Oltiin yhdessä ja erottiin, kaikki OK. Rakastan häntä yhä mutta en halua tai toivo meidän päätyvän uudelleen yhteen. Olen ihan tyytyväinen elämääni. Tai siis olin... kunnes hän kertoi että on seurustellut kesästä asti. Ja sitten iski masennus sekä morkkis.
Miksi? Jotenkin alitajunnassani (tms) tiesin kyllä että hän seurustelee sen yhden kanssa, mutta vasta kun kuulin sen häneltä suoraan niin "shit hit the fan". Nyt itkeskelen ja vellon itsesäälissä päivät pitkät. Töistä ei tule mitään, onneksi on sellainen duuni että lusmuilu onnistuu...
En halua häntä, en halua itselleni ketään mutta miksi hemmetissä tää tuntuu niin pahalta?
Miksi? Jotenkin alitajunnassani (tms) tiesin kyllä että hän seurustelee sen yhden kanssa, mutta vasta kun kuulin sen häneltä suoraan niin "shit hit the fan". Nyt itkeskelen ja vellon itsesäälissä päivät pitkät. Töistä ei tule mitään, onneksi on sellainen duuni että lusmuilu onnistuu...
En halua häntä, en halua itselleni ketään mutta miksi hemmetissä tää tuntuu niin pahalta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa ihan mahdottomalta, jokin tuossa mättää?
Kyllä mullakin on ollut vähän sellaisia tuntemuksia että oon ihan sujut sen asian kanssa että ollaan tytön kanssa kavereita jne mutta silti jotenkin aina kourasee sisintä kun näyttää että se alkaa seurustella jonkun kanssa... Kai sitä alitajuisesti toisesta niin paljon välittää että haluaisi pitää tämän kokonaan itsellään tai jotain...
Voiko joku todella ajatella noin, vaikkei haluaisi toista takaisin?
Nyt mä alan ymmärtää miksen mä saa ehkä koskaan yhtä ihmistä takaisin ..tulipa paha olo : (
Mä en sinänsä ajattele sitä, jotenkin vaan tulee aina mustasukkanen/muuten paha olo jos vaikka nään jotain kuvia missä tyttö on jonkun muun pojan kanssa... Ollaan kuitenki melko läheisiä kavereita edelleen. Kuitenkin jos tyttö pyytäis et oltas yhessä niin en varmaan suostuis. Vaikka tyttö on niin tärkeä niin miksi? Koska en halua pilata tätä mitä meillä on nyt enkä halua että tämä tyttö on se joka minua taas satuttaa, teki sen jo aiemmin.
Tuen kuitenkin häntä joka asiassa mitä tekeekin ja neuvon parhaani mukaan. Kai minä siitä syvemmästä mitä meillä oli pääsen yli kunhan näen hänet jonkun toisen kanssa yhdessä, luulen että siinä on se viimeinen ylipääsyn vaihe, ei minun häntä kokonaan tarvitse menettää vaikka ei yhdessä oltaisikaan.
Sitä kyllä ihmettelen että itse olen voinut muita tyttöjä katsella mutta kuitenkin tunnen näin?
Itketkö sitä, että sä et ole enää ykkönen?
Minusta tuollaiset tunteet taas eivät ole ollenkaan mahdottomia; tällaisessa tilanteessa helposti alkaa ajatella suhteen hyviä aikoja, syliä, turvaa, hellyyttä, ja sitä kun on toinen jakamassa arkea kanssasi. Ei se, ettei enää halua eksää takaisin vie pois noita tunteita ja muistoja.
Oletko itse sinkku? Jos vastaus on kyllä, tunteesi ovat vielä ymmärrettävämpiä - entisellä on uusi, kenen kanssa tehdä kivoja asioita, kun taas itse on yksin vailla niitä suhteen tuomia positiivisia puolia.
Voit olla varma, että tuntemuksesi menevät hiljalleen ajan kanssa ohi, ja huomaat ettet ajattele entistä ja hänen uutta suhdettaan kuin harvoin.
Anna itsellesi lupa surra ja itkeä, mutta yritä myös ottaa jälleen elämästä kiinni. Arkirutiinit ovat niitä, jotka pitää meidät liikkeessä, ja kun nyt huonolla hetkellä suoraan sanoen pakotat itsesi liikkeelle ja tekemään asioita, pääset nopeammin kuin huomaatkaan eroon huonoista fiiliksistä.
Ihanaa syksyä ja elämän jatkoa