
sanon että katso peiliin. Suurin syyllinen löytyy kirjoittamasi perusteella omasta itsestäsi. Menet viikonloput omia menojasi, et huomioi miestäsi ollenkaan. Oletko hänen kanssaan vain siksi, että sinulla pitää olla joku kun muillakin on? Voi miesparkaa!
mies on se joka kaiket vapaa-ajat menee omissa menoissaan. Aloittajan kirjoitus voisi olla minun kirjoittamani paitsi että en juokse kapakoissa enkä paljon muuallakaan.
Olemme olleet n. 10 vuotta yhdessä ja tuntuu että kaikki läheisyys on väliltämme kadonnut. Mies on minua kohtaan jotenkin välinpitämätön, ei seksiä eikä aitoa läheisyyttä, pikainen hyvän yön pusu kurkataan omalta puolelta sänkyä... Ihan kuin hän välttelisi läheisyyttäni ja se on minulle todella tuskallista.
Olen koittanut kysellä mikä on, onko kyllästynyt minuun tai löytänyt jonkun uuden mutta kaikki on kuulemma ok ja hänellä ei ole mitään valittamista. Hänen mielestään meillä ei ole mitään ongelmia.
Jos puhun hänelle näistä tuntemuksistani niin hän ahdistuu ja yleensä suuttuu sanoen minun syyllistävän häntä (vaikka mielestäni en tee niin, olen yrittänyt puhua aiheesta todella hienovaraisesti).
Yhteistä aikaa vietämme todella harvoin ja siksi minua loukkaakin että viikonloppuisin kun molemmilla olisi vapaata niin mies suunnittelee menonsa ja tekemisensä kavereittensa kanssa.
Minun kanssani hän ei vietä aikaansa juuri muuten kuin silloin kun olen lähes suuttunut siitä että minut jätetään aina paitsioon. Sitten hän saattaa ehdottaa jotain yhteistä menoa tms. saadakseen minut leppymään.
Se on vaan niin säälittävää että hän viettää aikaa kanssani vain tavallaan "pakotettuna".
Koskaan hän ei oma-aloitteisesti ehdota mitään esim. "mitä tehtäisiin viikonloppuna?" yms. Yleensä hän vain ilmoittaa omat viikonloppu suunnitelmansa ym. tyyliin "olen aikeissa tehdä sitä" tai "menen kaverin mukaan..". Eipä siihen paljon ole sitten sanomista.
Olen usein miettinyt eroamista mutta sekin tuntuu niin pahalta ratkaisulta, toisaalta en kyllä kauaa jaksa enää tämmöistäkään parisuhteessa elämistä jossa ollaan kuin kämppikset.
Mies on kuitenkin luotettava kumppani, ei käytä juurikaan aloholia ja hoitaa asiansa mutta.. niin, onko sitä rakkautta enää hänen puoleltaan, siitä en ole enää niin varma.
Vähän epäillyttää että onko hänellä toinen nainen tai onko ihastunut johonkuhun kun käytös minua kohtaan on muuttunut. Mies meni vuodenvaihteessa uuteen työpaikkaan ja siellä ainakin kertomansa mukaan on naisiakin.
Tarkoitukseni ei myöskään ole se että miehellä ei saisi olla kavereita, tietenkin pitää olla myös muuta elämää kuin se pelkkä parisuhde mutta mielestäni mikään harrastus/kaveri ei saa mennä parisuhteen edelle, sen pitää olla se ykkönen ja sillekin pitää löytyä aikaa ja halua sen vaalimiseen.
Näin ainakin minä ajattelen.
Millä saisin miehestä selvää mitä hän minusta haluaa, onko hänellä mahdollisesti joku toinen vai mikä tässä mättää?
"Se on vaan niin säälittävää että hän viettää aikaa kanssani vain tavallaan "pakotettuna".
Koskaan hän ei oma-aloitteisesti ehdota mitään esim. "mitä tehtäisiin viikonloppuna?" yms. [...] Millä saisin miehestä selvää mitä hän minusta haluaa"
Miehesi haluaa pitää sinut ja haluaa, että olet onnellinen. Mutta hän tietää, että teillä ei ole mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Mikään, mikä on sinusta kivaa, ei ole hänestä kivaa ja päinvastoin.
Mies on hyväksynyt asiaintilan ja hommaa viihteen muualta, mutta hän tietää, että sinä kuvittelet vielä muuta, eikä henno romahduttaa pilvilinnaasi. Hän olisi helpottunut, jos sinäkin menettelisit hänen tapaansa.
Yhteisen kiinnostuksen puute on varmaankin hyvin yleistä. Se ei tarkoita, että rakkautta ei ole tai että parisuhteessa olisi ongelma. Ongelman siitä voi tehdä, totta kai.
Itse heivaisin ukon pihalle tuollaisen käytöksen takia.
puolestani kysyn, että miksi ap-kirjoittaja itse käyttäytyy noin? Kun viikonloppuisin olisi sitä hänen kaipaamaansa aikaa yhdessä olemiseen ja tekemiseen, niin mitä tekee ap? Juoksee omia menojaan ja nukkuu sunnuntait. Puolustelee omia tekemisiään sillä, että kun mies on mikä on. Ei arvosta miestään yhtään. Parisuhde on kahden kauppa. Menköön ap itseensä. Ihmettelen, ettei mies ole häntä heittänyt pihalle. Ja nainen olen.
en ole onnellinen näissä kuvioissa, siinäpä se.
Onko ainoa vaihtoehto sitten erota, sitä olen paljon miettinyt.
Siltähän tämä vaikuttaa että mies ei muutu, on tyytyväinen siihen mitä meillä on ja niin kauan kun pidän kaiken sisälläni enkä ala ruotimaan tuntemuksiani ja suhteen tilaa ääneen, kaikki on miehen mielestä hyvin.
Se on kyllä totta että olemme aika erilaisia ihmisiä ja ajattelemmekin monesta asiasta eri tavalla.
Ajatuksissani toivon miehen olevan tietynlainen ja taitaapa hänkin tahollaan ajatella samalla tavalla minusta..?
Ulkopuolisen on helppo sanoa että miksi siedät tätä, jätä mies mutta kun takana on jo 10 yhteistä vuotta niin se ei ole niin yksinkertaista kun on vielä tunteita jäljellä.