Olen korviani myöten rakastut erääseen tyttöön, jonka kanssa olen seurustellut n. 4v. Viime kesänä menimme kihloihin minun kosintani kautta.
Ensimmäiset 2v. asuimme samalla paikkakunnalla ja kaikki oli kuin ihanaa unta. Mutta sitten lähdin opiskelemaan toisella paikkakunnalle. Päätin olla itsekäs ja tehdä unelmastani totta. Kävimme pitkiä keskusteluja kaukosuhteesta ja sen toimivuudesta ja päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että opiskelen osan vuotta toisella paikkakunnalla ja pienemmän osan kultani luona samalla paikkakunnalla. Ja näin homma rullasi taas 2v. Toki matkassa oli paljon surua ja joitaki hurjan isoja riitoja mutta kaikesta selvittiin. Minusta tuntui ettei mikään erota meitä, joten kosin rakastani ja hän suostui.
Viimeinen lukuvuoteni on kuitenkin tärkeä, joten haluan panostaa siihen. Kesällä sovimme, että olen vain 1/5 lukuvuodesta samalla paikkakunnalla kuin rakkaani ja loput poissa. Tämä kävi rakkaalleni lopulta. Nyt olemme olleet erossa n. kk ja kaikki on muuttuut yhdeksi helvetiksi O_O. jostain syystä rakkaani suuttuu minulle jatkuvasti ja yhdeydenpidosta ei tunnu tulevan mitään, kun koko ajan vain riidellään. Välillä hän esittää sellaisia huomautuksia kuin "miks ihmeessä me mentiin kihloihin?", "mä oon sulle katkera koko loppuelämän ku lähdit sinne" ja "mä en rakasta sua nyt". On näitä ollu joskus enneki mut ne on ollu paljon "lievempiä" ja menny pian ohi. Tämä kuitenkin vain jatkuu ja jatkuu...
Miksi tämän kirjoitin? Ainoa tapa korjata tilanne näyttäisi olevan, että palaan takaisin rakkaani luo. Tämä kuitenkin romuttaisi koko minun opiskeluajan toisella paikkakunnalla kokonaan. jos nyt lopetan koko härdelli on ollut aivan turhaa. Jotenkin en pysty luopumaan siitä, vaikka rakastan häntä älyttömästi. Eli kärjistettynä minun pitää valita joko tyttöni tai unelmani. Tällä hetkellä olen luopumassa unelmastani mutta mietin jatkuvasti, kadunko tekoani koko loppuelämäni? Tällä hetkellä olen ihan hajalla.
En oikeastaan kaipaa mitään vastausta, oli vain pakko kirjoittaa jonnekkin... pitäis varmaan alkaa kirjoittaa päiväkirjaa tai blogia tai jotain... mennä kallonkutistajan juttusille. PÄÄ HAJOO
Ensimmäiset 2v. asuimme samalla paikkakunnalla ja kaikki oli kuin ihanaa unta. Mutta sitten lähdin opiskelemaan toisella paikkakunnalle. Päätin olla itsekäs ja tehdä unelmastani totta. Kävimme pitkiä keskusteluja kaukosuhteesta ja sen toimivuudesta ja päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että opiskelen osan vuotta toisella paikkakunnalla ja pienemmän osan kultani luona samalla paikkakunnalla. Ja näin homma rullasi taas 2v. Toki matkassa oli paljon surua ja joitaki hurjan isoja riitoja mutta kaikesta selvittiin. Minusta tuntui ettei mikään erota meitä, joten kosin rakastani ja hän suostui.
Viimeinen lukuvuoteni on kuitenkin tärkeä, joten haluan panostaa siihen. Kesällä sovimme, että olen vain 1/5 lukuvuodesta samalla paikkakunnalla kuin rakkaani ja loput poissa. Tämä kävi rakkaalleni lopulta. Nyt olemme olleet erossa n. kk ja kaikki on muuttuut yhdeksi helvetiksi O_O. jostain syystä rakkaani suuttuu minulle jatkuvasti ja yhdeydenpidosta ei tunnu tulevan mitään, kun koko ajan vain riidellään. Välillä hän esittää sellaisia huomautuksia kuin "miks ihmeessä me mentiin kihloihin?", "mä oon sulle katkera koko loppuelämän ku lähdit sinne" ja "mä en rakasta sua nyt". On näitä ollu joskus enneki mut ne on ollu paljon "lievempiä" ja menny pian ohi. Tämä kuitenkin vain jatkuu ja jatkuu...
Miksi tämän kirjoitin? Ainoa tapa korjata tilanne näyttäisi olevan, että palaan takaisin rakkaani luo. Tämä kuitenkin romuttaisi koko minun opiskeluajan toisella paikkakunnalla kokonaan. jos nyt lopetan koko härdelli on ollut aivan turhaa. Jotenkin en pysty luopumaan siitä, vaikka rakastan häntä älyttömästi. Eli kärjistettynä minun pitää valita joko tyttöni tai unelmani. Tällä hetkellä olen luopumassa unelmastani mutta mietin jatkuvasti, kadunko tekoani koko loppuelämäni? Tällä hetkellä olen ihan hajalla.
En oikeastaan kaipaa mitään vastausta, oli vain pakko kirjoittaa jonnekkin... pitäis varmaan alkaa kirjoittaa päiväkirjaa tai blogia tai jotain... mennä kallonkutistajan juttusille. PÄÄ HAJOO
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kamala tilanne, ei käy kateeksi.
Mutta kyllä sinun ilman muuta kannattaa valita se unelma-alallesi opiskelu. Aivan taatusti kadut loppuelämäsi, jos jätät sen kesken.
Morsiamesi on aika itsekäs, kun vaatii sinulta tuollaista päätöstä. Ja vaikka rakastat häntä nyt, olet itsekin sitä mieltä että hänen vaatimuksensa on liian julma. Vuosien varrella teille tulee lukemattomia tilanteita, joissa mietit, ehkä ääneenkin, että olikohan se teidän avioliittonne sittenkään sen arvoinen että piti koko elänura heittää roskiin. Ei se ole. Ei kukaan ihminen ole niin tärkeä. Jos hän vaatii sinua luopumaan noin tärkeästä asiasta vain jotta saisii olla koko ajan lähelläsi, niin hän ei oikeasti rakasta sinua.
Todellakaan kannata lopettaa opiskelua jos vikavuosi on jo menossa. Sitä ihmettelin, että miksi tää toinen puolikas ei voinut jo alunperin muuttaa samalle paikkakunnalle.
Jos ja kun ero tulee nykyisellä menolla, sinua harmittaa tosi paljon jos nyt lopetat opiskelun.
Sun pitää nyt miettiä vaan että mikä sun mielestä on elämässä pidemmän päälle tärkeintä.. Tuletko katumaan enemmän ettet saa ammattia mitä haluat jonka parissa joudut monta monta vuotta viettämään, vai menetätkö mielummin rakkautesi ja mietitkö loppuelämäsi miettien olisko hän ollut se oikea. Uskon vahvasti rakkauteen. Kaikki muu on pidemmän päälle katoavaa, rakkaus ei.
Toisaalat mietin samaa kun edellinen kirjoittaja, miksei tyttösi voi muuttaa kanssasi. Jos hän rakastaa sinua, on hän valmis uhraamaan jotain myös puolestasi ja tukemaan sinua. Varsinkin kun opiskeluja on niin vähän enää jäljellä. Seuraa unelmia, mutta muista kuunnella sydäntä, koskase tietää aina totuuden.
Niin ja kouluta sitä tyttöäsi