Nyt teillä on mahdollisuus anonyymisti kertoa rehellisesti, oletteko kaukosuhteessa pettäneet vai oletteko olleet uskollisia.
Itse olen ollut kaukosuhteessa n. vuoden eikä pettäminen ole käynyt edes mielessä. Ahdistus ja ikävä on kylläkin kova.
Kaverini sanoi, että tottakai voi pettää jos välimatkaa on paljon, piti sitä normaalina. Itse en pidä, vaikka en näe rakastani kuin 2-4 kuukauden välein.
Eli oletteko pettäneet kaukosuhteessa vai ette, ja uskotteko uskolliseen kaukosuhteeseen? Jos olette pettäneet, mikä on ajanut pettämään ja onko suhteessa toinen osapuoli aistinut asian vai onko täysin tietämätön?
Itse olen ollut kaukosuhteessa n. vuoden eikä pettäminen ole käynyt edes mielessä. Ahdistus ja ikävä on kylläkin kova.
Kaverini sanoi, että tottakai voi pettää jos välimatkaa on paljon, piti sitä normaalina. Itse en pidä, vaikka en näe rakastani kuin 2-4 kuukauden välein.
Eli oletteko pettäneet kaukosuhteessa vai ette, ja uskotteko uskolliseen kaukosuhteeseen? Jos olette pettäneet, mikä on ajanut pettämään ja onko suhteessa toinen osapuoli aistinut asian vai onko täysin tietämätön?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei ole kertaakaan edes käynyt mielessä, ja en edes haluaisi, pelkkä ajatuskin kuvottaa.
Olen muutenkin sellainen ihminen, että en pettäis ketään koskaan. Se on väärin!
Tokihan sitä itse ajattelee, että mitä jos kumppani pettää. Sen olen hänelle sanonut, että hänen pitää jättää mut jos edes aikoo pettää. ennemmin sit satuttaa totuudella kuin murtaa mut täysin valheella. :(
Toivottavasti hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää, tai aio tehdä...
Olen ollut pian 4,5 vuotta kaukosuhteessa. En ole koskaan pettänyt kumppaniani, enkä aikonutkaan. Mielestäni pettäminen on väärin. Myös kumppanini on ollut uskollinen minulle. Mä vaan tiedän sen. Seurustelumme alussa puhuimme pettämisestä ja kerroimme toisillemme, mitä ajattelemme siitä. Molemmat olimme sitä mieltä, että se ei ole oikein ja jos siihen ryhtyy, niin suhde kaatuu siihen. Puhuimme myös siitä, mikä on pettämistä, kun jokaisella on siitäkin oma mielipiteensä. Meidän mielestämme suuteleminenkin on jo pettämistä.
Kaks vuotta menny enkä ole pettänyt. Olen kyllä valehdellut itsetyydyttämisestä rakkaalleni, koska hän ei sitä jotenki ymmärrä. Omasta mielestäni se on vain hyväksi.
Teimme kaukosuhteen alettua ns. villinkortin eli kerran saa pettää ilman sanktioita. Lähinnä siksi, että olemme nuoria ja kokemattomia ja uskoimme silloin, että on hyvä saada kokemusta lisää jos siltä tuntuu. itselläni ei ole käynyt tämä edes mielessä, en tiedä miten on rakkaallani. Sovimme, että pitää kertoa jos kortin käyttää mutta ei saa udella sen tarkemmin. Rakkaani ei ainakaan toistaiseksi ole ilmoittanut mitään.
Olemme seurustelleet yhteensä 4v.
Kyllä. Kaukosuhteessa pariinkin otteeseen olleena. Nyt ollaan oltu reilu puoli vuotta eri puolilla maailmaa. Yksinäisyys ja ikävä alkoi kaihertaa jo kuukauden päästä, ja otin vanhan luottorakastajan lohduksi. Jollakin kierolla tavalla sitä ajattelee että tässä ei ole mitään väärää, naisystävä ei saa tietää ja kaipaan vain hellää kosketusta ja ymmärrystä. Ilman sitä mielenterveyteni alkaisi lahoilla, eli tavallaan pitämällä rakastajaa pidän itsestäni huolta. Mikä olisi normitilanteessa naisystävän rooli, mutta nyt hän huitelee mailla mannuilla.
Minä ja exäni olemme erittäin läheisiä ja hyviä ystäviä. Vietämme paljon aikaa yhdessä lapsemme kanssa. Exällä ajoittain "panoja" siel sun tääl ja esim talvella joku yksinhuoltaja pohjoisessa jonka kanssa lirkutteli aikansa. Tämä nainen onneksi ymmärsi pistää välit poikki. En luotaisi kaukosuhteisiin mutta eihän kaikki miehet tietenkään ole samanlaisia. Miksi ottaa koko sika jos vain haluaa makkaraa!:))) Onnea kaikille kaukosuhteille!
kuulostaapa tutulta...ite kaukosuhteessa ollunna ja tuo kuulosti ihan samalta, paitsi että minä siel pohjosessa ja mies kaukaa etelästä. Joo, kaukosuhteessa saa olla tarkkana, varsinkin jos miehen oma elämä jää arvoitukseksi. Tämä Mies salas asioita ja minä sain sitte selville asioita, kun aloin tutkimaan... Mut onneksi menneen talven lumia. Tämmösiä ihmiset ovat...:( Panoja koko elämä täynnänsä ja uskollisuus vanhanaikanen asia. Näin on...joo, onnea vaan kaikille matkasuhteissa oleville. Ite en välitä sellaisista enään...
Tottamooses! Ei ihminen ole yksiavioinen ja rakastaa voi vaikka välillä kävisikin piparilla naapurissa. Tietysti sallin sen myös vaimolleni. Elän hyvässä suhteessa, jossa voi olla onnellinen eikä tarvitse valehdella. Ei toiselle eikä itselleen.
En ollut mitenkään innoissani kun vaimoke sai töitä ulkomailta. Hänen mielestään se oli sen arvoista, ja hieno duuni hällä on ei siinä mitään. Mutta kun hän kysymättä kuvittelee että ihan hyvin kestän koko ajan ilman. Lirkuttelee vielä kuinka ikävä on, itsehän hän sinne meni. Totuus on karu, en kestä ilman. Mutta turha olettaa että jos itse haluaa olla parisuhteessa ja päättää vain lähteä pitkäksi aikaa ulkomaille, että se kärvistely olisi ihan ok minulle.
Jos haluat seksiä, hankkiudu eroon parisuhteesta. Jos et kestä ilman seksiä. Se ei ole rakkautta. Rakkauden takia kestää mitä vaan, vaikka helvetissä palon. Itse olen kaukosuhteessa ollut 2 vuotta. näemme toisiamme harvoin mutta olemme muuttamassa yhteen tammikuussa. Hyvin olen kestänyt, niin on myös hän. luotan häneen ja hän minuun, olette surkeita kaikki ne jotka seksin takia olette suhteessa! Vetäkää kaikki pettäjät nyt itteenne ja katsokaa peiliin, eivät ne joutsenetkaan petä. Jos haluatte seksiä, hankkikaa seksisuhde. Jos rakastatte kumppanianne, hankkikaa säännöt.
Kyllähän seksi kuuluu parisuhteeseen, eikä sen muualle pitäisi kuuluakaan, mutta ilmankin kestää tarvittaessa.
Asiasta toiseen, "kiukustuneen" kannattaa kyllä tarkkaan miettiä tuo yhteen muuttaminen jos tähän asti olette nähnyt vain harvoin.
Saattaa tulla yllätyksiä siinä yhdessä asumisessa.
Olen pettänyt, kuin myös kumppanini. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta joista ensinmäiset kolme asuimme yhdessä ja loput erillämme, kuten tälläkin hetkellä. Minä petin ensin, puolitoista vuotta erillään asumisen jälkeen. Asumme edelleen eri maissa opiskelujen ja töiden takia. Elämä ei ole helppoa, varsinkaan yksin nukkumaan meneminen. Minä kaipasin lämpöä ja läheisyyttä. En ole koskaan mielestäni ollut 'pettäjätyyppiä' vaan hyvin musta-valkoisesti pitänyt sitä ehdottomana einä. Nyt oman 'lankeemuksen' myötä voin myös ymmärtää toisten heikkoudet ihan muissakin asioissa. Olen oppinut suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi, en ole yhtä ehdoton kuten ennen, liekö sitten pettämisen tuotosta vai normaalia aikuistumista. Mielestäni pettäminen on edelleen väärin, mutta anteeksiannettavissa. Tietenkään alituista pettämistä en antaisi anteeksi. Itse sain silmän silmästä, kun kumppanini petti vuosi tapahtuneen jälkeen. En tiedä onko pettäminen lähentänyt vai loitontanut meitä, mutta yhdessä ollaan edelleen. Elämä ei ole yhtä prinsessaelämää vaan täyttä totta iloineen ja suruineen. Ompa tässä kestetty yhtä sun toista ennenkin.
.aloimme seurustelemaan nykyisen aviomieheni kanssa, näimme ensin parin kk välein ja sitten tuli olosuhteiden pakosta vuoden tauko. Asuimme siis eri maissa. Petin kyllä sen vuoden aikana, lähinnä pakottavan läheisyyden tarpeen takia..ja nimenomaan fyysisen läheisyyden. Ei tunnetta, eikä sen enempää tutustumista. Kuullostaa ehkä hirveältä, mutta näin minulla. Puolisoni tiedän myöskin pettäneen tuon vuoden aikana. En ole enempää kysellyt, enkä edes halua tietää.
Kun muutimme yhteen, niin ei ole mielessäkään käynyt moinen! Olemme onnellisesti naimisissa, meillä on pieni poika ja kaikki hyvin.
Uskon uskolliseen kaukosuhteeseen, enkä olisi pettänyt jos olisimme nähneet esim 2-3kkn välein..mutta vuotta en kestänyt..
Ja toisaalta, laskemme suhteemme virallisesti alkaneen vasta kun oikeasti olimme yhdessä. Mielestäni on vaikea laskea kaukosuhdetta oikeaksi suhteeksi, koska toinen ei ole fyysisti läsnä, vai nimi ja ääni puhelimessa ja kauniita sanoja.
Jos on erillään useita kuukausia, niin kyllä siinä mielikin tekee jo seksiä ja läheisyyttä. En ole koskaan kysynyt mieheltä onko hänellä ollut muita seksikumppaneita. Oletan, että on ollut. En ainakaan itse halua niistä tietää, enkä rupea omilla seikkailuillani häntä vaivaamaan. Turha toiselle on pahaa mieltä järjestää olemalla rehellinen kaikesta.En itsekkään halua kuulla hänen naisjutuistaan. Pelisäännöt ovat selvät.
en ole pettänyt
En tietenkään ole pettänyt. Mielestäni jos todella rakastaa toista, pystyy olemaan vaikka vuoden selibaatissa häntä odottaen, on se sen arvoista. Jos ei pysty olemaan uskollinen vaan pelleilee, ei ehkä rakasta eikä arvosta toista tarpeeksi. Kaukosuhde mittaa hyvin sen kuinka tosissaan on.
Kaukosuhteessa punnitaan rakkaus. Minulla ei ole mitään ongelmaa pysyä uskollisena, uskottomuus on itsekästä ja kumppania loukkaavaa.
Pettaminen ei ole kaynyt edes mielessa.
Olen aina pitänyt itseäni melko kevytkenkäisenä ihmisenä, ja ajatellut, että parisuhteessa olisin hyvinkin altis pettämään. Siksi olenkin sinkkuna pysytellyt, jotta saa tulla ja mennä niin kuin haluaa eikä tarvitse muita satuttaa pettämällä. Nyt kuitenkin kävi niin, että uusi tuttavuus kolahti ja kovaa. Tapasimme 5 kk sitten, enkä sen jälkeen ole muita sänkyyni halunnut. Vaikka nähdään harvoin, on hän kuitenkin ainoa mies, jonka haluan. Suutelua en laske pettämiseksi (kummaltakaan), mutta yllätyin itsekin, etten sen pidemmälle ole voinut edes kuvitella meneväni. Sanoin itse miehelleni, että ymmärtäisin, jos hän harrastaisi satunnaista seksiä jonkun kanssa, mutta se tarkoittaisi että pitäisi siirtyä taas kondomeja käyttämään ja käydä uudestaan testeissä, ja sitä ei halua kumpikaan. Eniten tunteitani loukkaisi, jos hän haluaisi deittailla/viettää aikaa jonkun muun naisen kanssa minun ollessani kaukana. Silloin ei yhdessäolossa olisi enää paljoa järkeä. Tunneside on kuitenkin tässä suhteessa minulle se tärkein. Ja koska seksi sujuu tässä suhteessa paremmin kuin koskaan, en kaipaakaan ketään muuta, vaikka seksiä onkin välimatkan takia vähemmän kuin haluaisin.
Niin. Olemme olleet mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä. Ensimmäiset 2,5 vuotta tiiviisti ja sitten mies lähtikin reissuhommiin, vuodeksi. Kuinkas sitten kävikään, sillä tiellä on edelleen. :( Hän kyllä vakuuttaa että haluaisi tulla kotiin, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä ettei hän enää koskaa palaa entiseen, eli kerran reissumies, aina reissumies???
Uskon kuitenkin että mieheni on ollu uskollinen, varma en toki voi olla.
Itse erehdyin ensimmäisen kerran viime syksynä. Jotenkin vain tuntui että ikävä ja läheisyyden kaipuu kasvoi liian suureksi. Ainoa asia mikä nyt mietityttää on se että en kadu tekosiani. Olen ainoastaan surullinen, ehkä juuri siksi kun mikään ei tunnu oikein miltään. Pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan pettäväni. Ehkäpä en enää rakasta miestäni enää niinkuin ennen...etäsuhde ei varmaankaan sovi kaikille?
Meidän tapauksessa uskollisena oleminen ei tee tiukkaakaan. Tosin nähdään usein eli pari viikkoa kuukaudessa vietetään yhdessä. Ja tiiviisti. Pettäminen ei ole edes tullut mieleen.
Ja kuten se huuhaa tohtori Phil telkkarissa aina sanoo: pettäminen ei ole jotain joka vaan tapahtuu ja jolle ei voi mitään. Se on tietoinen päätös tehdä niinkuin tekee..
myös kaukosuhteessa,enkä ole pettänyt eikä ole käynyt edes mielessäkään. Miehenikään ei ole minua pettänyt eikä hänelläkään se ole käynyt mielessä. Olemme olleet yhdessä vasta 1kk7pvää. Ja itse kun olen työtön,enkä opiskele,niin pystyn olemaan samalla paikkakunnalla missä mieheni asuu,joten näemme toisemme joka päivä. Mieheni luona olen ollut nyt kohta 3-viikkoa. Ja olemme muuttamsssa mieheni kanssa yhteen,joten näemme jatkossakin joka päivä.
ITSE PYSTYN OLEMAAN SILLÄ PAIKKAKUNNALLA JOSSA MIEHENI VANHEMMAT ASUVAT
ELI MINÄ JA MIEHENI SIIS ASUMME YHDESSÄ JA OLEMME MOLEMMAT MIEHENI VANHEMPIEN LUONA VIETTÄMÄSSÄ TÄLLÄHETKELLÄ AIKAA
En tajunnut missä (siis kenen luona) asutte ja onko se kaukosuhde jos näette joka päivä... Yli meni ainaki meitsiläiseltä. ???
ei oo ees pettäminen käyny mieles:) tää juttu meil toimii aika hyvin:) ollaan kesän jälkee muuttamas yhteen:) oon 100% onnellinen:)
Olemme asuneet eri paikkakunnilla nyt yhteensä 10 vuotta, seurusteltu 14 vuotta.
Tosin meiltä on myös seksi loppunut muutamia vuosia sitten. Välimatkaa on kuitenkin se 800 kilometriä eikä mitään mahdollisuutta tavata tarpeeksi usein. Kun tapaamme aika menee hujauksessa, emme ehdi edes lähentyä toisiamme niin paljon, että saisimme aikaiseksi harrastaa seksiä. Mutta eipä ole kumpikaan käynyt vieraisskaan, seksi vain on menettänyt hohtonsa jotenkin kokonaan. Kivaa meillä kuitenkin yhdessä on. Massenger ahkerassa käytössä ja mailaillaan päivittäin. Olemme sen ikäisiä jo, että ei tässä kamalasti kumppanuutta kummempaa odotakaan. Välillä tosin iskee sellainen pieni paniikki, että tässäkö se kaikki nyt on? Toista ei seksi kiinnosta lainkaan, minua saattaisi vielä ehkä kiinnostaakin. Masturboin itsekseni, toki ja katselen leffoja ja luen paljon. Mies urheilee lähes ammattimaisesti useita eri lajeja, joten hän saa siitä fyysistä tyydytystä.
Joku psykologi sanoi, että jos parisuhteessa ei ole ollut seksiä muutamaan vuoteen, saa pettää. Mutta miten sen parisuhteen sitten käy?
Tuohon edelliseen, että itse tein niin, kun olin ollut käytännössä ilman muutaman vuoden. Henkisesti ja fyysisesti. Henkinen puoli oli paljon raskaampi; jos on joitakin viikkojakin ilman seksiä, niin ei sitä kauheasti edes tunne tarvitsevansa. No, sen muutaman kerran jälkeen tajusin etten sellaiseen suhteeseen halua jäädä. Asuimme siis silloin yhdessä, ei ollut kysymys kaukosuhteesta.
Tätä palstaa luen ihan siitä syystä, että tämänhetkinen suhteeni on kaukosuhde, kestänyt noin puoli vuotta, tapaamme parin viikon välein. Kummallakin on elämä työn tai opiskelun puolesta niin kesken, ettei yhteenmuuttamista voi ajatella. Ehkä voisi, ellei minulla olisi myös lapsia. Heidän takiaan ei voi kiirehtiä. Vähän jäi nyt suu auki, että elävätkö ihmiset tosiaan noin pitkiä aikoja "yhdessä erillään" ja minkä ihmeen takia. Minä voisin hyväksyä sen, että muut asiat pitävät meidät erillään ja luopua suhteesta siksi. Ikäänkuin jo erosimmekin ja oltuamme viikon pitämättä yhteyttä olemme jatkaneet tätä taas. Tosin sopimatta nyt mitään yhteenpaluusta. Elämää ei voi kuitenkaan omilla päätöksillään ohjata, nyt mennään näin. Katsotaan miten käy. Tiedämme molemmat kuitenkin toisen välittävän.
Ainakaan nyt tässä vaiheessa pettäminen ei ole tullut mieleenkään, enkä myöskään usko hänen tekevän mitään sellaista, vaikka molemmilla siihen varmasti paljon tilaisuuksia olisikin. Olemme puhuneet ääneen siitä, että kun on toiseen olemassa tunneside, sellainen ei vain tule mieleen. Keskusteluyhteys ja ylipäätään yhteys toiseen on suurin ero myös verratessa entiseen avoliittooni. Siinä en luottanut toiseen, vaikka hän tuskin koskaan pettikään. Nyt tunnen itseni kaikinpuolin rakastetuksi ja hyväksytyksi, vaikkei sitä voi toiselle aina näyttääkään. Pienet sanat ja huomioiminen riittävät.
Ylipäätään tämä koko tilanne saa olemaan ajattelematta edes koko asiaa, siinä tekee itsensä aika äkkiä hulluksi jos alkaa miettiä mitä se toinen siellä tekee.
Niin että miksi ihmeessä kaukosuhde olisiki jotenkin vähemmän vakava taisiinä olisi jotenkin vapaampi pettämään kuin muissa suhteissa? Samalla tavalla pitää olla uskollinen. Eihän koko suhteesta tulisi yhtään mitään, jos ei toiseen voisi luottaa. Houkutuksia saattaa olla, mutta niinhän niitä on aina.
En ole pettänyt enkä haluaisikaan! Omaa kultarakastani ikävöin viikot, kerran viikossa onneksi tavataan vaikka välimatkaa on useampi sataa kilometriä. Välillä se viikkokin tuntuu piinaavalta ilman läheisyyttä ja seksiä, mutta pettäminen nounou. Kuitenkin se oma kulta taas on aina sitten tavattavissa.
Jos on yks kumppani, pysyy yks kumppani. Jos hankkii toisen samanaikaisesti, kohta ei oo sitä yhtäkään, mutta sen sijaan on vaan paha mieli itsellä ja toisella, ja entistä vaikeammat ajat sekä pettäjästä kaikilla asiasta tietävillä epäluotettava kuva ihmisenä. ;) Näin minä uskon.
Kaksitoista vuotta yhdessä, kaksi vuotta kaukana eri maissa enkä ole pettänyt. Olen nähnyt naistani tänä aikana vain kolme kertaa. Kestän kyllä, rakkauden tähden, vielä puoli vuotta. :) Haluan kullalleni vain pelkkää hyvää, en ikinä voisi loukata harrastamalla seksiä toisen kanssa, asuttaisiin kuinka kaukana tahansa.
Odotan häntä vain...