Minua mietityttää ja vähän jännittääkin yksi asia. Aloitin vajaa puolivuotta sitten uuden harrastuksen. Olen kokenut itseni vähän yksinäiseksi ja koin itseni aikaisemmassa porukassa, jossa olin mukana aikaisemmin, itseni ulkopuoliseksi. Päätin sitten tehdä asialle jotain ja hakeuduin uusiin ympyröihin, jossa tutustuisin uusiin ihmisiin. Harrastus on mukava ja viihdyn yleensä näiden ihmisten parissa. On siellä niitä tympeitäkin tapauksia, mutta niitä nyt on joka paikassa ja niistä ei pidä välittää. Ihmiset ovat periaatteessa mukavia ja olen kokenut heidän kanssaan mukavia hetkiä. On ollut mukavia ja tosi hauskoja illanviettoja. Sitten meillä oli yksi turnausviikonloppu toisella paikkakunnalla ja asuimme mökeissä. Se oli mukavaa.
Mahtuu tähän aikaan niitä huonojakin hetkiä, jolloin on tuntunut siltä, että olen tässä uudessakin porukassa vähän ulkopuolinen. Tämä tunne kumpuaa kahdesta asiasta. En ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutenkin tekemisissä lukuunottamatta turnauksia ja muutamia illanviettoja. En ole siis saanut uusia ystäviä. Sitten minusta tuntuu, etteivät ihmiset tule oikein oma-aloitteisesti juttelemaan kanssani, eivätkä yritä tutustua minuun. Olen ollut avoin, reipas ja iloinen. Jotenkin tuntuu, että pyörin mukana, mutta minua ei oikein huomioida esim. juuri juttelemalla. Minä olen aina aloitteellinen juttelemisessa. Yhdestä illanvietosta lähdin pois, kun rupesi tuntumaan, että ihmiset olivat unohtaneet olemassaoloni.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä seuran ihmisten kanssa mökille viettämään kesäkauden päättäjäisiä. Tekisi toisaalta mieli mennä, mutta minua arvelluttaa, että miten viihdyn siellä. Me oltaisiin mökillä koko viikonloppu ja se on aika syrjässä, joten sieltä ei pääse pois, jos rupeaa tuntumaan ikävältä. Illanvietoista voi aina lähteä. Ei tosin viikonlopputurnauksestakaan olisi voinut keskenkaiken lähteä, mutta silloin oli paljon pelejä. Voi olla, että viikonlopusta tulee mukava, mutta pelkään sitä, että jos tunnen taas itseni ulkopuoliseksi ja tulee pahamieli. Sieltä kun ei pääse pois. Menenkö siis vain en? Kuvittelenko vain ulkopuolisuuteni ja vanhat huonot muistot vain kummittelevat? Kyllä minä tossa porukassa paremmin viihdyn kuin aikaisemmassta. Jotenkin haluaisin tutustua näihin ihmisiin paremmin ja haluaisin, että ihmiset olisivat kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle. Välillä vaan tulee tunne, että he eivät ole kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle?
Mahtuu tähän aikaan niitä huonojakin hetkiä, jolloin on tuntunut siltä, että olen tässä uudessakin porukassa vähän ulkopuolinen. Tämä tunne kumpuaa kahdesta asiasta. En ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutenkin tekemisissä lukuunottamatta turnauksia ja muutamia illanviettoja. En ole siis saanut uusia ystäviä. Sitten minusta tuntuu, etteivät ihmiset tule oikein oma-aloitteisesti juttelemaan kanssani, eivätkä yritä tutustua minuun. Olen ollut avoin, reipas ja iloinen. Jotenkin tuntuu, että pyörin mukana, mutta minua ei oikein huomioida esim. juuri juttelemalla. Minä olen aina aloitteellinen juttelemisessa. Yhdestä illanvietosta lähdin pois, kun rupesi tuntumaan, että ihmiset olivat unohtaneet olemassaoloni.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä seuran ihmisten kanssa mökille viettämään kesäkauden päättäjäisiä. Tekisi toisaalta mieli mennä, mutta minua arvelluttaa, että miten viihdyn siellä. Me oltaisiin mökillä koko viikonloppu ja se on aika syrjässä, joten sieltä ei pääse pois, jos rupeaa tuntumaan ikävältä. Illanvietoista voi aina lähteä. Ei tosin viikonlopputurnauksestakaan olisi voinut keskenkaiken lähteä, mutta silloin oli paljon pelejä. Voi olla, että viikonlopusta tulee mukava, mutta pelkään sitä, että jos tunnen taas itseni ulkopuoliseksi ja tulee pahamieli. Sieltä kun ei pääse pois. Menenkö siis vain en? Kuvittelenko vain ulkopuolisuuteni ja vanhat huonot muistot vain kummittelevat? Kyllä minä tossa porukassa paremmin viihdyn kuin aikaisemmassta. Jotenkin haluaisin tutustua näihin ihmisiin paremmin ja haluaisin, että ihmiset olisivat kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle. Välillä vaan tulee tunne, että he eivät ole kiinnostuneita tutustumaan minuun ja juttelemaan minulle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttu tunne täälläkin. Samaa olen itse kokenut järkyttävää kyllä -seurakunnassa. Mutta taitaa olla aika yleinen ilmiö suomalaisten keskuudessa tuo, ettei tulla juttelemaan eikä osata huomioida toista ja asettua toisen asemaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin isossa porukassa tulla täysin ignooratuksi kaikkien taholta, huomata olevansa kaikille täysin ilmaa.
Tuo mökkiviikonloppu. Niin, voihan toki olla että siellä olisi hauskaa, mutta jos ei ole, niin edessä on pitkä piina. Tuo ettei sieltä pääse pois on paha.
Mieti, onko moni illanvietto ollut ahdistava, kumpia on enemmän, huonoja vai hyviä kokemuksia porukan keskuudessa? Jos suurimman osan ajasta koet, ettei sinua huomioida eikä sinulle jutella, on odotettavissa, että mökkiviikonlopussa sama meno jatkuu. Päätät tietenkin itse mitä teet, mutta itse en tuollaista riskiä ottaisi.
Et ole yksin ajatuksiesi kanssa ja sen takia ole varovainen, ettet häviä muilta keskittyessäsi odottamaan kuka tulee sinulle puhumaan ja tarjoaa seuraansa. Jäät nimittäin aivan varmasti yksin muiden yhtä yksinäiseksi kokevien joukossa.
Seurallisuus ja sosiaalisuus on harvan vahvuus ja sen takia ns. ryhmähauskasta voi syntyä aika väkinäinen kuva, koska suuurin osa ajattelee juuri niin kuin sinäkin. Että on yritettävä olla kiva saadakseen kivan kaverin maineen.
Mitäs, jos olet ihan vain oma itsesi? Älä odota mitään, vaan mene mukaan nauttimaan porukan lisäksi loppukesän kauneudesta, käy vaikka käppäilemässä lähitienoolla tai kalastamassa, ota lukemista tmv. omatouhuamista mukaasi ja vain vedä syvään henkeä rauhoittuaksesi, jos hiukankin alat epäröimään kelpaako seurasi kellekään. Mökillähän saunotaan, uidaan, ollaan välillä hiljaakin eli tuskin siellä kukaan jaksaa yhtä soittoa yrittää sitä kivana olemista. Sinä saatat ilahduttaa jotakin keksimällä muutakin tekemistä kuin suun soittamisen.
Tärkeää on, että ylipäätään viihdyt harrastuksesi parissa ja olet sen kautta tavannut sopivan oloisia ihmisiä. Ota joskus tutkijan rooli ja seuraa ovatko muutkaan erityisen läheisissä kaverisuhteissa toisiinsa? Olen elämäni varrella huomannut, että ihmiset tulkitsevat aivan liian herkästi muiden ihmissuhteiden merkitystä ja loppujen lopuksi harvalle on löytynyt harrastepiireistä niin hyvää kaveria kuin luullaan. Minun mielestäni harrastuspiireissä tärkeämpää on hyvä yhteishenki koko ryhmällä kuin perustaa kuppikuntia, jotka voivat rikkoa pahastikin hyvää ryhmähenkeä.
Minä päätin, että menen seuran mökkireissulle ja oli tosi mukava viikonloppu. Yhteishenki oli hyvä ja ei oikeastaan missään vaiheessa tullut sellainen epämukava olo esim. että tuntisi itsensä ulkopuoliseksi. Viihtysin tosi hyvi. Puuhasimme kaikenlaista. Pelasimme mm. mölkkyä ja korttia. Sitten saunoimme, gillasimme ja juttelimme. En tiedä olenko kenenkään kanssa tästä porukasta läheisemmissä väleissä kuin aikaisemmin, mutta ehkä ainakin vähän. Ei voisi sanoa, että olisin saanut uusia ystäviä, mutta kaverisuhteet ainakin vähän vahvistuivat. Ainakin näin uskoisin ja toivottavasti en ole väärässä. Hyvä kokemus kaikinpuolin. Tuli siis tehtyä oikea päätös.
Minua varmaan vaivaa jonkinverran itseluottamuksen puute aikaisempien kokemusteni takia. Itsetunnossakin voisi olla parantamisen varaa. Sitä en sitten tiedä miten näitä ominaisuuksia saa parannettua. Kai sitä tarvitsee vain hyviä kokemuksia. Ei ole sanottua, että myöhemmin jossain seuran jutussa tuntisin itseni ulkopuoliseksi, mutta kyllä nyt ainakin tuntuu siltä, että kuulun joukkoon. Toivoisin kyllä, että vielä vähän aktiivisemmin ihmiset ottaisivat kontaktia minuun esim. juttelemalla. Huomasin kyllä, että ei paljon ollut sellaista, että joku olisi nimenomaan hakeutunut juttelemaan jonkun kanssa. Kaikki juttelivat tavallaan yhdessä. Oltiin yhdessä ja niin edespäin. Lopputulos on se, että pitäisi vaan aina ajatella positiivisesti, eikä pidä lannistua, eikä pidä antaa periksi. Tämänkaltaisessa porukassa on tärkeintä yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteishenki. Oli tosiaan tosi mukava viikonloppu.
Kiitos, että kirjoitit tänne ja kerroit, miten meni. Minua jäi oikein kiinnostamaan, mihin ratkaisuun päädyit.
Uskoisin, ettei itsetunto-ongelmista välttämättä pääse ikinä täysin eroon,mutta niiden kanssa tottuu elämään ja niiden merkitys ja vaikutus on pienempää kuin että ne estäisivät tekemästä sellaista, mikä taas puolestaan vahvistaa itsetuntoa. Hankalasti ilmaistu, mutta vuosien saatossa olen omalla kohdallani tottunut siihen, etten luota itseeni ja vain teen asioita, jonka jälkeen luotan itseeni taas enemmän.
Olenkohan ihan väärässä, mutta kirjoituksestasi ilmeni että taidat kuitenkin omata ryhmätapahtumissa hyvän itsetunnon? Se on on hieno ominaisuus, että kykenet porukalla touhuamaan kaikenlaista ja sinä toimit liimana sellaisten välillä, joille yksilöllisyys saattaa korostua vähän liikaakin (ja tiedät varmasti minua paremmin, ettei joukkuelajeissa sooloilu ole toivottavaa).
Uskon, että ajan kanssa ne kaverisuhteetkin vahvistuvat.
Hyvää syksyä!