Eli joka päivä, aina kun tulen koulusta äiti alkaa kuulusteleen...
Olitko koulussa?
Onko varma kans?
Mitä ruokaa siellä oli?
Olitko kävelten vai pyörällä?
...
...
Tätä jatkuu aina vähintään vartti... Ei vittu se on kidutusta.
Oon monta kertaa sanonu, ettei kiinnosta, mutta ei se usko. Vaikka menisin huoneeseeni, ja laittaisin kuulokkeet korville, äiti jää vaan siihen odottamaan. Tekee muka jotain kotitöitä, vaikka oikeasti vain odottaa että tulen ulos ja alkaa kuulusteleen.
Miten voisin sanoa etten haluu joka päivä tätä samaa paskaa? Oon koettanut sanoo vähän kaikkee, mutta aina se vaan jatkaa...
Olitko koulussa?
Onko varma kans?
Mitä ruokaa siellä oli?
Olitko kävelten vai pyörällä?
...
...
Tätä jatkuu aina vähintään vartti... Ei vittu se on kidutusta.
Oon monta kertaa sanonu, ettei kiinnosta, mutta ei se usko. Vaikka menisin huoneeseeni, ja laittaisin kuulokkeet korville, äiti jää vaan siihen odottamaan. Tekee muka jotain kotitöitä, vaikka oikeasti vain odottaa että tulen ulos ja alkaa kuulusteleen.
Miten voisin sanoa etten haluu joka päivä tätä samaa paskaa? Oon koettanut sanoo vähän kaikkee, mutta aina se vaan jatkaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaan vanhempana joten se ei sinua varmaan kiinnosta, mutta vastaan silti.
Vanhemmat haluavat keskustella lastensa kanssa, samoin kuin ihmiset normaalisti keskustelevat toistensa kanssa. "Miten töissä menee, oliko rankka päivä, sujuuko projektit", ja niin poispäin. Edelleen, normaalit vanhemmat välittävät lapsistaan ja haluavat olla tekemisissä näiden kanssa, vaikka tietyssä kehitysvaiheessa se ei lapsia voisi yhtään enempää kiinnostaakaan. Se on normaalia kehitystä.
Jos äitisi taas kyselee varsinkin tuollaisia "olitko koulussa" -tyyppisiä kysymyksiä, herää kysymys oletko antanut äidillesi aiheen epäillä moista.
Tässä siis vähän kommenttia aikuisen näkökulmasta. Kuten useimmat vanhemmat ja luultavasti sinunkin äitisi, minäkin tiedän kyllä kokemuksesta, että sinun elämäntilanteessasi koko vanhemmat ja heidän juttunsa eivät kiinnosta pätkääkään. Mutta jos hetkeksi haluat eläytyä äitisi rooliin, niin kuvittele että jokin hyvä ystäväsi suhtautuisi sinun keskusteluyrityksiisi samalla tavalla kuin sinä äitisi.
tai lähinn sisaruksiini katkesivat kokonaan juuri tuollaisen utelun vuoksi. Meillä utelija ei ollut äiti vaan jo naimisissa olleet sisarukseni. Minä olen aina vihannut utelemista ja kyselemistä. Minun asiani ovat minun asioitani eivätkä kuulu kenellekään. Vanhempien pitäisi vähän miettiä miten ja mitä kyselevät. Nuo tuon tyyppiset kysymykset, joita ap. luetteli ovat juuri niitä jotka saisivat niskavillani vieläkin pystyyn. Voisihan sitä kysellä vaikka millainen päivä oli, oliko jotain hankalasti opittavia asioita jne.
Väärin ja minä joskus kyelen isänä tyttäreltä oliko koulussa kivaa mutta tuollainen kuulustelu on ihan jostain muuta tai sitten äitisi ei uskalla luottaa sinuun ollenkaan ja sanoppa seuraavan kerran kun kuulustelee että tuleppa kattomaan olinko koulussa.