Voiko äiti, synnyttänyt nainen olla enää yhdenkään muun miehen mieleen kuin sen oman? Voisitko kiinnostua, ihastua, rakastua, alkaa seurustelemaan "äidin" kanssa? Kertokaa jotain hyviä ja positiivisia asioita miksi "äidin" kanssa oleminen olisi jotenkin hohdokkaampaa,parempaa, mukavampaa kuin ei synnyttäneen? Toki luonne, persoona vaikuttavat myös..mutta antakaas kuulua kommenttia.
Kirjoitus on varmaankin osoitettu enemmän vanhemmille miehille kuin nuorille, jotka ovat vielä poikasia.
Kirjoitus on varmaankin osoitettu enemmän vanhemmille miehille kuin nuorille, jotka ovat vielä poikasia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihminen ei ole ensisijaisesti äiti tai isä. Hän on ihminen, persoona. Kuka ajattelee 5:n(6:n?) lapsen äitiä Angelina Jolietakaan ensisijaisesti äitinä?
Äitiys tuo naiseen tietynlaisen pehmeyden, tasapainon ja rauhallisuuden. Moni hysteerikko bimbokin muuttuu pehmeäksi ja lempeäksi äitiyden myötä. Saadessaan kokea äidin rakkauden ihmellisen voiman.
Itse pidän äideistä (mielellän yh, ei toisten miesten naisista) koska he ovat rennompia, myös sängyssä. Vanne ei enää kiristä päätä samalla lailla kuin jollain vanhoilla piioilla tai niillä joilla biologinen kello tikittää.
Jotkut ämmät toki rupsahtaa äitiyden myötä ja se ei ole hyvä asia. Jos nainen ei välitä ja jaksa olla muuta kuin äiti se näkyy valitettavasti myös päälle. Leikataan lyhyt äititukka, lakataan meikkaamasta ja ollaan muutenkin kiinnostumatta enää ulkoisista asioista. Ei nappaa, ei. Mutta muuten äitiys on enempi plussaa kuin miinusta.
tahtois kieltää et synnyttämättömän ja synnyttäneen ihmisen välillä on joku ero mutta..
Eiks meillä ole monia rooleja. Eiks äitikin ole nainen? äiti, vaimo, sisko, ystävä, pomo, työntekijä, kummi,lapsi,serkku,kummilapsi,....
Lisää ajatuksia miehiltä?
Olenko väärässä että tässä olisi jokin kahtiajako miehillä..hmm. Jotkut tykkäävät kuten väiskivemmelsääri kertoi ja jotkut ovat taas siellä ääripäässä että se on totaali turnoff.
Jos puhutaan nyt naisista,äideistä, joita kiinnostaa se oma vointikin ja ulkoinen olemus. :)
sun viestiä. Mulle tulee mieleen vain että olet niin nuori, että et vielä osaa erottaa omaa äitiäsi muista äitiyteen siirtyneistä naisista. Tai sulla on joku fiksaatio äiti-käsitteeseen. Onko susta vaikea ajatella "naisia" ja sitten sivulauseessa huomata että joillakin on lapsia ja joillakin ei?
Ja hetken ajateltuani minäkin hidas hämäläinen älyän että olet nainen. Mutta edelleen musta vaikuttaa siltä että sulla on tuossa äitiys-asiassa paljon selviteltävää. Voihan tämä aloituksesi olla hyvä alku siinä hommassa.
En ole ikinä ajatellut jakaa maailmaa tuosta kohdasta osiin. Se vaan on luonnollista että aikusemmalla iällä ne kumppanit tuppaa olemaan äitejä ja isiä.
Äitiys vaikuttaa elämäntilanteeseen. En minä olisi voinut kuvitellakaan parikymppisenä seurustelevani yksinhuoltajaäidin kanssa. Naimisissaolevasta tietenkään puhumattakkan. Kolmekymppisenä yritin, mutta erilainen elämäntilanne toi suhteisiin ristiriitoja. Eikä sillä, etteikö naiset olisi olleet aivan yhtä viehättäviä kuin lapsettomatkin. Minulle ne olivat ennenkaikkea seurustelukumppaneitani, eivät äitejä. Sitähän ne olivat lapsilleen. Äitiyttään joka käänteessä korostavat kiersin jo valmiiksi kaukaa.
Nyttemmin ajattelen, että jos ero tulisi, niin olisi maailman kahdeksas ihme, jos alottaisin suhteen muun kuin äidin kanssa. Suurella enemmistöllä ikäisistäni naisista on lapsia. Siksi toisekseen minä en omia halua, joten parempi vaan, kun ne olisi jo valmiiksi tehty.