Jyrsijä?

Vaivalloisesti avasin silmäni. Pitkän kuononi päästä törröttivät viikset. Viikset? Suljin silmäni. Tämä ei ole hyvä aloitus päivälle. Siispä laskin hitaasti kymmeneen. Ja viiteen. Ja vielä kerran kymmeneen. Hitaasti aivoni tekivät johtopäätöksiä. Minulla on siis viikset. Eivätkä mitkä tahansa viikset, vaan pitkät, värisevät viiksikarvat. Olin helpottunut. On mukava tietää omaavansa viiksikarvat, niistä voi olla hyötyä tulevaisuudessa, mikäli keksii niille jotain käyttöä. Tulevaisuus... Aivoni olivat sameat kuin- kuin- hmh? En keksinyt sopivaa vertauskuvaa. Harkitsin hetken silmien avaamista uudelleen. Tein äänestyksen. Uniset aivoni kannattivat, kipeä selkäni ei. Aivot voittivat.
Nousin rivakasti ylös ja räväytin silmäni auki. Istuin selvästi valtavan huoneen lattialla. Siis VALTAVAN huoneen. Jossain äärettömyyksissä näkyi ikkuna johon oltiin ripustettu tavattoman mauttomat verhot. Katselin mauttomia verhoja arvioivasti ja raaputin kuonoani karvaisella käpälällä. Karvaisella käpälällä?! Hälytyskellot päässäni alkoivat soida. Huone ei sittenkään ollut valtava, vaan minä olin PIENI! Olin jyrsijä! Rotta siistillä lattialla! Pikkueläimiä parketilla! IIK! Olisin kiljunut, jos keuhkoistani olisi kuulunut pihahduskaan.
Juoksin vauhkona ympäri huonetta ja kiipesin mauttomia verhoja (Jotka muuten olivat okrankeltaiset violetein kukkakuvioin) pitkin pöydälle. Pyörin ympäri ja purin kaljua häntääni, kunnes tajusin, mitä olin tekemässä ja aloin epätoivoisena puhdistaa kieltäni. Viimein pysähdyin kattilan eteen tuijottamaan peilikuvaani. Yllätyin. Olin tosi söpön näköinen katsellessani uteliaana mustilla nappisilmillä. Heippa, pikkuinen, oletpas sinä ihastuttavan näköinen tänään, ajattelin mielessäni ja kumarsin peilikuvalleni. Irvistelin, räpyttelin silmiäni ja tanssahtelin kattilan edessä ties kuinka kauan.
Lopulta istahdin tukevasti häntäni päälle ja aloin pohtia. Huolittaisiinkohan minut sirkukseen? Ehkä. Haluaisinko mennä koe-eläimeksi laboratorioon? En ikinä. Menisinkö lemmikkieläinkauppaan onneani etsimään? Kyllä! Niin minä tekisin! Niinpä kipitin alas rumia verhoja pitkin ja oven raosta ulos. Edessäni avautui suuri maailma. Ja sitten menin pois tuulikaapista ja astuin ulko-ovesta, jolloin edessäni avautui suuri- moottoritie?
Niinpä niin. Minä, älykäs rotta, saisin varmasti töitä. Minusta tulisi kuuluisa. Kaikkien suosikki. Keinot keksisin kyllä. Mutta yhtä asiaa en keksinyt. Kuinka pääsisin tien yli liiskaantumatta rekkojen alle? Sitä saisin miettiä vielä jonkin aikaa...

Tuli aika lyhyt... Saa kommentoida :)