Ei afrikkalaista miestä (osa 1)

Jostain syystä parisen vuotta sitten kiinnostuin tapailemaan afrikkalaisia miehiä. Tutustuin heihin Suomessa ja matkustaessani ulkomailla. Kyse oli deittailusta, ei vakavammista suhteista, mutta tavoitteenani oli löytää hyvä mies puolisoksi asti.

Ensin kaikki olikin jännittävää. Edessä oli jos ei nyt tuhansia, niin ainakin kymmeniä tai satoja kandidaatteja. Olin tietysti varuillani, koska olin tätäkin palstaa lueskellut, mutta ajattelin, että osaisin välttää ilmeisimmät vaarat. Valitettavasti jouduin sitten kuitenkin kohtaamaan melkein kaiken sen raadollisen todellisuuden, joka täältä palstaltakin välittyy. Olisi ehkä pitänyt luovuttaa jo heti ensimmäisestä kerrasta, mutta en halunnut tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Yritin olla ennakkoluuloton ja avoin.

Epätoivoisimmat tapaukset olivat valmiita avioliittoon heti, vain saadakseen oleskeluluvan Suomeen. Eräällä oli takana kariutunut avioliitto EU-kansalaisen kanssa ja vaikutti siltä, että hänellä oli pakkomielle saada kuka tahansa eurooppalainen puolisokseen. Rakkaudentunnustus putosi jo toisella tapaamisella, mikä lähinnä nolotti minua. Kohdalle osui myös se perusnigerialainen, jolla oli lapsia parinkin naisen kanssa. En tiedä muista nigerialaisista, mutta hän ainakin oli selvästi persoonallisuushäiriöinen jopa väkivaltaisuuteen asti. Omasta mielestään hän oli rasismin ja naisten kataluuden uhri, mutta näemmä hän jaksaa silti etsiä uutta suomalaista saalista deittipalstoilla. Oli myös se sulavasanainen valehtelija, joka yritti pummata suuria summia rahaa. Eräs taas esiintyi hurskaana kristittynä, mutta ei jostain syystä tiennyt Raamatusta yhtään mitään. Jne. Jne.

Mutta varsinainen tunnustukseni on, että kaikissa tapauksissa häiritsevintä oli miehen tyhmyys. Hyvinkin korkeasti koulutetuilla oli valtaisia aukkoja yleissivistyksessä. Kirjoja he eivät olleet lukeneet juuri ollenkaan eivätkä he seuranneet tiedotusvälineistä muuta kuin korkeintaan urheilua. Ainoa harrastus oli netissä roikkuminen. Myös kirjoitustaito oli heikkoa. Esimerkiksi erään yliopistossa ranskaksi opiskelleen oikeinkirjoitus oli heikompaa kuin minulla, joka olen vuosia sitten opiskellut peruskoulussa ranskaa kaksi vuotta. Vaikka miehillä oli periaatteessa kokemusta ainakin kahdessa erilaisessa kulttuurissa elämisestä, he olivat kovin kokemattomia ja tietämättömiä. Joskus jouduin häpeämään käytöstapojen puuttumista, joskus typeriä juttuja. Eräälle Suomessa asuvalle jouduin muun muassa kertomaan, että Lapissa ei asu eskimoita. Hän eli muutenkin kummallisissa harhakäsityksissä, koska ei ollut käynyt missään muualla ulkomailla. En voinut olla ajattelematta, miten ikinä hän pystyy sopeutumaan Suomeen ja hyötyykö hänen täällä oleskelustaan lopulta kukaan.

Ihmettelin, kuinka mikään ei kiinnostanut, vaikka useammallekin miehelle ehdotin esimerkiksi tutustumista nähtävyyksiin ja konserteissa käymistä. Jossain afrikkalaisten juhlissa tosin käytiin, mutta siellä ohjelmassa oli pelkästään ruokaa valtavat määrät ja musiikkia kovaa soitettuna eikä mitään muuta yleisen hillumisen lisäksi.