Poika syntyi sunnuntaina 22.8, raskausviikkoja 24 4. Mitat 700 g ja 30 cm.
Alkuun tilanne oli vakaa. Osittain siksi, ja koska synnytys oli äidille "helppo", olihan vauva niin kovin pikkuinen, hänet kotiutettiin jo maanantaina. Kuitenkin jo samana iltana saimme kutsun sairaalaan, pojan kunto oli romahtamassa. Pappi suoritti kasteen pienoiselle.
Oliver menehtyi tiistaina 24.8, noin 15 minuuttia tehohoidon lopettamisen jälkeen. Hoidon aikaiset lihaskrapit loppuivat, ja lopulta kuolema oli rauhallinen.
Oliver nukahti hoitajan syliin. Olimme paikalla kasteessa, mutta kunto ei riittänyt lähteä saattamaan viimeiselle matkalle. Lyhyestä elämästä jäi vanhemmille vain muistot.
Oliveria muistaen, isi ja äiti sekä isovanhemmat ja muu suku.
Alkuun tilanne oli vakaa. Osittain siksi, ja koska synnytys oli äidille "helppo", olihan vauva niin kovin pikkuinen, hänet kotiutettiin jo maanantaina. Kuitenkin jo samana iltana saimme kutsun sairaalaan, pojan kunto oli romahtamassa. Pappi suoritti kasteen pienoiselle.
Oliver menehtyi tiistaina 24.8, noin 15 minuuttia tehohoidon lopettamisen jälkeen. Hoidon aikaiset lihaskrapit loppuivat, ja lopulta kuolema oli rauhallinen.
Oliver nukahti hoitajan syliin. Olimme paikalla kasteessa, mutta kunto ei riittänyt lähteä saattamaan viimeiselle matkalle. Lyhyestä elämästä jäi vanhemmille vain muistot.
Oliveria muistaen, isi ja äiti sekä isovanhemmat ja muu suku.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Otan osaa suureen suruunne. Eihän se paljon auta,mutta kuitenkin.
Itselleni syntyi poika reilu vuosi sitten.Painoa kuitenkin oli 1,5 kiloa, mutta raskausmyrkytyksen vuoksi alkuun tilanne oli vakava niin pojalla kuin itselläni.
Samaan aikaan sairaalassa oli pikkuinen poika joka oli syntyessään ollut sen 700g.
Paljon hänellä oli kaikkia vaikeuksia ollut ja joitain leikkauksia oli edessä,mutta onnellisesti kaikki sitten päättyi.
Omakin poikani on nyt jo reipas 1v ja ylikin.
Mutta niin hento on se elämänlanka joka vauvoilla on ja keskosilla se on ohuttakin ohuempi.
Ajatelkaa,että pieni Oliverinne on nyt pieni enkeli taivaassa jolla ei ole kipuja eikä raskaita hoitoja.On vain hyvä olo..
Tiedän että teillä on suuri ikävä ja pienokainen ei unohdu eikä tarvitsekkaan unohtua koskaan.
Voimia koko perheelle.Tukekaa toisianne ja antakaa itkun tulla..Aika auttaa ymmärtämään ja käsittämään asian.
Vaikein aika on edessämme tulevien hautajaisten myötä tulossa, mutta onneksi voi ajatella niinkin, että mahdollisuuksia tulee uusia, olemme onneksi nuori pari. Oliver tulee olemaan aina muistoissamme ja onneksi meillä on myös kuvat pojasta muistoina kun suru, ikävä ja tuska tulee taas vastaan, voimme käsitellä niitä kstsomalla pojan kuvia tai käydä haudalla muistelemassa rakasta pienoistamme.
Tuntuu varmaan edes hieman lohdulliselta se,että poika ehdittiin kastaa
ja hän sai nimen.
En voi edes kuvitella miten raskasta on menettää ja haudata oma pienokainen.Se olisi minullekkin pahinta mitä voisi sattua.
Ja onneksi osaatte ja pystytte jo ajattelemaan että mahdollisuuksia on vielä.
Ja jokin tarkoitus kai lienee tälläkin teitä kohdanneella surulla ollut vaikkei se takuulla tunnu reilulta ja oikealta juuri nyt.
Itse jäin yh:ksi ja minulla on useampi lapsi,mutta vaikka joskus tuntuu että kaikki asiat kypsyttää niin tärkeintä on kuitenkin että lapsille ei satu mitään.Ja tuon teidän tapahtuman lukeminen sai vain ymmärtämään enemmän ettei elämä aina ole niin itsestään selvää.
Voimia tähänkin päivään.
700g painava lapsi kotiutetaan päivän ikäisenä. Missä sairaalassa olit synnyttämässä?
Varmaankin tarkoittaa että äiti kotiutettiin seuraavana päivänä, ei takuulla sitä lasta. Ymmärsin niin että vanhemmat kutsuttiin sairaalaan koska vauvan kunto oli romahtanut.
Eli luonnollisesti nimen omaan äiti kotiutettiin. Ilmaisu oli vähän epäselvä, mutta sitä tietenkin näin.
Minulla ja miehelläni on sellainen tilanne että odotimme vauvaa, jonka oli määrä syntyä melkeimpä tasan 2 vuotta sitten. Olimme onnellisia ja rakastuneita, kuten vieläkin olemme. Saimme tietää että odotan lasta ja mieheni oli aivan onnessaan. :D Raskaus eteni normaalisti ja odotimme tietenkin että pienokainen sitten ajallaan syntyisi. Raskaus ehti 6kk ja muutamia viikkoja pitkälle. Sitten illalla tuli sellainen olo että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Verta tuli todella kovasti. :( Menin aamulla terveyskeskukseen ja sanoivat että minulla on hyvin harvinainen keskenmeno - koska olin niin pitkällä raskaana. :O
Mutta tiesimme että vauvamme meni taivaaseen jossa hän meitä odottaa.
... Jotain voitu tehdä toisin?
En tiedä, olisiko lasta voitu pelastaa, mutta epäilys jäi. Kerronpa tarinan. Pitää osata vaatia tutkimusta.
Rv., 22:n aikana emätimmestä jäi wc-paperiin sellainen symmetrinen vaalea paakku. Epäilimme heti limatulppaa, mutta synnytyssairaalan kätilö sanoi puhelimitse, että ei hätiä. Näitä tulee joskus. Synnärille on matkaa 70 km ja pitihän ammattilaiseen luottaa.. Olimme joka tapauksessa menossa vastaanotolle muutaman päivän päästä (Synnytyspelko)
Synnytyspelkovastaanotolla toisitimme pelkomme. Taas asiaa vähäteltiin. Tämä oli kätilön vastaanotto. Lääkäriaika olisi ollut tänään. (1.9)
3 vuorokautta tuosta käynnistä vaimon poltot alkoivat. 1,5 vuorokautta synnytykseen... Synnytyksestä 2 vuorokautta.. Lapsi menehtyi.
Synnytyssairaalaksi aiottu paikka ei hoida pikkukeskosia, joten ambulanssikyyti polilta TAYSiin. Tekivät kaikkensa, mutta se ei riittänyt.
Eli jos pelkojamme olisi kuunneltu, ja kohdunsuu tarkistettu päivystysluonteisesti.. Todennäköisesti vaimo olisi edelleen TAYSsissa jalat pystyssä odottamassa vielä viikon. Tai kaksi. Ja kaikki olisi aikanaan päättynyt toisin. Tai sitten ei. Joka tapauksessa asia menee aikanaan VALVIRAan asti. Kyllä potilasta pitää kuunnella. Vai onko nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä asiakas (potilas) oletusarvoisesti väärässä?
äidille ja isälle. :( Todella rankkaa, vielä kun ei voi edes tuudittautua siihen, että kaikki on pienen vuoksi tehty. Te yrititte toki ja teitte sikäli oikein, että luotitte ammattilaiseen, älkää ikinä itseänne syyllistäkö. Miten pienestä kaikki voi olla kiinni, ne päätökset ja ratkaisut tehdään siinä hetkessä ja sillä hetkellä käytettävissä olevan tiedon ja ohjeiden mukaan eikä mennyttä valitettavasti voi muuttaa. Sikäli jossittelu on turhaa. Ymmärrettävää, 100 %, mutta toivon ettei se tuo mukanaan itsenne syyllistämistä.
Hienoa että jaksatte viedä asiaa eteenpäin, mahdolliset tulevat korvaukset eivät myöskään konkreettisesti auta ketään, mutta onhan kaikki kivet käännettävä, asioista on saatava tieto, jotta sen yli voi päästä tavalla tai toisella.
Oliver eli vain lyhyen, mutta tärkeän elämän. Jaksamista suruunne.