Olen alkanut kovin ihmetellä että mikä on kun ihminen kuin ihminen leimataan netissä epätoivoiseksi vain sillä perusteella että hän hakee seuraa jostain sellaisesta paikasta mistä joku toinen ei hae, tai hakee seuraa jollaista joku toinen ei hae.
Kulahtanut näkemys on että "netistä seuraa hakeva on epätoivoinen". Miten niin ja millä perusteella? Onko se sitten jotenkin parempi että mennään tantsuihin tai baariin ja nökötetään siellä kenties itku kurkussa iät ajat kun ei juuri tänään satukaan se unelmien ihminen kohdalle... Netissä voi ainakin välttää tupakan savun, humalikot jne. Pettymyksiä voi toki tulla, mutta sellaistahan se elämä on muutenkin. Netissä selviää osaako vastapuoli laittaa sanoja peräkkäin, tai osaako hän ylipäätään edes käyttää tietokonetta. Jos ei osaa niin sittenhän hänestä ei mitään kuulukaan.
Ja se iänikuinen harrastuksesta kumppanin haku... Kuka muka jaksaa sitä että koko elämä sitten pyörisi sen yhden ainoan, sanotaan nyt vaikka kielien opiskelun, ympäri? Jos mitään muuta yhteistä ei sitten olekaan kuin se kursseilla ramppaaminen.
Myöskin on väitetty että nainen on epätoivoinen jos hän hakee itseään nuorempaa (tai auta armias: viehättävämpää!) miestä. Eiköhän oikea termi olisi sittenkin "toivoinen" - jos sellainen sana olisi olemassa. Eli ihminen joka vielä uskoo voivansa saada elämässä kohdalleen jotain hyvää tähtää korkealle. EPÄTOIVOINEN olisi sitten se joka tyytyy ihan mihin tahansa.
Noin ylipäätään, mitä pahaa ja "epätoivoista" siinä on että ihmiset haluavat seuraa? Olemme sosiaalisia eläimiä ja yksin ei ole kenenkään hyvä olla. Nykymaailma tyrkyttää näkemystä että ihminen on hyvä ja erinomainen vasta sitten kun hänellä ei ole mitään toivettakaan olla muiden kanssa missään tekemisissä, tai sitten ainakin se seuranpito pitäisi suorittaa jossain laumassa eikä vahingossakaan saisi kaivata kumppania?
Kulahtanut näkemys on että "netistä seuraa hakeva on epätoivoinen". Miten niin ja millä perusteella? Onko se sitten jotenkin parempi että mennään tantsuihin tai baariin ja nökötetään siellä kenties itku kurkussa iät ajat kun ei juuri tänään satukaan se unelmien ihminen kohdalle... Netissä voi ainakin välttää tupakan savun, humalikot jne. Pettymyksiä voi toki tulla, mutta sellaistahan se elämä on muutenkin. Netissä selviää osaako vastapuoli laittaa sanoja peräkkäin, tai osaako hän ylipäätään edes käyttää tietokonetta. Jos ei osaa niin sittenhän hänestä ei mitään kuulukaan.
Ja se iänikuinen harrastuksesta kumppanin haku... Kuka muka jaksaa sitä että koko elämä sitten pyörisi sen yhden ainoan, sanotaan nyt vaikka kielien opiskelun, ympäri? Jos mitään muuta yhteistä ei sitten olekaan kuin se kursseilla ramppaaminen.
Myöskin on väitetty että nainen on epätoivoinen jos hän hakee itseään nuorempaa (tai auta armias: viehättävämpää!) miestä. Eiköhän oikea termi olisi sittenkin "toivoinen" - jos sellainen sana olisi olemassa. Eli ihminen joka vielä uskoo voivansa saada elämässä kohdalleen jotain hyvää tähtää korkealle. EPÄTOIVOINEN olisi sitten se joka tyytyy ihan mihin tahansa.
Noin ylipäätään, mitä pahaa ja "epätoivoista" siinä on että ihmiset haluavat seuraa? Olemme sosiaalisia eläimiä ja yksin ei ole kenenkään hyvä olla. Nykymaailma tyrkyttää näkemystä että ihminen on hyvä ja erinomainen vasta sitten kun hänellä ei ole mitään toivettakaan olla muiden kanssa missään tekemisissä, tai sitten ainakin se seuranpito pitäisi suorittaa jossain laumassa eikä vahingossakaan saisi kaivata kumppania?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ennen oli niin. Nyt täällä netissä olemme me menestyvät raittiit ja savuttomat sporttiset bisnesmiehet.. Joilla ei ole aikaa baareihin siksi koska teemme bisnestä ja lopun ajan treenaamme komeaa vartaloamme tiukemmaksi. sekä vietämme aikaamme trendikkäissä harrastuksissa matkustellen. Tänäänkin on kiireitä vaikka on vapaapäivä sillä Porsche 911 Carrera Turboni pitää katsastaa sekä smokkini vietävä pesulaan. Lisäksi ensiviikon liikematkalle on haettava uusia vaatteita Herrain Vaatehtimosta.
Heh heh herrain vaatehtimo! =D Sait mut hyvälle päälle!
Jos ihminen rajoittaa mahdollisuksiaan vain sen perusteella, kun kokee että se olisi jotenkin epämuodikasta tai epätoivoista, niin kertoo sekin jo jonkinlaisesta toivottomuudesta.
Mä olen onnekseni saanut aviomiehen, jota kunnioitan ja rakastan aivan mahdottomasti. Hänessä löytyy ne kaikki luonteenpiirteet, joita ihannoin ja hänen kanssaan on hyvä olla. Kuusi vuotta sitten tapasin hänet netin kautta. Ja mua ei voisi pätkänvertaa kiinnostaa onko se joistakin epätoivoista, sillä minä olen onnellinen. Mielummin se kuin muiden silmissä hyväksyttävä, mutta onneton. Itse olen ainakin ympärillänikin nähnyt ihan tarpeeksi näitä riiteleviä ja onnettomia pariskuntia, jotka ovat sovinnaisesti löytäneet toisensa yökerhosta. Joten en usko pätkääkään, että se tapaamispaikka olisi merkityksellinen. Jos oikeasti siis toiveena on joskus parisuhde, jossa on hyvä olla eikä vain olla sovinnainen muiden ihmisten silmään. Se itselleen sopiva mies/nainen voi löytyä vaikka mistä ja mielestäni siinä lähdetään hakuteille, jos lähinnä pohditaan sitä "mitä ne muut nyt musta aattelee". Koska lopulta ne "muut" ei aattele kuin korkeintaan sivulauseessa ja unohtaa senkin jo seuraavaan päivään mennessä.
Totta totta! Toinen sana jota käytetään sumeilematta jasummamutikassa jokaisesta jolla on jokin itseä ärsyttävä piirre on "säälittävä".
Kaikki mitä itse ei tee, mikä itseä ei kiinnosta, mitä itse ei halua, on säälittävää.
On kuulemma säälittävää etsiä seuraa netistä. En minä ainakaan koe olevani säälin tarpeessa, minusta tämä on hauskaa ja jännittävää!