Pystyykö miehet oikeasti vaikenemaan aidoista, isoista tunteistaan naista kohtaan? Järkeistämään sen, olemaan niin pirun järkevä ettei tee pahaakaan vaieta tunteistaan?
Kyseessä on mies, joka on myöntänyt "kevyet" tunteet jo aikoja päiviä sitten. Käytöksellään kuitenkin on alkanut osoittamaan keveyiden tunteiden mukaan liittyneen jotain isompaakin. Yhteydenotot vaan tiheentyvät, katseet, teot, puheet paljastavat naiselle vähän kaikenlaista. Kun olen vähän kysellyt hänen tunteistaan, en saa suoraa vastausta niihin. Hän puhuu muilla sanoilla kuin minä. mm. vaikutuksesta, pitämisestä, intohimosta, luonteestani. Hän tietää tunteeni.
Kertooko hän sen noin vai ymmärränkö vain huonosta miestenkieltä? Olenko ihan väärällä polulla?
Tilanteemme on kehno, ymmärrän sen vaikuttavan tähän pal-jon. Toinen on varattu. En kaipaa siitä saarnoja, ne menee tässä ketjussa sitten hukkaan, noteraamatta.
Kyseessä on mies, joka on myöntänyt "kevyet" tunteet jo aikoja päiviä sitten. Käytöksellään kuitenkin on alkanut osoittamaan keveyiden tunteiden mukaan liittyneen jotain isompaakin. Yhteydenotot vaan tiheentyvät, katseet, teot, puheet paljastavat naiselle vähän kaikenlaista. Kun olen vähän kysellyt hänen tunteistaan, en saa suoraa vastausta niihin. Hän puhuu muilla sanoilla kuin minä. mm. vaikutuksesta, pitämisestä, intohimosta, luonteestani. Hän tietää tunteeni.
Kertooko hän sen noin vai ymmärränkö vain huonosta miestenkieltä? Olenko ihan väärällä polulla?
Tilanteemme on kehno, ymmärrän sen vaikuttavan tähän pal-jon. Toinen on varattu. En kaipaa siitä saarnoja, ne menee tässä ketjussa sitten hukkaan, noteraamatta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehen on jopa viisasta vaieta tunteistaan.
Niin olisi mutta kun ei ole vaiennut. Miksi antaa tunteilleen vallan ensin ja kertoa naiselle "kevyistä" tunteista ja ajan kuluessa eteenpäin sulkee sitten suunsa? Hän ei sano sitä minkä "tiedän". Vai "tiedänkö"?
ja mitä sinä sillä tiedolla tekisitkään.
varattu, niin ehkä siinä ei kovin helpolla ala palavia rakkaudentunnustuksia satelemaan, etenkin jos vielä asuu sen nykyisen kumppaninsa kanssa.
Jos se oikeasti tykkäisi susta, niin eiköhän se vaihtaisi kumppaniaan. Eikö sua muuten silloin jäisi kaivelemaan se, että sille pettäminen on helppoa?
Väitän että tiedän. Tunnen sen miehen ja hän on muuttunut. Muutos kertoo aina jotain. Eikö?
Tiheentyneet tapaamiset on musta aika selvä merkki jostain muutoksesta! Ennen saattoi mennä niin et kerran viikossa nähtiin tai kuultiin. Joskus kerran kahdessa viikossa.
Nyt ei riitä kolme kertaa viikossa kun nähdään ja siinä välissä vielä kuullaan.
"Jos se oikeasti tykkäisi susta, niin eiköhän se vaihtaisi kumppaniaan. Eikö sua muuten silloin jäisi kaivelemaan se, että sille pettäminen on helppoa? "
- Vaikka tykkäisi oikeasti, tiedän ettei meistä tule me koskaan. Ja hän tietää. Vaikea tilanne, vaikea! Enkä sanonut että -hän- on varattu.
"Enkä sanonut että -hän- on varattu. "
Se on sitten eri asia. Jos kerran olet sitä mieltä, että teistä ei tule koskaan sen enempää, niin miksi sitä sitten murehtia mistään nauti tilanteesta sen aikaa, kun sitä kestää. Tosin eikö sinkkuna olisi parempi, kaikille osapuolille?
miehistä en tiedä, mutta mulle se rakkauden tunnustaminen on vähän kuin kihlaus: se sitoo mut siihen toiseen ihmiseen ja asettaa sen viralliseksi. Rakkaus ei ole "vain" tunne, vaan sillä on seuraamuksia: sen tuntemisella ja sen julkistamisella.
Jos jompi kumpi on varattu ja mies kokee samoin kuin minä, niin se vaikuttaa julki lausuttuihin tunteisiin. En minäkään ehkä kaikia tunteitani toisi julki tuossa tilanteessa.
tätä just hain!
Naisen ja miehen eroa puhua tunteistaan.
Minä voisin ja sanonkin mitä tunnen, ikäänkuin tulee sellainen pakko kertoa mitä tuntee.
Miehellä sitä ei ole? Mies PYSTYY pidättämään tunteensa, rakkautensa vaikka tuntisi, rakastaisi?
Kaarne: Et toisi tunteita julki vaikka tuntisit? Miten hallitsisit tunteesi sitten? Tämä mies kun haluaa vaan tavata enemmän ja useammin..
miten hallitsisin :-)
Mutta joo, pystyn pidättämään tunteeni siis siinä mielessä, että pystyn pitämään ne sisälläni. Voi se välillä olla vaikeaa :-)
Viimeksi kun tämä asia tuli eteen, rakastuin... niin mun oli todella vaikea sanoa ne sanat ensimmäisen kerran, koska se tuntui niin suurelta. Ääneen sanomiseen kulminoituivat kaikki toiveet, pelot, epävarmuudet menneestä ja tulevasta. Se tuntui samalta kuin olisin seissyt kirkossa seurakunnan edessä sanomassa tahdon. Paitsi päivää ei oltu lyöty lukkoon kuten häissä, vaan jouduin ite päättämään, koska sen suustani kakistan :-)
Ja niins e mun mielessä meneekin: me ei olla naimisissa, ei kihloissa eikä asuta yhdessä, mutta olen sitoutunut tähän naiseen kuin olisimme kaikkea tuota ja se sitoutuminen tapahtui mun mielessä silloin kun ensi kerran sanoin rakastavani.