Olen kasvanut äitini kanssa koko elämäni ja olen ainoa lapsi.Kaikenlaisia konflikteja vuosien varrelta riittää. Raha on ollut suurin riidan aihe. Opiskellessani hän toki auttoi minua paljon taloudellisesti, mistä olenkin todella kiitollinen, olen nyt työelämässä ja vakituisessa työssä. Aina hän on kuitenkin jaksanut muistuttaa kaikesta auttamisestaan aika ajoin.
Viimeisin ongelma tuli mieheni ja minun hääsuunnitelmista. Olemme päättäneet järjestää häät ja hän ilahtui kovin asiasta. kerroin ottavani lainaa pankista häihin, mutta hän ei suostunut siihen vaan halusi välttämättä kustantaa häitä meille häälahjana. (on hyväpalkkaisessa työssä). Sanoin jo silloin, ettei se ole tarpeen, mutta hän oli vakaasti sitä mieltä, että meidän ei pitäisi ottaa sellaiseen lainaa.
Kun hääjuhlavalmistelut olivat käynnissä ja löysimme ihanan paikan, hän oli ehdottomasti samaa mieltä, että paikka on kiva. Kävimme katsomassa muitakin paikkoja ja ne näyttivät hintalaatusuhteeltaan liian kalliilta, saamamme häätarjous oli siis todella hyvä ja paikka alustavasti on meille varattu.
Meillä on isot suvut, joten kutsulista on iso, eikä oikein voitu karsia loukkaamatta ketään. Lähisukulaisia on kuitenkin enemmän kuin ystäviä. Hinnaksi tuli noin 3/4 osa summasta häille, minkä hän halusi meille antaa lahjaksi. Ensin kaikki näytti olevan ok, mutta sitten alkoikin vaatimukset, että juhlat pidetään hänen kotitilalallaan missä saadaan pitopalvelu hänen äidiltään ja sisareltaan ilmaiseksi. Isoäitini on vanha ihminen jolla on vielä lehmiä, siellä juhlien järjestäminen sadalle vieraalle olisi silkka mahdottomuus ja kohtuuttomuus. Meillä kuitenkin nuorta seuruetta, jotka haluavat tanssia yömyöhään häitä.
Alkoi tulla sellaista huutoa ja haukkua, kuinka hän ei suostu häälahjarahaan, jos käytämme siitä niin suuren osan häihin. (Vertailtuamme eri paikkojen hintoja ja järjestelyjä valitsemamme paikka on erittäin hyvä ja kohtuuhintainen). Aluksi hän puhui kuinka voimme käyttää häihin haluamamme summan. Hän itse oli järjestänyt omat häänsä 5000mk:lla vuonna 70 ja jotain ja siitäkin tuli sanomista. Hänellä ei ole tod.näk. käsitystä tämän päivän hintatasosta hääkustannuksissa. Halusimme pitopalvelun hoitavan homman, koska se on aina mukavampi kun sukulaisten ei tarvitse kokkailla ja hyöriä keittiössä vaan voivat keskittyä juhlaan.
Lopuksi ilmoitin, että hoidan hääkulut mielelläni myös itse, se ei ole ongelma, kuten alunperin oli puhe. Sain niin hirveät huudot ja haukut puhelimessa "sinä saatanan pentu jne. tyyppistä tekstiä" olenhan kuitenkin jo 31-vuotias.
Nyt tuntuu siltä, etten haluaisi koko ihmistä kutsua edes häihin, kun aina toistuvasti tulee tällaisia konflikteja vuosien mittaa.
Mitä ihmettä teen ja mitä olette mieltä? Ei kai häiden kustannukset ole hänen asiansa vaan meidän, antoi lahjarahoja tai ei.
Viimeisin ongelma tuli mieheni ja minun hääsuunnitelmista. Olemme päättäneet järjestää häät ja hän ilahtui kovin asiasta. kerroin ottavani lainaa pankista häihin, mutta hän ei suostunut siihen vaan halusi välttämättä kustantaa häitä meille häälahjana. (on hyväpalkkaisessa työssä). Sanoin jo silloin, ettei se ole tarpeen, mutta hän oli vakaasti sitä mieltä, että meidän ei pitäisi ottaa sellaiseen lainaa.
Kun hääjuhlavalmistelut olivat käynnissä ja löysimme ihanan paikan, hän oli ehdottomasti samaa mieltä, että paikka on kiva. Kävimme katsomassa muitakin paikkoja ja ne näyttivät hintalaatusuhteeltaan liian kalliilta, saamamme häätarjous oli siis todella hyvä ja paikka alustavasti on meille varattu.
Meillä on isot suvut, joten kutsulista on iso, eikä oikein voitu karsia loukkaamatta ketään. Lähisukulaisia on kuitenkin enemmän kuin ystäviä. Hinnaksi tuli noin 3/4 osa summasta häille, minkä hän halusi meille antaa lahjaksi. Ensin kaikki näytti olevan ok, mutta sitten alkoikin vaatimukset, että juhlat pidetään hänen kotitilalallaan missä saadaan pitopalvelu hänen äidiltään ja sisareltaan ilmaiseksi. Isoäitini on vanha ihminen jolla on vielä lehmiä, siellä juhlien järjestäminen sadalle vieraalle olisi silkka mahdottomuus ja kohtuuttomuus. Meillä kuitenkin nuorta seuruetta, jotka haluavat tanssia yömyöhään häitä.
Alkoi tulla sellaista huutoa ja haukkua, kuinka hän ei suostu häälahjarahaan, jos käytämme siitä niin suuren osan häihin. (Vertailtuamme eri paikkojen hintoja ja järjestelyjä valitsemamme paikka on erittäin hyvä ja kohtuuhintainen). Aluksi hän puhui kuinka voimme käyttää häihin haluamamme summan. Hän itse oli järjestänyt omat häänsä 5000mk:lla vuonna 70 ja jotain ja siitäkin tuli sanomista. Hänellä ei ole tod.näk. käsitystä tämän päivän hintatasosta hääkustannuksissa. Halusimme pitopalvelun hoitavan homman, koska se on aina mukavampi kun sukulaisten ei tarvitse kokkailla ja hyöriä keittiössä vaan voivat keskittyä juhlaan.
Lopuksi ilmoitin, että hoidan hääkulut mielelläni myös itse, se ei ole ongelma, kuten alunperin oli puhe. Sain niin hirveät huudot ja haukut puhelimessa "sinä saatanan pentu jne. tyyppistä tekstiä" olenhan kuitenkin jo 31-vuotias.
Nyt tuntuu siltä, etten haluaisi koko ihmistä kutsua edes häihin, kun aina toistuvasti tulee tällaisia konflikteja vuosien mittaa.
Mitä ihmettä teen ja mitä olette mieltä? Ei kai häiden kustannukset ole hänen asiansa vaan meidän, antoi lahjarahoja tai ei.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän lieneen paras, että maksat itse omat hääsi ja teet kuten olet itse parhaaksi nähnyt. Äitisi ei ilmeisesti ole kykenevä tasavertaiseen suhteeseen sinun kanssasi, joten hän tulee päsmäröimään kaikesta ja kiukuttelemaan joka kerta, kun mielipiteenne menevät ristiin.
Joten, pidä äitisi hääjärjestelyiden ulkopuolella, älä odota saavasi äidiltä minkäänlaista tukea - rahallista taikka henkistä - ja valmistaudu siihen, että jos äitisi järjestää häissäsi jonkinlaisen esityksen niin et ota äitisi tötöilyjä itseesi. Hän on kuitenkin jo aikuinen ihminen, joka kantaa itse vastuun omasta käytöksestään, vaikka useimmiten tällaisten ihmisten käytös ei ole kovin aikuismaista. Kun pidät äidin asioiden ulkopuolella, saat itsellesi mielenrauhan.
Jos äitisi käytös on häiden alla jotain aivan ala-arvoista, voit myös jättää ihan reilusti äidin kutsumatta paikalle. Toki silloin voit varautua siihen, että katkera ja "hylätty" äitisi jaksaa muistuttaa tästä lopun elämän, ja muutkin saavat kuulla hän tyttärensä "katalasta" käytöksestä. Eli mieti tarkkaan, kumpi on pienempi paha. Yleensä ihmiset skarpaavat julkisissa tilanteissa ja - yrittävät esittää parempaa puoltaan.
Lopeta riehuminen äitisi kanssa. Olethan jo 31 vuoden aikana opiinut tuntemaan perinpohjin millainen äitisi on.
Jätä hyvä ihminen hänet jo rauhaan! Se toimii molemmin puolin.
Enää ei sanaakaan häistä hänelle. Jos sinun on pakko keskustella hänen kanssaan, ja hän alkaa sanallakaan viittaamaan häihin, vaihda heti puheenaihetta! Tai valita kiireitä ja poistu paikalta.
Sinä ja miehesi olette aikuisia, teillä on kaikki oikeudet viettää häänne aivan missä haluatte, miten haluatte, maksaa niin paljon kuin haluatte (varsinkin kun maksatte kaikki kulut itse!)
Lähetät vain äidillesi muiden kutsujen mukana hääkutsun. Hänellä on oikeus valita saapuuko vieraaksi häihinne vai ei!
Kyllä sinä voit tuon verran kunnioittaa äitiäsi ettet aseta tilanteita joissa hän pääsee näyttämään itsensä irstaan puolen!
Katsonut telkkarin hääohjelmia, täydelliset häät... Pikemminkin täydellinen helvetti, sitä huutoa ja riitaa.Toisaalta ymmärrän äitiäsi, ei ole järkevää ottaa lainaa jo häihin, sitä rahan meno kun tuppaa olemaan sitten häiden jälkeenkin ja riitaa myös siitä jos rahaa ei ole.
Mutta tokihan ne ovat teidän juhlanne ei äitisi.
Minusta sinä aikuisena ihmisenä olet ollut tyhmä ja provosoitavissa.
Itse päätät! Jos sinä haluat ottaa avioliiton alkajaisiksi ison lainan, tee se. Monella on lainanmaksu kesken vielä, kun ero kolkuttelee ovella.
Avioliiton alussa on yllättävän paljon pakollisia rahanmenoja. Kun tiedät faktan, tee päätös.
Ja äidille kohtelias kutsu ja ystävällinen ilme. Olethan onnellisimmillasi koko elämäsi aikana!
se, että äitisi tuntee "menettävänsä" sinut (kerroit olevasi ainoa lapsi)! Voi olla, että 50-60:nä olet äitisi kanssa samaa mieltä kun järjestelet oman lapsen häitä!!
Vitsi tällaisissa äitisuhteissa onkin juuri siinä, että kyseiset äidit eivät kykene normaaliin ihmissuhteeseen aikuistuneen lapsensa kanssa. Lapsi koetaan niin osaksi itseä, että kun lapsi alkaa ilmaisemaan omia ajatuksia taikka omaa tahtoa - niin se koetaan uhaksi ja uhmaksi äitiä kohtaan ja niimpä näihin pyrkimyksiin suhtaudutaan usein aggressiivisesti. Lasta vähätellään taikka lapsen riippuvuutta korostetaan.
Tällaiset äidit eivät ymmärrä, että he enemmin taikka myöhemmin he menettävät mahdollisuuden läheiseen suhteeseen lapsensa kanssa, koska ei kukaan jaksa kuunnella ainaista "kritiikkiä". Taikka toinen vaihtoehto on, että lapsi pysyy ikuisena lapsena äidilleen, eikä kasva aikuiseksi - ja käyttäytyy sitten sen mukaisesti. Tällöin jää lapsen oma aikuiselämä elämättä.
Hyvin kirjoitettu Giius!